Antiikin kreikkalaisen viisaan Herakleitoksen (535-474 eKr) toteamukset, että ”kaikki virtaa” ja että, ”et voi astua toista kertaa samaan kohtaan virrassa”, ovat yhä päteviä. Hän taisi olla oikeassa, vaikka ei ihan tarkkaan tiedetä, mitä hän tarkoitti. Niinpä hänelle annettiin lisänimi ”Hämärä”.
Kokemukset osoittavat, että virran suuntaa on lähes mahdotonta muuttaa kuten säätilaakin, vaikka jossain näitäkin on yritetty kääntää.
Kaikki virtaa, maailma muuttuu.
Kirkko ei ole saanut aikaiseksi päätöstä avioliittoasiassa, mutta siinäkin luontainen kehitys jatkuu ja samaa sukupuolta olevia pareja vihitään ja heille pyydetään siunausta. Samoin tapahtui aikaisemmin pappien virkakysymyksen ja monen muun kysymyksen kanssa. Todellisuus ajaa hallinnollisten päätösten ohi.
Virta jatkaa kulkuaan. Ajan virta ei kysy lausuntoja asiantuntijoilta tai perustuslain tulkintoja. Virta etsii luontaisen kulkuväylän. Uomaa tekevät ihmisten tarpeet, keksinnöt ja markkinat.
Isot uudistukset tapahtuvat joskus pakon edessä tai pakon sanelemana. Ennen sitä olisi enemmän vaihtoehtoja, mutta silloin on vaikea saada päätöksiä aikaiseksi. Vasta välttämättömyys yhdensuuntaistaa mielipiteet. Pakon sanelemana muutos hyväksytään tyynesti.
Kirkossa yritetään virtaviivaistaa hallintorakenteita. Vaikea tehtävä, kun mikään organisaation osanen ei halua luopua asemastaan. Mieluummin yritetään löytää jotain tekemistä, kuin lakkauttaa esimerkkeinä hiippakuntavaltuusto tai rovastikunta tarpeettomana. Rakenteen palikoista ei luovuta, vaikka niillä ei olisi kunnon tehtäviä, ja vanhat toimintatavat on pyhitetty ikuisiksi.
Saamattomuus ei ole vain osa kirkon olemusta. Eduskunta eli neljä vuotta omassa kuplassaan, eikä saanut ulos päätöstä sotesta. Sote jäi syntymättä, mutta se ei tarkoita, että kehitys olisi siihen pysähtynyt. Virta jatkaa kulkuaan, kunnat ja muut toimijat tekevät omia ratkaisujaan. Samaan kohtaan virrassa ei voi enää astua.
Ilmastomuutokseen suhtautuminen on yksi esimerkki. Monesti vieläkin kysytään, ”uskotko ilmastonmuutokseen”. Jos uskotaankin, ei haluta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen torjumiseksi. Tai ajatellaan, että ryhdytään, mutta toimet eivät saa vaikuttaa ihmisten arkeen.
Ellei mitään tehdä, muutos etenee omalla vauhdillaan, kiihtyen.
Pitäisikö kirkon sitten hypätä ”Herakleitos-Hämärän” kelkkaan mm. avioliittoasiassa, jotta myös kaikki muu kirkossa voisi yhä vapaammin virrata ajan hengen mukana?
Kosti Vasumäki, ei niin, vaan meidän on vastattava siihen, mitä kirkon sanoma tarkoittaa nykytilanteessa, tämän ajan ihmisten elämässä.
Niin Markku Jalava toteanpa vaan, että kirkossamme raamatullisena avioliittokäsityksenä on perinteisesti pidetty kahden ihmisen, miehen ja naisen suhdetta. Avioliitto esiintyy tällaisena niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin teksteissä sekä eksplisiittisesti (selvästi ilmaistuna), että implisiittisesti. (siitä pääteltävissä olevaa). Mitä muuta kirkon sanoma voinee tuoda tämän ajan ihmisten elämälle, mikäli se haluaa pysyä tunnustuksessa, kirkkolaissa ja kirkkokäsikirjassa. Epäjumalanpalveluksenko?
Markku Jalava.
Kiitos hyvästä, oivaltavasta ja opettavasta kolumnista. Tulee mieleen Saarnaajan kirjan viisaudet:
Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa,
Minulle kelpaa hyvin nykyinen päätös avioliitosta. Miten voit väittää ettei päätöstä olisi saatu aikaan
Asian käsittely jatkuu. Kirkossa on kaksi käsitystä, joiden yhteen sovitaminen annettiin piispojen tehtäväksi.
Vakavaa pohdittavaa tuoreessa:
https://sti.fi/index.php/blogi/457-kirkon-mittarit-nayttavat-alaspain
Kuten Ruokanen toteaa:
”Kirkossa on vallalla näkemys, jonka mukaan kansankirkko säilytetään pitämällä uskonnollinen profiili matalana ja sanoma niin mietona, että se kelpaa mahdollisimman monelle. Kirkon tulisi siis ‘uudistua’ mukautumalla yhteiskunnan arvoihin.”
Ja Eskola kommentoi:
”Taitaa vain olla niin, että joukko kirkon valtaapitävistä on ”osa ongelmaa” pikemminkin kuin osa ratkaisua. Kirkon tietty siipi haluaakin juuri tällaista pientä ja kulttuurisesti orientoitunutta luterilaista kirkkoa. Tämä on ollut ”neljän miljoonan kirkko”, kaikkien jäsentensä täysivaltainen kirkko. Mitä siitä, jos tämä kymmenen vuoden kuluttua on kolmen miljoonan kirkko? Sehän olisi siitä huolimatta yksi suurimmista luterilaisista kirkoista maailmalla…. Kirkon jännitteet ovat ja pysyvät. Vaikka jäljellä olisi 11 prosenttia sotien jälkeisestä jäsenmäärästä (ns. puolen miljoonan kirkko), kirkkopoliittiset jännitteet eivät lievene eikä valtataistelu väisty.”
Onhan tuo ollut nähtävissä.
”Kirkon tulisi siis ‘uudistua’ mukautumalla yhteiskunnan arvoihin.”
Se ei ole minun käsitykseni mukaan mukautumista, jos vastataan siihen, mitä kirkon sanoma kunakin aikana tarkoittaa, ja vastataan nykyihmisen ymmärtämällä kielellä. Ihmisten elämän puitteet ja tieto muuttuvat jatkuvasti ja kristinuskolla on sanottavaa ja merkitystä uusissakin tilanteissa.
Miten kirkon sanoma sitten menisi paremmin perille nykyaikana? Vaikuttaa siltä, että kirkon ovi käy vain ulospäin, mikäli julistuksessa tulee ilmi ihmisen kaikinpuolinen syntisyys, Kristuksen veriuhri ja karmivat synnintunnustukset. Puhumattakaan paholaisesta. Mitä jää jäljelle, jos ne poistetaan kirkon sanomasta?
Niin, mitä jää?
https://www.youtube.com/watch?v=Bv7wsG4cFbc