Juuri julkaistu artikkeli taivaaseen pääsemisestä herättää muistikuvia miten aikanaan julkaistuun kirjaan suhtauduttiin. Silloin piispa kutsui kirjoittajan luokseen ja siellä tehtiin sopimus asiasta. Silloin jäi epävarmaksi kaikkien taivaaseen pääsy. Pappi säilytti luottamuksensa ja lupasi kai pidättyä enempi markkinoimasta aihetta. Silloin oli niin, mutta nyt on nyt.
Tämä näyttäisi olevan myös elämänkaari kysymys. Nuorena ja vielä keski-iässäkin voimme olla varmoja ymmärryksistämme jopa fanaatikkoja. Hengellisesti orientoitunut ihminen kykenee erottamaan hyvän pahasta ja tuomitsemaan pahan, vaikka siinä samalla tulisi tuomituksi myös joukko ihmisiä. Oma pelastus on selviö ja katsomme ketähän muita siihen onnellisten joukkoon kuuluu. Kun elämä kallistuu illaksi, niin oma näkökyky himmenee ja tarvitsee silmälaseja. Sanassa sanotaan: Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden! Voinko varmistaa oman pelastukseni siten, että alan laupiaaksi toisia kohtaan vaikkapa ihan sanaa luovasti tulkiten? Uskoa tunnustaneiden kohdalla toivoisi sen, että pelastus olisi sataprosenttinen, koska uskosta jotakin tietävien väärä valinta on huolestuttavaa.
Miten sitten olisi ajateltava henkilön tulevaisuutta, joka ei ole koskaan omaksunut eikä tunnustanut hengellisyyttä kohdalleen? Joka on ajatellut olevansa niin osa luontoa, että mihin puu kaatuu, siihen se maatuu. Jos jokaiselle ei tapahdukkaan uskonsa mukaan, niin onko taivaaseen joutuminen onnettomuus vai mitä se on?
Olisikohan käynyt niin, että ryhdyttyään itse ymmärtämään asioita ihminen on tullut luoneeksi järjestelmän jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa Jumalan näkökulmasta. Kuka pelastuu ja kuka ei on aivan väärä kysymys ihmisen pohdittavaksi. Liian suuri ja liian lopullinen, koska me näemme toisistamme vain sen mitä näemme. Raamattu puhuu kyllä merkityistä otsista, mutta se ei ole mustanaamion nyrkin jälki. Se on ymmärrys, jolla ihminen hahmottaa pelastusta, hahmottaa omaa tilaansa siinä ja omalla elämällään ja esimerkillään suosittelee samaa lähimmäiselle ei pelkästään sanoina.
Sami: ” Kirkolle ei ensisijaisesti yksin Raamattu ole se määräävä prinsiippi.”
Mikä se määräävä prinsiippi sitten on? Kirkolliskokous luterilaisille? Vai Luther? Vai Tunnustuskirjat? Paavi ja kirkolliskokoukset katolisille?
Minkä prinsiipin perusteella perusteella opetetaan, että joutuuko kastamattomana kuollut vauva kadotukseen vai ei? Tai pääsevätkö kaikki taivaaseen vai eivät?
Risto, Tuossa näet virallista tietoa. https://evl.fi/tutki-uskoa/mita-usko-on/luterilaisuus/yksin-uskosta-ja-armosta
Voit lukea koko artikkelin traditiosta, siitä lyhyt lainaus;
”Luterilaisuus on aina pitänyt erityisesti vanhan kirkon kirkkoisiä, ensimmäistä 7 kirkolliskokousta (v. 325 ̶ 787) sekä Raamatun keskeisen sisällön kokoavia uskontunnustuksia (Apostolinen uskontunnustus sekä Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset) suuressa arvossa. Ne kertovat, miten Raamattua on alusta asti tulkittu kristillisessä kirkossa ja ohjaavat siten raamatunlukijaa Jumalan ilmoituksen oikeaan ymmärtämiseen.” ( http://www.luterilainen.net/traditio/)
Tässä lainauksessa näkyy tradition merkitys. Yksin raamattu periaate tarkoittaa, että Raamatulla tulee ratkaista kaikki ( Opilliset ) kysymykset, mutta samaan aikaan traditiota ei hylätä. Tradition sisältö on tosin määritelty eri tavalla luterilaisuudessa ja se on häivyttänyt monia vanhan kirkon traditioita. Traditio on ratkaistu uudella tavalla ( tämä oli tyypilistä uskonpuhdistukselle) – Raamattu ei siis ikinä ole yksin ja ( solo spictura) ei tarkoita lähtökohtaisesti tradition hylkäämistä. >> on mielestäni siis oikein tehdä se johtopäätös, että Raamattu ei ole ainut prinsiippi, luterilaisuudessa, vaan siihen sisältyy myös muita aineksia, Raamattu on toki tärkein auktoriteetti.
Mutta, toisaalta tiedämme, että (esim. roomalaiskatoliset, protestantit, orientaaliset kirkot) eivät tunnusta kaikkia näitä 7 ekumeenista konsiilia, tai joitain osia näistä kirkolliskokouksista ekumeenisiksi ja kieltävät osan kokousten päätöksistä ja kanoneista.
Risto, ” Minkä prinsiipin perusteella perusteella opetetaan, että joutuuko kastamattomana kuollut vauva kadotukseen vai ei? Tai pääsevätkö kaikki taivaaseen vai eivät?”
Luterilaisuudessa ei ole mitään virallista tämän kuvauksen kaltaista oppia. Ei löydy mistään. Joten on väärin väittää näin.
Niin Sami, ”paradosis” kylläkin siinä mielessä, mitä Paavali opettaa (2 Tess. 2:15) ”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.” Tämä lienee ollut Lutherin intentio ja määräävä prinsiippi, kun hän tutki Raamattua ei siksi, että muuttasi ”euroopan” kehityskulun, vaan löytääkseen armollisen Jumalan. Jumalan armosta ja yksin uskosta hän sen löysi. Tiedät toki sen muutenkin.
Hyvä laina. Jeesuksen sanat ja apostolien opetus ovat määräävät prinsiipit.
Mutta ei paradosis siinä mielessä kuin se on Kol. 2:8:ssa: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin…” = paradosis.
Kun asetetaan ihmis sanat Jeesuksen Sanojen tilalle niin silloin ei löydetä iankaikkista elämää.
Ajatellaan jopa Paavalin sanoja, tässäkin ketjussa on otettu ”suun tunnustuksella pelastutaan”, siis tämä on kirjoitettu aikaan jolloin oli hengenvaara tunnustaa Jeesus Herraksi ja Paavali kirjoitti tämän vain niille joille se on tarkoitettu.
Toisaalla Jeesus selkeästi Sanoo ettei kaikki pääse taivasten valtakuntaan jota sanovat Hänelle ”Herra Herra”. Siis oli aika jolloin olikin hengenvaarallista olla tunnustamatta Jeesusta Herraksi.
Siis ei mikään oikea oppi tai mitkään viisauden sanat pelasta vaan se tekeekö Taivaallisen Isän tahdon.
Ari, pelastukseen tarvitaan sydämen usko ja tunnustus joko suulla tai kasteella.
Usko + kaste = pelastus (Mark. 16:16)
Usko + suun tunnustus = pelastus (Room. 10:10)
Kieltäjä ei pelastu, vaikka salassa uskoisikin: ”Jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät.” Jos joku häpeää Jeesusta ja Hänen sanojaan ihmisten edessä, niin Jeesuskin on häpeävä häntä Isänsä edessä.
Toisaalta pelkkä tunnustus eli se, että huutaa ”Herra, Herra” ei riitä, jos ei ole elävää sydämen uskoa. Kreikan sana pistis tarkoittaa yhtä lailla uskoa kuin uskollisuutta. On niitä, jotka ”väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan — hänet kieltävät.”
Paavalin sanat Room. 10:9-10:ssä ovat tarkoitetut kaikille kaikille aikoina.
Tässä voi viisastella esimerkiksi tilanteilla, joissa ei ole mahdollista tunnustaa. Ja voi miettiä millainen tunnustuksen tulisi olla ja vaikka mitä, mutta periaate Raamatussa on tuo.
Ari, pelastukseen tarvitaan Matteuksen mukaan:
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Sami Paajanen et vastannut aiemmin esittämääni kysymykseeni, mihin porukkaan kuulut, niihin joilta Jumala salaa evankeliumin vai niihin joille ilmoittaa?
Miksikö kysyn kun esität ettei Jeesuksen Sanat riitä vaan tarvitaan kirkon ”kaanonia”?
Jeesuksen sanoja on Raamatussa melko vähän sen kirjan laajuuteen nähden. Koetko Pasanen, että kaikki muu on turhaa? Jeesus antoi kuitenkin valtakunnan työn ihmisten tehtäväksi ja Raamatusta näemme miten sitä tehtiin ja myös sen, mikä oli vaikutus. Perkele heräsi kaikkialla ja synti nosti päätään heti, kun evankeliumi levisi.
Ari, nyt en taida ymmärtää sinun kysymystä.
Ari Pasasen kysymykset ovat hiukan samanlaisella asenteella asetettuja kuin klassinen: ”Oletko jo lakannut pieksämästä vaimoasi?” Niihin on hankala vastata joko niin tai näin.
Martti Pentti ja Sami Paajanen, kovimpa olette huonosti lukutaitoisia, siis on kaksi porukkaa, toisille Jumala ilmoittaa evankeliumin ja toisilta salaa, siis ei voi olla siltäväliltä, eihän?
Nyt kun Sami Paajanen väittää että Jumala ei voi ilmoittaa (tai ilmoitus ei ole riittävä) ilman ”kirkon kaanonia” niin eikö ole aiheellista kysyä kumpaan porukkaan Sami Paajanen kuuluu?
Perus ajatus on siis onko Jeesuksen jälkeen tullut ”välittäjää” ihmisen ja Jumalan välille eli jonka sanat olisivat se tie taivaaseen? Eikö Jeesuksen Sanat riitä?
”Onko Jeesuksen jälkeen tullut ’välittäjää’ ihmisen ja Jumalan välille?” Ei ole tullut. Tarkkaan ottaen ei ole mitään ’Jeesuksen jälkeen’ -tilannetta, ”sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” On myös pidettävä mielessä seurakunnan tehtävä toimia Kristuksen ruumiina maan päällä: ”Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.”
Martti Pentti tietyt itselle sopivat kohdat otat Raamatusta niiiiin mieluusti, mutta kuinka sitten ne jotka todella näyttävät mitä on tietyt kirkot ja seurakunnat, siis hedelmästä puu tunnetaan ja oikea Jeesuksen seurakunta keskinäisestä rakkaudesta, siis ei sinne sodat sovi (vrt suomen sisällissota).
Tulee vaan mieleen kuinka piru lukee Raamattua jotenkin tuttua näitä kommentteja lukiessa.
”Tulee vaan mieleen, kuinka piru lukee Raamattua; jotenkin tuttua näitä kommentteja lukiessa.” Kenties sinun tulisi ajatella samaa näitä kirjoitellessasikin. Kuiskutteleehan se pirulainen itsekunkin korvaan.
Martti Pentti näytä missä olen kirjoittanut evankeliumin vastaisesti?
Vielä tuosta onko Jeesuksen jälkeen välittäjää niin ainoastaan Jeesuksen Sanat ovat iankaikkisen elämän Sanoja, Pyhä Henki kirkastaa vain ja ainoastaan niitä, siispä tarvitseeko Jeesuksen seuraaja selityksiä joidenkin punnustuskirjojen muodossa, ei tarvitse vaan ainoastaan että opetetaan Jeesuksen Sanoja, ei mitään ihmis sanoja ja oppeja joita toistetaan papukaijan lailla.
”Jeesuksen Sanat ovat iankaikkisen elämän Sanoja.” Et varmaankaan ole kirjoittanut evankeliumin vastaisesti, Ari Pasanen, mutta alun lainaus on esimerkki siitä, miten kirjoitat evankeliumista poiketen. Isolla kirjaimella kirjoitettu Sana tarkoittaa evankeliumissa Jeesusta itseään, lihaksi tullutta Jumalan Sanaa (Joh. 1:1-14). Jeesuksen sanoista käytetään pientä alkukirjainta jopa ikuiseen elämään liittyen. Mistään maagisista sanoista ei näet ole kysymys vaan arkisten sanojen kautta annetusta ilmoituksesta. ”Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.'”
Ari mitä tarkoita sanalla “kirkon kaanonia”?
Sami Paajanen voisin kysyä mitä sinä itse sillä tarkoitat eli kun tuot esille seuraavan ajatuksen:
””Toiseksi Raamattu ei ole riittävä lähde josta voisimme ymmärtää kaikkea, siksi tarvitaan kirkon syke, elämä ja traditio joka on taistelevan kirkon kokemuksellista elämää, siitä esimerkkinä on juuri kaanon.””(Sami Paajanen)