Kirkkoherramme oli tänään liturgina. Synninpäästön osuuden aluksi hän sanoi jotain, jonka koin hienona oivalluksena ja koko messun parhaana antina.
Meitä kirkon ihmisiä, välillä pilkataan siitä, että meillä on oikein mukava uskonto. Voi tehdä aivan vapaasti syntiä ja sunnuntaina saa kaikki uudelleen ja uudelleen anteeksi. Tottahan se olisi mikäli haluaisimme pitää synnistä kiinni. Emmekä mistään hinnasta haluaisi siitä luopua. Silloin olisi oikein kätevää saada synnit aina anteeksi ja jatkaa synnin tekemistä. Synnin tunnustaminen olisi silloin helppoa ja vaivatonta. Mikäli olisi kyse automaatista, että nappia painamalla saisi aina nollattua saldon.
Tuo käsitys synninpäästöstä on yllättävän yleinen. Samoin kuin se, että synnit saa anteeksi siksi, että ne tunnustamme, tai pappi ne anteeksi julistaa. Siitähän oikeasti ei ole kysymys. Saamme synnit anteeksi vain ja ainoastaan siksi, että Vapahtajamme on ne sovittanut ristillä ja osoittanut sen todeksi ylösnousemisellaan. Tässä on uskomme perustus. Siksi tunnustamme syntimme. Niin kuin kirkkoherra sanoi messussa: ” tunnustamme syntimme koska uskomme anteeksiantamukseen”.
Tuo oivallus on todella upea juttu. Uskallan nähdä raadollisen syntisyyteni ja turmeltuneen luontoni pohjaan saakka, koska uskon Vapahtajani sovitustyöhön. En tarvitse papin sanoja sovittamaan syntejäni, vaan ainoastaan vahvistamaan uskoani, että se pätee minunkin kohdallani.
Siitäkin huolimatta se pätee, vaikka syntini ovat minulle äärimmäisen rakkaat. Tuo rakkauteni syntiin on samalla suurin murheeni kristittynä elämisessä. Eikä siihen ole mitään muuta lääkettä, kuin palata syntisenä aina uudelleen ja uudelleen Vapahtajamme armon istuimen eteen.
Tietysti toivoisin joskus voivani vapautua tuosta raskaasta kuomasta kokonaan. Ettei tarvitsisi uudelleen ja uudelleen olla armoa kerjäämässä. Pärjäisinpä joskus omillani. No sellaista tietä ei kristitylle ole luvassa. Joten annan tänäänkin Jeesuksen veren pyyhkiä pois syyllisyyteni. Siitäkin huolimatta, että syntisyyteni jää ainaiseksi kiusakseni. Ajamaan minua uudelleen ja uudelleen kuulemaan synninpäästön sanat.
Pekka tuo kertomasi kuvaa täydellisesti ihmistä (uskonnollista) jonka sydäntä Jeesus ei ole parantanut, samaa sanoo Paavalikin room kirjeessään, mielellään uskonnollinen ihminen palvelee Jumalaa mutta elää lihallisesti synnin orjana. Tätä kuvaa hyvin juuri fariseukset ja kirjanoppineet, he luottivat omaan isiltä perittyyn uskoonsa, eivät kuulleet Jeesusta ja tehneet parannusta.
Jeesus selkeästi Sanoo vapauttavansa synnin orjuudesta, siis kun on vapaa eikä orja niin voi päättää mitä tekee, voi valita tekeekö syntiä vai ei. Siis mistäkö on voima, Jumalalta Sanoohan Raamattu:
1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Hienoa. Sinulla siis on sydän parantunut niin että kykenet rakastamaa kaikkia muita, samoin kuin itseäsi. Sitäkö tarkoitat ?
Valehtilisin jos väittäisin ettei minulla olisi rakkautta siihen, miksikö, koska Raamattu lupaa:
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Rakkaus varmaan sinulla on. en tarkoittanutkaan sitä, vaan sitä kykenetkö todella rakastamaan lähimmäisiäsi niin kuin itseäsi ?
Onhan meidän helppo sanoa että rakastamme , mutta onnistummeko aina ja täydellisesti sitä käytännössä osoittamaan? Sellaisella tavalla, ettei siinä ole yhtään moitteen sijaa. Ympärillämme on paljon mahdollisuuksia testata rakkauttamme. Kuinka hyvin vastaamme niihin kaikkiin haasteisiin, mitä kohtaamme, se kertoo kyllä hyvin pian kuinka rakkaudellisia oikeasti olemme.
Jos rakkautta ei ole riittävästi, niin silloin on jotain pielessä. Silloin nimittäin, mikäli uskoo kykenevänsä elämään synnitöntä elämää. Yksikin laiminlyönti tai puute rakastamisen kyvyssämme kertoo sen, että olemme edelleen syntisiä.
No kysynkin onko sinulla Pekka?
Tiedän mitä ajat takaa, siis kun en sano että kyllä täydellisesti niin sanot että tiesit sen, kuitenkin huomaan jos en rakasta lähimmäistä niinkuin itseäni, niin en syytä toista vaan tiedän syyn olevan itsessäni enkä loukkaannu toiseen tekipä tai sanoipa tämä mitä tahansa.
Jumalan rauha varjelee ettei sydän saastuisi
Fil. 4:7
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Pekkalausut:
””Yksikin laiminlyönti tai puute rakastamisen kyvyssämme kertoo sen, että olemme edelleen syntisiä.”
Mistä tuon nyt otat, eikö vanhurskas voi langeta ja nousta?
Itse ymmärrän että lankean kun ylpistyn ja näin Jumala nöyryyttää taas näyttämällä tämän, en ymmärrä miksi lankeemus heti tekisi minut Jumalasta erossa olevaksi (= syntinen)? On kylläkin syntejä (tekoja) joiden palkka on kuolema eli ero Jumalasta. Sanoohan Jeesus Ilm kirjassa:
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.(Ilm.22)
Minulle siis syntisen määritelmä on juuri Jumalasta erossa elävä, juutalaiset jotka tekivät syntiä he tiesivät olevansa erossa Jumalasta ja toisista synneistä kuului poistaa kansasta (kivittää).
Jos kuvittelee voivansa olla sekä syntinen että pyhä ei oikein luonnistu, sillä syntinen on erossa Jumalasta elävä ja pyhä taasen Jumalalle erotettu.
”Jos rikkoo yhdessä kohdin, niin on rikkonut koko lain.” Joten synnittömän ei ole vara langeta yhdessäkään kodassa.
Ehkä olemme harvinaisen lähellä yksimielisyyttä. Hyvä kun määrittelit tuon syntisen noin. Oletko havainnut sen, että Jumala rakastaa syntistä ihmistä? Kuinka rakkauden kohde voi olla erossa Jumalasta?
Pekka nyt sekotat että lain kautta yrittäisin pelastua siis omien tekojeni, en pelastu vaan kun Jumala antaa lakinsa sydämeeni ja voiman elää tahdossaan niin haluan elää sen mukaan.
Miksi Jumala armahtaa ihmisen, Jeesus Sanoo sen selkeästi:
Luuk. 23:34
Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.
Siis kun elää orjana niin ei itse pysty vaikuttamaan mitä tekee ja näin kun nöytyy ja tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin niin saa Pyhän Hengen voiman ja kuulee Jeesuksen äänen, niin silloin ei enää ole tietämätön jumalan tahdosta ja jos vielä tuolloin elää laittomuudessa niin nimi pyyhitää elämänkirjasta.
Toisaalta Jumalan pelko saa aikaan myös etten tee sitä mitä ennen tein kun elin laittomuudessa ja saastaisuudessa syntisenä.