Kaksi rakentajaa
Jeesus puhui vertauksen kahdesta rakentajasta. Toinen on ymmärtäväinen, toinen tyhmä.
Ymmärtäväinen rakensi kallioperustalle ja hänen talonsa pysyi pystyssä.
Tyhmä rakensi hiekalle ja talo kaatui rankkasateen tullessa.
Jeesuksen aikana Pyhän maan ympäristössä tämä vertaus puhuu eri tavoin kuin suomalaisessa maisemassa nykyaikana.
Viisaan miehen rakennus
Kalliopohja oli ylös korkean mäen tai matalan vuoren laelle rakentaminen. Siellä oli kaupunki. Siellä oli muitankin ihmisiä. Viisas mies rakensi koetulle maaperälle. Hän asettui asumaan toisten yhteyteen. Hän rakensi kaupungin muurien sisälle.
Turvallisuussyistä kaupungit olivat korkealla. Vihollisen oli vaikea päästä niihin. Ne myös näkyivät. ”Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki pysyä kätkössä.”
1) Muuri suojasi vihollisten tuloa vastaan.
2) Ahdasta porttia oli helppo puolustaa. Yhtä sisään tunkeutuvaa hyökkääjää vastassa oli sisäpuolella monta vastassa.
3) Kapea tie luikerteli vuoren rinnettä kaupunkia kohti. Tulijat näkyivät jo kaukaa. Sekin lisäsi turvallisuutta.
4) Kaupunkien omista asukkaista pidettiin asukasluetteloa. (Kirkonkirjojen pito ei ole mikään uusi keksintö.)
5) Jokaisella kirjoissa olevalla oli täydet kansalaisoikeudet kaupungin asioista päätettäessä. (Jeesus sanoo että saamme iloita, että nimemme ovat kirjoitetut taivasten kirjaan.)
6) Portin takana oli kaupungin tori. Siellä oli vilinää ja vilskettä.
7) Portin luona kokoontui kaupungin hallitus. (Esim. arabit nimittivät omaa hallintoaan yhdessä paikassa ”Kultaiseksi portiksi”.)
8) Kalliopohjalle perustaminen on siis yhteisöön perustamista. Hengellisesti se on Kristus portin kautta kirkon yhteydessä yhteisestä elämästä osallisuutta ja sen kokonaisuuteen mukaan tulemista.
Näemme että Jeesuksen vertauksen viisas mies asettui elämään koko väen kanssa yhteistä elämää. Kristinuskossa yhteisöllisyys on ollut perustavaa laatua jo alusta alkaen. Uskomme Jeesukseen on kirkon yhteydessä elämistä, Jumalan kansan kanssa yhteistä elämää yhteisessä uskossamme.
Tyhmän miehen rakennus
Pyhässä maassa on wadiksi kutsuttuja jokia. Ne ovat osan aikaa vuodesta kuivana. Useinkin niiden uomassa on sekä kiviä että hiekkaa. Jeesuksen aikana talot rakennettiin useinkin kivistä, koska kiviä oli paljon ja niitä oli helppo saada. Muurilaastia ei käytetty.
Vertauksen tyhmä mies ajatteli pääsevänsä helpolla. Hän teki talonsa kuivana kautena wadi -joen pohjalle.
9) Talo tuli valmiiksi nopeasti. Kiviä ja hiekkaa oli lähellä. Hän vain kasasi niitä ja talo oli hetkessä melkein valmis. Lisäksi vain katetta ja kaikki oli kunnossa.
10) Kulkuyhteydetkin näyttivät vaivattomalta. Wadi luikerteli kahden vuoren välistä, laaksossa tai solassa. Vuorten välinen kuilu oli avara portti. Siinä eivät seinät olleet lähelläkään joen uomaa.
11) Kuivana kautena wadi oli lavea tie. Se kulki eteenpäin – ja saattoi päätyä autiomaahan. Siellä oli kuivaa, siellä yksinäistä, siellä jano ja nälkä: lopulta kuolema.
12) Kuiva kausi päättyi. Saapui sadeaika. Vuorten rinteiltä valuivat vedet. Tulivat wadiin virtaavina röykkiöinä. Heittäytyivät taloa vastaan valtaisana vyörynä. Kivistä kyhätty talo huuhtoutui vesimassojen mukana.
13) Koko tienoo muuttui. Se oli yhtä orvon näköinen kuin ennenkin. Kivet yhtä hajallaan ja epäjärjestyksessä kuin alkuaankin. Hiekka yhtä lailla wadin pohjaa peittämässä kuin ennen rakentamistakin. Talo: ”Se sortui ja sen sortuminen oli suuri.”
Uskon näkökulma tyhmän miehen touhuun. Rakentaja perusti uskonsa yhteisen uskon ulkopuolelle. Hän rakensi omien kuvitelmiensa varaan. Hän rakensi hengelliseen eristäytymiseen. Hän oli muun yhteisön ulkopuolella oleva, yhteisen kaupungin ulkopuolelle rakentava. Hänen uskonsa rakentui kristillisen yhteisön ulkopuolelle.
Yhteenvetoa Jeesuksen vertauksesta
Tässäkin vertauksessa Jeesus opettaa uskon yhteyttä. Kirkon usko on yhteinen usko. Yhteyden perustana on Kristus.
Vertauksessaan Jeesus siis puhuu siitä että hänen sanansa puhuvat Jumalan kansan yhteisestä elämästä yhteisessä uskossa Jeesuksen sanan voimasta. Evankeliumi on yhteisen kirkon elämänyhteydestä osallisuutta.
Kiitos Ismo selkeästä tekstistä.
Oppi-isämme Martti Luther teroittaa Isossa Katekismuksessa kolmatta uskonkappaletta selittäessään, minkälainen on ja minkäaisista ihmisistä on rakennettu Pyhä seurakunta.
”Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla.”
Luther kirjoittaa myös: ”Kuinka voisinkaan tulla Kristuksen tykö, ellen tietäisi, missä hänen omansa ovat.” ?
Pyhää seurakuntaa on verrattu Vanhan testamentin Saara-äitiin, joka rakastaa lapsiaan äidin tavoin. Kirkkoisä Cyprianus kirkastaa niin, että jolla ei ole Jumalan seurakuntaa äitinä maan päällä, sillä ei ole Jumalaa Isänä taivaassa.
Kiitos Martti tekstistäsi
Matias,
Olisi erittäin hyvä, että laittaisit viitteen Raamatusta, eli ko. raamatunkohdan.
Kuitenkin ymmärrän, että raamatunkohta alussa olisi saattanut muodostua ongelmaksi tulkinnoillesi.
Oli kaksi rakentajaa, jotka rakensivat samanlaisen talon. Heillä oli identtiset olosuhteet kun tulva tuli. Eli kummankin talo koeteltiin samalla tavalla. Oli vain yksi seikka, mikä erotti rakennukset toisistaan. Se oli perustus, Kallio, jonka päälle viisas mies rakensi. Viisas mies kaivoi syvään, kallioon asti.
Jeesus kertoi vertauksen osoittaakseen kuinka tärkeä on tehdä niinkuin on Kirjoituksissa, perustuksessa. Kysymys on henkilökohtaisesta rakentamisesta eli henkilökohtaisesta suhteesta kuultuun, kirjoitettuun Sanaan, eli kuultuasi teetkö niinkuin kehällinen, Raamatun ulkopuolinen “viisaus” opastaa.
Kirkko ei pelasta. Siihen kuuluminen ei ole yhtäkuin autuutus.
Uusi Testamentti opettaa selkeästi Seurakunnasta, uskovien yhteydestä tässä ajassa. Kuitenkaan tämä vertaus ei kerro, mitä sinä, Matias, kerrot. Tämä vertaus selventää sen minkä Jeesus sanoo:
“Miksi te huudatte minulle, “Herra, Herra” ettekä tee, mitä minä sanon?
Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja
t e k e e niiden mukaan, minä osoistan kenen kaltainen hän on”.
Reijo
1) Jeesuksen vertaus Matt. 7:24-29 on tämän sunnuntain teksti.
Selitykseni sijoittaa vertauksen alkuperäiseen historialliseen elämäntilanteeseensa. Juuri siinä tilanteessa tulee esille tulee esille se että talot eivät olleet identtiset, vaan täysin eri olosuhteissa eli erilaiseen maisemaan rakennettuja. Tänään pitämäni saarna perustui nimenomaan päivän tekstiin ja siksi kehittelin yllä olevaa selitystä eteenpäin sanankuulijain tilanteeseen sopivaksi. Erityisesti painotin sitä että irralleen kirkon yhteydestä rakentaminen on tyhmän miehen touhua.
Luukkaan evankeliumissa vertaus pannaan kreikkalaiseen elämäntilanteeseen ja maisemaan.
2) Kirkko on Pyhän Hengen työ. Koska kukaan ei voi uskoa ilman Pyhän Hengen työtä niin kukaan ei myöskään toi pelastua Hänen työnsä ulkopuolella eli siis kukaan ei voi pelastua kuulumatta kirkon jäsenyyteen. Vanhat kirkon isät ovat sanoneet tämän selkeästi.
”Extra ecclesiam nulla salus”, ”Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”.
”Sillä ei voi olla Jumalaa Isänä taivaassa, jolla ei ole kirkkoa äitinä maan päällä.”
Jeesuksen seuraaminen on hänen kansansa mukana elämistä. Elämänyhteys Jeesuksen jäsenenä on välttämäntöntä jotta voisi elää. Ruumiista irrallaan oleva jäsen ei kestä kovinkaan pitkään elossa. Puusta irrallaan oleva oksa ei elä kovin pitkään.
3) Olisi oman selityksensä ja saarnansa arvoinen ottaa esille tämän sunnuntain saarnatekstiä edeltänyt puhe niistä jotka ulkoapäin näyttävät lampailta, mutta jotka todellisuudessa ovat repiviä susia. Kaikki kirkkoa hajoittavat opetukset ovat sellaisia jotka raatelevat Kristuksen laumaa ja repivät sitä erilleen.
Nämä kirkon yhteyden hajoittajat ovat noita, jotka kylläkin huutavat ”Herra, Herra”, mutta jotka repivällä opillaan saavat uskovien keskuuteen hajaannusta.
Oletko Reijo huomannut että nälkäinen peto lauman nähdessään yrittää houkutella jonkun eläimen laumasta erilleen. Tämän se tekee jotta voisi helpommin tappaa tuon laumasta erilleen menneen ja sitten sen syödäkseen.
Yhtä vaarallisia ovat kaikki ne opettajat, jotka yrittävät saada hajalleen kirkon yhteistä opetusta. Eipä Ilmestyskirja turhaan varoita ”väärästä profeetasta” eli harhaopettajasta, joka pyrkii hajottamaan yhteisen eli katolisen kirkon yhteistä todistusta Jeesuksesta Kristuksesta.
Tämä teksti Matt. 7:15-23 on kuitenkin toisen vuosikerran teksti ja siitä saarnataan kahden vuoden perästä.
Matias Roto (26.07.2015 21:14) kirjoitti erittäin viisaasti vastauksessaan: ”Yhtä vaarallisia ovat kaikki ne opettajat, jotka yrittävät saada hajalleen kirkon yhteistä opetusta. ”
Matias R olisi hyödyllistä jos antaisit tuntomerkit mistä me rivikristityt tunnistamme harhaopettajan.
Onko oikea oikealle opetukselle lähtökohta yleisten kirkolliskokousten vahvistama oppi ja muuttamaton Nikean uskontunnustus? Nykyään kun on niin monenlaista opettajaa, kirkkokuntaa, saarnaajaa, piispaa jne.
Yksi hyvä esimerkki sellaisista pedoista jotka hajoittavat laumaa ovat kaikki ne uskonsuunnat, jotka pitävät toisten kristillisten tunnustuskuntien jäseniä lähetyskohteenaan. Kaikilla sellaisilla on virheellinen tapa suhtautua toisiin kristittyihin sen sijaan että ne olisivat tukemassa toinen toistaan ne ovat kuin hyönteisiä, jotka laskevat munansa karjan nahan alle käyttääkseen toista kirkkokuntaa omana kasvualustanaan.
HV Martias R,
Kiitos järkevästä ja selvästä vastauksesta (27.07.2015 15:48). Itsekin olen joskus ihmetellyt miksi monet tahot pyrkivät evankelioimaan toisia kristittyjä, Suomessa kun on runsaasti ateisteja, jehovan todistajia, mormoneita, muslimeja, jne. joille olisi tarpeen julistaa Sanaa.
Jeesus puhuu uskosta, kun Hän sanoo tehkää Taivaallisen Isän tahto. Uskokaa, Jumalan Poikaan. Tämä on se mistä Jeesus puhuu.
Jokainen joka tekee Taivaallisen Isän tahdon, uskoo Evankeliumin.
Tästä on kysymys. Kaikki muu on harhaa.
Väärien opettajien karttaminen voi mennä liian pitkälle. Kun jokainen ihminen Jeesusta lukuunottamatta on ollut ja on edelleen viheliäinen ja raadollinen, arvostetuistakin opettajista löytää hakemalla monta vajavaisuutta ja erehdystä. Silloin joutuu ennen pitkää hylkäämään kaikki opettajat seuraajineen. Yksinään ei kuitenkaan voi olla Kristuksen kirkko. Yksi lammas ei ole lauma, yksi verso ei ole viinipuu eikä yhdestä kivestä voi rakentaa temppeliä.
Matias Roto, lausahdat seuraavaa kyseessä olevasta vertauksesta:
”Yllä olevassa tekstissä puhun nimenomaan evankeliumiin sanomasta, en höpise omiani. Vertaus kahdesta rakentajasta puhuu nimenomaan yhteyden puolesta ei toisten yhteyden ulkopuolella häärääjän erinomaisuudesta. Omien juttujensa kanssa häärääjän kyhäelmä sortui. ”
Rakentaja vertauksessa puhutaan vain ja ainoastaan yhdestä henkilöstä kerrallaan, siis molemmista henkilökohtaisesti ja siitä kuinka he suhtautuvat kuulemaansa Jeesuksen Sanaan, tekivätkö niinkuin Jeesus Sanoi vai ei.
Miten tähän voi liittää kirkon?
Seemiläiseen kerrontatekniikkaan kuuluu se että puhutaan kokonaisesta kansanryhmästä ikään kuin yhdestä ihmisestä. Yhden ihmisen teko jossain kertomuksessa on tyyppiesimerkki konaisten kansanryhmien toiminnasta.
Näin myös vertaus kahdesta rakentajasta kertoo toisaalta niistä jotka rakentavat muista irrallaan ja vastoin aikaisempien kokemuksia rakentamiseen sopimattomaan ympäristöön. Tuloksena on täystuho.
Järkevä rakentaja puolestaan rakentaa toisten yhteyteen toisten kanssa saman kansan jäsenenä elääkseen. Viisas mies on tyyppiesimerkki ihmisestä joka paneet Kristuksen ja hänen kansansa ytheydessä elämisen elämänsä perustaksi.
Nykyajan yksilökeskeisen ajattelutavan rakenteeseen taas kuuluu että yksityisen ihmisen kokemuksia käytetään ikään kuin lukija tai kuulijan omien mielikuvien ajatusten innoittajina ja liikkeelle panijoina.
Tässä kertomuksen tehtävänä on saada kuulijan oma vastaava toiminta liikkeelle. Tällöin ihminen, niin kirjoittaja kuin lukija, ovat täysin irrallaan olevia yksikköjä, joita yhdistää vain saman ajatuksia piristävän tai huumaavan tunnelman tai elämyksen välittäminen. Muutoin kumpikin elää ilman mitään yhteistä kosketuspintaa toinen toisiinsa. Kummankin elämysten kokeminen on heidän omaa aikaansaannostaan.
Uskon elämään siirrettynä tällainen ”sisäisen potkun” tavoittelu pitää ihmiset erillään ja omien mielikuviensa parissa ilman että syntyy syvempää kosketuspintaa yhdessä olemiseen, yhdessä toimimiseen ja yhdessä elämiseen koko elämän kaikissa ulottuvuuksissa.
Tällaisten erillisten ajatuspesäkkeiden välinen yhteydenpito on kuin aavan meren atolleiden asukkaitten asunnoissaan yksinään asuvien kaukainen huuto atollilta toiselle keskenään toinen toiselleen ilman että aallokon tyrskyiltä koskaan pääsevät kohtaamaan toisiaan ihan oikeasti ja ihan oikeasti elämään toinen toisensa kanssa yhteisen kansan yhteistä elämää.
”Rakentaja vertauksessa puhutaan vain ja ainoastaan yhdestä henkilöstä kerrallaan, siis molemmista henkilökohtaisesti ja siitä kuinka he suhtautuvat kuulemaansa Jeesuksen Sanaan, tekivätkö niinkuin Jeesus Sanoi vai ei. Miten tähän voi liittää kirkon?”
Ihminen uudestisyntyy yksi kerrallaan ja vapaaehtoisesti.
Näin Raamatussa!
RKK/Evlut-kirkko opettaa kollektiivista uskomista ja jopa kansana pelastumista, vaikka Raamattu opettaa, Apt. 10:35, ”vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.”
Kirkot eivät täytä näitä kriteerejä. Sinne voi ja saa kuulua kuka tahansa ja ”mikä” tahansa.
Kiinitettävä huomiota ”.. se, joka”.
Tämä oli alkuseurakunnan ensimmäinen lähetysoperaatio ja se on hyvä uskoa, niinkuin siitä on kirjoitettu. Kohdistus on yksilö. Nämä yksilöt, uudestisyntyneet yksi kerrallaan, Jerusalemista lähtien, aina maailman ääriin asti, muodostivat Raamatun ohjeen mukaisia paikallisseurakuntia.
Matias:
Sinä voit todellakin toistaa eri variaatioita sakramentin voimasta, eikä siihen ole nokan koputtamista, … paitsi, jos väität systeemin opetuksen löytyvän Raamatusta. Raamattu on täysin eri juttu, koskien tätä opetusta kahdesta miehestä. Raamatun opetus on ymmärrettävää ja selkeää jopa siinä määrin, ettei tyhmä-hullukaan siltä tieltä eksy.
Raamatusta poikkeaminen on ’taitolaji’, mutta Raamatun pohjalle rakentaminen on voimalaji, johon Voima tulee Perustuksesta, Jeesuksesta.
Matias:
”Seemiläiseen kerrontatekniikkaan kuuluu se että puhutaan kokonaisesta kansanryhmästä ikään kuin yhdestä ihmisestä.”
Raamatussa ei ole mitään seemiläistä tekniikkaa sotkemassa Jeesuksen äärimmäisen selkeää kertomusta kahdesta rakentajasta.
Oli kaksi taloa ja kaksi rakentajaa. Kaikki on kertomuksessa identtistä, koskien näitä rakentajia. Ero oli vain ja ainoastaan, minkä päälle rakennus perustettiin. Näin sanoi Jeesus. Matias, sinä puhut muuta.
Reijo
Lähetyskäsky koskee nimenomaan kansoja.
”Panta ta ethne”, ”kaikki kansat” ovat kokonaisina kansoina lähetystyön kohteena.
Vanhan testamentin opetus oli opetusta kansankirkon sisällä kokonaisen kansan keskuudessa.
Paavalin käynnistä Kyproksella laskee Kyproksen kirkko kansankirkkonsa alkaneen.
Apostoli Matteuksen toiminnasta Etiopiassa laskee Etiopian kirkko kansankirkkonsa alkaneen.
Armenian kirkko alkoi kansankirkkona kun kuningas vuonna 301 määräsi kristinuskon kansansa viralliseksi uskonnoksi. Tämä tapahtui sen jälkeen kun maassa toimineen lähetyspiispan toimittama sairaan voitelu paransi kuninkaan niin että kuningas koki tämän Jumalan ihmeeksi.
jne
Luetteloa voisi jatkaa. Mutta kertokoon tämä että niin Raamatussa kuin myös vanhan kirkon aikana evankeliumin tavoitteena on aina ja kaikkialla ollut kokonaisten kansojen tavoittaminen, olkoonkin että useinkin tuo tapahtui siten että yksittäiset ihmiset aluksi kääntyivät ja vasta sitten vähitellen toiset tulivat heidän perässään. Mutta periaatteelliselta kannalta kokonaisuus on pääasia kansojen kääntymyksessä. Yksittäiset ihmiset ovat osa tätä suurta kansojen parissa tapahtumaa tapahtumasarjaa.
Mielestäni noilla kansankirkkojutuilla voi puolustaa epäraamatullista kansankirkkoa. On uuvuttavaa, kun et pysty puhumaan Raamatusta, eli perustelemaan Raamatulla. Tällaista yleistä näkemystä, joka kulkee tiedon nimellä, voi kaivaa vaikka kuinka paljon kehällisistä lähteistä ja kehättömistäkin. Kuitenkin opillis-johdonmukaisesti pakettisi on löysä vähän joka suhteessa.
Muunmuassa: ”“Panta ta ethne”, “kaikki kansat” ovat kokonaisina kansoina lähetystyön kohteena.” Lausumasi ei pysy kasassa aikaisemman ’itseymmärryksesi’ sidoksilla, sillä puhut tässä aivan oikein, että kaikki kansat ja koko maailman jumalattomat ovat lähetystyön
k o h t e e n a.
Minulle riittää nyt tässä yhteydessä, että jätät kommenttini luettavaksi, aivan niinkuin omat kommenttisikin.
Jätä sinäkin tämä juttu. Uskon että olet riittävästi tuonnut esille ymmärrystäsi.
”Raamatussa ei ole mitään seemiläistä tekniikkaa sotkemassa Jeesuksen äärimmäisen selkeää kertomusta kahdesta rakentajasta.” Kenties merkittävin ’seemiläisen tekniikan’ esimerkki on Raamatussa toistuvasti ilmenevä ’tytär Siion’. Herran kansaa kuvataan naishahmoisena, jopa Jumalan ihanana morsiamena. Kuva siirtyy sitten Uuteen testamenttiin seurakuntaa tarkoittamaan. (Ilmoitin lainaamani kommentin vahingossa asiattomaksi. Eihän se sellainen ole. Sormeni vain lipsahti. Anteeksi kömpelyyteni!)
Matias,
En usko, että on mitään yleisesti käsittämätöntä ”seemiläistä kerrontatekniikkaa”. Kun esimerkiksi Seurakuntaa kuvataan morsiamena tai Israelia Tytär Siionina, sanoma ja merkitys on selkeä ja se on aina varmennettu toisilla Raamatun paikoilla. Koen, että näillä ’tietoiskuillasi’ haluat tukea Raamatusta löytymätöntä.
Ei muuta!
”En usko, että on mitään yleisesti käsittämätöntä ’seemiläistä kerrontatekniikkaa’.” Eihän tuollainen henkilöiminen olekaan ainoastaan seemiläinen keino. Ei se toisaalta mitenkään käsittämätön ole. Onhan Suomi-neitokin meille tuttu kuva. Kun kuulemme ’kadunmiehestä’, ’veronmaksajasta’, ’jenkistä’ tai vaikka ’sakemannista’, emme kuvittele puhuttavan yksittäisestä ihmisestä vaan ryhmästä, joskus isostakin.
Yleinen seemiläinen kerrontatekniikka on niin yleinen kulttuuriperinne, että jopa koraania lukiessani kun tutkin Muhammedin seemiläiseen kerrontatyyliin kuuluvia ilmaisuja opin jopa näkemään eräiden Jeesuksen opetusten seemiläisiä rakenteita paremmin kuin aikaisemmin. Nuo seemiläiset rakenteet ovat niin selviä että ne tulevat jopa kreikkalaisen alkutekstin läpi kun vain on silmää nähdä kielenkäytön vivahteet tarkemmin.
Joka kieltää nuo seemiläiset piirteet, osoittaa vain sen ettei vielä ole ymmärtänyt tekstin kaikkia ulottuuvuuksia.
Kollektiivisen ja individualistisen kulttuurin välinen ero on valtavan suuri. Yksilökeskeinen ajattelutapa on kaiken lisäksi hyvin nuori.
Saksalaiseen ajatteluun sen markkinoi jumalankieltäjä Nietsche.
Suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen se tuli vasta 1880 -luvulla.
Nyt tuo individualistinen filosofia on mennyt läpi länsimaisen kultuurin niin voimakkaasti että jopa Reijon mielestä tuo yksilö yksilöltä menevä kääntymys on ainoa oikea kääntymyksen laji.
Raamatullisuudesta tuossa yksilökeskeisessä ajattelussa ei ole kysymys vaan nykyajan muotifilosofian sisään lukemista Raamatun teksteihin.
Otettakoon vaikkapa Herran siunaus 4. Moos. 6:24 alkaen. Siinä alkukielen sinä -sana ei tarkoita yksityisiä kansan jäseniä, vaan koko kansaa yhtenä persoonana.
Ajattelu on kokonaista kansaa koskettava. Koko kansa on niin yhteisöllinen että koko kansa on yksi sinä.
Tässä näkyy kuinka Raamattu ajattelee kokonaisia kansoja puhutellessaan ihmisiä.
Takaisin rakentamiseen.
”Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” Hebr.3
Raamatussa puhutaan paljon huoneista ja taloista vertauksin, kuten myös tiestä ja vaeltamisesta. Näiden hengellinen ulottuvuus, on yleensä rakennusainetta, juuri siihen yhteiseen uskoon, jonka Jumala on synnyttänyt Sanallaan.
Mooses oli saamansa lain kautta, perustaja siihen, minkä Jeesus saattoi loppuun, kun Hän täytti lain kirjoituksen täydelleen ja tuli niiden esikuvaksi, jotka perustavat huoneen hallinan uskolle, eikä laille, kuten Mooses teki. Onkin varottava tekemästä Jeesuksesta Moosesta.
Rakentajan kunnia on suurempi kuin rakennuksen, siksi meidän kerskaus on siinä, että me annamme kaiken kunnian Jumalalle, joka tehnyt meidät, omiksi huoneikseen, jossa Jumalan asuu uskon kautta. Sanoohan Paavali:
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.” 1.Kor.3
Huoneen haltijan tulee tietää kenen rakentama on rakennus jossa asuu, eikä niin, että pitää rakennusta omanaan. Koska on saanut huoneen tästä talosta. Seurakunta on Herran ruumis ja rakennus.
Ismo,
Jokaisella Jeesuksen vertauksella on oma, nimenomainen sanoma. Se sanoma on aina selkeä, ”juostessa luettavissa”.
Mielestäni ihanat, kerronnalliset ”pensselinvetosi” ovat sekavia, kaiken kaikkeen liittäviä ja vaikka millä kohdalla, mitä vain, raamatullistamista.
”Sanoohan Paavali .. jne”
Ei ole mitään tekemistä kommentillasi näiden kahden miehen rakentamisen kanssa, että:
”Huoneen haltijan tulee tietää kenen rakentama on rakennus jossa asuu, eikä niin, että pitää rakennusta omanaan. Koska on saanut huoneen tästä talosta. Seurakunta on Herran ruumis ja rakennus.”
Joka asuu itse rakentamassa talossa, tietää asuvansa siinä.
Älä langoita kaikkea kaikkeen!!
Ismo,
unohdin sanoa, että voit kirjoittaa mitä ja miten haluat, koska ymmärrän sinun aina tukeutuvan luterilaiseen tunnustukseen, niinkuin Matiaskin.
Kuitenkin jotain joskus tulee huomautettua, kun isiltä perityt perinnäissäännöt muuttavat Raamatun selkeän tekstin.
Jeesuskin teki näin. Itseasiassa hänen hampaissaan olikin lähes pelkästään kirkolliset perinnäissäännöt. Tuolloin Talmud kumosi yhtä julkeasti Lain, kuin katolis-luterilaiset tunnustuskirjat kumoavat niin Uuden kuin Vanhankin testamentin.
Niin ja vielä, Ismo:
Nyt ei ole kysymys asumisesta vaan rakentamisesta?
Reijo Mänttäri, tukeudut sinäkin omaan ’tunnustukseesi’. Ei siinä mitään pahaa toki olekaan. Anna meidän luterilaisten tukeutua omaamme. Ei se sinun ’tunnustustasi’ huonompi ole. Keskustelu eri käsitysten välillä on hedelmällistä. Ties vaikka saisimme Hengen hedelmiä aikaan.
Reijo
Väität tässä keskustelussa että vastakkain ovat minun luterilaisuuteni ja sinun raamatullisuutesi.
Tämä väite ei osu kohteeseensa. Asetelmasi on virheellisesti rakennettu.
Koska koko tekstinselitykseni on vain ja ainoastaan raamatunselitystä ja sitä vieläpä Jeesuksen ajan juutalaisen yhteisön maantieteellisessä, sosisaalisessa ja aikahistoriallisessa tilanteessa, niin koko sanomani on nimenomaan raamatullista.
Niinpä:
Tässä keskustelussamme vastakkain ovat sinun satavuotinen helluntailainen perinnäissääntösi ja minun pitäytymiseni ikivanhaan jo apostolien ajoilta peräisin olevaan perinteeseen.
Helluntailaisen perinteen rakennuspalikkoja ovat:
1) 1875 Keswickin kokouksen markkinoima käsite ”henkikaste”
2) noin 1900 tienoilla Parhamin kokemukseen perustuva edellisen kohdan ”henkikasteen” ja ”kielilläpuhumisen” yhteen liittäminen.
3) ja alkuaan metodistiseen suuntaukseen kuuluneen Parhamin opetuksia seuranneen joukon liukuminen 1520 -luvulla syntyneen baptistisen uskonkäsitykisen uomaan.
Tämän noin satavuotiaan suuntauksen perinnäisoppeihin kuuluu mm kriittisyys katolisuutta ja muita perinteisen kirkko-opin omaavia kirkkoja kohtaan. Samaten valitettavan usein myös haluttomuus ottaa selvää uskomme historiallisesta jatkumosta kautta koko kirkon historian.
Kun siis me Reijo keskustelemme tässä ketjussa,
niin
vastakkain ovat sinun puolestasi tuo noin satavuotias perinne, johon olet sitoutunut ja minun tulkintaperinteeni joka avoimesti ottaa raamatun ymmärtämisessään huomioon koko kirkon jo pari tuhatta vuotta ahkerasti harjoittaman raamatun tutkimisen eikä sulje silmiään myöskään siltä perinteeltä, joka toimi juutalaisuudessa jo ennen Jeesuksen aikaa.
Matias Rot valotat taasen ajatuksiasi seuraavasti:
”Tällaisten erillisten ajatuspesäkkeiden välinen yhteydenpito on kuin aavan meren atolleiden asukkaitten asunnoissaan yksinään asuvien kaukainen huuto atollilta toiselle keskenään toinen toiselleen ilman että aallokon tyrskyiltä koskaan pääsevät kohtaamaan toisiaan ihan oikeasti ja ihan oikeasti elämään toinen toisensa kanssa yhteisen kansan yhteistä elämää.”
Minä uskon että kaikilla niillä jotka rakentavat Jeesuksen Sanalle on täysin sama mieli eli Jeesuksen.
Tässä voisi kysyä kuinka kirkossa on asian laita eli onko yksi yhteinen mieli, otetaampa esimerkiksi homot, naispapit, avioliitto, aviorikos jne….?
Ari
Kirjoitat: ”Minä uskon että kaikilla niillä jotka rakentavat Jeesuksen Sanalle on täysin sama mieli eli Jeesuksen”
Otetaanpa siis tämä lause tarkastettavaksi tässä keskustelussa.
Kuten huomaat, niin rakennan koko esityksen vain ja ainoastaan Jeesuksen sanan varaan.
Koska siis rakennan Jeesuksen sanan varaan, niin oman väitteesi mukaan sinulla pitäisi olla täysin sama mieli kuin minulla.
Oletko samaa mieltä ?
Otetaan esimerkki ihan yksinkertainen elävästä elämästä, siis mille nuori voi rakentaa elämänsä.
Jeesus Sanoo että tulee kunnioittaa isää ja äitiä, no kun sanotaan rippikoulun käynyt nuori kohtaa esim viinan ja huumeet niin josko vanhemmat varoittavat tai jopa kieltävät käyttämästä niitä niin kuinka käy jos nuori kunnioittaa vanhempiaan ja näin tekee Jeesuksen Sanan mukaan, ei huumeet ja alkoholi saa otetta hänestä.
Entä Jeesuksen Sanat elä tee huorin, siis kun nuori kuulee nämä Sanat ja tekee niiden mukaan niin eikö silloin kaikki seksi kuulu vasta avioliittoon?
Miten kirkkossa rakennetaan näissä asioissa eli tuodaanko esille Jeesuksen Sanat?
Se, että kymmentä käskyä rikotaan, ei tarkoita, ettei niitä opetettaisi. Tietänet sen varmaan omasta kokemuksestakin.
Mielenkiintoisia kommentteja. Kalliolle rakentaminen ja hiekalle rakentaminen linee selvää kaikille, toinen tapa ei pysy ja toinen pysyy. Kristus kallio lienee se, jolle meidän jokaisen tulisi rakentaa, eli perustaa elämämme. Sille on perustettu myös kansojen Pelastus.
Kun puhutaan kansojen Pelastuksesta, täytyy ymmärtää Raamatun ilmoituksesta muutama selkeä asia. Ensinnäkin Kristus on koko maailman syntien sovitus. Toisena täytyy ymmärtää, että Kristus on minun ja sinun syntien sovittaja. Näitä ei saa sotkea, kuten ei lakia ja evankeliumiakaan.
Ne kulkevat Samassa ruumiissa, mutta toinen on vasen ja toinen oikea käsi. Kristus on Oikean käden Poika, sillä istuu Jumalan oikealla puolella.
Emme siis voi perustaa rakennusta omiin tekoihimme, vaan tälle meidän ulkopuoleta tulevalle Kalliolle joka ei sorru. Tämä lienee kaikille selvää ja löytyy Raamatusta kirkkaana
Seurakunta on samaan aikaan näkyvä ja näkymätön sen tähden ettemme alkaisi tekemään seurakunnan perkaamista jyviin ja akanoihin lihan mukaan. Hyviä tekoja voi näet teeskennellä ansio mielessä, mutta juuri sentähden seurakunta on syntinsä tunnustava, ettei kukaan eksyisi kerskumaan omista teoistaan.
Eriseurat ja lahkot ovat syntyneet aina sinne, missä on aloitettu synnittömän seurakunnan rakentamista lihan mukaan.
Kun me tunnustamme yhteisen seurakunnan uskontunnustuksessa, niin me emme sano: ”Me näemme yhteisen seurakunnan”, vaan me sanomme: ”Me uskomme yhteisen seurakunnan”
Ennenkaikkea Kristuksen ruumis on uskonvaraan rakennettu, sillä sen perustuksena on Jumalan Pojan Usko, jota me seuraamme ja tunnustamme.
Jeesuksen Sanat ovat puhdistaneet meidät, jotka uskomme ja joiden kautta olemme saaneet myös kaiken muunkin. (Joh.15:3)
”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”
2.Piet.1