Juuri julkaistu artikkeli taivaaseen pääsemisestä herättää muistikuvia miten aikanaan julkaistuun kirjaan suhtauduttiin. Silloin piispa kutsui kirjoittajan luokseen ja siellä tehtiin sopimus asiasta. Silloin jäi epävarmaksi kaikkien taivaaseen pääsy. Pappi säilytti luottamuksensa ja lupasi kai pidättyä enempi markkinoimasta aihetta. Silloin oli niin, mutta nyt on nyt.
Tämä näyttäisi olevan myös elämänkaari kysymys. Nuorena ja vielä keski-iässäkin voimme olla varmoja ymmärryksistämme jopa fanaatikkoja. Hengellisesti orientoitunut ihminen kykenee erottamaan hyvän pahasta ja tuomitsemaan pahan, vaikka siinä samalla tulisi tuomituksi myös joukko ihmisiä. Oma pelastus on selviö ja katsomme ketähän muita siihen onnellisten joukkoon kuuluu. Kun elämä kallistuu illaksi, niin oma näkökyky himmenee ja tarvitsee silmälaseja. Sanassa sanotaan: Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden! Voinko varmistaa oman pelastukseni siten, että alan laupiaaksi toisia kohtaan vaikkapa ihan sanaa luovasti tulkiten? Uskoa tunnustaneiden kohdalla toivoisi sen, että pelastus olisi sataprosenttinen, koska uskosta jotakin tietävien väärä valinta on huolestuttavaa.
Miten sitten olisi ajateltava henkilön tulevaisuutta, joka ei ole koskaan omaksunut eikä tunnustanut hengellisyyttä kohdalleen? Joka on ajatellut olevansa niin osa luontoa, että mihin puu kaatuu, siihen se maatuu. Jos jokaiselle ei tapahdukkaan uskonsa mukaan, niin onko taivaaseen joutuminen onnettomuus vai mitä se on?
Olisikohan käynyt niin, että ryhdyttyään itse ymmärtämään asioita ihminen on tullut luoneeksi järjestelmän jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa Jumalan näkökulmasta. Kuka pelastuu ja kuka ei on aivan väärä kysymys ihmisen pohdittavaksi. Liian suuri ja liian lopullinen, koska me näemme toisistamme vain sen mitä näemme. Raamattu puhuu kyllä merkityistä otsista, mutta se ei ole mustanaamion nyrkin jälki. Se on ymmärrys, jolla ihminen hahmottaa pelastusta, hahmottaa omaa tilaansa siinä ja omalla elämällään ja esimerkillään suosittelee samaa lähimmäiselle ei pelkästään sanoina.
Lauri Lahtinen tuo ajatuksesi ”maan tomun arvoisina” pitänee paikkaansa uudestisyntymättömien kohdalla, entä miksi uudestisyntyneet ovat arvokkaita niin että Jumala antoi Poikansa että ihmiset Hänen kauttansa pelastuisivat, siis ensin uudestisyntyisivät ja sitten pelastuisivat?
Mikä tekee Jumalan lapsesta arvokkaan?
Vastaus on Jumalan henki jonka Hän on laittanut uudestisyntyneeseen asumaan.
Risto, olen ymmärtänyt väärin: ” “En ole täysin vakuuttunut tästä näkökulmasta.”
Rm5:12: ” Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet”
Aadamin synti vaikuttaa koko ihmiskunnassa ja seuraukset ulottuvat elämän kaikille tasoille sairauksina ja fyysisenä kuolemana sekä moraalisena heikkoutena ja elämän halvaantumisena.
”Alkuperäinen synti tarkoittaa sitä, että ”me kaikki ihmiset olemme sidoksissa ihmissuvun keskinäiseen yhteydentuntoon kaikessa siinä, mitä vääryyden tekoja, vääryyden ajattelemista ja näistä johtuvaa väärässä olemista siihen lieneekin kasautunut. Ja tähän vääryyden kasautumaan me itse olemme lisänneet ne synnit, jotka olemme tehneet tieten tahtoen. Kuilu laajenee jatkuvasta.” (Piispa Kallistos)
”Kyse onkin Augustinuksen aloittamasta erehdyksestä ja harharetkestä. ” ( Risto) Hän tuli siihen tulokseen, että Aatamin ja Eevan perisynti vaikutti ihmisiin jo syntyessä. Tästä perisynnistä pystyi paranemaan vain Jumalan armosta. Tämä ajattelutapa vaikutti myöhemmin paljon esimerkiksi Martti Lutherin teologiaan.
Hänen mukaansa ihminen pääsi Kristuksen luo vain Jumalan armosta, mikä johti predestinaatiolliseen ajatteluun eli ajatukseen, että ihmiset oli jaoteltu ennalta niihin, jotka pääsevät taivaaseen tai joutuvat helvettiin (nk. predestinaatio-oppi, ns. kaksikertainen).
Luterilaisissa tunnuskirjoissa tehdään kuitenkin ero ihmisen olemuksen ja perisynnin välillä. Vaikka perisyntioppi tunnustuskirjoissa on radikaali ja poikkeaa vanhan kirkon perisyntiopista.
Mt kastee käsky on linjassa tuon perhekunnan kasteen kanssa. Kaikki kansat on kastettava, kansaan kuuluu tietysti myös lapset. Analyysisi perhekunnasta ei ollut kummoinen eikä selitä juutalaista/ roomalaista perhekäsitystä. Pohjimmiltaa on kyse mitä on kaste.
” Nuo Saatanan manaamiset ennen kastetta ovat jotain, mitä Raamatusta ei löydy ” Jeesus itse ajoi ulos paljon riivaajia myös hyvin nuorista henkilöistä. Magian konteksti on aivan eri, se on Vt:ssä jo kielletty. Tässä ajatuksessasi ilmenee hyvin protestanttisen perinteen ohuus, kirkon tradition häivytys.
Laurin kanssa samaa mieltä. Aamen!
Täytynee sanoa Pasaselle, että luomistyö on Herran edelleen, vaikka hän antaa ihmiselle siinä määrätyn roolin. Lapsi ei synny ilman Henkeä, koska hän on ihminen ei eläin. Jokainen siis poistuu omasta paratiisistaan ensin ryömien, kontaten ja viimein juosten tämän maailman hullutuksiin ja näin suorittaa oman syntiinlankeemuksensa ihan itse ja siksi trvitsee uudestisyntymisen. Silloin yhteys Jumalan ja ihmisen välillä palautuu.
Lauri Lahtinen eikö eläimissäole henkeä?
1. Moos. 1:30
Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.
Siis Jumalan hengellä tarkoitetaan Pyhää Henkeä, ilman sitä ihminen on ”maan tomua” niinkuin sanoit.
Lienet lukenut Luomiskertomuksen. Eläimet luotiin sanalla. Ihmisen kohdalla Jumala teki oikeasti työtä, kun muotoili maantomusta ihmisen ja nyt tulee kohta, joka erottaa ihmisen eläimesta: Hän puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen.
Lauri Lahtinen Jumala loi ihmisen kuvakseen, siis onko nyt ihminen ja eläin erilaisia, ovat mutta onko ihmisessä luonnostaan Jumalan henki, Pyhä Henki, ei ole.
Jumala loi ihmisen yhteyteensä eli elämään kanssaan, mutta syntiinlankeemuksessa tämä yhteys katkesi, Jeesus tuli kutsumaan ihmisiä tähän yhteyteen ja saamaan Jumalan hengen.
Tästä olen aivan varma, ettei Jeesus tullut perustamaan pilkunviilaustehdasta, vaan toi esille Isän tahdon. Niin yksinkertaisesti, ettei tyhmäkään eksy siltä tieltä. Viisaat varokaa nahkojanne.
Sami: ”Kaikki kansat on kastettava, kansaan kuuluu tietysti myös lapset.”
Tartun nyt vain tähän. Melanchton kirjoitti samoin ”On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta, tämän Kristuksen käskyn (Matt. 28:19) mukaisesti: ’Kastakaa kaikki kansat.'” (huom. hän ei siis kääntänyt ”kastamalla”.)
Et ehkä tiedä, että autous, heitä, on maskuliinissa, kun taas ta ethne, kansa, on neutri. Siis autous ei voi viitata kansoihin. Jotkut näkevät, että autous viittaisi transitiiviverbi matheeteuoon sisällä olevaan substantiiviin matheetee. Kaikki eivät hyväksy sitä, vaan toteavat, että se yksinkertaisesti viittaa ihmisiin, joita kansassa on, anthropos on maskuliini. Kastetaan yksittäisiä ihmisiä.
Kummin vain: teksti ei anna kehotusta kastaa kansoja vaan ihmisiä. Ja kun luetaan koko UT, niin huomataan kyllä aivan selvästi, että kastettiin vain niitä, jotka uskoivat. Asiasta ei voi olla epäselvyyttä. Roomalaiskatolista tapaa kastaa kaikki kansat vaikka miekalla ei ole pitkään aikaan hyväksytty. Eikä luterilainenkaan kirkko kai ole asettanut tavoitteeksi koko Suomen kansan kastamista ja myös kaikkien muiden kansojen? Vai onko?
Ajatus heijastaa aivan väärää seurakuntakäsitystä. Uskohan ei ole joka miehen. En tietenkään odota, että sitä tunnustaisit ainakaan tällä forumilla, mutta niin se on. Kansankirkko heijastaa vanhatestamentillista seurakuntaa, jossa jäsenyys tulee fyysisen syntymän perusteella. Jossain vaiheessa uutta liittoa ruvettiin lakihenkisesti lukemaan kuin se olisi vanha. Mentiin vikaan samalla tavalla kuin juutalaiskristityt, jotka villitsivät galatalaisia.
Uudessa ja paremmassa liitossa jäsenyyden on tarkoitus tulla hengellisen syntymän kautta. Sen vaikuttaa Jumalan sana, usko ja Jeesuksen vastaanottaminen. Seurakunta on uskovien yhteisö. Suomen luterilaisista reilu miljoona ei gallupien mukaan usko, että Jeesus on Jumalan Poika. Miten heitä voi sanoa kristityiksi ja seurakuntaa, johon he kuuluvat, raamatulliseksi seurakunnaksi?
Rytkönen kysyy eräässä artikkelissaan: ”…näkyvän kirkon rajat eivät ole tosi kirkon rajat. Yksi luterilaisen, Roomaan suuntautuvan ekumenian isoista kysymyksistä nykyisin on, missä määrin oikea Kristuksen kirkko voisi saada maailmassa myös näkyvän, konkreettisen hahmon – vai voiko ollenkaan?”
Voin vastata, että se ei voi tapahtua ainakaan kansankirkollisuuden kautta. Oppia voisi ottaa vaikkapa alkuseurakunnasta ja anabaptisteilta. Sitä kautta voidaan päästä oikeille linjoille.
Muuten: UT:ssa ei ole esimerkkiä eikä ohjetta, että ennen kastetta pitäisi manata riivaajia ulos.
Risto, ”Kummin vain: teksti ei anna kehotusta kastaa kansoja vaan ihmisiä.” Kansaan kuuluvat ihmiset. Yleensä kaikkiin kansoihin.
” Roomalaiskatolista tapaa kastaa kaikki kansat vaikka miekalla ei ole pitkään aikaan hyväksytty. ” Tällä on oma historiallinen funktio. Kansankirkko ajatus siitä voidaan olla montaa mieltä. Se voi toimia tai sitten ei. Lähtökohtaisesti sitä ei voi rajata vääräksi.
” Rytkönen kysyy eräässä artikkelissaan: “…näkyvän kirkon rajat eivät ole tosi kirkon rajat” Varmasti näinkin ja samalla kirkko on aina näkyvä, eikä se ole avaruudessa leijaileva aate.
” Muuten: UT:ssa ei ole esimerkkiä eikä ohjetta, että ennen kastetta pitäisi manata riivaajia ulos.” Juuri näin. Siellä ei ole paljon muutakaan ohjeita. Kirkolle ei ensisijaisesti yksin Raamattu ole se määräävä prinsiippi.
Lauri Lahtinen mikä on Jumalan tahto, eikö seurata Jeesusta?
Kuinka voi seurata jos ei kuule Hänen ääntänsä?
Voiko kuulla Jeesuksen äänen ilman Pyhää Henkeä?
Siis kaikki riitaisuus ja väkivalta johtuu ettei ihmisellä ole Pyhää Henkeä eikä näin ollen rakkautta.
Kristusruumis tulee näkyväksi Hesekielin luulaaksosaarnalla!
Lauri LahtinenJeesuksen seuraajat tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta ja rakkaudesta jokaista lähimmäistä kohtaan, heillä ei voi olla väkivaltaa ketään kohtaan sillä rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Lauri; ” Tästä olen aivan varma, ettei Jeesus tullut perustamaan pilkunviilaustehdasta” tuostakin olen samaa mieltä. Mutta kun meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan pilkunviilausta vastaan, joten ymmärrät että meidänkin täytyy viilata.