Hengellinen kansa tuntee keskimmäisen ristin melkein jo liiankin hyvin. Sitten on sanat usko ja rakkaus laajassa ja ahkerassa käytössä. On siis kaksi kolmen asian sarjaa Raamatussa. Kolme ristiä Golgatalla. 1.Kor 13. lopussa: Usko, toivo ja rakkaus. Tässä on siis kolme ahkerasti käytettyä asiaa, mutta samalla kolme unohdettua, miksiköhän?
Jos seuraavat parisataa vuotta puhuttaisikin niistä unohdetuista kolmesta, no parikymmentä vuotta voisi riittää, niin voisi asiat joutua uuteen valoon. Mitä Jeesus sanoi ryövärille, oli merkittävää, mutta onko se meille merkityksellistä? Rosvo sai rosvon kohtalon, mutta mitä olisi se paratiisi, jonne Jeesus lupasi mennä ryövärin kanssa. Eikö Jeesuksen lupaus tehnyt ryöväristä merkityksellisen? Tätä lupausta eivät opetuslapset saaneet kuulla!
Usko ja uskon varmuus on samaa kuin pelastusvarmuus. Sehän pitäisi olla nyt luja jokaisella ja se on helposti saatavilla. Tai sitten toivotaan lähes olemattomalla uskolla, kun siitä ei kuulu trossata. Usko ollakseen elävä, perustuu toivoon, toivotaan sitä mitä ei voi nähdä vaikka ikäänkuin nähdään. Jumala on rakkaus. Näin meille vakuutetaan. Ja tottahan se on. Mutta rakkauskaan ei sallisi ihmiselle ihan kaikkea. Niin kauan, kun loukkaantunut ja rähjäänytynyt lapsi tulee kotiin, niin kauan häntä hoidetaan. Kun lapsi lähtee kuin tuhlaaja, ei Isä juossut perässä, vaan antoi mennä! Sekin kuuluu rakkauteen! Vasta paluu sai aikaan liikettä isässä! Silloin hän juoksi. Hän valmisti kaiken ja toivoo rakkaudessaan, että Jeesus tulisi rakkaaksi jokaiselle maailman rakastamisen sijaan. Valinta on vapaa mutta pakollinen.
Lauri Lahtinen:”” Kun lapsi lähtee kuin tuhlaaja, ei Isä juossut perässä, vaan antoi mennä! Sekin kuuluu rakkauteen! Vasta paluu sai aikaan liikettä isässä!””
Entä toinen veljistä, menikö hän sisään juhliin?
Tätä vertausta on käytetty väärin kuvitellen että ollaan jo ”sisällä” ja voidaan ”lähteä” ja ”palata” tuhlaajan tavoin, entä kuinka käy niiden jotka eivät lähdekkään tuhlaajan tavoin ja nöyrry?
Juu Blokissa oli kyse rakkauden olemuksesta.Juuri sain ”hengenilmoituksen” siitä, että pärjäisimme paljon paremmin keskusteluissa, jos pysymme aiheessa. Koko maailman leväyttäminen heti nupeiksi tekee keskustelun vaikeaksi, jos ei mahdottomaksi. Kun rikas nuorukainen meni murheellisena pois Jeesuksen luota, vaikka Jeesus rakasti häntä, Hän ei juossut perään parantamaan tarjousta.
Mitä on rakkaus, siis jonka Jumala antaa? Onko ihmisellä luonnostaan kyky rakastaa?
Kysymys rakkaudesta on evankeliumin ydin, Jumala tahtoo antaa kaikille oman rakkautensa että olisivat kykeneviä rakastamaan lähimmäisiä ja Jumalaa.
Kuinka tämän rakkauden saa, se on evankeliumin sanomassa.
Yksi ihmisen merkillisimmistä kyvyistä on kyky rakastaa. Ei sen eteen tarvitse ponnistella, se toimii automaattisesti, varsinkin kun törmää sellaiseen joka rakastaa takaisin.
Jumalan rakkauden kokeminen on sitten toinen asia. Miten rakastaa jotakin näkymtöntä jonka läsnäolosta ei mitään tiedä eikä tunne?
Markku Hirn en voi muuta kuin kysyä Jeesuksen Sanoin:
Matt. 5:46
Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
Jeesus puhu tässä yhteydessä taivasosuuden voittamisesta. Mutta se rakkaus josta elämme on paavalilaista rakkautta joka ei kysy omaansa.
Jeesus osasi olla myös sielunhoitaja ja toivon antaja opetustehtäviensä lisäksi.
Miksi pitäisi olla uskonvarmuus kun sellaista ei ole. Ei sellaista voi pakottaa itseään tuntemaan.
Niin, kaikille epätoivoisille toivoisi voda julistaa että kyllä se siitä järjestyy. Se ei mene automaattisesti niin vaan epätoivoisen tie on pitkä eikä sen lopusta voi tietää mitään kun toivoa ei ole.
Kyllä se riittää pitkälle jos osaa rakastaa maailmaa jota Jumalakin rakasti niin että lähetti ainokaisen poikansa korjaamaan sitä mikä oli mennyt vikaan. Jeesusta ei suinkaan ole helppo rakastaa. Jotta hänestä tulisi elävä läsnäolo niin se on pitkä prosessi. Enkä ole varma siitä että hän vaatisi rakastamista kunhan rakastaa niitä lähimmäisiän joista on suurin vastuu. Luulen hänen ymmärtävän.
Markku Hirn saanen tuoda esille mitä ajatuksia esittämäsi tuo minulle.
Siis ajattelen että pidät ihmistä jo “valmiina” syntymästä asti ottamaan vastaan kaiken tiedon ja että ihmisellä on jo syntyessään kyky rakastaa, ei tarvita “parantajaa”, ihminen syntyy “terveenä”.
Kuinka tämä näkyy sitten maailmassa, näkyykö rakkaus lähimmäiseen?
Mistä sitten tulee sodat ja väkivalta?
Ymmärrän että jotkut ihmiset eivät tee kauheuksia, mutta voiko siitä tehdä omaa teoriaa että kaikilla ihmisillä olisi kyky olla niitä tekemättä? Jos ajatellaan että itsellä on kyky rakastaa lähimmäistä niin luodaan oppirakennelmia siltä pohjalta mistä itse ponnistaa ja yritetään ohjata toisia myös rakastamaan lähimmäisiä NIINKUIN ITSEKKIN.
Edellä oleva on uskonnollisuuden harha, siis ei “nähdä” omaa kykenemättömyyttä rakastaa vaan yritetään opettaa muut siihen samaan “sokeaan” uskoon ja elämään samoin kuin itse. Ei nähdä historiaa ja sen kauheuksia omassa “oikeassa uskossa” ja eikä tunnusteta ettei se toimi (koska itse “pystyy” rakastamaan) vaan pidetään kiinni uskosta vaikka ympärillä kuinka saman uskon omaavat tekisivät mitä tahansa.
Tulee vaan mieleen fariseukset jotka kyllä mielestään elivät “oikein” mutta tuomitsivat toiset jotka eivät eläneet samoin, fariseukset eivät myöskään “kuulleet” Jeesusta eivätkä näin tehneet parannusta Jeesuksen Sanan kuultuaan eli eivät tunnustaneet omaa “tarvettaan”parantumiseen, eivätkä uskoneet Jeesuksen Sanaa että heillä on paatunut sydän.
Minä olen ollut huomaavinani kaksi asiaa. Ensinnä se: Kun muutin nuorena miehenä Turkuun ja asuin siskojen huushollissa, niin koin koko ajan ulkopuolisuuden tunnetta vaikka aina koitin maksaa sovitun summan, mutta en kuulunut perheeseen. Jaoin sitä hankaluutta sitten taitamattomasti toisillekkin, kun vierailin eri paikoissa. Kun sain oman perheen, voin tuntea oloni kotoisaksi vihdoin. Ehkä pelastusvarmuus on jotain samaa, tähä kuulun.
Toinen asia on sitten se, että me toivomme koko elämämme ensimmäisen puoliskon jotakin. Ja toisellakin toivomme hyviä yöunia ym. Kun tiedämme, että ajalliset toiveet eivät läheskään kaikki toteudu, me masennumme, kun sovitamma samaa kaavaa myös Jumalasuhteeseemme. Ei Hän kuule eikä ainakaan auta!
Lauri Lahtinen mitä sinulle merkitsee vanhempana olo, oletko itse en tiedä, siis jos voisit isänä auttaa ja ohjata lapsiasi oikein niin tekistkö sen?
Lueppa sitten seuraava Jeesuksen Sana:
Matt. 7:11
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
Onko Jumala liian pieni auttaakseen lapsiaan?
Tää on niin mielenkiintoinen aihe, rakkaus ja kuinka ihminen kykenee rakastamaan.
Siis kun ajatellaan rakastavaa isää (maallista), niin eikö hän halua lapselleen parasta ja vain hyvää?
Kuinka hän ohjaa lastaan, no ensin täysin fyysisesti rajoittamalla eli ei päästä vauvaa tilanteisiin joissa olisi vaaraa. Senjälkeen kun lapsi kasvaa ja alkaa itse tekemään ”päätöksiä” ja kävelee eikä kaikenaikainen fyysinen läsnäolo ole mahdollista niin isä ohjaa sanoillaan, varoittaa ja kieltää (ja tietysti kehoittaa ja rohkaisee).
Kuka on sitten ”vastuussa” kun lapsi ei teekkään isän sanojen mukaan ja miksi näin tapahtuu, eikö lapsi luotakkaan isän sanoihin ja ymmärrä että ne ovat hänelle hyvän ja turvallisen elämän sanoja?
Nyt onkin kyse MIKSI näin tapahtuu sukuplvesta toiseen? Eikö ihminen viisastu ja ehity?
Kaksi ristiä ja yksi toivo.
Itseäni on aina puhutellut kahden ryövärin ristillä olemisen kokemukset.
Jokainen tiesi miten asiat olivat, Jeesus oli keskellä ilman syntiä, kun taas kaksi ryöväriä olivat syystä tuomittuina. Toinen katui ja tunnusti Jeesuksen, toinen taas ei vaan pilkkasi ja panetteli, kuten myös teki tapahtumaa seurannut kansa ja papisto. (Luuk.23:39-43)
Näin se taitaa olla aina maailmassa. Miksi? En tiedä, mutta vähäisen kokemukseni mukaan näyttää siltä, että toiset eivät koskaan tunnusta ja kadu vääryyttään, joka on ilmiselvää, kuten kummallakin ryövärillä oli. Ihminen puolustaa loppuun asti omaansa, eli valheellista elämäänsä.
Toiset eivät koskaa tulee valkeuteen, että heidän vääryytensä tulisi julki… Päinvastoin he kieltävät vääryytensä viimeiseen asti, puolustaen valhettaan… Miksi se on näin? Eivätkö he kunnioita Luojaansa? Miksi? Ja kuitenkin myös heitä varten Jumala Lähetti Poikansa maailmaan.
”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.” Joh.3:18-19
Mitä ristin vasemmalla ja oikealla puolella kerran tapahtui?
Ismo Malinen:””Toiset eivät koskaa tulee valkeuteen, että heidän vääryytensä tulisi julki… Päinvastoin he kieltävät vääryytensä viimeiseen asti, puolustaen valhettaan… Miksi se on näin?””
Entäpä ne jotka rakastavat pimeyttä ja haluavat vain ”vääryytensä” anteeksi eivätkä tee parannusta vaan uskovat valheen joka lupaa armon ilman parannusta?
Jeesus Sanoi syntiselle naiselle:
Joh. 8:11
Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.
Jeesus ei tuomitse ennen pimeydessä tehtyjä syntejä mutta kuinka on kun elää valkeudessa?
Minulle alkoi nuo ristit puhua seuraavaa: Minun kaksi olemustani on siinä niillä kahdella ristillä ja minun vapahtajani siinä keskellä. Kun olen ollut synnin kiusauksessa, silloin minun Vapahtajani on hikoillut verta minun sisimmässäni. Kun olen langennut ja joutunut synnin ansion mukaan kuoleman alle, niin juuri silloin Jeesus on ollut siinä vierellä verisenä. Osa minussa vieläkin puhuu pilkkasanoja, kun toinen osa pyytää vain muistamaan. Ylösnousemuksen aamu on tullut ja Vapahtaja on ilmestynyt uudessa muodossa. Luvannut voiman ja luvannut tulla asumaan minuun.
Minulle taasen on selkeää että tuossa ristillä toinen ei kuullut Jeesusta eikä näin ollen nöyrtynyt, toinen taasen nöyrtyi ja ymmärsi Jeesusta ja anoi armahdusta ja sai.
Siis jokainen ihminen kuolee synteihinsä, mutta harva nöyrtyy todella parannukseen eli luopumaan KAIKESTA vanhasta elämästä ja lähtemään uudestisyntyneenä seuraamaan Jeesusta, Jumalan henki synnyttään ihmisen uudesti.
Joh. 12:25
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään
”Entäpä ne jotka rakastavat pimeyttä ja haluavat vain “vääryytensä” anteeksi eivätkä tee parannusta vaan uskovat valheen joka lupaa armon ilman parannusta?”
(Ari 12:28)
Tuossa kommentissa on pieni teologinen ongelma. Jos Armo on ansiotonta, niin miten siitä voidaan vaatia hintaa? (eli parannuksen tekoa) On kuin Jumala sanoisi, jos täytät minun vaatimukseni, niin annan minun armoni.
Islam itseasiassa opettaa Jumalan Armosta juuri noin. Ihmisen täytyy valmistaa itsensä Armoon kelpaavaksi. Kun ihminen oikein yrittää, niin sitten Jumala Armahtaa. Kun ihminen tekee parannuksen, niin vasta sitten ihminen saa armon.
Kristinoppi ei mene noin, vaan opettaa Jumalan Armon tulevan ihmisen hyväksi Kristuksen kautta, uskon mukaan.
Kristinoppi opettaa yksikantaan Armosta Paavalia mukaan: Jos Jumalan Armon saa vain vaatimusten täyttämisen kautta, niin armo ei ole enää Armoa, vaan siitä on tullut laki.
Jumala siis YKSIN vanhurskauttaa ihmisen ilman tekoja, siis kääntää ihmisen mielen Evankeliumin kautta, niin, että ihminen tulee parannukseen ja saa suuret syntinsä ja syyllisyytensä anteeksi. Tämän kaiken siis vaikuttaa YKSIN Jumala ihmisessä.
Evankeliumilla on siis suuri vaikutus ihmiseen. Ilman Evankeliumia ihminen ei muutu, vaan pysyy synnissä, sen tähden Jumalan Pojan Sanaa on julistettava kaikkeen maailmaan kaikkialla.
Nyt voidaan kysyä, miten usko sitten vaikuttaa? Usko on luottamista ja juuri luottamuksen Jumalaan ihminen saa kuultuaan Evankeliumin. Usko on siis Jumalan Lahja, joka tulee Evankeliumin kautta.
Mikä on ihmisen osa tässä prosessissa? Sitä ei ole. Tai voidaan myös sanoa, että ihminen ottaa vastaan Jumalan Sanan. Tuota vastaanottamista, ei kuitenkaan saa, eikä tarvitse lukea ihmisen teoksi, kun puhutaan Armosta tässä yhteydessä.
Yksinkertaisesti siis: Ihminen ei voi uskoa Jumalaan, ilman, että Jumala antaa ihmiselle Uskon Lahjaksi Evankeliumin kautta. Evankeliumi taas on tullut alas Taivaasta ja täyttää sille annetun tehtävän. Jeesus itse sanoi: ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Luuk.10:22) ja vielä sanoo:
”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.” Joh.6:44-47
Ismo malinen selitäppä Jeesuksen vertaus:
16 Niin hän sanoi hänelle: ”Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina’.
18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’.
19 Toinen sanoi: ’Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’.
20 Vielä toinen sanoi: ’Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla’.
21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: ’Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle’.
22 Ja palvelija sanoi: ’Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa’.
23 Niin Herra sanoi palvelijalle: ’Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani’.”
25 Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille:
26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.(Luuk.14)
Kun Jumala kutsuu niin voiko siitä kieltäytyä, esimerkiksi ”minä olen jo kastettu ja saanut armon ja kaiken, en tarvitse parannusta”?
”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”
Onhan tunnettua, että Jumala on lähettänyt ensin profettoja ja viimeiseksi Lähetti Poikansa, mutta kaikki heidät on tapettu. Mitä varten Jumala on lähettänyt Sanansa maailmaan? Jotta pelastaisi omansa maailmasta. Jumala tuntee omansa ja tiesi mitä tekee Pelastastaakseen heidät. Kutsu on esitetty koko maailmalle ja kaikille kansoille.
Samoin kuten laki on annettu kaikille, mutta kuka sen täyttää?
Yksi on täyttänyt ja Hänen kauttaan niiden on meneminen jotka uskovat Häneen.
Kutsu taas on Taivaallisiin häihin, jossa seurakunta (morsian) liittyy ylkään.
On myös hyvin tunnettua, että Jumala on kutsunut omaa kansaansa, mutta he eivät olleet arvolliset, joten Jumala lähetti kutsunsa koko maailmaan. Ovatko kaikki pakanat sitten kelvollisia? Kutsu on kaikille, mutta omissa vaatteissa sisälle tullut mies sai huomata, ettei ilman häävaatteita voi jäädä.
On olemassa itsevalittua Jumalan palvelusta, joka on oman vanhurskauden pönkittämistä ja sitten on niitä, jotka Jumala on valinnut Armosta.
Kukaan ihminen ei voi näitä erottaa toisistaan, kuten ei voi erottaa hyvää ja pahasta ihmisestä. Monet pahat ovat lampaiden vaatteissa ja monet hyvät on puettu likaisiin rääsyihin. Vain Jumala voi erottaa hyvät pahoista. Jyvät ja akanat ovat yhdessä loppuun asti. Vain Jumala näkee ihmisen sydämmeen, Hän tuntee jokaisen.
”Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ’Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.’
Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi.
Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt.22:8-14
Paavali kirjoittaa: ”Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.” Room.11:5-6
Pietari kirjoittaa valituille ja lohduttaa heitä: ”Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.
Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” 1.Piet.1:1-9
Huomaa, että Pietari käyttää tuossa ilmaisua: ”Jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen.”
Pelastus on Jumalan teko, ja usko on Jumalan teko. Ihminen ei voi itse tehdä itseään valituksi omilla tekemisillään. Näin on kirjoitettu.
Ismo Malinen selittelet paljon muttet vastaa, siis miksi kutsutut eivät tulleet pitoihin, heillä oli jotain parempaa ja näin kieltäytyivät, siis samoin niillä jotka jo uskovat olevansa ”sisällä” on oma selityksensä kieltäytyä kutsusta.
Ajatus ””On myös hyvin tunnettua, että Jumala on kutsunut omaa kansaansa, mutta he eivät olleet arvolliset, joten Jumala lähetti kutsunsa koko maailmaan”” on mielenkiintoinen, siis onko nyt pakanat ”arvollisia” niin että Jumala ottaa heidät sisään?
Kyllä tuossa korotetaan omaa minää ja omaa viisautta ja ei ymmärretä mikä on Jumalan tahto ja mitä on ”KUTSU”.
Eikö Jumalan TAHTO ollut että koko Hänen kansansa, juutalaiset, olisivat todella vastanneet kutsuun ja tehneet parannuksen, juutalaiset eivät OTTANEET Jeesusta vastaan vaan kieltäytyivät kutsusta. He olivat ylpeitä eivätkä nöyrtyneet parannukseen.
Lauri Lehtinen: ”Mitä Jeesus sanoi ryövärille, oli merkittävää, mutta onko se meille merkityksellistä ? Rosvo sai rosvon kohtalon, mutta mitä olisi se paratiisi, jonne Jeesus lupasi mennä ryövärin kanssa. Eikö Jeesuksen lupaus tehnyt ryöväristä merkityksellisen”?
Mielestäni Jeesuksen lupaus teki ryöväristä merkityksellisen. Luuk.23:32–43 . Pelastuksen saanut rosvo nuhteli toiselle rosvolle: ”Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta ? Me tosin kärsimme oikeudenmukaisesti, sillä me saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa”. (42) Sitten hän sanoi : ” Jeesus, Muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. (43) Jeesus sanoi hänelle : ” Totisesti minä sanon sinulle : tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa”.
Rosvon ei tarvinnut todistaa osaavansa paljon Jumalan sanaa. Ei tarvinnut käydä kasteella, ”hätäkasteella”, pelastukseksi riitti tunnustus kuka Jeesus oli. Pelastukseksi riitti usko ja synnin tunnustus. Kun me sydänmessämme tunnustamme Jeesuksen Herraksemme, niin me pelastumme syntien anteeksi saannin kautta.
Murheellisinta on havaittavissa tänäpäivänä että armoa julistetaan ilman Jeesusta.
Tärkeintä on, että me tutkisimme Raamattua paljon, jottei sielunvohollinen pääsisi ujuttamaan vääriä tulkintoja, jotka johdattaa harhaan helposti valittujakin.
Ihmisen pelastukseen kuuluu myös bläkaut-hetki, jolloin apu voi tulla yksin ylhäältä taivaasta. Silloin ihminen ymmärtää, että kaikki on lahjaa.
Lauri Lahtinen nyt osuit asian ytimeen, siis kun ihminen viime hädässään HUUUUUTAAA Jumalata apua (bläkaut-hetki) ja Jumala auttaa niin kun silloin todella tajuaa Jumalan olevan olemassa ja hyvyydellä vetävän puoleensa (auttamalla).
Kuinka sitten tähän voi reakoida?
1) palata takaisin siihen vanhaan uskoon
2)tehdä parannus ja jättää kaikki vanha ja lähteä seuraamaan Jeesusta, kun löysi aarteen
Matt. 13:44
Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.