Kalenteri, joulupukki ja jakamattoman kirkon ekumeeninen perintö

Kalenteri on tunnetusti yksi keskeisiä kulttuurihistorian kantajia – Euroopassa ja muualla kristillisen uskon vaikutuspiirissä se muistuttaa kristinuskosta eurooppalaisen kulttuurin syvänä pohjavirtana, vaikka kristinuskolla ei olekaan yksinoikeutta Eurooppaan, kuten näin jälkikonstantinolaisena länsimaisten vapausoikeuksien aikana eläessämme tiedämme. Yksi esimerkki jakamattoman kirkon ja samalla läntisen kristikunnan merkkihenkilöiden läsnäolosta myös tämän päivän historiassa on joulukuun 31. päivän nimipäiväsankari Sylvester.

Sylvester oli paavi, joka vaikutti Konstantinus Suuren aikana 300-luvun alussa – aikana, jolloin kristinuskosta tuli ensin sallittu ja Theodosiuksen aikana sitten valtionuskonto Rooman valtakunnassa. Läntisen kirkon johtavana piispana, jonka primus inter pares -asema kiistoista huolimatta tunnustettiin kristikunnassa varsin laajalti, merkitsi sitä, että hänellä oli keskeinen rooli esimerkiksi Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 325, vaikka hän ei itse ollutkaan läsnä vaan lähetti kaksi edustajaansa paikalle. Todennäköisesti Konstantinus oli hänen kanssaan jo ennen kokousta saavuttanut sopimuksen, että Rooman piispa Sylvester hyväksyy ilmauksen ”homoousios” eli ”samaa olemusta kuin” kuvaamaan Jumalan Isän ja Pojan välistä suhdetta.

Asiallisestihan uskontunnustuksen kohdassa selitetään mahdollisimman täsmällisesti sitä, mitä todetaan esimerkiksi Room. 1:2-4: ”Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettorjensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu.” Näin Daavidin päivän kunniaksi lainattakoon vielä D. Bonhoefferin tulkintaa Daavidista Kristuksen ennakkokuvana: ”Jumala on antanut Daavidin ruumiilliselle siemenelle lupauksen, mutta jottei liha etsisi siinä omaa kunniaansa, vaan lupauksen antajan armoa ylistettäisiin ainoana, osoittautuu Jumalan uskollisuus juuri hänen lihalliselle siemenelle antamassaan lupauksessa siinä, että Jeesuksen ruumiillisten isien sarja katkeaa Joosefin myötä ja Jeesusta julistetaan tahrattomana lupauksen Poikana… Daavidin poika ja sukua lihan mukaan ja lupauksen mukaan (Room. 1[:3] Matt. 1[:1] Joh. 7:42; 2. Tim. 2:8: Matt. 22:42).”

Yhtä kaikki Nikean kirkolliskokous torjui ajatuksen, että Jeesus olisi ollut areiolainen puolijumala ja pohjusti osaltaan tietä joulun mysteerin jättämiselle mysteeriksi. Jumalan Poika tuli ihmiseksi: ”Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus, autuuteni, ja maahan asti kumarran Herralle, luojalleni.” (VK 25:1)”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen.” (1. Tim. 3:16)

Sylvesterin aikana Konstantinus rakensi monta suurta kirkkoa Roomaan, mm. kuulun Lateraanikirkon, Santa Croce -kirkon ja vanhan Pietarin kirkon. Sylvesterin aikana koottiin myös ensimmäinen marttyyrien luettelo ja kehitettiin Rooman koulukunnan kirkkolaulua. Hänet haudattiin Priscillan katakombin päällä olevaan kirkkoon, jonka rauniot on löydetty. Onpa puhuttu myös hänen yhteyksistään Armeniaan, vanhimpaan kansalliskirkkoon.

Sylvesterin nimeen liittyy kuitenkin myös kirkkohistorian varjoja, koska niin sanottu Konstantinuksen lahjoituskirja, jota myös Luther kritisoi ja jolla aikanaan keskiajalla perusteltiin paavin maallista valtaa lännessä, osoittautui väärennökseksi. Todennäköisesti 700-800-luvulla laaditun kirjaan mukaan Konstantinus olisi antanut paavi Sylvester I:lle ja hänen seuraajilleen vallan Roomaan ja Länsi-Rooman kaupunkeihin.

Joka tapauksessa Sylvesterin ja Rooman piispan vaikutushistoriasta kirkollisen ja kulttuurihisoriallisen perinteen muodostumisessa kertoo se, että hänen muistopäivänsä sijoittuu läntisessä kristikunnassa 31. joulukuuta heti apostoli Johanneksen sekä joulun sanomaan kytkeytyvien nimien Piia, Rauha ja (kuningas Daavid) jälkeen ennen Jeesuksen nimen päivää. Myös ortodoksit viettävät hänen muistoaan 2. tammikuuta. Sylvester on siis kaikesta huolimatta myös ekumeeninen hahmo – vähän samaan tapaan kuin joulupukin esikuva pyhä Nikolaos, jonka pyhäinjäännekirkossa Barissa on roomalaiskatolisessa kirkossa myös ortodoksien käyttöön osoitettu alttari osoituksena vanhan kirkon läntisen ja itäisen haaran ekumeenisesta yhteydestä ja lähentymisestä vuoden 1964 anateemojen kumoamisen jälkeen. Tosin juuri kysymys paavin primaatista edelleen hiertääkin katolisten ja ortodoksien välisiä suhteita – niin teologisista kuin ei-teologisista syistä. Todettakoon, että ”joulupukin” ekumeeninen merkitys on vielä tätä paljon laajempi: pyhää Nikolaosta muistetaan niin anglikaanisessa, luterilaisessa, katolisessa kuin ortodoksisessa muistopäiväperinteessä. Muutamia baptisti-, metodisti-, presbyteeri- ja reformoituja kirkkoa on nimetty pyhän Nikolaoksen kunniaksi.