Kaksi rakentajaa
Jeesus puhui vertauksen kahdesta rakentajasta. Toinen on ymmärtäväinen, toinen tyhmä.
Ymmärtäväinen rakensi kallioperustalle ja hänen talonsa pysyi pystyssä.
Tyhmä rakensi hiekalle ja talo kaatui rankkasateen tullessa.
Jeesuksen aikana Pyhän maan ympäristössä tämä vertaus puhuu eri tavoin kuin suomalaisessa maisemassa nykyaikana.
Viisaan miehen rakennus
Kalliopohja oli ylös korkean mäen tai matalan vuoren laelle rakentaminen. Siellä oli kaupunki. Siellä oli muitankin ihmisiä. Viisas mies rakensi koetulle maaperälle. Hän asettui asumaan toisten yhteyteen. Hän rakensi kaupungin muurien sisälle.
Turvallisuussyistä kaupungit olivat korkealla. Vihollisen oli vaikea päästä niihin. Ne myös näkyivät. ”Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki pysyä kätkössä.”
1) Muuri suojasi vihollisten tuloa vastaan.
2) Ahdasta porttia oli helppo puolustaa. Yhtä sisään tunkeutuvaa hyökkääjää vastassa oli sisäpuolella monta vastassa.
3) Kapea tie luikerteli vuoren rinnettä kaupunkia kohti. Tulijat näkyivät jo kaukaa. Sekin lisäsi turvallisuutta.
4) Kaupunkien omista asukkaista pidettiin asukasluetteloa. (Kirkonkirjojen pito ei ole mikään uusi keksintö.)
5) Jokaisella kirjoissa olevalla oli täydet kansalaisoikeudet kaupungin asioista päätettäessä. (Jeesus sanoo että saamme iloita, että nimemme ovat kirjoitetut taivasten kirjaan.)
6) Portin takana oli kaupungin tori. Siellä oli vilinää ja vilskettä.
7) Portin luona kokoontui kaupungin hallitus. (Esim. arabit nimittivät omaa hallintoaan yhdessä paikassa ”Kultaiseksi portiksi”.)
8) Kalliopohjalle perustaminen on siis yhteisöön perustamista. Hengellisesti se on Kristus portin kautta kirkon yhteydessä yhteisestä elämästä osallisuutta ja sen kokonaisuuteen mukaan tulemista.
Näemme että Jeesuksen vertauksen viisas mies asettui elämään koko väen kanssa yhteistä elämää. Kristinuskossa yhteisöllisyys on ollut perustavaa laatua jo alusta alkaen. Uskomme Jeesukseen on kirkon yhteydessä elämistä, Jumalan kansan kanssa yhteistä elämää yhteisessä uskossamme.
Tyhmän miehen rakennus
Pyhässä maassa on wadiksi kutsuttuja jokia. Ne ovat osan aikaa vuodesta kuivana. Useinkin niiden uomassa on sekä kiviä että hiekkaa. Jeesuksen aikana talot rakennettiin useinkin kivistä, koska kiviä oli paljon ja niitä oli helppo saada. Muurilaastia ei käytetty.
Vertauksen tyhmä mies ajatteli pääsevänsä helpolla. Hän teki talonsa kuivana kautena wadi -joen pohjalle.
9) Talo tuli valmiiksi nopeasti. Kiviä ja hiekkaa oli lähellä. Hän vain kasasi niitä ja talo oli hetkessä melkein valmis. Lisäksi vain katetta ja kaikki oli kunnossa.
10) Kulkuyhteydetkin näyttivät vaivattomalta. Wadi luikerteli kahden vuoren välistä, laaksossa tai solassa. Vuorten välinen kuilu oli avara portti. Siinä eivät seinät olleet lähelläkään joen uomaa.
11) Kuivana kautena wadi oli lavea tie. Se kulki eteenpäin – ja saattoi päätyä autiomaahan. Siellä oli kuivaa, siellä yksinäistä, siellä jano ja nälkä: lopulta kuolema.
12) Kuiva kausi päättyi. Saapui sadeaika. Vuorten rinteiltä valuivat vedet. Tulivat wadiin virtaavina röykkiöinä. Heittäytyivät taloa vastaan valtaisana vyörynä. Kivistä kyhätty talo huuhtoutui vesimassojen mukana.
13) Koko tienoo muuttui. Se oli yhtä orvon näköinen kuin ennenkin. Kivet yhtä hajallaan ja epäjärjestyksessä kuin alkuaankin. Hiekka yhtä lailla wadin pohjaa peittämässä kuin ennen rakentamistakin. Talo: ”Se sortui ja sen sortuminen oli suuri.”
Uskon näkökulma tyhmän miehen touhuun. Rakentaja perusti uskonsa yhteisen uskon ulkopuolelle. Hän rakensi omien kuvitelmiensa varaan. Hän rakensi hengelliseen eristäytymiseen. Hän oli muun yhteisön ulkopuolella oleva, yhteisen kaupungin ulkopuolelle rakentava. Hänen uskonsa rakentui kristillisen yhteisön ulkopuolelle.
Yhteenvetoa Jeesuksen vertauksesta
Tässäkin vertauksessa Jeesus opettaa uskon yhteyttä. Kirkon usko on yhteinen usko. Yhteyden perustana on Kristus.
Vertauksessaan Jeesus siis puhuu siitä että hänen sanansa puhuvat Jumalan kansan yhteisestä elämästä yhteisessä uskossa Jeesuksen sanan voimasta. Evankeliumi on yhteisen kirkon elämänyhteydestä osallisuutta.
Namibian oloissa voisi vertauksen nykyaikaistaa kertomukseksi viisaasta miehestä, joka pysäköi autonsa kallioharjanteelle ja tyhmästä, joka pysäköi omansa jokiuomaan. Ukkoskuuron vedet saattavat yllättäen syöksyä laaksoon ja viedä ajoneuvon mennessään. Viisaan miehen ei useinkaan tarvitse odottaa tuntejakaan joen kuivumista autolla ylitettävään kuntoon.
Martti
Kiitos erinomaisen hyvästä kuvauksesta.
Välillä Kamerunin pääkaupungissa Yaoundéssa sateen aikana vesi saattoi kadullakin nousta monta kymmentä senttiä kun se tuli läheisten talojen katoilta ja rinteisiltä mailta alavampia suuntia kohti eikä mikään viemäri jaksanut vetää kaikkea yhtä aikaa.
Olimme isännän kanssa lomalla Bulgarian Sunny Beachillä ja eräänä iltapäivänä tuli raju ukkoskuuro. Sielläkin vesi nousi monta kymmentä senttiä niin että hotellin vieressä oleva katu oli kokonaan veden peitossa. Oli vielä seuraavana aamunakin, päivän kuluessa alkoi sitten laskea.
Kuulin ukrainalaisesta isokenkäisestä joka rakensi meren rannalle ison seitsemänkerroksisen hotellin alueelle johon rakennuskaava salli vain kolmikerroksisen talon.
Koska hänellä oli vaikutusvaltaa niin poikkeuslupa myönnettiin.
Luonnonvoimille tuo herra ei kuitenkaan mahtanut mitään. Eipä ollut ajatellut miksi alueelle oli tuo kolmen kerroksen raja pantu. Maaperän pohja ei pitänyt.
Nyt tuo hänen iso härvelinsä kököttää pahasti kallellaan.
Kun lukee Jeesuksen vertauksen kahdesta rakentajasta tarkkaan niin siinä on mielenkiintoinen kohta ”kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan…” ja toisaalla ”kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan..” siis ensinnäkin tulee kuulla, ketkä kuulevat Jeesuksen Sanat, siihen Jeesus anbtaa selkeän vastauksen seuraavassa:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Siis he kuulevat jotka ovat kääntyneet ja Jeesus on parantanut heidät.
Sitten on vielä se mikä erottaa viisaan ja tyhmän rakentajan, viisas tekee Jeesuksen Sanojen mukaan kun taas tyhmä ei.
Voiko sitten näitä vertauksia ymmärtää paatuneella sydämellä, ei voi ja sen Sanoo Jeesus seuraavassa:
Matt. 13:13
Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
Luukkaan evankeliumissa tätä rakentamisvertausta edeltää samassa 6. luvussa jakso, joka on saanut otsikokseen Älkää tuomitko. Siinä on tuttu ajatus: ”Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” Meitä siis kehotetaan arvioimaan oman vakaumuksemme perusteita eikä toistemme tyhmyyttä tai viisautta.
Martti Pentti, kuinkas ottamassasi kohdassa oikein lukeekaan, ”.. Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”, siis kun ihminen kääntyy ja Jeesus parantaa paatuneen sydämen niin on kykenevä ”näkemään” ja ottaamaan roskan myös toisen silmästä.
Taasen vertaus jota ei kaikki ymmärrä, mot.
Niinpä. Se ei tarkoita, että vierestä ilkutaan, että sinullapas on roska silmässäsi. On tultava lähelle toista ja herätettävä hänessä sen verran luottamusta, että voi nostaa silmäluomea ja puhtaalla liinannurkalla pyyhkäistä roskan pois.
Ari
Jotta ymmärtäisi mikä on hyvä rakennuksen perusta, on viisasta kuunnella toisten kokemuksia.
Kaupunkiin rakentaneilla oli kokemuksena se että turvat eivät vie mukanaan. Elikkä yhteisessä kirkossa meillä on Jumalan antama turva.
Mutta se joka rakentaa omaan yksinäisyyteensä ja omien mielihalujensa mukaan kirkon ulkopuolelle saa huomata ettei tuollaisesta toisten seuraa karttavasta elämän perustasta ole kestävän rakentamisen mahdollisuutta.
Se joka rakentaa kirkon ulkopuolelle, rakentaa omaa tuhoaan. Se joka rakentaa elämänsä kirkon yhteyteen saa huomata etteivät tuonelan tulvat voi tuhota sitä elämää.
Jeesuksen sanojen kuulemisesta ja niiden noudattamisesta siis on tässä kysymys.
Toivon että sinäkin Ari kuulet tämän sanoman mitä Jeesus tässäkin vertauksessaan julistaa.
Matias Roto, mikä on ”se kirkko” jonka ulkopuolella rakentaja rakentaa ”omaa tuhoaan”?
Eikö Luther ja luterilaisuus eronnut ”ulkopuolelle” katolilaisesta kirkosta, kumpi on ”se oikea kirkko”?
Minä rakennan vain ja ainoastaan Jeesuksen Sanalle, jäikö Jeesus sisälle vai menikö ulkopuolelle leirin?
Lyhyesti tässä vastaus kysymykseen jossa asetat koko kysymyksen väärin katolisten ja luterilaisten välillä.
Tässä meidän luterilaisen kirkkomme yhteenveto kirkkomme kannanotosta luterilaisten ja katolisten suhteista. Tämä teksti on kirkkomme tärkeimmässä tunnustuksessa Augsburgin tunnustuksessa.
”Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua.”
Ari
Ja tässä vähän yksityiskohtaisemmin vastausta väitteisiisi.
1) Olemukseltaan kirkko on yksi. Kirkko on Kristuksen ruumis. Pyhä Henki toimii kirkossa ja kirkkoa välineenä käyttäen.
Siellä missä yksi kirkon yhteydessä oleva seurakunta on koolla, koko kirkko on koolla, koska Kristus on läsnä messussa ja kun Kristus on läsnä niin silloin myös on koko hänen ruumiinsa läsnä. Ja missä Poika on läsnä, siellä myös Isä on läsnä ja Pyhä Henki on läsnä. Jokaisessa liturgiassa kolmiyhteinen Jumala on läsnä koko olemuksellaan.
Ulkonainen ja sisäinen eivät ole erotettavissa. Kristuksen ruumista ja hänen hengellistä läsnäoloaan ei voi erottaa toisistaan. Siksi se joka haluaa että hänellä on Jumala Isänä taivaassa, hänellä pitää olla kirkko äitinä maan päällä.
2) Olet käsittänyt uskonpuhdistuksen täysin päin seiniä. Täyskäännöksen verran väärään suuntaan.
Lutherin uskonpuhdistus ei pyrkinyt katolisesta kirkosta ulos, vaan tasan tarkkaan päinvastoin, päästä katolisen kirkon varsinaiseen keskukseen. Luterilainen kirkko on olemukseltaan katolisen kirkon keskeiseen sanomaan pitäytyvä.
Se mitä Luther karsi aikansa kirkosta oli kirkon katolisen perinteen vastaisia aineksia.
Meidän uskonpuhdistuksemme mukainen kirkkomme on nimenomaan katolinen kirkko eli koko maailman kaikkien kristittyjen yhteinen kirkko. Ne jotka tappelevat katolista kirkkoa vastaan tappelevat siis koko kristikunnan yhteyttä vastaan.
Jeesuksen vertauksessakin viisas mies rakensi katolisuuteen eli kaikkien yhteiseen elämään yhteisessä kaupungissa eli siis hengellisesti sanoen koko kirkon yhteisen elämän puolesta eli siis katolisuuden puolesta.
3) Jos rakennat Jeesuksen sanalle, niin siinä tapauksessa otat Hänen opetuksensa todesta ja pitäydyt kirkon yhteiseen messuun ja tulet mukaan kristikunnan yhteiseen uskoon missä me tunnustaudumme yhteen Herraan yhdessä kirkossa.
Jos rakennat Jeesuksen opetukselle niin silloin jätät kirkon ulkopuolella elämisen joka lopulta yksinäisyydessä elämän yhteyden ulkopuolella johtaa leveää tietä pitkin keskellä autiomaan yksinäisyyttä ja siellä kuolemaan.
Ja kun kaupungissa eletään yhteistä elämää niin silloin on myös aihetta lopettaa suun soittaminen toisia asukkaita kohtaan. Sen sijaan on aihetta löytää yhteinen sopu jokaisen naapurin kanssa myös silloin kun heillä saattaa jotkut elämän yksityiskohdat toimia toisin kuin itsellä sattuu olemaan tyylinä. Toinen toisensa sietäminen ja tuomitsematta jättäminen sekin Jeesuksen opetuksen mukaista.
Matias Roto, en tiedä mistä otat nämä juttusi, et ainakaan Jeesuksen Sanoista eli evankeliumista.
Et vastaa evankeliumissa oleviin asioihin vaan vedät hatusta omia olettamuksiasi ns ”kirkosta”, niinkuin Jeesus olisi tullut perustamaan kirkkoa jossa kaikenlainen synti rehottaa niin kuin suomessa tänäpäivänä.
Jeesus kutsuu evankeliumin kautta jokaista ihmistä erikseen parannukseen.
Ari
Väität ettet näe Raamatussa kirkkoa.
Katsopa kuinka monta kertaa ”Taivasten valtakunta” esiintyy Raamatussa. Se juuri on kirkko.
Katsopa kuinka monta kertaa ”Jumalan kansa” esiintyy Raamatussa. Se juuri on kirkko.
Katsopa kuinka monta kertaa ”Seurakunta” esiintyy Raamatussa. Raamatun kielenkäytössä se on kirkko.
Luetteloa voisi jatkaa.
On siis täysin raamatullista sanoa, että taivaaseen ei pääse se joka ei ulkonaisesti kuulu taivasten valtakuntaan eli joka siis on näkyvän kirkon ulkopuolella. Eihän se joka ei ole Jumalan kansan joukossa täällä maan päällä voi vempauttaa itseään Jumalan kansan joukkoon taivaassakaan.
Kristuksen ruumiin ylösnousemuksessa ensimmäisenä pääsiäisenä nousivat ne ruumiin osat jotka olivat kiinni ruumiissa. Sama koskee viimeisenä päivänä kirkkoa eli Jumalan seurakuntaa, joka on Kristuksen ruumis. Vain ruumiin jäsenet herätetään pelastuksen ylösnousemukseen.
Koska vähän väliä putkahtaa jostain puskasta urbaanilegendoja mukama selityksinä kirkko sanalle ja koska aina näyttää riittävän niitä jotka eivät huomaa niiden olevan täyttä höpötystä, niin annettakoon tässä pieni esittely siitä, miten kirkko sana on syntynyt historian kuluessa ja miten se on muotoutunut eri kielissä.
Juutalaisessa yhteisössä oli koko Jumalan kansan yhteiseen kokoontumiseen liittyvät ilmaukset kreikannettu kahdella sanalla. Toinen niistä oli ”synagoga” eli ”yhteen kokoontumisen paikka” ja toinen oli ”ekklesia” eli kansan kokoontuminen yhteiseen kokoontumiseen.
Juutalaisessa yhteisössä tämä oli niin selvää että liturgiaan kokoontumisia varten ei muita nimityksiä tarvittukaan.
Mutta kun kristinusko tuli kreikkalaiseen kulttuuriympäristöön, niin tarvittiin lisäksi selventävä sana ”kyriake” eli ”Herralle kuuluva”. Näin sana ”kyriake ekklesia” tuli merkitsemään ”Herralle kuuluvaa kansaa” eli ”Jumalan kansaa”. Ilman tuota lisäystä tavallinen kreikkalainen olisi käsittänyt että puhutaan jonkun paikkakunnan torikokouksesta missä kaupungin tai kylän yhteisistä asioista puhutaan. Kreikan kielessä ekklesia tarkoittaa torilla pidettyä kokousta.
Tästä kreikkalaisen kulttuurin maaperällä syntyneestä sanasta ”kyriake ekklesia” sitten on eri kieliin tullut lyhennettyjä muotoja.
Otan tähän esimerkiksi yhdistelmän toisesta sanasta vaikka seuraavat vastineet: espanjaksi iglesia {f}, kreikaksi εκκλησία {f} (ekklisía), latinaksi ecclesia {f}, portugaliksi igreja {f}, ranskaksi église {f}.
Tähän sitten otan esimerkkejä sanan ensimmäisestä osasta vaikkapa seuraavat vastineet: bulgariaksi църква {f} (cǎrkva), englanniksi church, hollanniksi kerk {f}, italiaksi chiesa {f}, japaniksi 教会 (kyōkai), norjaksi kirke, puolaksi cerkiew {f}, ruotsiksi kyrka {en}, saksaksi Kirche {die}, suomeksi kirkko, tanskaksi kirke {c}.
Lopuksi otan vielä kielen, jossa kumpikin näistä lyhennyksistä on käytössä yksinään: esperantoksi sekä kirko että eklezio.
Elikä kaiken tämän jälkeen voimme todeta että ne jotka noiden urbaanilegendojen harhaan vieminä halventavat käsitettä ”kirkko” puhuvat halventavasti itse Jumalasta koska mollaavat Hänen kanssaansa.
Uudentestamentin yksi tärkeimpiä focuksia on juuri seurakunnan yhteinen usko ja Jeesus sanookin; ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Luuk.23
”Jollei Herra huonetta rakenna, niin turhaa sen rakentajat vaivaa näkevät.” sanotaan jossain. Ja vielä: ”Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.”
Kristillinen kirkko on yksi ja yhteinen Jumalan seurakunta, joka on Jumalan perustukselle tehty, ei ihmisen. On hyvä pitää esillä ihmisen henkilökohtaista uskoa, mutta se ei saisi sokaista näkemästä seurakunnan uskoa. Toista ei ole ilman toista ja kumpikin on Jumalan Pyhän Hengen rakentamia, jos nyt tuollaista sanaa voidaan käyttää, mutta aiheena oli rakentaminen, ei hajottaminen.
Rakentamiseen tarvitaan Jumalan siunaus, hajottamiseen riittää yksi mies. Jeesusken sanottiin sanoneen: ’Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty’.” niin Jeesus puhui Jumalan valmistamasta, ei ihmisten valmistamasta.
Jeesus siis rakensi talon, jonka peruskivenä Hän itse on ja ilman tuota kiveä rakennus ei kestä. Jeesus puhuu ihmisen omista teoista, jonka varaan ei voi rakentaa pelastusta.
Tämä koskee koko kirkkoa. Ihmisen varassa oleva seurakunta ei kestä. Jumalan varassa oleva kirkko pysyy. Tämä on ylen ihmeellinen asia, jota omiin tekoihinsa perustava ihminen ei helposti käsitä.
”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta”
Ari
Yllä olevassa tekstissä puhun nimenomaan evankeliumiin sanomasta, en höpise omiani. Vertaus kahdesta rakentajasta puhuu nimenomaan yhteyden puolesta ei toisten yhteyden ulkopuolella häärääjän erinomaisuudesta. Omien juttujensa kanssa häärääjän kyhäelmä sortui.
Laumasta rrralleen joutunut lammas on Jeesuksen vertauksessa ”kadonnut lammas”. Sama sanoma yksityistouhuajan ja yhteisesti toimivien erosta.
Yhteisöllisyys tulee esille myös vertauksessa viinipuusta. Oksat ovat kiinni yhteisessä viinipuussa. Ne ovat osallisia saman puun yhteisestä elämänmehusta. Siksi ne ovat eläviä.
Sen sijaan kasallinen irrallisia oksia ei elä kovinkaan pitkään, vaan niiden elämän mahla kuivuu.
Siis sellainen uskon käsitys missä yhteinen usko on ikäänkuin yksilöllisten uskojen summa ei ole kristillinen näkemys.
Kristillisessä uskossa yhteinen usko kaiken lähtökohta. Yksityinen usko on tästä yhteisestä uskosta osalliseksi pääsyä.