Luther poisti aikanaan rippipakon, vaan hänenpä seuraajansa alkoivatkin elää niin kuin uskonpuhdistaja olisi poistanut itse ripin. Kun Tuomiokapituli, Helsingin seurakuntayhtymä ja Kirkkohallitus v. 1999 poistivat Helsingin keskustassa neljän pienen seurakunnan rajat, niin syntyi Uusi, Uljas Tuomiokirkkoseurakunta. Kun aloitteleva suurseurakunta poisti Tuomiokirkon miesten vessan käytöstä ja muutti käymälän rippihuoneeksi, muuttuiko myös miesten inhimillinen hätä kuin ihmeen kaupalla luonteeltaan hengelliseksi?
Jo tuolloin 15 vuotta sitten pohdittiin enemmän tai vähemmän vakavasti, tulisiko Tuomiokirkkoon rakentaa rippituoli. Aika ei vielä tuolloin ollut hankkeelle otollinen. Vaan nytpä näyttää, että A.D. 2014 on kuin onkin kypsä luterilaiselle sovituskopille. Ainakin jos kirkkoherra ja mediapersoona Teemu Laajasalolta asiaa kysytään. Ja vaikka emme kysyisikään, niin hän kyllä mielellään vastaa kysymättäkin.
Herää siis kysymys, onko Laajasalo hengenheimolaisineen profeetallisesti aikaansa edellä, yrittääkö hän vastata joihinkin tämän ajan haasteisiin vai onko kyseessä vain julkisuustemppu? Tuleeko tuosta uudesta huonekalusta Teemun Waterloo ja joutuuko Primus motor itse maksamaan mittavan mööpelihankintansa?
Onko rippituolilla ihan oikeasti ollut ns. sosiaalista tilausta vai onko kyse jälleen kerran työntekijälähtöisestä projektista? Näinä aikoina ihmiset muodostavat sadan metrin jonoja, kun saavat jotakin ilmaiseksi, vaikkapa vain muoviämpäreitä. Armo on ilmaista. Mahtaako ilmetä pyrkimystä jononmuodostukseen? Armokauhoja jakoon?
En tunne tämän Kallion tapauksen taustoja, mutta Teemu entisenä Tuomiokirkkoseurakunnan pappina varmasti allekirjoittaa edellä mainitsemani yhdistymisahdistumispohdinnat.
Vaikka Suomessa tällä hetkellä kaikki mielensäpahoittamiseen viittaava on muodissa, niin ripin mukanaan tuoma mielensäkevennys on todella hyvä ja helpottava asia, kun sen on saanut omakohtaisesti kokea. Synninpäästön vapauttavat sanat tulee ottaa vastaan niin kuin Jumala suoraan taivaasta ne sinulle julistaisi.
Se, tarvitaanko kahden ihmisen kasvokkain ja Jumalan kasvojen edessä tapahtuvassa keskustelussa erottavia ristikoita ja väliverhoja, on sitten asia erikseen. Voinemme kyseisestä asiasta tässä hieman keskustellakin? Eli millainen miljöö olisi ihanteellinen ripittäytymiselle suomalaiselle, josta laulukin jo sanoo: Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani, synkkä metsä, kirkas taivas tuntee mun huoliani?
Kuvateksti: Kohta RIPILLE PÄÄSY tarkoittaa Kalliossa tätä…!
( Tervehdys Hannu ” ) ja YM….
KATOLISET KIRJEET : Vain ihan pikkuisen . Palauttavatko kirkon uudistukset , katolisen kirkon menon ja komeuden.
Termi katoliset kirjeet on käytännössä tarkoittaneet seitsemää kirjettä . Historiallisesti ja kirjallisesti on parempi puhua yksinkertaisesti , uudentestamentin kirjallisuudesta ajallisesti .
Legendojen sisältöön ovat vaikuttanet niiden syntyajan dynastiset ja poliittiset tarpeet. ” Täysin tyhjäksi lähteiden todistusta ei ole syytä tehdä . ”
Vuonna 1153 tuli Englantilainen Paavi , legaatti Nikolaus AL Banolainen järjestämään kirkonoloja . Asia ilmenee omanajan lähteistä . Gotlantilaiset ja Saksalaiset kauppiaat tukivat kauppa alueensa Suomen kehitystä , kristilliseksi alueeksi , koska se paransi kauppiaiden turvallisuutta.
Uskonnot ovat kulttuurillisia , symbolisia ja henkisiä luomuksia , jotka omalla tavallaan kuvaavat inhimillisen kokemuksen moninaisuutta ja eri keinoja , joiden avulla ihmiset pystyvät hyväksymään ihmiselämän lupaukset , haasteet ja onnettomuudet.
Martti Luther ja uskonpuhdistus teroittivat raamatullista ja kirkon varhaisten opettajien näkemystä , syntisiä rakastavasta Jumalasta. Jumalan rakkaus ei löydä , vaan itse luo arvostuksensa kohteen. Luther kääntää ihmisen rakkauden mallin nurinniskoin . Jumala , Agape , kohdistuu arvottomaan ja pahaan , Jumalan rakkaus ei etsi hyvää , vaan tuo itse mukanaan hyvän. Se on elämää , hyvyyttä ja kauneutta luova rakkaus . Jumala rakastaa syntisiä , pahoja , tyhmiä ja heikkoja , tehdäkseen heistä vanhurskaita , hyviä , viisaita ja vahvoja.
” Luther sanoo ” , syntiset ovat kauniita , koska heitä rakastetaan ; heitä ei rakasteta sen tähden , että ne ovat kauniita . Ihmissuhteisiin sovellettuna tämä , Jumalan rakkauden malli merkitsee , lähimmäisen syntitaakan kantamista . Tämä on olemista Kristuksena toiselle.
On paikallaan tehdä työtä kulttuurien ja historian puolesta. Ihmiskunnan historiallinen totuus on , että ihmiskunnan henkinen on , samoin kuin kristinuskokin käynyt myötä päivää , ts, Suomen kristinuskokin on ollut sivistyksen edelläkävijä .
Keskiajan kirjallisuus kertoo enimmäkseen miesten vallasta , jotkut naiset osallistuivat intellektoelliseen elämään , kirjoittajina ja suojelijoina . Naiskirjailijat uskalsivat kritisoida kirkkoa .
” Vahvuutta yhteydessä ”, elämän historiassa .
Ripittäytymisen luulisi yleensä olevan hyväksi jo mielenterveyden kannalta. Rippituoli taas helpottaa puhumista, kun kuuntelijan ilmeet tai persoona eivät pääse vaikuttamaan tilanteeseen yhtä paljon kuin muuten.
Suuressa kaupunkiseurakunnassa voisi toimia myös paremmin kuin siellä missä osapuolet tuntevat toisensa. Kaikki papit kun eivät valitettavasti herätä sellaista luottamusta, että heille voisi kertoa asioistaan.
Riitta, minulla on sellainen käsitys, että Helsingissä seurakuntalaiset eivät niinkään ripittäydy oman seurakuntansa papeille vaan häkevat rippi-isän tahi rippiäidin jostakin toisesta seurakunnasta. En näe tapaa mitenkään kummallisena.
Olisiko syytä muistaa, ettei Ut tunne rippisalaisuutta. Jos rippisalaisuus ja synninpäästö olisivat kuuluneet apostolien oppiin, niin miksi sitä ei tarjottu Ananiakselle ja Safiiralle, vaan he kuolivat? Rippisalaisuus, jolla suojellaan mm. pedofiliaa, tai yleensä väkivallan tekijöitä, on kammottavaa Raamatun väärin käyttämistä.
Mafiosot ja katoliset- sekä lestadiolaiset pedofiilipapit kuolisivat alttarille, jos seurakunta olisi sitä, mitä apostolien aikana.
Kun vielä muistaa, että synti, kreikan hamartia, tarkoittaa ”mennä tahtomattaan harhaan”, niin aika kaukana kristillisyys kulkee Ut:n opista. Synti ei ole sama asia kuin rikos, koska rikos on tietoinen teko.
Ripittäytyminen on toki hyvä asia, kun sillä kevennetään nykyihmisen taakkoja. Puhuminen keventää, niin ripissä kuin psykiatrin vastaanotolla, tai pelkästään kaverille kertomalla.
Tuo rippituolihan on mainio juttu!
Kiinnostava kokeilu, minkä käytön tuottamaa palautetta odotan kiinnostuksella. Itse olen kokenut, että ”haastattelu-”tyyppinen suoraan kasvotusten keskustelu papin kanssa on joskus hieman kiusallista, Vallankin silloin, kun käsittelee asioita niin syvissa vesissä että mieskin itkee. Rippituoli tuo ymmärtäväisen intiimin ilmapiirin.
Teemu Laajasalo on muutenkin uudistanut ja virkistänyt Kallion seurakunnan toimintaa jo tavattoman paljon tultuaan. Kallion iso kirkko on ollut paljon enemmän auki nykyään, ja siellä on lisää lyhyitä ip- ja iltahartaushetkiä, minijumalanpalveluksia, ja erikoismessuja. Taiteiden yönäkin oli messu.
Jonkinlainen tarve avautumiseen näyttää olevan monilla. Itse olen oikein legendaarinen pultsarimagneetti. Ja se koskee kokolailla laajempaa ihmisjoukkoa kuin pultsareita.
Ei ole tavatonta että joku istuu ja kertoo omiaan. Ja joskus on todella, todella, hankalaa keksiä että mitä pitäisi tehdä. Esimerkiksi kerran Metrossa joku tuntematon tuli paljastamaan että hänellä on juuri todettu syöpä.
Mietin pitkään että mistä tämä johtuu. En ole miellyttävä kaveri, minulla ei ole sosiaalisia taitoja, enkä edes hirveästi välitä ihmisistä. Sitten luin erään teoksen vakoilusta ja siinä kerrottiin että paras tapa saada ihmiset puhumaan suunsa ohi on juuri siinä että ”ei olla kiinnostuneita”. Kun ollaan läsnä ja katsotaan toista, mutta ei puhuta itsestä, eikä oikein puhuta muutenkaan, vastapuoli kertoo maailman tärkeimmästä asiasta (eli itsestään). Ihminen ilmeisesti myös peittää aukkoja omilla oletuksillaan joten tilanne koetaan kommunikatiivisemmaksi kuin se on. Minähän tunnetusti tarkkailen maailmaa, vauhkona miehenä.
Tuo kertoo kuitenkin siitä että jokin tarve siihen avautumiseen on, monilla. Minä taas avaudun internetissä. Täällä vastapuoli ei yletä lyömään turpaan.
Tuomo, Sinulla on suuret korvat ja pieni suu. Sinä houkutat tietämättäsi kertomaan.
Ihminen, joka kertoo itsestään ja ongelmistaan tekee samalla itsenäistä terapiatyötä. Asiat voivat yhtäkkiä ”aueta hänelle.” Kiitos, kun kuuntelit on usein silloin saamasi palaute. Taidan itse kuulua myös tähän heimoon.
” Kun neljän pienen seurakunnan rajat poistettiin , syntyi uusi uljas
Tuomiokirkko seurakunta , Helsingin ydinkeskustassa ”.
SAVONLINNASTA : KATOLILAISUUDESTA : Linnan päälliköt , Tuure Bielke ja Kustaa Fincke , kirjoittivat v.1555 , kuningas Kustaa Vaasalle seuraavasti . Koko linna puolustustarkoitukseensa huomioon ottaen on hyvässä kunnossa.
Päälinnan kaksi tornia on omistettu P. Olavin ja valtakunnan suojeluspyhimyksen, P. Eerikin torneiksi . Pyhän Eerikin nimi on isonvihan aikana rauennut. Kellotorni oli ajan ilmoittaja , eli ” seijarikello ” varhaisimmilta ajoilta.
Varhaisimmilta ajoilta lähteet kertovat , että se oli latinan kielen lyhyt AVE , se ilmaisi aikalaisille tunnetun enkelitervehdyksen , neitsyt Marialle . Ave Maria , gracia Plena Donimus te cum . Nimi oli yhteydessä tornin erikoistarkoituksen kanssa , joka oli taisteluaseman tehtävä . Se oli vaikutusvaltaisen taivaallisen suojelijan armeliaisuuden varassa. Torniin oli sisustettu kappeli , sen koristelussa holvissa ja seinillä oli freskomaalauksia .
Kappeliin liittyy porrasaskelman ylempänä oleva ” sakasti ” ja rippikomero , josta linnan sielunpaimen on voinut rippiaukon välityksellä kuulla kappelin puolella olevan synnintuntoisen mieltä painavat asiat ja vapauttaa hänet niistä.
Kappelin merkityksen tornissa ymmärrettiin rajalinnan vaarallisissa oloissa , Ave – eli kellotorni oli varattu ylivoimaiseen puolustukseen . Se viittaa siihen , että torni oli linnan perustajan tarkoittama , ” Refugiumiksi ” eli viimeiseksi puolustautumis asemaksi , josta pelastautumisen katsottiin olevan , neitsyt Marian vaikutusvallasta .
Kun Venäläiset tuhosivat kirkkotornin , muurin ulkopuolelle käymälä jäi , mutta se ei muuttunut pyhään käyttöön. — Kuten Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan miesten käymälä.
Kallion kirkko on yksi kansallisromanttisen rakennustyylin puhtaimmista edustajista Suomessa ja se on nk suojeltu kohde. Jos tällaiseen kohteeseen tehdään muutoksia, niin niille tulee olla kirkkohallituksen ja museoviraston hyväksyntä, joka hakee yhtymän kiinteistötoimisto.Tällaista käsittelyä ei ole tapahtunut, vaan kysymys on nk luvattomista rakenteista. Lisäksi vielä kirkkosalista on poistettu useita penkkiriviä, jotta on voitu muodostaa lasten leikkitilassa. Tietojeni mukaan ei edes Seurakuntayhtymän kiinteistötoimisto ollut tietoinen asiasta – jossa oltiin täysin yllättyneitä tapahtumasta. Kirkkoherralla ei ole minkäänlaisia valtuuksia teetättää tämän kaltaisia muutoksia. Seurakuntien hallinnossa kaikista yli 5000e hankinnoista tulee olla nk vips päätös, jota ei myöskään tässä hankinnassa ole tehty. Jos nyt tätä rakennetta lähdetään poistamaan luvattomana rakenteena, niin julkisuudessa alkaa aivan varmasti aikamoinen keskustelu. Mediapersoona Teemu Laajasalo tiesi aivan varmasti, että kyseiset muutokset eivät olisi läpäisseet lainmukaista hyväksymiskäsittelyä – tai se olisi kestänyt pitkään. Siksi hän on päätynyt omavaltaisen menettelyyn. Olisiko esim Turun tai Helsingin tuomiokirkoon voitu rakentaa pelkästään kirkkoherran päätöksellä tällaisia rakenteita. Kysymys kun ei ole kalusteista, vaan kiinteästä rakenteesta. Vaikka idea on hieno, niin toteutettuna toimenpiteenä se on suojellun kohteen raiskausta.
Tapani: Jos noin on, niin huh, huh! Jos nuo rakenteet on tuunattu salaa, niin miten niitä sitten on tohdittu mainostaa julkisesti?
Toisaalta: Kyllä kaupungin vanhimmasta luterilaisesta kirkosta eli Vanhasta kirkosta on myös poistettu etummaisia penkkirivejä. Alttarin irrottamista seinästä museovirasto kuulemma henkeen ja vereen vastustaa. Vaan onhan tuokin onnistunut Tuomiokirkossa…
Niin ikään on syytä muistaa, että kirkko ei ole museo vaan elävän seurakunnan kokoontumispaikka. Maailma muuttuu, messuamisen tavat myös. Arkkitehtuuri ei saa olla este hengelliselle toiminnalle muuttuvine muotoineen.
Mieleen muistuvat Kallion seurakunnan entisen kirkkoherran Esa Siljamäen jatkuvat huokailut eri yhteyksissä siitä, miten hankalasti hoidettava seurakunta hänellä on: Opiskelijapainotteinen väkii vaihtuu tuon tuostakin. Kirkkoon kuuluu vain puolet alueen väestöstä. Nuoret aikuiset eivät sitoudu. Ei voi tehdä mitään pitkäjänteistä työtä…
Kasvatustieteen tohtori Teemu L. on läksynsä lukenut. Hän ei valita vallitsevia realiteetteja, vaan on ottanut ne tosissaan työnsä lähtökohdaksi. Ja mitä on tapahtunut? Kallio kukkii ja rokkaa! 🙂
Tervehdys , Hannu. Maailma muuttuu , messuamisen tavat myös, mikään ei saa olla esteenä hengelliselle työlle , ei edes kylmyys.
Kirkkojen lämmitys oli asia , joka vaikutti jumalanpalveluksissa kävijä määriin .
Kylmässä väriseminen kuului enne 1900-lukua lähes jokaiseen kirkkoon , (luontaisetuihin ”).
Pappien työolojen parantamiseksi tuolloin pitkällisen valituskierteen jälkeen saatiin sakastiin kamina.
Piispan tarkastuksen yhteydessä 1900- luvun alussa asia oli esillä Kerimäellä . Piispa Collianderille oli kerrottu , että maailman suurimmassa puukirkossa on niin kylmä , että siellä jäätyy, eikä ihmiset pysty istumaan penkeissä koko Jumalanpalveluksen aikaa. Piispa ehdotti , että on syytä pitää kaminassa sen verran tulta , että sen käyttö kuivattaisi ilmaa ja pitäisi kirkon Jumalanpalveluksen aikana sen verran lämpimänä , ” että vesi ei sisällä jäädy ”.
Kerimäen kirkkoon hankittiin lämmityslaitteet vasta , vuonna 1915 , piispan käynnistämän hankkeen johdosta. Alttaritaulu ja urut oli hankittu jo vuonna 1894 .
Taidemaalari , Alexandra Frosterus – Såltin alttari taulu maalaus esittää .
Tulkaa minun tyköni , kaikki työtätekevät ja raskautetut , niin minä annan teille levon . —Taulu on ollut sen ajan oloissa , erittäin koskettava ja lohduttava. –Vaikka hankinta kustannuksista oltiin erimieltä. –Sopuun kuitenkin päästiin nopeasti.
Monenlaisia muutoksia vaadittiin kirkon tarkastuksessa , varsinkin kun tarkastajien mielestä kirkon ikkunat ja seinä koristeet olivat katolisen kirkon tyyliset. , Ne määrättiin peitettäväksi levyillä , mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Kerimäkeläiset olivat sitä mieltä , että näin on hyvä , eivätkä toteuttaneet määräystä.
Helsingissä, Johanneksen kirkossa peitettiin kuviomaalaukset , maalaamalla seinät yhdenmukaisesti vaaleaksi. Yhdestä kulmasta , urkuparvella on restauroitu nähtäville , minkälaiset seinämaalaukset olivat katolisena aikana.