Kalenteri on tunnetusti yksi keskeisiä kulttuurihistorian kantajia – Euroopassa ja muualla kristillisen uskon vaikutuspiirissä se muistuttaa kristinuskosta eurooppalaisen kulttuurin syvänä pohjavirtana, vaikka kristinuskolla ei olekaan yksinoikeutta Eurooppaan, kuten näin jälkikonstantinolaisena länsimaisten vapausoikeuksien aikana eläessämme tiedämme. Yksi esimerkki jakamattoman kirkon ja samalla läntisen kristikunnan merkkihenkilöiden läsnäolosta myös tämän päivän historiassa on joulukuun 31. päivän nimipäiväsankari Sylvester.
Sylvester oli paavi, joka vaikutti Konstantinus Suuren aikana 300-luvun alussa – aikana, jolloin kristinuskosta tuli ensin sallittu ja Theodosiuksen aikana sitten valtionuskonto Rooman valtakunnassa. Läntisen kirkon johtavana piispana, jonka primus inter pares -asema kiistoista huolimatta tunnustettiin kristikunnassa varsin laajalti, merkitsi sitä, että hänellä oli keskeinen rooli esimerkiksi Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 325, vaikka hän ei itse ollutkaan läsnä vaan lähetti kaksi edustajaansa paikalle. Todennäköisesti Konstantinus oli hänen kanssaan jo ennen kokousta saavuttanut sopimuksen, että Rooman piispa Sylvester hyväksyy ilmauksen ”homoousios” eli ”samaa olemusta kuin” kuvaamaan Jumalan Isän ja Pojan välistä suhdetta.
Asiallisestihan uskontunnustuksen kohdassa selitetään mahdollisimman täsmällisesti sitä, mitä todetaan esimerkiksi Room. 1:2-4: ”Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettorjensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu.” Näin Daavidin päivän kunniaksi lainattakoon vielä D. Bonhoefferin tulkintaa Daavidista Kristuksen ennakkokuvana: ”Jumala on antanut Daavidin ruumiilliselle siemenelle lupauksen, mutta jottei liha etsisi siinä omaa kunniaansa, vaan lupauksen antajan armoa ylistettäisiin ainoana, osoittautuu Jumalan uskollisuus juuri hänen lihalliselle siemenelle antamassaan lupauksessa siinä, että Jeesuksen ruumiillisten isien sarja katkeaa Joosefin myötä ja Jeesusta julistetaan tahrattomana lupauksen Poikana… Daavidin poika ja sukua lihan mukaan ja lupauksen mukaan (Room. 1[:3] Matt. 1[:1] Joh. 7:42; 2. Tim. 2:8: Matt. 22:42).”
Yhtä kaikki Nikean kirkolliskokous torjui ajatuksen, että Jeesus olisi ollut areiolainen puolijumala ja pohjusti osaltaan tietä joulun mysteerin jättämiselle mysteeriksi. Jumalan Poika tuli ihmiseksi: ”Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus, autuuteni, ja maahan asti kumarran Herralle, luojalleni.” (VK 25:1)”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen.” (1. Tim. 3:16)
Sylvesterin aikana Konstantinus rakensi monta suurta kirkkoa Roomaan, mm. kuulun Lateraanikirkon, Santa Croce -kirkon ja vanhan Pietarin kirkon. Sylvesterin aikana koottiin myös ensimmäinen marttyyrien luettelo ja kehitettiin Rooman koulukunnan kirkkolaulua. Hänet haudattiin Priscillan katakombin päällä olevaan kirkkoon, jonka rauniot on löydetty. Onpa puhuttu myös hänen yhteyksistään Armeniaan, vanhimpaan kansalliskirkkoon.
Sylvesterin nimeen liittyy kuitenkin myös kirkkohistorian varjoja, koska niin sanottu Konstantinuksen lahjoituskirja, jota myös Luther kritisoi ja jolla aikanaan keskiajalla perusteltiin paavin maallista valtaa lännessä, osoittautui väärennökseksi. Todennäköisesti 700-800-luvulla laaditun kirjaan mukaan Konstantinus olisi antanut paavi Sylvester I:lle ja hänen seuraajilleen vallan Roomaan ja Länsi-Rooman kaupunkeihin.
Joka tapauksessa Sylvesterin ja Rooman piispan vaikutushistoriasta kirkollisen ja kulttuurihisoriallisen perinteen muodostumisessa kertoo se, että hänen muistopäivänsä sijoittuu läntisessä kristikunnassa 31. joulukuuta heti apostoli Johanneksen sekä joulun sanomaan kytkeytyvien nimien Piia, Rauha ja (kuningas Daavid) jälkeen ennen Jeesuksen nimen päivää. Myös ortodoksit viettävät hänen muistoaan 2. tammikuuta. Sylvester on siis kaikesta huolimatta myös ekumeeninen hahmo – vähän samaan tapaan kuin joulupukin esikuva pyhä Nikolaos, jonka pyhäinjäännekirkossa Barissa on roomalaiskatolisessa kirkossa myös ortodoksien käyttöön osoitettu alttari osoituksena vanhan kirkon läntisen ja itäisen haaran ekumeenisesta yhteydestä ja lähentymisestä vuoden 1964 anateemojen kumoamisen jälkeen. Tosin juuri kysymys paavin primaatista edelleen hiertääkin katolisten ja ortodoksien välisiä suhteita – niin teologisista kuin ei-teologisista syistä. Todettakoon, että ”joulupukin” ekumeeninen merkitys on vielä tätä paljon laajempi: pyhää Nikolaosta muistetaan niin anglikaanisessa, luterilaisessa, katolisessa kuin ortodoksisessa muistopäiväperinteessä. Muutamia baptisti-, metodisti-, presbyteeri- ja reformoituja kirkkoa on nimetty pyhän Nikolaoksen kunniaksi.
Mitä se Mäkinen Venäjän kirkon kanssa näpertelee, menisi sanomaan paaville Roomaan, kuinka maailman 1 200 000 000 katolisen tulee opetella ymmärtämään Raamattu oikealla tavalla, Mäkisen tulkinnan mukaan.
Kun on kerran niin varmat tiedot, että voi mennä neuvomaan isompiaan ja vanhempiaankin.
Tai räppärin itseluottamus.
Kalentereista 1) Saavutamme hyvin likeisen suhteen synodisten kuukausien ja trooppisten vuosien välille sillä 99 synodista kuukautta on vain 2 päivää pitempi, kuin 8 trooppista vuotta. Mutta vielä tarkemman vastaavuuden antaa 136 synodista kuukautta, sykli päättyy nimitäin vain 1 vrk ennen 11 trooppista vuotta.
Ja jos lisäämme 99 synodista kuukautta 136:n synodiseen kuukauteen saamme 235 kk ja tällöin tulemme Metoniseen sykliin, jonka 19 trooppista vuotta vastaa 235 synodista kuukautta tai 254 trooppista kuukautta.
Kelttiläinen kalenteri heitti siis 5 vrk/5 v, 2 vrk /99 v ja 1 vrk /136 v. Huomaa, että 99+136=235 eli verrattavissa Meton jakson kuukausiin, siis 235:n. Edelleen huomattakoon, että Gematriassa luku 136 on YsWs Jeesus -nimen lukuarvo translitteroituna heprean kieleen ja Juudan valtakunta säilyi 136 vuotta kauemmin kuin Israelin valtakunta.
Juutalaisessa kuukalenterissa Jeesus eli 24 eli 1 vrk sovitti kalenterin 224 vuoden kuluttua, vastaavassa kelttiläisessä sovittavaan vuorokauteen tarvitaan 136 vuotta, joka sekin liittyy siis ’sovittavaan’ eli kalenteria päivittävään nimeen Jeesus.
2) Jumalan äiti vastasi Neitsyen tähtikuviota, jolle babylonialaiset olivat aikaisemmin antaneet nimen Elonleikkaaja ja egyptiläiset Suuri Äiti. Kristinuskon kaudella Marian syntymäpäiväksi nimettiin 8.9., jolloin Neitsyen tähtikuvion sirppitähti tuli esiin auringon takaa ja Marian taivaaseen astumisen päiväksi säädettiin 15.8., jolloin sama tähti painui piiloon auringon taakse. Sen lisäksi Jeesuksen syntymäpäiväksi määrättiin 25.12., kun Konstantinus Suuri oli kohottanut kristinuskon Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi. Tämä päivä oli aikaisemmin ollut talvipäivän seisauksen kunniaksi auringon juhlapäivä. Ut: antaakin epäsuorasti vihjeen, että kyse on talvipäivänseisauksesta. Jeesus nousee Luukkaan mukaan ’kirkastusvuorelle ’ 8 päivää ´ edellisen suuren puheensa jälkeen. Jos ajattelemme, että kirkastus kuvasi 24-25 joulukuuta olevaa tapahtumaa, on huomattava, että antiikin valon juhlat aloitettiin 8 päivää ennen talvipäivänseisausta. Jeesuksen nimi onkin 888, yhteensä 24, joka viittaa tasauspäivää ja vuorokauden tunteihin ja kolmeen ristiin (8:n keskellä on risti!) ja Luukkaan kertomukseen kirkastusvuoren kolmeen majaan. Johannes mainitsee 3. hetken, 6. hetken ja 9 hetken eli symmetrisesti kolme auringon asemaa? Kirkastusvuorella rakennetaan kolme majaa. Astrologia kutsui auringon ja kuun asemia huoneiksi tai majoiksi. Maja eli huone on auringon kolme asemaa kirkastumista edeltävänä, kirkastumis- ja sen jälkeisenä päivänä.
Taas yksi ajanlaskumme tuhansista vuosista on loppumassa. Avaruuden täyttää humiseva tyhjyys, ja jossakin sen lukemattomien tähtisumujen joukossa Linnunrata kiertyy iki-aikaisen spiraalinsa ympäri. Satojen miljardien tähtien joukossa Linnunradan pieni Aurinko-tähti jatkaa taivaltaan kuten se on tehnyt jo miljardien vuosien ajan. Elämme ihmeessä, maailmankaikkeudessa, jonka ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Hyvää jatkoa kaikille taivaan maata etsiville.
Tomi
Kiitos erinomaisesta tekstistäsi.
Sinulla on miellyttävä tapa kertoa asioista. Samalla sinulla on paljon sanottavaa.
Kiitos.