Olen kuullut kertomuksen miten joku, Amerikassa käytyään, ihasteli sitä miten siellä vanhemmat tottelivat lapsiaan esimerkillisesti. Satuin kerran marketissa kuulemaan kahden henkilön keskustelun seuraavasta hyllyväliköstä. Ensimmäinen ääni sanoi: Kuuntele mua! Toinen ääni vastasi vaativasti: Tottele mua! Sieltä ilmestyi isä ja poika muina miehinä, nyt voi veikata miten vuorosanat jakautuivat. Mieleeni tulee myös Merisotakoulun ajalta eräs episodi. Meidän kurssiosasto oli kärynnyt viikonloppuloman, joten vietimme viikonvaihteen siellä Suomenlinnassa. Porukassamme olin eräs jatkokoulutettavana ollut ja vakinaiseen virkaan tai toimeen nimitetty kaveri. Hän ajatteli, ettei vapaakielto koske hänta. Hän puki oman vormun päälleen ja aikoi lähteä viikonloppua viettämään. Käytävällä tuli kuitenkin vastaan kouluttaja, joka oli samanarvoinen virkanimikkeeltään. Siinä syntyi sananharkkaa kysymyksen jälkeen: Mihin te olette menossa? No se päättyi kyllä onnellisesti niin, että kaikki olimme siellä.
Useasti käy niin, että on kaksi tahtoa vastakkain ja sen ratkaiseminen on vaikeaa, kumman mukaan eletään. Martin Luther keitti meille sopan kehittäessään kahden regimentin opin. Ehkä se oli silloin perusteltua, kun voimme kuvitella hengellisen hallinneen suurinta osaa ihmisen elämässä. Maallinen regimentti teki asioita, joissa tarvittiin fyysistä voimaa. Kävi sotia, rakensi teitä ja taloja sekä kantoi veroja kulujen kattamiseen. Maallinen regimentti sai valtansa ja vallan merkit kirjaimellisesti hengelliseltä regimentiltä, joskin välillä siitä myös väännettiin. Suomessa on totuttu, että valta tulee maalliselta regimentiltä niin, että päämies silloin, kun hänellä oli vielä valtaa runsaasti, nimitti niin kenraalit kuin piispatkin ja myös pääministerit.
Raamatussa on yksi tapahtumaketju, joka kuvaa kahden tahdon taistelua ja sen taistelun vaikutusta. Jumala puhui Moosekselle: Mene vapauttamaan Minun kansani! Mooses koki tehtävän mahdottomaksi ja niinpä hän halusi takeita siihen, että hän saa tehtävän suoritetuksi. Kysymys oli kansan luottamuksesta, että he lähtevät lähes oudon miehen johdolla niin riskialttiiseen toimeen. Kaikki sujui, kun Mooses sai auktoriteetin Jumalalta ja kansan elämä oli niin huonoa, ettei ilmeisesti huonompaa vaihtoehtoa heidän mielissään ollut. Vaikka välillä oli turhautumisesta johtuvaa kalabaliikkia, kaikki sujui Siinaille asti, kun Jumala antoi ohjeet ja niitä noudatettiin.
Kun Jumala kutsui Mooseksen erilleen eikä Jumala puhunut sinä aikana kansalle. Se oli määrätty olemaan paikoillaan ja odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun taivas oli hiljaa, niin kansan mielipide alkoi muodostua ja se oli kokonaan toinen mikä oli vallinnut. Siihen asti oltiin matkalla Luvattuun maahan. Kun Jumalan puhe keskeytyi, ajatus Luvatusta maasta haaleni ja Egypti alkoi muistua kuitenkin varmemmalta vaihtoehdolta. Aaron, Mooseksen veli, joutui vakavan paikan eteen. Hänelle alettiin esittää pyyntöjä ja vaatimuksia. Arveltiin Mooseksen jo kuolleen, joten yhteyttä taivaaseen ei kai edes yritetty saada. Piti saada joku jota seuraamalla voidaan yhdessä päättäen palata Egyptiin. Kun päätös ja vasikka oli saatu aikaan, niin siitä tuli niin suuri ilo, että piti oikein alkaa juhlia. Siis sama kansa oli juhlinut Egyptistä vapautumista Punaien meren rannalla ratkeaa juhlimaan sitä, että nyt me käännämme rintamasuunnan ja palaamme sinne missä oli jatkuvuutta ja missä olot ovat tuttuja. Ja tähän saumaan palaa Mooses vuorelta ja pilaa koko ilon.
Rukoilemme,
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Kuinka usein rukous muuttuu kuitenkin käytännössä muotoon ”tapahtukoon minun tahtoni täällä maan päällä”.
Kirkoissa rukoillaan Isä meitää hyvin usein. Mutta tarkoitammeko, mitä rukoilemme? Haluaako kirkko tosissaan etsiä Jumalan tahtoa tapahtuvaksi esim. avioliittoon vihkimisasiassa? Vai onko jo päätetty, että ”tapahtukoon täällä maan päällä meidän tahtomme”?
Niin, Jeesuskin sanoi Isälleen: Tapahtukoon Sinun tahtosi!
Jumalan tahto ei ole suinkaan aina se, minkä luulemme sen olevan. änellä näet on vapaa tahto.
Meidän ei tarvitse olla luulon varassa. Jumala on ilmaissut tahtonsa Raamatussa, jos vain osaamme lukea.
Hän on ilmoittanut sen, mitä hän meiltä tahtoo. Se on eri asia.
Salme: Tuo ’jos vain osaamme lukea’ onkin hyvä lisäys. Raamattua tulee lukea kokonaisuutena ja mitä silloin eteemme avautuu? Vanhan Testamentin profetiat ja Uuden Testamentin todistukset Jeesuksen pelastustyöstä.
On paljon asioita, joista Raamattu ei puhu. Se ei puhu tietokoneista, ei autoista, ei edes pölynimureista. Silti käytämme niitä.
Raamattu ei myöskään puhu samaa sukupuolta olevien avioliitosta, koska – kulttuurisidonnainen opus kun on – se olisi ollut yhtä relevanttia kuin kuuraketista puhuminen.
Jos vain osaamme lukea, Raamattu avaa meille huikeat näköalat Jumalan rakkauden tuntemiseen. Sen ydinsanoma vetää meidät kaikki myös yhdenvertaisina lähimmäisinä toisillemme saman armon alle.
Vetoat usein siihen, että sinulla on kyky lukea Raamattua niin kuin se on ja niin kuin se on sinulle oikein opetettu. Eiköhän kuitenkin jokainen raamatun- ja Isä meidän rukouksen lukija väistämättä peilaa lukemaansa ja rukoilemaansa oman maailman- ja uskonnäkemyksensä kautta?
Seija,
niinhän me teemme kun luemme Raamattua. Sinäkin peilaat lukemaasi ja rukoilemaasi oman maailman- ja uskonnäkemyksesi kautta, sinun omia sanojasi siteeraten. Mutta voitko sinäkään olla varma, että peilaat ja tulkitset oikein?
Luotan edelleen siihen, mitä olen oppinut, kun tiedän keiltä olen sen oppinut ja tiedän, että Pyhä Henki avaa sanaa.
Seija,
Ps, minä pidän esim. avioliittoa ihan eri tason asiana kuin mainitsemiasi tietokoneita, autoja ja pölynimureita. Viime mainitut ovat tekniikan kehityksen tuloksia, ei ihmissuhdeasioita. Miehen ja naisen keskinäinen ja erityinen suhde on nähtävissä jo Raamatun alkulehdiltä asti.
Mutta eipä tästä tarvi enempää kinastella.
Salme: En tahdo kinastella. Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei ihmissuhteita voi verrata teknologian tuotteisiin. Vertaukseni oli tosiaan ontuva.
Mutta Raamatustakin löydämme ihmissuhdeasioissa aika monenlaisia versioita. Lastenraiskauksista moniavioisuuteen. Ja kirkko, tai oikeastaan monet kristilliset kirkot, ovat tulkinneet näitä asioita kukin perinteensä mukaan ja kukin perinteitään muuttaen.
Läntisissä sivistysmaissa on tällä historiallisella hetkellä käynnissä muutos suhtautumisessa sukupuolivähemmistöihin. Kirkot seuraavat viipeellä, mutta seuraavat. Näin on tapahtunut kaikissa muissakin tasa-arvoasioissa.
”Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
sanoen: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”.
Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.” Luuk.22:41-44
Ja kuten tiedämme miten Jeesuksen kävi, niin näemme jotain sellaista, mitä monet ihmiset eivät tahdo ymmärtää. Miksi Jumala tahtoi, että Jeesus kärsi karmean kuoleman ristillä. Inhimillisesti katsottuna, Jumala tahtoi tappaa Poikansa… Ja kuitenkin juuri tuon Uhrin kautta Jumala sovitti maailman synnit.
Me voimme rukoilla ja toivoa… Jumala kuitenkin toimii meidän parhaaksemme, kunhan vain pysymme Hänen tahdossaan, eli uskomme elämämme Kristuksen varaan, Isän tahdon mukaan. Se ei tarkoita, siis sitä, että meidän oma tahtomme aina tottuisi.
Olen ajatellut monesti, että tämä on Jumalan maailma ja minut on Jumala tehnyt omaan maailmaansa, Hän siis päättäköön mitä minulle tapahtuu, kukin päivä tuo omat murheensa ja ilonsa, olen päässyt Hänen Lepoonsa, Hän pitää minusta kyllä huolen ja minä pidän huolen niistä asioista, jotka Hän minulle kulloinkin uskoo.
Erikoista Raamatun lukua, jos Raamatun henkilöiden hairahdukset ja lankeemukset riittävät Jumalalle kelpaaviksi esikuviksi. Raamattu kertoo ihmisen raadollisuudesta ja kyvystä tehdä syntiä, jos Jumalan varjelus ei ole mukana. Jos katsomma vaikka kuningas Daavidia, hän teki asioita kuninkaan vallalla, mutta hän maksoi tavallaan hinnan niistä asioista. Kun batseba oli valloitettu, heidän rakkautensa hedelmä kuitenkin kuoli. hänen poikansa tapettiin. Olisivatko nämä seuraukset merkkiä siitä, että hänellä olisi ollut niissäkin tilanteissa Jumalan mielisuosio, kun hän teki kolttosiaan. Hän oli Jumalan mielen mukainen mies siksi, että hän otti syyn päälleen, katui ja teki parannusta johon Jumala vastasi armollaan.