En ollut koskaan seurakuntanuori. Nuoruudessani pelattiin jalkapalloa, kuunneltiin Pink Floydia, kokeiltiin tupakkaa, maisteltiin Vinettoa ja pussailtiinkin. Tutustuin erilaisiin nuoriin armeija-aikana Haminassa. Jouduin terapoimaan entisiä seurakuntanuoria, jotka olivat ahdistuneita nautinnoista.
Arkkipiispa John Vikström tiivisti puheenvuoronsa 30 vuotta sitten ekumeenisen neuvoston syyskokouksessa lausumalla simul iustus et peccator. Ortodoksinen arkkipiispa Johannes kommentoi lauseen osoittavan, miten kaukana ortodoksinen ja luterilainen ihmiskuva todella ovat toisistaan. Simul iustus et peccator on varmasti perusteellisesti analysoitu aksiooma. Se on kuitenkin vuoren kokoinen ero kristillisten identiteettien välillä. Antropologia ja demonologia ovat vaihtaneet perinteissämme paikkoja.
Pietismin lahja ”kaikkisyntisyys” on ekumeeninen ilmaus. Igumeni Pjotr Meštšerinov on analysoinut oivasti sitä, miten kaikkisyntisyys (всегреховности) tekee kristityistä voimattomia fatalisteja.
Kaikkisyntisyys on tuonut myös ortodoksiseen perinteeseen heresian kristitystä sairaana ja kirkosta sairaalana. Ikään kuin me kaikki olisimme jonkinlaisen henkisen tai hengellisen terapian tarpeessa. Tällaiseksi mainostettavassa yhteisössä kilpaillaan siitä, kuka on huonoin hyveissä. Terveetkin muuttuvat sairaiksi ja kaikki ovat täydellisiä syntisiä.
Kirkko ei ole sairaala. Se on tila, jossa tapaamme pyhiä, asemoimme uudelleen hybriksemme ja suitsemme arroganssiamme. Yhteisöllä on terapeuttinen merkitys vain rajojen sisällä. Hatarana vertauksena voisi käyttää näitä Kotimaan blogeja: vapautta sisällön suhteen voi toteuttaa, mutta vain blogien alimman ja korkeimman merkkimäärän rajoissa.
Tällä semanttisella akrobatialla ei olisi mitään merkitystä, ellei siihen liittyisi mielenterveydellinen ulottuvuus. Kaikkisyntisyydellä on yhteys suomalaiseen alakuloisuuteen. Onko kristinusko pessimistisen vai optimistisen elämäntavan edistäjä? Suomalaisten saarnojen ydinsanoma tuntuu ainakin olevan omien voimien väheksyminen.
Perisuomalaista asennetta juhlimiseen kuvaa hyvin Erika Vikmanin ”Syntisten pöytä”. Amerikkalainen juhlii ilman tunnontuskia: ”Girls Just Want To Have Fun”. Sanalla ”morkkis” ei ole vastinetta muissa kielissä. Onko nykyinen tekopirteä kirkonmeno tuotettu humalahakuisen juhlimisen vastapooliksi?
Kuka muistaa, että ”armo” on etymologisesti iloa, nautintoa ja viehätysvoimaa. Ihminen siis ansaitsee armon ja sen myös saa!
Tuo Room. 8:29-30 on -38 KR:n mukaan:”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; mutta jotka hän kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.”
Aivan selvästi on kyse Kristuksen tuntemisesta. ”Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa”. Jes. 53:11 (Kannattaa lukea koko Jesaja 53.)
Jakeissa sanotaan siis, että Jumala on edeltä määrännyt kaikki ne Poikansa kuvan kaltaisuuteen, joilla Jeesus Kristus on Vapahtajana ja Lunastajana synneistään. He ovat tietenkin myös kutsuttuja, koska he ovat ottaneet kutsun eli evankeliumin Kristuksesta vastaan. Heidät on myös vanhurskautettu ja kirkastettu. Ja tullaan lopullisesti vielä kirkastamaan kuolleiden ylösnousemuksessa.
Ketään ei ole ennakolta määrätty kadotukseen, koska Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Siksihän evankeliumia julistetaan. Toiset ottavat kutsun vastaan, toiset paatuvat. Jumala tietää kaiken. Hän kutsuu silti jokaista. Hän kutsui faaraotakin moneen kertaan. Faarao kuitenkin paatui. Jumala käyttää paatuneita ihmisiä ja kansoja maailmanhistoriassa vanhurskaan tahtonsa toteuttamisessa. ”Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”Room. 11:25
”Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta, samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden. Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.” Room. 11:30-32
Tässä Riitta lähestyy ortodoksista mallia. Luterilaisesta predestinaatiosta ei ole tietoakaan. Monet viidennessä liikkeessä kasvaneet ovat lähempänä alkukirkollista tulkintaa ihmisen vapaasta tahdosta käyttäen sanaa;
”Toiset ottavat kutsun vastaan.” Luterilaisuudessa ihmisellä ei ole tälläistä kykyä, ortodoksisuudessa se on itsestään selvyys.
Sami P. En ole vielä ehtinyt aloittaa Ruokasen lukemista joten en ota kantaa tähän debattiin. Mutta ihmettelen edelleenkin Sinun toistuvia vuodatuksiasi Lutheria kohtaan. Ikään kuin Sinun pitäisi luoda itsellesi uskonpuhdistajasta vihollinen josta irtautua. Useat Lutherin opetukset ovat olleet monille ”luterilaisillekin” vaikea pala: milloin sidottu ratkaisuvalta, imeväisten usko, kaste- ja ehtoollisoppi, perisynti, eskatologia jne. Yritin aikanaan lukea Sidotun ratkaisuvallan kaksi vuotta opiskeltuani ja kesken jäi. Joku vuosi myöhemmin aukeni, mutta ei jättänyt varsinaista muistijälkeä.
Oletko huomannut, että Concordia on julkaissut ”Toisen Martin” l. Yksimielisyyden Ohjeen keskeisen teologin Martin Chemnitzin ennaltamääräämistä käsittelevän saarnan suomeksi?
Marko, Jeesus sanoo, johdattavansa meidät kaikkeen totuuteen. Tuota ei kannata vastustaa. Toiseksi jos noudattaisit itse tuota antamaasi ohjetta, et voisi arvostella, tutkia jne mitään. Kolmas näkökulma avautuu luterilaisesta miinanpurku järjestelmästä, ns. Muotoperiaatteesta, sisältöperiaatteesta käsin.
Martin Chemnitzin ennaltamääräämistä käsittelevän saarnan suomeksi? Pitää lukea, tosin tämä ei ole täysin tuntematon, erään tutkijan kanssa keskustelin tästä. Kiitos vinkistä, mikä numero.
Sami, etsin kirjojeni seasta saamaani näytenumeroa mutta en löytänyt. Viime vuoden syksyltä jos muistan oikein.
Minäkään en ymmärrä tätä Samin jatkuvaa Lutherin parjaamista. Tai toisaalta kyllä siinä mielessä, että Sami ei ymmärrä Lutheria koska ei usko ihmisen pelastuvan yksin uskosta, armosta, yksin Kristuksen ansiosta. Vaan Samin ajattelee, että ihmisellä on oltava tiettyjä ansioita Jumalan edessä. Siis hyviä tekoja, jotka sitten määräävät hänen kohtalonsa. Uskonkin ihminen jotenkin pusertaisi esiin tahtonsa voimalla. Lisäksi on kysymys ihmisen valinnan vapaudesta. Onko ihminen synnin sitoma ja orjuuttama vai ei? Onko ihmisellä vielä kykyjä ponnistaa itsessään omassa voimassaan Jumalan luo ja alkaa uskoa ja tehdä hyviä tekoja ja rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmästä niin kuin itseä? Onko ihminen paha vai hyvä vai siltä väliltä? Kaikki nämä ovat oleellisia kysymyksiä.
Riitta, yksin armosta, yksin uskosta on 1500 luvulla keksitty. Kuvauksesi on muutenkin väärä.
Jatkan vähän omin sanoin Riitan ja Samin pohdintaa:
”Toiset ottavat kutsun vastaan.” ”Luterilaisuudessa ihmisellä ei ole tälläistä kykyä, ortodoksisuudessa se on itsestään selvyys. ”
”Yksin armosta, yksin uskosta. ” Sami näyttää unohtavan sen tärkeimmän osan noiden neljän sanan jälkeen: ”yksin Kristuksen tähden”. Vain Kristuksen tähden pelastuvat niin luterilaiset, ortodoksit, helluntailaiset kuin kaikki muut kristityt. Turhaan tarjoamme muuta, omia erinomaisia oppejamme, ryhmiämme, kirkkojamme, ratkaisujamme.kykyjämme…
Luterilaisuudessa muka ei ole kykyä ottaa vastaan Jumalan kutsua? Höpö höpö. Pyhä Henki kutsuu niin luterilaista kuin ortodoksia tai ketä vaan.
Lue Vähä-Katekismuksesta Lutherin selitys Kolmanteen uskonkappaleeseen. Ihminen ei voi omasta järjestä eikä voimasta Jeesukseen Kristukseen. Pyhä Henki kutsuu evankeliumin kautta. Tästä Luther puhuu jatkuvasti. Hän uskoi aiemmin Jumalaan, mutta ei Kristukseen. Vasta evankeliumin kuulemisen kautta tulla Kristuksen luo.
Riitta, juurihan näin sanot;
”Ihminen ei voi omasta järjestä eikä voimasta uskoa Jeesukseen Kristukseen.”
Tämä on yhteneväinen sidottuun ratkaisuvaltaan nähden ja koskee myös tahtoa.
Siis jäi sana ”uskoa” pois. Eli ihminen ei voi omasta järjestään eikä voimastaan uskoa Kristukseen.
Jos ei voi miksi kirjoitat; ” Toiset ottavat kutsun vastaan.”?
Sami, vastaus: Pyhä Henki. Minusta on niin, ettemme voi tietää muuta syytä siihen miksi toinen ottaa kutsun vastaan ja toinen ei kuin että toinen ”kuulee” ja toinen torjuu ja patuu. Torjuva vastustaa Jumalan armoa eikä nöyrry.
No niin, tässä se tuli. Pyhä Henki. Tämä on vain muuttaa, edeltämäärättyjen tahdon. Miksi ei muuta kaikkien tahtoa.
”niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” Ef. 1:4-7
Kuuntelin äskettäin rovasti Raimo Mäkelän luennon tästä aiheesta. Hän sanoi, että kukaan ihminen ei voi vastustaa Jumalan tahtoa. Sen sijaan Jumalan armonvälineitä ihminen voi vastustaa.
Tämä tarkoittaa siis syvimmiltään sitä, että ihminen vastustaa Jumalan armoa Kristuksessa eli evankeliumia. Jumala tarjoaa ihmiselle Poikansa ristillä ansaitsemaa sovitustyötä, jotta ihminen pääsisi sovintoon ja yhteyteen Jumalan kanssa. Toinen ottaa vastaan, toinen hylkää ja kääntää selkänsä tarjoukselle.
Raimo on omaksunut lutherin vättämättömyyden pakon käsitteen. Luopuu kuitenkin siitä saman tie. Mikä sotku.
Ajatellaanpa vaikka Paavalia. Damaskoksen tiellä valo leimahti taivaasta ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Paavali kysyi:”Kuka olet herra?” Jeesus vastasi:”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”. Ap.t. 9
Paavali luuli palvelevansa Jumalaa, mutta vastusti Kristusta.
Paavali ei kohtaa luterilaisuuden Jumalaa joka välttämättömyyden pakosta pakkokäännyttää Paavalin. Paavali olisi voinut vapaasta tahdostaan valita toisin, kuten Faarao. Paavali valitsi ihan omalla tahdollaan vapaasti, hyvän osan. Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä ja hänen omaa tahtoaan. Luterilaisuudessa Jumala taas pelastaa väkisin välttämättömyyden pakosta jotkut, toisia ei, syy on siis Jumalassa ei ihmisessä, joka ei muuta ihmisen tahtoa, jota ihminen ei voi itse muuttaa, eikä halua.
Sami, tuo on ihan kauheaa mitä kirjoitat! ”Paavali valitsi ihan omalla tahdollaan vapaasti, hyvän osan”.
Ihanko totta!? Miksi sitten Jeesuksen piti ilmestyä Paavalille ja huutaa: ”Saul, Saul miksi vainoat minua?” Ja Jeesus siis ilmoitti itsensä
Eipä tainnut tapahtua valinta omasta vapaasta hyvästä tahdosta. Tarvittiin yliluonnollinen kutsu Paavalin sisäisen maailman ulkopuolelta, siis Paavalin järjen, käsityskyvyn ja voimien ulkopuolelta.
Riitta, Paavali ei ole ainut jolle Jumala on ilmestynyt. Neitsyt Maria, suostui ja hyväksyi Jumalan lähettämän enkelin sanat. Yhtä hyvin Maria olisi voinut sanoa ei kiitos. Maria siis vapaasta tahdosta suostui synnyttämään Kristuksen. Jumala kun ei väkisin pakota ketään, ei edes uskomaan. Muutenhan ihminen on robotti.
Sami, sinulla on varmaan todella vaikeaa ymmärtää Paavalia ja oikeastaan koko Raamattua. Et pääse mitenkään pakoon sitä, että pelastus on armosta Kristuksen tähden.
Riitta olen samaa mieltä, pelastus on armosta, ei teoista, mutta usko ilman tekoja ja kuuliaisuutta on kuollut.
Sami huom! Armosta yksin Kristuksen tähden. Muutenhan Kristus olisi turhaan kuollut.
Tämä sana tulee jokaista ihmistä lähelle: onko Kristus kuollut turhaan sinun puolestasi? On silloin, jos hylkäät Kristuksen ja hänen ristinsovitustyönsä puolestasi. Silloin Kristus sanoo viimeisellä tuomiolla: en tunne sinua, mene pois. Jumalan Kristuksessa tarjoaman armon hylkääminen tulee hylkäävän tuomion syyksi.
Jeesus sanoi: miten usein olenkaan tahtonut koota teidät niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa, mutta te ette ole tahtoneet. Kun Jumala kutsuu, silloin ihminen on siinä paikassa, että hän voi joko ottaa kutsun vastaan tai torjua sen.
Jeesus: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 6:44 ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni, ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 6:37-40
Riitta kirjoittaa; ” Jeesus sanoi: miten usein olenkaan tahtonut koota teidät niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa, mutta te ette ole tahtoneet. Kun Jumala kutsuu, silloin ihminen on siinä paikassa, että hän voi joko ottaa kutsun vastaan tai torjua sen.”
Luterilaisuudessa tämä kutsu edellyttää tahdon muuttamista. Jos tahto on muutettu kutsu hetkellä vapaaksi, miksi toiset valitsevat vapaalla tahdolla toiset eivät? Kunnioittaako Jumala siis ihmisen vapaata tahtoa? Vapaalla tahdollako ihminen torjuu Jumalan? Palaako tahto tämän jälkeen luterilaiseen alkutilaan eli sidotuksi? > JOKA OTTAA KUTSUN VASTAAN – tässä annat ymmärtää että ihminen ottaa kutsun vastaan, siis ihminen tekee jotakin? Miten tämä sopii yhteen mielestäsi armosta te olette pelastetut.
Mikäli haluamme tietää mitä Jumala armossaan on päättänyt meidän valinnastamme autuuteen, meidän ei pidä yritää kiivetä taivaaseen tivaamaan Jumalan majesteetilta tätä asiaa. Tämä tieto tulee meille ainoastaan sen kutsun kautta, joka meille annetaan evankeliumin saarnassa ja sinetöidään ja vahvistetaan sakramenteissa. Jumala kutsuu meitä kaikkia sanansa välityksellä autuuteen. Jumalan sana on hänen sydämensä tahto. Miksi sitten kaikki eivät usko? ”Edemmäs en pääse ja korkeammalle en tahdo”, kuten Martin Chemintz toteaa tuossa saarnassaan. Vain evankeliumin saarnassa ja sakramenteissa meitä kaikkia kutsutaan Kristuksen osallisuuteen uskon kautta. Ohi ilmoitetun sanan Jumalan aivoitukset pysyvät meille salattuina.
Luterilaisille isille on jää mysteeriksi se, miksi jotkut uskovat ja toiset eivät. Heidän on mahdotonta tarjota mitään ratkaisua kysymykseen. Luterilaisten keskuudessa on hajontaa tässä valinta kysymyksessä. Muistaakseni Tanskan luterilainen kirkko hyväksyy vain Ausburgin tunnustuksen, heillä ei siis olisi koko yksimielisyyden ohjetta. Joka tapauksessa Chemintz oli monergisti.
Avoimien ovien luento aiheesta ”Onko Jumala valinnut minut – vai hylkääkö hän minut?” Raimo Mäkelä
https://www.youtube.com/live/A8XtmDmnHtU?feature=share
Vielä uudestaan tuohon rinnalle; Tässä hyvä esitys luterilaisesta valinnasta: https://www.youtube.com/watch?v=6EKWaJEv76c ( ehkä paras, rehellisin mitä löytyy)