Kirkossa ja toki muissakin piireissä on hienoja titteleitä ja arvonimiä. Usein sellaisen tittelin mukaan saa erilaista kohtelua tai arvostusta. Joku on rovasti ja sen myötä kova tyyppi. Kirkkoherra muka ansaitsee usein syvemmän kumarruksen kuin seurakuntapastori. Toisilla on ammattinimikkeensä edessä vastaava tai johtava -sana. Piispoista ei tarvitse varmaan erikseen mainitakaan. Arvojärjestys ja hierarkia on kova ja monet tykkäävät pelailla titteleillä.
Minun mielestäni korkeimmat arvonimet ovat jotain muuta. Jos armeijassa suurin herra on Herra korpraali, niin kristillisessä kirkossa tänä päivänä tykkään eniten titteleistä isonen ja kummi.
Kummin tehtävä on yhdessä muun seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Näin kerrotaan kirkon nettisivuilla. Se on hyvä lähtökohta. Kummius on positiivista ja hyvää, luottamustehtävä kirkon jäsenelle eli kastetulle kristitylle. Siihen ei ole liian korkeaa rimaa eikä siihen vaadita muita tutkintoja kuin rippikoulu. Kummin tehtävä sattuu omalle kohdalle melkoisella varmuudella jossain elämänvaiheessa. Kummius on niin hienoa, että kummiksi tahtoo sellainenkin, joka ei ole edes kirkon jäsen. Kummijärjestelmä on hyvin vanha eli se on syntynyt todennäköisesti jo toisella vuosisadalla. Perusperiaate on pysynyt samana eli kummi on kastetun tuki monella eri tavalla.
Toinen arvonimi ylitse muiden on isonen. Yhdistämme isosen erityisesti rippikouluun, mutta isosia voi olla mukana myös muussa kirkon kasvatustyössä. On sanottu, että isoset ovat kirkon suurin maallikkoryhmä. Se on helppo uskoa, koska vuosittain kymmenet tuhannet nuoret osallistuvat isostoimintaan eri tavoin. Itse en voisi esimerkiksi kuvitella rippikoulua ilman isosia. He ovat korvaamaton tuki, ilmapiirin ylläpitäjä ja esimerkki siitä, mitä kristittynä nuorena eläminen voi olla. Isoset saavat todellista vastuuta ja heihin luotetaan, syystäkin. Isonen on antamassa, mutta myös itse saamassa paljon.
Tässä oli mainittu kaksi kirkollista arvonimeä. Mitä sinä lisäisit listaan?
”Toinen arvonimi ylitse muiden on isonen.”
Eikös se olekaan paavi, joka on heti Jumalasta seuraava – ylöspäin.
Ainakin omasta mielestään.
Taitaa ne tärkeät tittelit tuoda mukanaan myös koko joukon ilmasia lounaita miloin missäkin kisanristiäisissä.
Olen Antti kanssasi ihan samaa mieltä. Kolmanneksi rankinglistalla nousee pyhäkoulunopettaja.
Mille sijalle tulisi esirukoilija?
Joissakin herätysliikkeissä korkein arvonimi hallituksen jäsen, lisäpisteitä saa jos vastustaa naispappeutta oikein kovasti.
Huippu taitaa olla siinä, kun vastuistaa naispappeuden vastustajaa??
Hienointa olisi, kun jokainen seurakuntalainen
satunnaisesta kirkon penkissä istujasta aina
piispaan asti saisi olla arvonimeltään armahdettu syntinen.