Kaikuja Kirkkopäiviltä 1

Kirkkopäivillä katsottiin eteenpäin

Oulussa pidettiin 20.–22. Kirkkopäivät, joissa perinteiseen tapaan tarkasteltiin kirkon ja maailma tilaa. Kirkkopäivillä ei muistella menneitä vaan katsotaan eteenpäin.
Kirkkopäivien vahvuus on monipuolisuus. Tällä kertaa oli lisänä myös Lähetysjuhlat, mikä edelleen lisäsi tarjontaa.
Kirkkopäivät on tärkeä juttu kirkosta ja yhteiskunnasta kiinnostuneille. Päivät käsittelevät kirkon, yhteiskunnan ja maailman saranakohtia – ja tulevaisuutta.
Kiitos Kirkkopalvelut, Oulu ja Lähetysseura.

Hyvä johtaja luottaa ja arvostaa

Jalkapallovalmentaja Markku Kanervalta kysyttiin, miten tehdään voittava joukkue? ”Avainsanoja ovat luottamus, yhteispeli ja erilaisuuden hyväksyminen.”
Arvostavat opettajat ja johtajat muistetaan läpi elämän. Monta uraa on alkanut kannustavasta opettajasta, valmentajasta ja vanhemmasta.
On myös päinvastaisia esimerkkejä, kun nuori on lannistettu maahan.
Moni kaipaa vahvaa johtajaa ja kontrollia, mutta ei välttämättä halua joutua vahvan johtajan johtamaksi. Kaivataan myös sitä, että pomo luottaa ja antaa tilaa tehdä omia ratkaisuja.
Jaettu johtajuus on vastuun jakamista ja se tuottaa parempia tuloksia kuin autoritäärinen yksinvalta. Sehän tiedetään valtioiden ja yritystenkin johtamisesta.
”Muutos lähtee ajattelun muutoksesta, joka tapahtuu ensin, ja vasta sen jälkeen seuraavat teot. Valmentajan ja johtajan tehtävä on saada erilaiset pelaajat pelaamaan yhteen.”

****

Oulun seurakuntayhtymän johtaja Pekka Asikainen kuvasi johtajuutta kirkossa, että ”se on kuin potkaisisi taikinaan”. Hän perään kuulutti yhteispeliä. ”Vaikka ajattelemme joistain asioista eri tavalla, pitää pelata samaan maaliin.”

Oma kommenttini: Tämä on kirkossa vaikeata. Halutaan olla yksin oikeassa. Oikeassa olemista pidetään ihanteena ja tavoitteena, vaikka on kysymys uskomisesta. Uskon asioissa on vaikea olla yksin oikeassa.

Asikainen vastasi kysymykseen saarnan pituudesta. ”Hyvän saarnan ei tarvitse olla pitkä, ja huonon on oltava lyhyt.”
”Kirkolle on nyt tilaus. Ihmiset kaipaavat toivoa, armoa ja rakkautta.” Kirkon tehtävä on toteuttaa missiotaan tässä ajassa.
Palautetta ja kiitosta pitivät molemmat menestyksen lähteinä.

Elokuva ihmiskunnan kehdosta

Kirkon mediasäätiön tukemana elokuvana esiteltiin Kirkkopäivillä dokumentti Luomakunnan vartijat ja sen palkittu ohjaaja Iiris Härmä.
Elokuvassa kerrotaan Etiopian ja Kenian rajamailla, ”ihmiskunnan kehdossa”, elävän alkuperäiskansan luontosuhteesta monella tasolla. Ihmisten arjen ja suojelupyrkimysten välillä on syvä kuilu.
Johtokunnan varapuheenjohtaja Juha Rajamäki esitteli mediasäätiötä, jonka suuret seurakunnat ja kirkkohallitus perustivat vuonna 2005.
Säätiö on tukenut 17 vuoden aikana 475 hanketta yhteensä 4.8 miljoonalla eurolla. Säätiö tukee kristilliseltä arvopohjalta nousevia elokuvia, mutta ei hartausohjelmia. Niitä varten on omat ohjelmansa.
Elokuva nähdään Yle Areenassa ma 30.5. klo 0.01

Olemmeko myös varjelleet?

Olemme viljelleet ja käyttäneet hyväksi, mutta olemmeko myös varjelleet? Ympäristöaktivistien mielestä emme, ja tekemistä on vielä paljon, myös kirkolla.
Piispa Mari Leppänen: ”Ilmastokriisi on eettinen kriisi. Luontoa on kaikki se, missä elämä toteutuu. Olisi outoa, jos kirkko ei ottaisi tätä tosissaan.”
Mukana oli elokapinan kristillisen puolen aktiivi Susse Huhta. Niinpä pohdittiin, saako lakia rikkoa?
Vähän ironisoitiin sitä, että autoliikenteen estämistä piti yleinen mielipide aivan ”kauheana asiana”.
Seurakunnilla on paljon kiinteistöjä ja metsää, joissa ympäristöä voidaan kuluttua tai säästää.
Keskustelussa todettiin, että asetamme välittömät uhat etusijalle, emmekä ehkä huomaa pitkäaikaisia prosesseja. Todellisuuttamme haastetaan ja ympäristöasioissa jokainen joutuu peilin eteen.