Kirkot ovat rajanneet kristillisiksi yhteisöiksi ja kirkoiksi sellaiset, jotka hyväksyvät viidellä ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla sovitut opilliset linjaukset. Niihin sisältyvät kolminaisuusoppi, kolme uskontunnustusta sekä lisäksi erityisesti kasteen ja ehtoollisen käsittäminen sakramenteiksi. En hyväksy kolminaisuusoppia, en uskontunnustusten tähän oppiin liittyviä linjauksia, enkä liioin sakramenttioppia. En ole silti areiolainen ja sanoudun myöskin irti ns. Jeesus -yksin opin kannattajista (Oneness Pentecostals, ykseyshelluntailaiset, aika suuri joukko USA:ssa ja entisen Neuvostoliiton alueilla). Minulle riittää, mitä Raamattu opettaa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. On Isä, on Poika ja on Pyhä Henki, mutta eihän tämä eikä heidän yhtäaikainen esiintymisensä eräissä Raamatun paikoissa (esim. Jeesuksen kasteen hetkellä) merkitse samaa kuin kolminaisuusoppi!
Edelliseen liittyen kuitenkin totean, että minut Lähetyspalvelun ja Suuhusi Pasuuna – lehteen kirjoittamieni linjausten vuoksi on automaattisesti suljettu nykyisen kristikunnan ja siinä vaikuttavien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen leirien ulkopuolelle. Tämä opillinen rajaus on yksipuolinen, sillä omalta puoleltani hyväksyn kristityiksi veljikseni ja sisarikseni kaikki eri kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä ja näiden ulkopuolella olevat Jeesusta seuraavat ja Häneen Raamatun ilmoituksen mukaisesti ainoana pelastustienä turvaavat uskovat.
Heidän kanssaan tunnustan koko Raamatun Jumalan sanaksi ja ylimmäksi ja ainoaksi auktoriteetiksi uskonelämää ja oppia arvioitaessa. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja Hän on Herrani ja Vapahtajani. Haluan uskoa Häneen niin kuin Raamattu opettaa (Jh 7:38 Saarisalon käännös), ja siksi varaan itselleni oikeuden arvostella ja kyseenalaistaa kirkkojen joitakin jopa vuosisataisia opetuksia ja perinteitä.
Tiedän hyvin, että esimerkiksi kolminaisuusopin hyljätessäni asetun samalla kirkon pitkää perinnettä vastaan. En silti jaksa uskoa, että Nikean kirkolliskokouksessa 300-luvulla sinne “kruunun kyydillä” kuskatuilla etupäässä paikallisseurakuntien johtajilla, joita piispoiksi kutsuttiin, hengen valo olisi ollut paljon korkeampaa, kuin esimerkiksi Paavalilla. Hänhän sanoi saaneensa suoraan ilmestyksessä, mitä evankeliumi Jeesuksesta pitää sisällään, muttei silti puhunut eikä opettanut Jumalan kolminaisuudesta yhtään mitään. Hänen kristologiansa (oppi Jeesuksesta) on kaikkea muuta kuin kolminaisuusoppia tukevaa. Paavalikin olisi siis Nikean kirkolliskokouksessa heitetty kerettiläisenä menemään.
Kovin korkeaa hengen valoa ei niinikään todista esimerkiksi, että Nikeassa vaadittiin papeilta pidättäytymistä yhteiselämästä vaimojensa kanssa. Nämä kolminaisuusopin muotoilijat tekivätkin päätöksen, että papit, jotka olivat naimisissa, saivat jatkaa, mutta pappi ei saanut enää vihkimyksensä jälkeen mennä avioliittoon! Kolminaisuusoppi tehtiin muita harhaoppeja vastaan, siis uusi harhaoppi vastustamaan muita harhoja. Miksei harhaoppeja tyydytty vastustamaan Raamatun sanalla, vaan täytyi mennä yli Kirjoitusten “tietämään” Jumalasta sellaista, mitä Hän ei ole Sanassaan ilmoittanut?
Vaikkeivät perinnekirkot ja kaikki niihin tavalla tai toisella liitoksissa olevat muut satelliitit sitä hevin myönnä, ovat he virkaa, pappeutta, vanhemmistoja ja sakramentteja korostaessaan luoneet valtavan pastorien ym. välittäjäarmeijan Kristuksen ja tavallisen uskovan välille. Onpa lisäksi Maria-kultti vertaansa vailla olevana uutena “kirkollisena” ilmoituksena kiilaamassa välittäjäksi jopa ns. vapaittenkin suuntien mielissä. Kasteesta voi lukea erillisen artikkelin esimerkiksi Suuhusi Pasuuna – lehden numerosta 7 (www.lahetyspalvelu.fi/ lehdet).
Täytyy tunnustaa, että kaikkien leirien ulkopuolelle joutuminen ei minua huoleta ollenkaan. Päinvastoin koen suurta levollisuutta, rauhaa ja iloa tästä tilanteesta. Kehoittaahan heprealaiskirje meitä lähteämään Hänen luokseen leirin ulkopuolelle ja uhraamaan alati kiitosuhria Jumalalle:
“Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään (Hepr 13:13-15).
Allekirjoittaneen uskonelämän ratkaisuissa on pikemminkin ollut leimaa-antavana enemmän kuin lähteminen tai eroaminen jostakin kirkosta tai paikallisseurakunnasta, se suunta, mistä Jeesus ennusti opetuslapsilleen: “He erottavat teidät synagoogistaan”. Tätä poispotkituksi tulemisen onnea olen saanut kokea aikanaan luterilaisen kirkon eri suuntien sisällä, sitten myöhemmin Vapaakirkossa, josta minut seurakunnan minua kuulematta erotettiiin, jopa sananjulistajan/saarnaajan virasta, johon minua kirkkokunnan puitteissa ei oltu koskaan rekrytoitukaan! Seurakunnasta erottaminen kyllä myöhemmin kirjallisesti peruutettiin, silti myöntämättä, että jotain virheitä olisi tullut tehtyä. Vapaakirkon hallitus saneli, mitä paikallisseurakunta sai tehdä ja mitä ei. Niinpä sanoin itseni koko kirkkokunnasta irti. Helluntaiherätykseen minut olisi otettu ehdolla, että olisin luopunut Herralta saamastani Lähetyspalvelunäystä. En ole siis koskaan kuulunut helluntaiherätykseenkään.
Nyt olen ollut irti jo kymmeniä vuosia kirkoista ja lahkoista kaikkien leirien ulkopuolella “Hänen pilkkaansa kantaen” eikä minun ja Herran Jeesuksen välillä ole muitakaan “jumalia” erottamassa Hänen rakkaudestaan. Sensijaan en ole irti niistä kaikista Herran omista, jotka ovat eri kirkkokuntien ja yhteisöjen sisä- tai ulkopuolella. Niihin haluan olla yhteydessä ja uskon, että meidät kaikki tullaan kokoamaan yhteen, kuten kirjoitettu on:
Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset (Jh 11:51-52).
Toivotan kaikille blogini lukijoille siunattua ja hedelmällistä aikaa Jeesuksen yhteydessä! “Jumalaa peläten pyhittäkäämme elämämme kokonaan hänelle”!
“Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle” (2Kr 7:1).
Juha Heinilä: ”Luotan Raamattuun, joka on 100% Jumalan sanaa. Ei pyhän Tuomaksen Jumalan ylistys Raamatussa turhaa ole.
Jeesus Kristus on minun Herrani ja Jumalani!”
Juha, etkö muista, mitä Raamattu sanoo,” ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä (2 Pt 1:20)
Tuo sananpaikka huomauttaa kahdesta asiasta. 1) Raamatun lukija tarvitsee avukseen Pyhää Henkeä, ymmärtääkseen Kirjoituksia, 2) Kirjoituksia on selitettävä, ei joitakin Sanan paikkoja saa poimia tekstiyhteydest, omasta kontekstistaan irti. Klassinen esimerkki: Juudas meni ja hirtti itsensä. Mene sinä ja tee samoin.
Nämä molemmat löytyvät Raamatusta, mutta eihän kukaan tällaiseen oppiin usko!
Vaikuttaa siltä, että tulkitset Raamattua Tuomaksen kohdalla samalla tavoin!
Tässä kaksi kirjoittamaani vanhempaa kommenttia kolminaisuusaiheesta ja Tuomaksesta netissä (selvetävin virhekorjauksin muokattuna!).
Reino Marjakangas
22.08.2015 11:33
Eräs kysyy: “Reino kuka Jeesus mielestäsi oli ellei Jumala?”
Jeesus oli ja on Jumalan ainosyntyinen (sana tarkoittaa ainoa laatuaan määrätyistä vanhemmista syntynyt!) Poika!
Näin Raamattu sanoo ja Sanan todistus riittää! Et mistään koko Raamatussa löydä Sanan paikkaa, jossa sanotaan, että Jesus on Kaikkivaltias Jumala (joka kuoli vieläpä ristillä! Miten Hän enää olisi kyennyt itsensä herättämään?)
On joitakin Raamatun paikkoja, joihin on sisään luettu rivien välistä, että Jeesus on Jumala! Mutta et löydä yhtään paikkaa, jossa sanotaan, että Jeesus on Jumala. Miksi meidän pitää lisätä Jumalan omaan ilmoitukseen: “Tämä on Minun Poikani, johon olen mielistynyt! Kuulkaa Häntä!”
Toisin sanoen, miksi meidän pitää tietää yli Kirjoitusten Jumalasta sellaista, mitä Hän itse ei ole puhunut?
Minulle ainakin riittää uskoa Jumalan Poikaan, joka on Isän kädenojennus ja ikuisen elämän lahja minulle, etten Häneen uskomalla joudu helvettiin, ikuiseen kuolemaan ja tuhoon!
Älä lisää Hänen sanoihinsa mitään, ettei nimeäsi pyyhittäisi pois Elämän kirjasta!
Matias Roto
22.08.2015 12:18
Reino
Koska et ole ymmärtänyt kolminaisuusopin perusteita, niin siitä syystä myös Jeesuksen kuolema todellisena Jumalana ja todellisena ihmisenä herättää torjunnan, mistä seuraa että pinnallistat pelastuksen perusteena olevan sovitusopin syvimmän perusteen, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Luepa tuo Paavalin ajatus että ristin sovituksen hetkelläkin Vapahtajamme kuoleman hetkelläkin Jumala oli Kristuksessa. Hän ei siis ollut ulkopuolinen vaan osallinen. Hän itse oli sekä subjekti että objekti. Sovituksen teki Jumala yksin ei kukaan muu. Mietipä itse, mitä tuo merkitsee siihen kirkon yksimieliseen opetukseen että Jeesus on sekä Jumala että ihminen.
* * *
Olen jo yllä aikaisemmin kirjoittanut siitä miten koko Johanneksen evankeliumin sanoma Jeesuksesta saa lopullisen keskipisteensä tunnustaja Tuomaan lauseessa: “Minun Herrani ja Minun Jumalani.” Tämän tunnustuksen kautta Johannes Teologi julistaa meille kaikille että Jeesus on Jumala.
Reino Marjakangas
22.08.2015 17:12
Matias Roto: “Johanneksen evankeliumin sanoma Jeesuksesta saa lopullisen keskipisteensä tunnustaja Tuomaan lauseessa: “Minun Herrani ja Minun Jumalani.” Tämän tunnustuksen kautta Johannes Teologi julistaa meille kaikille että Jeesus on Jumala.”
Mainitsemasi “Johannes Teologi” (Etkö muuten usko tai ole varma, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli Jeesuksen rakkain opetuslapsi Johannes?) kirjoittaa pari jaetta myöhemmin (Jh 20:28, vrt. jae 31): “Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika.”
Eikö tämmän mukaa Johannes ilmoita evankeliuminsa pääajatuksena, että Jeesus on Jumalan Poika eikä Jumala, kuten väität
Ketä, Matias, uskot enemmän, Johannesta, Tuomasta vai Jeesusta?
Miksi Jeesus nuhteli, tai suorastaan nolasi Tuomaksen vastauksellaan: “Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”!?
Mielestäni Tuomas oli kunnon suomalainen jätkä. Hän oli ilmeisesti tehnyt sen, mistä Hepr 10: 25 varoittaa: “jättämättä keskinäistä kokoontumista” (Saarisalon käännös). Tämä “jättäminen” on voimakas verbi kreikassa ja merkitsee totaalista luopumista kokonaan!
Kuvittelen ikään kuin kaikuna, että Tuomas oli kuultuaan toisten väitteet, sanonut: Älkää akat ja aikuiset miehet höpiskö! Minulle riittää nämä keskinäiset kokoontumiset. Minua ette enää tule näissä pippaloissa näkemään! Minä en enää usko Jeesuksen sanoihin, että Hän on tie, vaikka Hän itse niin väitti (Jh 14:5-6), ”ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä (Jh 20: 24-25)”. Tuntuuko sinusta, Matias, että kuvitelmani ovat tuulesta temmattuja. Kyllä ne perustuvat Raamatun ja tekstiyhteyden selvään ilmoitukseen, eikös vai?
Kuitenkin Tuomas palasi viikon päästä asiaa varmistamaan. Hän ikään kuin halusi lisäilmestystä täydentämään Jeesuksen aikaisemmin opettamia asioita. Hän halusi tietää enemmän, mitä Jeesus oli sanonut! Vertaa nykyinen kolminaisuusoppi!
Jeesus oli aikaisemmin sanonut esimerkiksi, että joka näkee Jeesuksen, näkee Isän (Jh 14:9). Kenties jo silloin Tuomas taisi jäädä epäilevälle kannalle, että Jeesus taisi nyt puhua omiaan! Nyt ei Tuomaan tarvinnut epäillä: Isä toimii sittenkin Jeesuksen taustalla! Uskominen tähän Tiehen merkitsee varmaa pääsyä tosi Jumalan, Isän, yhteyteen Kenties hän muisti Jeesuksen neitseestä syntymisen! Tämä riittää! Jeesus on “jumalallista alkuperää” sikiämisensä puolesta, mutta ei silti Kaikkivaltias Jumala! Tuo Jeesus on Jumalan, Isän Poika!”
Todellinen Jeesuksen näkeminen tapahtuu ja autuus tulee, kun kuulee evankeliumin Sanan, on sananjulistuksen alla, ei siihen tarvita Ylösnousseen näkyviä ihmetodisteita ja ilmestyksiä! Sitä tietä kirkastuu, kuka on Herra ja kuka on Jumala, minun Jumalani! /Siis selvästi kaksi eri henkilöä!)
Tuomaksen tapauksessa on Johanneksen evankeliumin ainoa opetuslapsen suusta tuleva, siis väärin tulkittu, tunnustus Jeesuksen jumaluudesta.
Selvennän vielä: Käsitykseni mukaan Tuomaan tunnustuksen tulkitsemisessa on pyrkimys yli Kirjoitusten tietämään okkulttisesti enemmän!
Huomion arvoista on, että Jeesus varta vasten tulee erityisesti Tuomasta puhuttelemaan ja muistuttamaan, että tulee tyytyä Raamatun Sanan ilmoitukseen eikä kurkkia salaisuuksia ja tulevia muinaisen faraon tapaan juomapikarin pohjalta! Onneksi Jumala on armollinen, ainakin tiettyyn rajaan asti, meidän Kirjoitusten yli meneviltä funtsailuilta!
Matias, pieni kysymys:
Miksi opetat ja korostat noin voimakkaasti tällä luterilaisella foorumilla roomalaiskatolista oppia? Nykyäänhän on kyllä tapahtunut Rooman tiettyä lähentymistä toisiin uskoviin, mutta vanha periaate: extra ecclesiam nulla salus on silti voimassa. Niin näkyy Sinullakin olevan! Ei kai ole niin, että kirkko ja sen traditio, perimätieto on oikeassa, Raamattu on tässä kohden väärässä!
Edelleen: Rooman kirkko opettaa jatkuvasti olevansa kirkkolaitoksena tosi ekklesia, Kristuksen ruumis. Kirkko on sekä uskon kohde että uskon lähde (ohi evankeliumin ja Raamatun ilmoituksen?) roomalaiskatolisessa kirkossa! Näinhän Sinäkin opetat!
Kielimiehenä (vai oletko sitä, ainakin itse olet usein antanut niin ymmärtää!) Sinä varmaan tiedät että esimerkiksi latinan kielisissä Tunnustuskirjoissa ei ole sanaa kirkko ollenkaan. Käännöksiin tämä on kyllä ympätty, mutta alkutekstissä on sana ecclesia, Kristuksen ruumis, jolla tarkoitetaan vain pyhien yhteyttä, joka on “hajaantuneena yli koko maan piirin”, kirkko sen sijaan on “jumalattomien paljouden peitossa”
Kukaan ei voi tietää tarkasti, mitä Tuomaan mielessä liikkui, kun hän Jeesukselle totesi ”Herrani ja Jumalani”. Asiaa mutkistaa vielä sekin, ettei alkuperäisessä tekstissä ole isoja ja pieniä kirjaimia.
Tekstiyhteys kuitenkin vääjäämättä paljastaa, ettei Jeesus ole omasta mielestään eikä evankelista Johanneksen mielestä Jumala. Ja kuten Reinokin tuossa totesi, heitä kannattaa kuunnella.
Tuomaan hämmästynyt huudahdus ylösnousemuksen jälkeisen Jeesuksen näkemisestä on Johanneksen 20.luvun jakeessa 28. Aivan saman luvun jakeessa 17 Jeesus itse opetti: ”Minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” Jeesuksen mukaan Jumala oli siis taivaassa, ei maan päällä.
Muutamaa jaetta myöhemmin Johannes sitten opettaa Jumalan henkeyttämänä: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika”(jae31)
Jeesus opetti kolme ja puoli vuotta seuraajilleen olevansa Jumalan Poika. Tämän jälkeen Jeesuksen ennustama luste alkoi vallata seuraajien peltoa, ja kolme sataa vuotta sen jälkeen pidettiin kirkolliskokouksia, joissa sinetöitiin opetus: Kyllä se Jumala on.
Ilman uskontunnustusten painavaa arvovaltaa tuskin kukaan nykyään Tuomaan huudahduksen ja parin muun Raamatun jakeen perusteella sekoittaisi keskenään Jumalan Pojan ja itsensä Jumalan.
Rauli, Raamattu on yksinkertainen kirja. Novumista löytää hyvin Uuden Testamentin tekstit ja voi tutkia mitä eroja on eri käsikirjoituksissa. Mitään ongelmaa ei näissä kohdissa ole. Vaikka olisin ainut ihminen maailmassa, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Herrani ja Jumalani, niin en silti välittäisi mitä muut ihmiset ajattelisivat, koska se ei uskoani muuttaisi. Jeesuksen ja apostolien sanoista ymmärrän jotain mitä he opettivat.
Juha Heinilä: ”Minun ei tarvitse mitään lisätä Raamattuun, eikä sieltä poistaa. Juudaksen kohdan vääristit”
Mitä ihmettä, Juha, nyt puhut? Oletko rasittunut ja yliväsynyt? Muuten en jaksa millään ymmärtää, että väännät kieroon selvää tekstiä. Ei tällä tavoin hengellistä sotaa käydä! Siihen ei tule siunausta meidän Herraltamme!
Kirjoitin ulkomuistista: ”Klassinen esimerkki: Juudas meni ja hirtti itsensä. Mene sinä ja tee samoin. Nämä molemmat löytyvät Raamatusta”. Siitä huolimatta sattuivat menemään nuo lainaukset aika lailla sanatarkasti.
”meni pois ja hirtti itsensä” (Mt 27: %). Näin tämä on käännetty vanhoissa suomalaisissa käännöksissä, esimerkiksi Biblia 1776, myös Saarisalon sanatarkka käännös, Koilon textus receptuksen pohjalta tehty Ilosanoma-käännös jne.
Toinen lause löytyy Lk 10:37: ”Mene, ja tee sinä samoin”!
Nämä molemmat lauseet siis löytyvät sanatarkasti Raamatusta ja niiden yhdistämisestä ja kontekstista irrotettuna on tietenkin järjetöntä Raamatun ”sanatarkkuudesta” kiinnipitämistä.
Tuomaksen lause irrotettuna ympäristöstään ei ole Raamatun ilmoitusta, vaikka sanatarkasti siellä näin lukee. Sitähän ei kukaan tervejärkinen kiellä!
Joskus omassa ”hurskaudessamme” teemme myös virheitä, ja silloin, ei auta muu kuin julkisesti töppäilyt tunnustaa ja pyytää anteeksi. Siinä kaita tie on meillä jokaisella ainoa menettely.
Reino, sinä yhdistelit tekstejä en minä. Sinä lisäsit jakeisiin pätkiä ja teit väitteen, ettei Raamatussa sanota, että Jeesus on Jumala. Minulle riittää Raamattu ja se miten sitä ymmärrän. Toki vasta Taivaissa ymmärrän kaiken.
Myös romalaiset kutsuivat Julius Ceaseria Jumalakseen.Eli elohjim tai muuta jumala-nimikettä käytettiin myös korkeista johtajista, heprealaisuudessa jopa profeetoista. Tuomas ilmaisee rinastaessaan kyriouksen (herran) ja elohjimin, että Jeesus oli Tuomaan boss.
Seppo
Johanneksen evankeliumin teologiassa tuo Tuomaan todistuksessa mainittu Jumala sana tarkoittaa nimen omaan Jumalaa.
Juutalaisten taustan mukainen puhe liittyy Vanhan testamentin nominaalilauseeseen Jahwe on minun Jumalani. Tähän puhetapaan liittyen tämä ilmaus ”Minun Herrani ja minun Jumalani” siis liittyy ikivanhaan juutalaiseen perinteeseen, jossa kerrotaan että Herra on ainoa elävä Jumala. Tässä ja nyt, tässä Jeesuksessa on läsnä Jumala itse, tämä Herra ja/eli tämä Jumala on minun Herrani ja minun Jumalani.
Juha Heinilä: ” Vaikka olisin ainut ihminen maailmassa, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Herrani ja Jumalani, niin en silti välittäisi mitä muut ihmiset ajattelisivat, koska se ei uskoani muuttaisi.”
Kannattaisi olla hieman nöyrempi näissä kannanotoissaan. Ainakin sen verran, että jättäisit edes itsellesi mahdollisuuden tulevaisuudessa tehdä parannusta, jos huomaatkin jossain vaiheessa erehtyneesi.
Oletko ajatellut,kelle tuomiolla kiristellään hampaita?
”Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys!” Taitaa kiristelyn ja vihan kohteena olla itse Kaikkivaltias Jumala: Minähän puolustin Sinua ja sanaasi. Miksi minut tänne viskaat. Se on väärin! Minähän olen oikeassa!
Näyttää siltä, että ei enää siinä vaiheessa kyetä edes katumaan ja muuttamaan mieltänsä!
Kyllä näitä Juha, perin ”urhoollisia”, ”saappaat jalassa” kaatuvia on ollut ennenkin. Tosipaikan tullen vasta selviää, oliko vahva usko todellista vai rehvastelua! Mietipä tätä!
Väitit tuolla jossain, Juha, että olen lisäillyt tekstiin omiani, vaikka todistin, Raamatun sanoilla, etten ollut niin tehnyt. Ja väität edelleen, ettei väitteeni pidä paikkaansa! Sinähän, Juha väitit: ”Raamattu ei missään sano, että Jeesus on Jumala. Tämä ei ole totta”.
Kyllä pitää, kuten Raulikin osoitti Raamatun sanoilla perustellen, että Joh. 20:28:ssa oleva Tuomaksen väite ei ole tulkittavissa, kuten sinä väität. Se on Tuomaksen sana, ei Raamattu niin opeta!
Sitten ihmettelen, Juha, miksi jo kolmannen kerran toistat täällä blogissani poistamaani kommenttia, suorastaan väkivaltaa osoittaen. Poistin kommenttisi nyt jälleen kerran ja toivon, että lopetat tällaisen häirinnän. Sellainen ei, varsinkaan Jeesukseen uskovalle ole sopivaa! Ei Herra Jeesus, Taivaallinen Isä, ei myöskään Raamatttu tarvitse puolustajaa. Me sensijaan olemme täysin puolustuksen tarpeessa, eikö niin?
Olisikohan tässä Veljellä parannuksen teon paikka. Se olisi paras tehdä, ennen kuin se on liian myöhäistä!