Kirkot ovat rajanneet kristillisiksi yhteisöiksi ja kirkoiksi sellaiset, jotka hyväksyvät viidellä ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla sovitut opilliset linjaukset. Niihin sisältyvät kolminaisuusoppi, kolme uskontunnustusta sekä lisäksi erityisesti kasteen ja ehtoollisen käsittäminen sakramenteiksi. En hyväksy kolminaisuusoppia, en uskontunnustusten tähän oppiin liittyviä linjauksia, enkä liioin sakramenttioppia. En ole silti areiolainen ja sanoudun myöskin irti ns. Jeesus -yksin opin kannattajista (Oneness Pentecostals, ykseyshelluntailaiset, aika suuri joukko USA:ssa ja entisen Neuvostoliiton alueilla). Minulle riittää, mitä Raamattu opettaa Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. On Isä, on Poika ja on Pyhä Henki, mutta eihän tämä eikä heidän yhtäaikainen esiintymisensä eräissä Raamatun paikoissa (esim. Jeesuksen kasteen hetkellä) merkitse samaa kuin kolminaisuusoppi!
Edelliseen liittyen kuitenkin totean, että minut Lähetyspalvelun ja Suuhusi Pasuuna – lehteen kirjoittamieni linjausten vuoksi on automaattisesti suljettu nykyisen kristikunnan ja siinä vaikuttavien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen leirien ulkopuolelle. Tämä opillinen rajaus on yksipuolinen, sillä omalta puoleltani hyväksyn kristityiksi veljikseni ja sisarikseni kaikki eri kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä ja näiden ulkopuolella olevat Jeesusta seuraavat ja Häneen Raamatun ilmoituksen mukaisesti ainoana pelastustienä turvaavat uskovat.
Heidän kanssaan tunnustan koko Raamatun Jumalan sanaksi ja ylimmäksi ja ainoaksi auktoriteetiksi uskonelämää ja oppia arvioitaessa. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja Hän on Herrani ja Vapahtajani. Haluan uskoa Häneen niin kuin Raamattu opettaa (Jh 7:38 Saarisalon käännös), ja siksi varaan itselleni oikeuden arvostella ja kyseenalaistaa kirkkojen joitakin jopa vuosisataisia opetuksia ja perinteitä.
Tiedän hyvin, että esimerkiksi kolminaisuusopin hyljätessäni asetun samalla kirkon pitkää perinnettä vastaan. En silti jaksa uskoa, että Nikean kirkolliskokouksessa 300-luvulla sinne “kruunun kyydillä” kuskatuilla etupäässä paikallisseurakuntien johtajilla, joita piispoiksi kutsuttiin, hengen valo olisi ollut paljon korkeampaa, kuin esimerkiksi Paavalilla. Hänhän sanoi saaneensa suoraan ilmestyksessä, mitä evankeliumi Jeesuksesta pitää sisällään, muttei silti puhunut eikä opettanut Jumalan kolminaisuudesta yhtään mitään. Hänen kristologiansa (oppi Jeesuksesta) on kaikkea muuta kuin kolminaisuusoppia tukevaa. Paavalikin olisi siis Nikean kirkolliskokouksessa heitetty kerettiläisenä menemään.
Kovin korkeaa hengen valoa ei niinikään todista esimerkiksi, että Nikeassa vaadittiin papeilta pidättäytymistä yhteiselämästä vaimojensa kanssa. Nämä kolminaisuusopin muotoilijat tekivätkin päätöksen, että papit, jotka olivat naimisissa, saivat jatkaa, mutta pappi ei saanut enää vihkimyksensä jälkeen mennä avioliittoon! Kolminaisuusoppi tehtiin muita harhaoppeja vastaan, siis uusi harhaoppi vastustamaan muita harhoja. Miksei harhaoppeja tyydytty vastustamaan Raamatun sanalla, vaan täytyi mennä yli Kirjoitusten “tietämään” Jumalasta sellaista, mitä Hän ei ole Sanassaan ilmoittanut?
Vaikkeivät perinnekirkot ja kaikki niihin tavalla tai toisella liitoksissa olevat muut satelliitit sitä hevin myönnä, ovat he virkaa, pappeutta, vanhemmistoja ja sakramentteja korostaessaan luoneet valtavan pastorien ym. välittäjäarmeijan Kristuksen ja tavallisen uskovan välille. Onpa lisäksi Maria-kultti vertaansa vailla olevana uutena “kirkollisena” ilmoituksena kiilaamassa välittäjäksi jopa ns. vapaittenkin suuntien mielissä. Kasteesta voi lukea erillisen artikkelin esimerkiksi Suuhusi Pasuuna – lehden numerosta 7 (www.lahetyspalvelu.fi/ lehdet).
Täytyy tunnustaa, että kaikkien leirien ulkopuolelle joutuminen ei minua huoleta ollenkaan. Päinvastoin koen suurta levollisuutta, rauhaa ja iloa tästä tilanteesta. Kehoittaahan heprealaiskirje meitä lähteämään Hänen luokseen leirin ulkopuolelle ja uhraamaan alati kiitosuhria Jumalalle:
“Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään (Hepr 13:13-15).
Allekirjoittaneen uskonelämän ratkaisuissa on pikemminkin ollut leimaa-antavana enemmän kuin lähteminen tai eroaminen jostakin kirkosta tai paikallisseurakunnasta, se suunta, mistä Jeesus ennusti opetuslapsilleen: “He erottavat teidät synagoogistaan”. Tätä poispotkituksi tulemisen onnea olen saanut kokea aikanaan luterilaisen kirkon eri suuntien sisällä, sitten myöhemmin Vapaakirkossa, josta minut seurakunnan minua kuulematta erotettiiin, jopa sananjulistajan/saarnaajan virasta, johon minua kirkkokunnan puitteissa ei oltu koskaan rekrytoitukaan! Seurakunnasta erottaminen kyllä myöhemmin kirjallisesti peruutettiin, silti myöntämättä, että jotain virheitä olisi tullut tehtyä. Vapaakirkon hallitus saneli, mitä paikallisseurakunta sai tehdä ja mitä ei. Niinpä sanoin itseni koko kirkkokunnasta irti. Helluntaiherätykseen minut olisi otettu ehdolla, että olisin luopunut Herralta saamastani Lähetyspalvelunäystä. En ole siis koskaan kuulunut helluntaiherätykseenkään.
Nyt olen ollut irti jo kymmeniä vuosia kirkoista ja lahkoista kaikkien leirien ulkopuolella “Hänen pilkkaansa kantaen” eikä minun ja Herran Jeesuksen välillä ole muitakaan “jumalia” erottamassa Hänen rakkaudestaan. Sensijaan en ole irti niistä kaikista Herran omista, jotka ovat eri kirkkokuntien ja yhteisöjen sisä- tai ulkopuolella. Niihin haluan olla yhteydessä ja uskon, että meidät kaikki tullaan kokoamaan yhteen, kuten kirjoitettu on:
Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset (Jh 11:51-52).
Toivotan kaikille blogini lukijoille siunattua ja hedelmällistä aikaa Jeesuksen yhteydessä! “Jumalaa peläten pyhittäkäämme elämämme kokonaan hänelle”!
“Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle” (2Kr 7:1).
Kiitos erinomaisen ennakkoluulottomasta tekstistäsi, Reino. Vaikka en opillisesti olekaan kanssasi aivan yhtä, näen tässäkin plogissasi paljon tietämystäsi Jumalan sanasta.
Erityisen paljon kiinnitin huomiota sinun myönteiseen asenteeseesi. Usein jostakin uskonnollisesta ryhmästä pois potkitut tai itse lähteneet ovat hyvin kaunaisia ja katkeria entisille uskontovereilleen, usein jopa Raamatulle. Sinä et asenteellisesti kuulu sellaiseen joukoon, joka kristillisessä seurakunnassa vaikutti jo Paavalin aikoina:
”Vältä epäpyhiä ja tyhjänpäiväisiä puheita, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle, .ja heidän oppinsa leviää kuin syöpä. Heitä ovat Hymenaios ja Filetos, jotka ovat eksyneet pois totuudesta ja väittävät, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he saattavat joidenkin uskon luhistumaan.”(2.Tim2:17)
Eikä apostoli Johanneskaan välttynyt samoilta pahaa puhuvien ongelmilta: ”Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita.”(3.Joh1:9,10)
Kaikki me olemme erehtyväisiä ihmisiä emmekä kukaan täysin hallitse Jeesuksen Kristuksen askeleita. Olellista onkin se, että ymärtäessämme virheen tapahtuneen, emme mene samaan väärään opetukseen yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä koskee paitsi yksilöitä myös koko kristillistä seurakuntaa ja sen johtoa. Alkuseurakunnan mallissakin tuli esille tilanteita, joissa opetuksen kurssia täytyi muuttaa paremmin vastaamaan Kaikkivaltiaan tahtoa. (Apt10:34;15:1,2,28,29)
Aivan kuten totesit, uskontunnustukset ovat jotakin sellaista, josta ei tingitä. Vaikka ne ovat syntyneet kaikkea muuta kuin kristillisten kokoontumisten tuloksina. Oletko Reino pohtinut miksi tällaiset 300-luvun junttapäätökset ovat niin sinnikkäästi kestäneeet ajan virrassa?
Mielestäni Jeesus kertoi syyn moiseen, hän kun vähän tiesi näistä jälkeensä tulevista kirkkohistoriallisista tempauksista. Näin Kristus valmensi seuraajiaan kaikenlaisten hymennaiosten ja diotrefesten tuloon:
”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä.Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin.”(Mat13:24-26)
Jeesus ennusti myös sen, että ensimmäisinä vuosisatoina vauhtiin päässyttä rikkaviljaa ei saanut heti kitkeä pois.:
”Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti”, kuului Vapahtajan ohjeistus.(jae30a)
Vaikka tuon rikkaviljan aikaansaama hengellinen vääristymä Raamatun Jumalasta voi erittäin hyvin vielä tänään, tulevaisuudessa asiaan luvataan korjaus:
”Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita.”(jae42)
Miten on Reino? Odotatko sinä aikaa, jolloin sanan täydessä merkityksessä ”maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan”?(Jes11:9)
Rauli: ” Usein jostakin uskonnollisesta ryhmästä pois potkitut tai itse lähteneet ovat hyvin kaunaisia ja katkeria entisille uskontovereilleen, usein jopa Raamatulle.”
Kerronpa erään tosi tapauksen omasta kokemuksestani liittyen näihin kuvioihin.
Olin joskus, kauan sitten nuorena opettajana koulunjohtajana eräällä maaseudun koululla jossain kolkassa Suomea. Siellä oli koulun siivoojana henkilö, joka sivubisneksenä harrasti mm. viinan trokaamista janoisille naapureilleen. Jouduin puuttumaan virkani puolesta joihinkin hänen toilailuihinsa. Hän oli henkilönä sitä luokkaa, että koulun johtokunnan miehetkin häntä pelkäsivät.
Hänen sisarensa toimi koulun keittäjänä. Siksi hänellä oli mahdollisuus ryhtyä käyttämään lasten maitoja kuljettaessaan maitotonkkia omien pyykkiensä kuljettamiseen koululle pestäväksi. Koululla oli vettä ja hyvät pesumahdollisuudet, mutta lupaa menettelyyn ei kyllä oltu etsittykään! Maitotonkkiin oli hyvä piilottaa kaikki pikkupöksyt, rintsikat ym:t, pyörän sarvissa meni pari tonkkaa ja kolmas tarakalla takana eikä kukaan nähnyt, että likapyykkiähän niissä kulki koululle ja takaisin. Pikkulinnut tietenkin lauloivat siitä minulle ja jouduin asiaan puuttumaan.
Olin uskovaisten kirjoissa ja rökitin kunnolla. Minun ”hurskas” vanha luontoni oli siinä aktiivisti mukana, niin että tuli sanottua paljon ylimääräistä, jopa loukkaavaa. Asia vain paheni, korjausta ei tullut.
Itse jouduin omantunnon syistä pohtimaan, meniköhän kaikki oikein? Joku kansan ihminen oli ninua neuvonut, että joskus uskovaisenakin joutuu ”ottamaan omansa pois”. Tämä tarkoitti sitä, että kun tunnustat omat rötöksesi, et saa sanallakaan huomauttaa,
että vastapuolenkin olisi korjattava omassa elämässään asioitaan. Tämä oli vaikeaa minulle, sillä vastapuolihan saattoi käsittää väärin, että minä se olen yksin väärässä.
Tein kuitenkin ratkaisuni: ”Voisiko siivooja antaa anteeksi, että puhuin loukkaavasti ja ylisanoin? Siihen minulla ei ollut oikeutta ja se on väärin.” Mumma lähti siltä seisomalta juoksujalkaa koulun toisesta kerroksesta alas, hyppäsi pyörän satulaan ja kiersi kaikki koulupiirin mökit: ”Nöyrtypähän se opettaja, vaikka uskovainen onkin.
Mutta Jumala taisi ottaa kiinni. Tuli hetki, jolloin siivooja pyysi, että tulisinko hänen kotiinsa pitämään seuroja. Naapuritkin olivat sitä mieltä, että sillä jumalattomalla perällä ei ole koskaan ennen seuroja pidetty! Tuli hetki, että siivooja istui keskellä pirttiä olevalla tuolilla ja itki, että hänellä on niin raskaat synnit, että hän ei pääse niistä irti. Taisi joku ymmärtäväinen sanoa: Jos ne on niin raskaat, päästä irti ja ne menevät kyllä omalla painollaan niin kauas, missä pippuri kasvaa!.
Tämä ihminen tuli voitetuksi. Muistan kun hän vielä vuosia sen jälkeen huuteli minulle koulun pihalla: Tuuu kattoon! Tulin juuri terveyssisaren luota ja verenpainekin on niinkuin nuorella tytöllä. Hänelle sattui käymään niin somasti, että uskoon tulon yhteydessä hän parani samalla todella vaikeasta verenpainetaudistaankin, ihan sivutuotteena. Ja koko elämäkin muuttui, – ei tosin silmän räpäyksessä, mutta pikku hiljaa siivoutui siinä samassa, missä koulun nurkatkin tulivat parempaan kuntoon!
Tämä kokemus on auttanut minua oman elämäni linjauksessa: ”Ota omasi ensin pois!” Viestitys onnistuu toistenkin kanssa silloin paremmin! Eräs pohjoisen runoilija on runoillut: ”Vapise viholliseni, hirrrmuinen on aseeni: Annan anteeksi!” Aikamoinen kanuuna tuo ase onkin. Suosittelen!
”Oletko Reino pohtinut miksi tällaiset 300-luvun junttapäätökset ovat niin sinnikkäästi kestäneeet ajan virrassa?”
Kyllä olen pohtinut. Myös tämän luste-vertauksen pohjalta. Maailma on pelto, jonne kylväytyy ja kasvaa monen moista siementä. Taitavat nuo kirkotkin olla osa maailman peltoa, kun sielläkin pyrkii kasvamaan yhtä ja toista sopimatontakin.
Siksi onkin suurenmoista tuo varoitus, että juuri hyvän siemenen vuoksi lusteen nyhtäminen on viisainta jättää ammattilaisille, Jumalan leikkuumiehille”. Siihen saakka täytyy ilmeisesti vain kestää noita ajan virrassa kestäviä ”junttapäätöksiä! Jumalan sanan edessä ne kuitenkin aikanaan kaatuvat! Tietysti niiden jarruttaminen on salittua!
”Miten on Reino? Odotatko sinä aikaa, jolloin sanan täydessä merkityksessä “maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan”?(Jes11:9)”
Kyllä odotan ja uskon siihen! Aina kun rukoilen: ”Tulkoon valtakuntasi ja tapahtukoon täällä maan päälläkin kaikessa Sinun tahtosi”, pysähdyn ja toistan useampaan kertaan saman rukouksen ja ilmaisen toivoni, että kyllä Herra, olisi jo mielestäni aika tarttua lopullisesti näihin asioihin. Ei tästä savotasta muuten tule mitään. Tapahtukoon Sinun Tahtosi!
Kiitos Reino juohevasta kerronnasta, jossa oli paljon inhimillistä viisautta ja kokemusta mukana. Nykyinen koululaitos on noihin aikoihin verrattuna hyvin erilainen.
Puutun vain tuohon loppuosaan.
On hyvin sanottu, että ”ilmaisen toivoni, että kyllä Herra, olisi jo mielestäni aika tarttua lopullisesti näihin asioihin.” Aika monet pallollamme olisivat Jumalan pikaisen intervention tarpeessa, kuten nykykielellä asian voisi ilmaista.
Eikö olekin hienoa, että tämä jonkinasteinen malttamattomuutemme saa miellyttävää ja perusteltua jarrustusta Raamatun tekstistä: ”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”(2.Piet3:9)
”Uutta maata” kannattaa odottaa, oli sitten leirin sisällä tai sen ulkopuolella.
Jos mikään uskonto voisi selviytyä modernin tieteen vaatimusten edessä, se olisi buddhalaisuus.”
Albert Einstein
”Mikäli tieteellinen erittely johtopäätöksenään osoittaisi tietyt buddhalaiset väitteet vääriksi, silloin meidän tulisi hyväksyä tieteen tulokset ja hylätä nämä väitteet.”
Dalai Lama
Buddhalaisten tulisi todistaa väitteensä oikeiksi eikä muiden vääriksi.
Kristillisten tulisi todistaa väitteensä oikeiksi eikä muiden vääriksi.
Onhan näitä hengellisiä individualisteja ja itsensä toteuttajia nähty ennenkin. Ilman laumaa vain yksinäinen lammas on petojen raadeltavana alta aikayksikön.
Laumasta lampaita voi keritä enemmän villoja.
Kimo Jaatila: ”Onhan näitä hengellisiä individualisteja ja itsensä toteuttajia nähty ennenkin. Ilman laumaa vain yksinäinen lammas on petojen raadeltavana alta aikayksikön. ”
Kiitos näistä kahdesta leimaavasta nimittelystä! Taisi ehkä nyt pastorilta ja eksegeetikolta mennä leimaus hieman laittomuuden ja epävanhurskauden puolelle?
Kyllähän tämä kieltämättä hieman ”tylyltä ja väkivaltaiselta” (Hes 34:4) tuntuu ja vaikuttaa! Pahemmalta tämä toisten Jeesuksen lampaiden raatelu tuntuu, kuin ulkopuolisten petojen, joihin viittaat. Mutta ammun tosi isolla kanuunalla takaisin (pohjoisen runoilijan sanoin): ”Vapise viholliseni, hirrrrmuinen on aseeni – Annan anteeksi!” Tietenkin, saadaksesi myös Jumalalta anteeksiannon, löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi Psalmista 32 ja 38: 19.
On tuo loppukaneettikin kovin omituista teologiaa! Laumako se suojeleekin, ettei joudu petojen raadeltavaksi. Minä kun olen aina luullut, että se on paimenen tehtävä! Kannattaa lukea uudelleen tuo Hesekielin 34:s luku ja hyvin tarkkaan! ”Alta aikayksikön” – sanontaa ennen vanhaan selitettiin, että kun mies levittää lantaa pellolle, sonta lähtee talikosta ”alta aikayksikön”. Eikai se Kimmo-pastorin perustehtävä siellä seurakunnassa vain ole sonnan viskominen? Se on sallittua vain lannoitustarkoituksessa, sekin harkitusti!)
Haluan sanoa, että olen joutunut tänne”kaikkien leirien ulkopuolelle” siitä syystä, että lauman omat pedot, nuo kalliit ”Siionin kivet”, niiden pässit ja jäärät sarvineen ovat minut tänne pökkkineet! En tätä tilannetta suosittele kenellekään muulle. Olen ollut valmis palaamaan takaisin pieksettäväksi, mutta Herra, minun Paimeneni, sanoi minulle: ”Älä palaa, Katso, minä itse etsin lampaani ja pidä myös sinusta huolta. (Hes 34:11)” Ja Hän on totisesti pitänyt huolta vuosikymmenien ajan ja uskon ystäviä on ympärilläni tänäkin päivänä lähes joka karsinasta! Ei ole siis tarvinnut olla irti Jumalan seurakunnastakaan! Ei voi siis sanoa, että KImmo, sinun prohvetiasi olisi käynyt toteen ainakaan minun kohdallani, vieläpä ”alta aikayksikön”!
Tuo Kimmo Jaatilalle osoitettu vastaus meni Seppo Heinolan kommentin alle.
Vastaanpa siis tässä Sepolle: ”Laumasta lampaita voi keritä enemmän villoja.”
Olet, Seppo, aivan oikeassa! Näytät puhuvan Heskiel 34:n ajatuksin, tuon, josta Jaatilalle vastinessani paljon siteerasin. Laumassa on paljon rasvaa ja lihavia lampaita, saa siis näin pääsiäisen alla runsaasti lammaspaistia, joka sopii hyvin herkulliseen kaalisoppaan! Mutta pedoilta se ei laumaa, isoakaan suojaa, jos sieltä suojeleva Paimen-sauva puuttuu!
Millaisen käytännön ongelmat näet kolminaisuusopissa Reino?
Pekka Pesonen: ”Millaisen käytännön ongelmat näet kolminaisuusopissa Reino?”
Onhan näitä käytännön ongelmia monenmoisia!
Tuo välittäjien armeija Kristuksen ja Häneen uskovien välillä! 1 Tm 2:5 sanoo, että ainoa välittäjä, välimies on Jeesus. Kun on saanut armon tulla tämän uuden liiton välimiehen, Jeesuksen tykö, joka on puhdistanut omatuntoni palvelemaan elävää Jumalaa (1 TM 9:14-15), kuinka minä voisin hyväksyä muita välimiehiä siihen rinnalle?
Toinen raamatunpaikka, jonka haluan tässä mainita, on 1 Jh 4:2 ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen. Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.” Kun kolminaisuusopin mukaan Jeesus on sekä tosi ihminen, että tosi Jumala, siinä tunnustetaan Jeesus Kristus myös lisäksi muuksi, kuin ihmiseksi. 1 Jh 4: 3-6 on eksytyksen henki, antikristuksen henki! Kolminaisuusopissa ei siis uskota esimerkiksi Fil 2:6ss., jossa sanotaan, että vaikka Jeesuksella oli Jumalan muoto, Hän luopui tästä ja tuli vain tosi ihmiseksi ja Hänet oikein havaittiin, että Hän on vain ihminen.
Raamattu ei missään sano, että Jeesus on Jumala, sen sijaan sanoo, että Hän on Jumalan Poika.
Jeeus itse opetti, että Raamattu sanoo jumaliksi niitä, ”joille Jumalan Sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin” (Joh 10:35). Mutta Hän ei sanonut, että Hän on Kaikkivaltias Jumala, vaan ”Jumalan Poika”.
Siksi ensimmäinen käsky ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani” tulee vakavasti rikotuksi.
Tässäpä kysymykseesi joitakin käytännön syitä. Oleellisin syy on tietenkin se, että kolminaisuusoppi ei ole ilmoituksen sanan, Raamatun mukainen.
Sen sijaan en pidä syynä, että torjun kolminaisuusopin siksi, etten sitä laskutapaa ymmärrä, että 1+1+1 =1. Siihen vastataan tavallisesti, että jos ei ymmärrä, täytyy uskoa. Tuohan on niin järjetöntä, etten rupea uskottelemaan, vaikkei uskoni rakennukaan järjen varaan. Antti Pietilä jo sanoi aikoinaan joillekin evankeisille, että teillä on sellainen usko, että usko, usko, vaikkei sinulla olisi minkäänlaista uskon häivääkään!
Jeesus Sanoo seuraavaa:
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Siis kuka hyökkäsi jo Johannesta ja Jeesusta vastaan, saatana, siis saatana perusti oman ”jumalan valtakuntansa” ja tämän tunnistaa hedelmistä mitä se tuottaa, siis kun tätä valheen valtakuntaa on hallittu väkivallalla, pakottamalla ja sodilla niin se on selkeä merkki juuri tästä saatanan valtakunnasta.
Siis historian opetus näyttää mitkä uskonlahkot (kirkot) ovat tuottaneet tätä huonoa hedelmää.
Kiitos, Ari, kommentistasi.
Puhut asiaa!
Yhtä yhtenäistä ja alkuperäistä Dogmaa on alkuseurakunnalla tuskin edes ollut..
Matias Roto: ”Jotta vältämme turhaa sanailua ilmoitan jo tässä vaiheessa että tämä on ainoa puheenvuoroni tässä ketjussa.”
Koska Roto kieltäytyy keskustelemasta, mutta katsoo oikeudekseen nakella ”totuuksiaan” ylimielisesti, kuin suurempikin guru, poistan hänen kommenttinsa muutaman päivän viiveellä arvottomana ja Raamatun ilmoituksen Sanaan perustumattomana blogiltani. Näitä väitteitäni olen riittävästi perustellut aikaisemmin monissa plogikeskusteluissa.
Kiitos, Matias, ja toivotan hyvää matkaa!
Juhani Ketomäki: ”Buddhalaisten tulisi todistaa väitteensä oikeiksi eikä muiden vääriksi.”
Tämäkö on juristin näkemys? Eiköhän molemmat vastapuolet joudu vuorollaan todistelemaan väitteitään! Ja onhan siinä myös erikseen syyttäjä ja sitten puolueeton oikeus, joka viime kädessä ratkaisee, kuka on oikeassa ja kuka väärässä!
Ja eikö marssijärjestys ole sellainen, että jokaisella on ensin oikeus esittää väitteensä ja kun ne torjutaan, siinä esittää omat perustelunsa. Näin nyt maalaisjärjellä ajateltuna.
Henrik Sawela: ”Kristillisten tulisi todistaa väitteensä oikeiksi eikä muiden vääriksi.”
Taisi tulla tuossa edellä tulla Sawelallekin vastausta. Sillä tarkennuksella, että kristityt julistavat toisen uskomaa asiaa! Kristityillä ei ole niinkään todisteita, he ovat todistajia.
Jos nyt veli Sawela katsoo olevansa itse Luojansakin yläpuolella, kyllä sinun on tyydyttävä aluksi inttämään. Vastapuolenhan (suuren Kaikkivaltiaan) ei tarvitse välttämättä vastata ollenkaan, antaa vain ajan kulua, niin kas, siinähän ne vastaukset taisivat tullakin!
Rauli,
kiitos vastauksestasi! Sinulla on erinomainen, sanoisinko sielunhoidollinen ote kommentoidessasi. Arvostan!
Rauli: ”“Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”(2.Piet3:9)“
Tuo Pietarin kirjeen kohta on hyvä pitää mielessä siinäkin mielessä, että ”vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee” (1 Jh 3:2), toisin sanoen on otettava huomioon, että minulla sekä käsittämisessä että kasvussa ja ajattelussa voi vielä tulla muutoksia, joita Jumala pitkämielisesti odottaa.
Kun kerroin, että joskus rohkenen ”marmattaa” Jumalalle, että jo olisi aika muutoksille, ajattelen Vapahtajaamme, joka rukoili Getsemanessa Isää ottamaan pois sen maljan, mikä Hänellä oli edessään, mutta riensi sanomaan heti perään, ettei kuitenkaan, niin kin minä tahdon vaan niinkuin Sinä. Hänen Isänsä vastaus taisi olla olla, että Hän lähetti enkelinsä vahvistamaan Häntä (Lk 22:43).
Ymmärrän, että saamme Vapahtajamme tavoin myös kertoa tunteistamme ja tuskastamme Isälle, koska Jeesuskin niin teki, siitä huolimatta, että Hän tahtoi kaikessa alistua Isän tahtoon. Saamme mekin olla joskus kärsimättömiä. Kyllä Isä ymmärtää ja antaa kestävyyttä. ”Ei pisaraakaan liikaa”, sanotaan eräässä laulussakin.
Mutta juuri tässä näemme, jos otamme rinnalle luste-vertauksen, sen tärkeän asian, että meidän tulee nähdä jokaisessa lähimmäinen, mielestämme joskus eksyneenäkin, siinä valossa, että Jumala haluaa pelastaa meistä jokaisen ja siksi Hän viivyttää valtakuntansa ilmestymistä.
Me emme tarkkaan ottaen kykene erottamaan oikeaa kylvöstä väärästä, varsinkaan niiden ollessa alullaan. Siksi emme saa tuomita ketään, vaan toimia kuten eräs puutarhuri Raamatussa: Minä lannoitan ja kuokin sen ympäriltä, jospa se ensi vuonna kantaisi hedelmää!
” Uutta maata” kannattaa odottaa, oli sitten leirin sisällä tai sen ulkopuolella.”
Kuten olen toisaalla todennut, en koe olevani kaikkien leirien ulkopuolella pelkästään omasta tahdostani. En pidä myöskään tätä käyttäytymistäni mallina, jota tulisi seurata! Tämä on minun elämäni tragedia, jossa rakas Paimeneni on luvannut huolehtia minusta. Tästä olen sisäisesti täysin vakuuttunut. Uutta maata kannattaa silti odottaa! Se tulee olemaan ulkonaisessakin suhteessa suuri muutos!
Juha Heinilä,
Keskustelimme jo vuonna 2015 mm. blogissasi ”Pyhä Kolminaisuus” esimerkiksi Tuomaksesta ja mitä hänen ”tunnustuksensa” sisältää. Jeesushan julisti autuaaksi, ei Tuomasta, vaan ne jotka uskovat, vaikkeivät näe, eikä niitä,”tuomaksia”, jotka etsivät uusia ilmestyksiä Jumalasta, jotta näkisivät ja voisivat uskoa ja joille siis Sana ei riitä+
Kyselin jo silloin, kumpaa uskot enemmän, Tuomasta vai Raamatun sanaa. Lopetin silloin omalta puoleltani kommentoinnin, koska jankkasit samaa, mitä nyt uudestaan.
Omasta puolestani en halua jatkaa samaa jankkausta, vaan poistan muutaman päivän viiveellä kommenttisi täältä. Koetahan, hyvä Veli selvittää itsellesi, kumpaa uskot enemmän, Tuomasta vai Herraa Jeesusta. HYvää matkaa näissä merkeissä!
Luotan Raamattuun, joka on 100% Jumalan sanaa. Ei pyhän Tuomaksen Jumalan ylistys Raamatussa turhaa ole.
Jeesus Kristus on minun Herrani ja Jumalani!