Jostain syystä muistuu mieleeni kertomus penninvenyttäjäisännästä. Hän päätti mennä räätälin luo hankkiakseen itselleen puvun. Katsottiin kankaita ja puhuttiin hinnasta. Isäntä oli kova pluutaamaan eli tinkimään. Kun aikansa oli tingattu hinnasta, niin räätäli hermostui ja teki yllättävän tarjouksen: ottaisitko ilmaiseksi? Toinen miettii hetken ja vastaa: jos kaksilla housuilla niin otan!
Maallisessa kaupankäynnissä sanotaan asiakkaan olevan aina oikeassa, mutta tuskin sekään pitää läpeensä paikkaansa. Kun seuraa keskusteluja hengellisistä asioista, useasti tulee mieleen räätälin ja isännän välinen keskustelu. Jumalan valtakuntaa koitetaan tehdä tykö millä keinolla tahansa. Eihän pieni veronkierto ole syntiä eihän? Ei toki sillä on nyt uusi nimi ja mooseksen laki ei tunne sitä se on nykyisin verosuunnittelua. Jossain kohdassa tulee hyvin tärkeäksi se mitä ei sanottu ja toisessa tapuksessa siihen rivien väliin on kirjoitettu suuria asioita, pitää vain osata lukea ne sieltä.
Luultavasti uskonelämä on otettu vastaan kaksilla housuilla. Yhdet sitä varten, että käydään tilaisuuksissa silloin ja tällöin ja kuullaan paljon teoriaa Jumalan valtakunnasta. Sitten on toiset housut joita pidetään muuna aikana, kun eletään itselle sopivaa elämää. Jumalanpalveluksissa lausutaan Herran nimeä ja sitten neuvostot ja valtuustot vetäytyvät puhumaan mammonasta.
Mieleeni tulee kertomus valloista. Joku henkilö köyhästä maasta matkusti valtoihin ja meni paikalliseen temppeliin jumalanpalvelukseen. Kokouksen jälkeen hän lähestyi johtoa ja esitti toiveen, jos he voisivat avustaa hänen köyhää kotiseurakuntaansa. Johtajat valittelivat, ettei ole millään mahdollista. Temppelin viidenkymmenen miljoonan taalan velan korot vievät kaikki kolehdit. Itseen, omaan taloon ja viimeiseksi omaan seurakuntaan voimme uhrata, mutta emme huomaa, että kaikki tulee omaksi hyväksi! Onko Jeesus Kristus esikuvamme? Tiedämmekö teoriassakaan mitä Hän opetti! Sen me tiedämme mitä fariseukset hänestä sanoivat: Hän syntisiä vastaanottaa ja syö heidän kanssaan! Kannattaa huomata, että se oli fariseuksien sana. Hän itse sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat! Tämä todistaa sen, ettei Jeesuksen kohtaaminen jätä ketään entiselleen, jos Hänet on oikeasti kohdattu.
Hyvä ja omalta osalta monenlaisia mietteitä herättävä blogi. Kiitos!
Olen havaitsevinani, että ilo katoaa plokeistani hiljalleen. Ihmetys lisääntyy. Jos saisikin ihmetellä reipasta Jumalan sanan seuraamista ja ristin sovituksen todeksi elämistä, niin kaikki olisi ok. Kun ilo ja reippaus saavutetaankin lukemalla Raamattua oman mielen mukaan, se saa suremaan ja kysymään: mihin oikein on suunta, johon kansaa viedään.