Saarnaaja 1:2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! 3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? 4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.
Saarnaaja on ollut aikoinaan melkoisen alavireinen kaveri. Täytyy kyllä heti myöntää perään, että ajoittain minuakin vaivaavat samanlaiset ajatukset. Tänne maapallolle synnymme itse kukin, hetken aikaa heilumme ja touhotamme kaikenlaista ”tärkeää” ja ”välttämätöntä” ja huis-hais, kohta koko hommasta ei ole jäljellä ei märkää länttiä.
Voi tuhannen tuhatta järjetöntä hommaa, mitä minäkin olen eloni aikana touhottanut ihan välttämättömänä ja elintärkeänä juttuna. Yksi järjettömimmistä liittyy muotiin; olkatoppaukset! Ne piti olla oikeanmalliset ja niiden piti olla sijoitettuna just tismalleen oikeaan kohtaan. Tarroilla juu, jotta niitä voi vaihdella eri paitoihin. Niitä ihmisiä pidettiin hieman juntteina, jotka eivät käyttäneet olkatoppauksia tai käyttivät niitä ”väärin” 😀 Miten tärkeä asia se olikaan silloin ja miten turhuuksien turhuus nyt ja iankaikkisesti aamen.
Toinen järjettömintäkin järjettömin tapahtuma menneisyydessäni oli se, kun tein Raahen rauhanyhdistyksellä nuorena parannusta kososlaisesta hengestä. Tässä pieni pätkä tuon kamalan ja kavalan väärän hengen tuntomerkeistä:
”Kososlaisuuden ilmeneminen voi olla selvästi nähtävää. Hedelmät ovat julkiset. Kososlaisuus saattaa piiloutua toisinaan niin, että on erittäin vaikea väärää henkeä tunnistaa. Kososlaisuus saattaa taistella kososlaisuutta vastaan toisessa ihmisessä. Kososlaisuus on väärä henki, jossa ei tulla autuaaksi, mutta samalla kososlaisuus on vaikea havaita itsessään, nähdä se synniksi ja saada siitä katumisen ja parannuksen armo.”
Myyjä kuljeskelee kaupassa mikrofoni kädessään ja houkuttelee asiakkaita ostelemaan muotia, laatua, merkkivaatteita ja ale-tuotteita. Mieleni tekee mennä kysymään myyjältä, mitä ihmeen oleellista mainostamissasi asioissa oikein on, kun samaan aikaan puoli maapalloa kulkee ryysyissä ja näkee nälkää? En tietty mene aukomaan päätäni, koska samassa onneksi tajuan myyjän vain hankkivan hommalla leipää hänenkin.
Lehden muotitoimittaja hallistelee iva suupieliä rumentaen, kuinka tyhmiä ihmiset ovat olleet esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Kampaukset, vaatteet, korut; järkyttäviä kaikki tyynni! Ja kymmenen vuoden päästä taas hallistellaan tämän ajan muotikuteita ja –kampauksia. Koko muotimaailma on harhaa ja turhaa, koska se on aina jossakin mielessä rumaa ja vanhentunutta. Liekkö Saarnaajakin seurannut muoti-ilmiöitä?
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. 11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan — mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.
Joku wiisas on joskus sanonut, että kaikki sellainen on turhaa, mitä ilman pärjää. Eli kännykät, internet, televisio, radio, musiikki, kahviloissa istuksimiset, kaikenlainen viihde, angry birdsit sun muut miljoonat hahmot ympäri maailmaa plus kaikki muu turhuus, jota ei luetella taida ja joka on ”elintärkeää” kaikki tyynni NYT: TURHUUTTA!
Siirrytään tarpeelliseen, ettei ala kyllästyttämään. Usein esitetty kysymys: Mitä otat mukaan autiolle saarelle?
Minä vastaan, että en mitään, jos joudun sinne yksin ja joudun elämäänkin siellä loppuelämäni yksin. En keksi yhtään ainoaa syytä pitkittää elämääni ilman läheisiä ja ystäviä. Tästä voisi päätellä hieman osviittaa tosi tärkeästä asiasta; lähimmäisestä ja olemisesta hänen kanssaan.
Eli mikä kaikki elämässäni ja Sinun elämässäsi on merkityksellistä ja tarpeellista? Kuinka suurella osalla elämäsi asioilla on ”katetta” ja kuinka paljon ”ilmaa”, turhaa, turhuutta?
17 Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin. 18 Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.
Joo, näin on marjat.
Ehkä on viisainta edes yrittää ymmärtää tätä kaikkea touhotusta, mitä maa päällään kantaa. Ja tukeutua omalta osaltaan kaikenmaailman turhuuksiin, mitkä milloinkin tuntuvat kantavan eteenpäin elämäntiellä. Joillakin elämän tukipilareita ovat armoneuvot, joillakin ekoilu horsmankukkineen yrtteineen. Joidenkin elämää kantavat muotivirtaukset ja joillakin oman polun kulkeminen tiukassa kurssissa. Joskus sitä minäkin ostin kuusenkerkkäjuomaa ja ajattelin sillä poistavan kaikki vaivat elämästäni. Voi turhuuksien turhuus, voi hulluuksien hulluus!
Taijjanpa mennä tärräyttämään kahvit, siitä sitä vasta elämän eliksiiriä!
Vielä loppuun Raamatusta ajatus, mikä on Jumalan mielestä hulluutta.
1.Kor. 1:27Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.
Tässäpä sitä on miettimistä kahvinjuonnin lomaan.
