Mitkä ovat kaksi Raamattu-tunnustuksellisen julistustyön keskeistä elementtiä, joita ilman koko rakennuksemme kaatuu kuin korttitalo (tai se surullisen kuuluisa hiekalle rakennettu talo, Matt.7:26). Mitä tarkoittaa Raamattu-tunnustuksellinen julistustyö?
Ensin täytyy luonnollisesti ja ehdottomasti uskoa Jumalan olemassaoloon. Raamatun mukaan tämä ei kuitenkaan vielä yksin riitä. Raamatun mukaan jopa riivaajat uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta pysyvät silti Jumalan vihollisina (Jaak.2:19). Jumala on olemassa, mutta so what? Uskossamme on kyse jostakin paljon suuremmasta kuin vain Jumalan olemassaolon totena pitämisestä.
Kriittinen kysymys kuuluu: Mikä on minun ja sinun suhteesi Jumalaan? Olenko hänen puolellaan vai häntä vastaan?
Me tunnustaudumme kristityiksi, koska haluamme olla hänen puolellaan. Mistä voimme tietää, että olemme Jumalan ystäviä? Moni haluaa olla Jumalan puolella, mutta elää silti piinaavassa epävarmuudessa. Tällaista on esim. muslimien ja rabbiinisten juutalaisten elämä! – Minulla on kristittyjä ystäviä, jotka tulevat muslimimaista. Nämä ihmiset tietävät, että on ratkaisevan suuri ero uskooko Jumalaan Jeesuksen kanssa tai ilman. Tämä saattoi kuulostaa vähän kepeältä. – Vähän kuin olisin sanonut: ”Otatko lihapiirakan ketsupilla vai ilman?” Todellisuudessa Jeesus Kristus on koko Jumala-uskon ydin. Ilman Jeesusta sinä olet vielä Jumalan vihollinen (Ef.2:12-13). Ilman Jeesusta sinulla ja minulla ei ole kestäviä perusteita, joiden vuoksi voisimme kutsua Jumalaa Isäksemme. Ilman Jeesusta Jumala on vain meidän Tuomarimme.
Kun sanon tämän, astumme aivan konkreettisesti tunnustuksellisen julistustyön ytimeen. Olen nähnyt omin silmin, miten moni pahastuu, kun julistetaan ’Yksin Kristusta’. Kun julistetaan ’Yksin Kristusta’, silloin julistuksemme riisuu sekä julistajan itsensä että kuulijan ensin kaikesta omasta hyvyydestä ja erinomaisuudesta. Moni pahastuu, kun omatekoinen uskonnonharjoitus onkin Jumalan edessä kuin saastainen vaate (Jes.64:6). – Voit toki kertoa (ja sinun tuleekin yrittää kertoa) tämä radikaali realiteetti mahdollisimman kunnioittavasti, MUTTA…
Kaikesta huolimatta Jumalan lain saarna on jokaiselle syntiselle ihmiselle loukkaus (siis loukkaus minun ”hyvyyttäni” kohtaan). Jumalan sanan totuuden esillä pitäminen nimenomaan lain ja moraalin periaatteiden osalta on luovuttamaton osa Raamattu-tunnustuksellista julistustyötä. Jumalan laki on Raamatun totuuden ”toinen puoli”. Vaikka totuus tekee joskus kipeää, se on silti tarpeellista. Raamatun mukaan Jeesus Kristus oli täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14). Siksi Jumalan sanan aito julistus on aina lain ja evankeliumin saarnaa. Katsomme tätä hieman tarkemmin…
Shokkihoitoa!
Raamatusta löydämme monia esikuvia, jotka julistivat Jumala lakia varsin shokeeraavalla tavalla. Ensimmäiseksi tulevat varmasti mieleen monet Vanhan testamentin miehet kuten Mooses ja profeetat, sitten ehkä Johannes Kastaja. Lain saarna ei kuitenkaan pääty näihin vanhatestamentillisiin ja vähän kuin vakavailmeistä lännensankari Clint Eastwoodia muistuttaviin hahmoihin. On tärkeää muistaa, että myös Jeesus julistaa hyvin ehdotonta Jumalan lakia. Esimerkiksi Jeesuksen vuorisaarna on vahvaa lakia (Matt.5-7), samoin hänen sanansa lasten viettelemisestä (Matt.18:6), aviorikoksesta (Matt.5:28) ja temppelin tuotteistamisesta markkinahenkisen uskonnollisuuden käyttöön (Mark.11:17). Jeesuksen jalanjäljissä astelevat Pietari, Stefanus, sekä apostoli Paavali, jonka lainjulistus sivaltaa milloin seksuaalisesti leväperäisiin korinttilaisiin, milloin lakihenkisiin galatialaisiin.
Mietitäänpä lain tauluja, jotka Mooses sai Jumalan vuorella. Tämä Jumalan laki oli hakattu kivitauluihin. Mitä tämä tarkoittaa? Eikö se tarkoitakin kahta eri asiaa? Ensiksikin kivi on varsin pysyvää materiaalia. Jumalan 10-käskyn lakia ei tehty ajan myötä muuttuvaksi. Se on tarkoitettu kaikkina aikoina pysymään sellaisenaan. Sen on tarkoitus olla kuin kirkas peili, joka näyttää meille kaikille yhtä lahjomattoman kuvan.
Jeesus sanoo Jumalan laista:
17.Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. 18.Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. 19.Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Matt. 5:17-19).
Raamattu-tunnustuksellinen julistustyö sitoutuu aina tähän periaatteeseen. Ihmisen syntisyys hakee eri aikakausina erilaisia muotoa. Minun lapsuudessani ei kirkon työntekijöiden toimesta juuri puolustettu abortteja, eutanasiaa tai homoseksuaalista elämäntapaa. – Silloin olivat osittain toiset synnit, joita yritettiin selittää luvallisiksi.
Jumala on antanut muuttumattoman lakinsa siksi, että tunnistaisimme itsemme kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa syntisiksi ja Jumalan armoa tarvitseviksi. Jumalan laki ei suosi ketään. Se on täysin tasapuolinen. Tämä on lain tehtävä. Tällä tavalla Jumalan laki ajaa meidät Kristuksen luo. Jos vaikenemme Jumalan laista, tai vielä pahempaa tuomme lain rikkomisen osaksi julistustyössä hyväksyttyjä käytäntöjä, silloin otamme ihmisiltä pois myös Kristuksen armon. Armo on näet aina vastaus ihmisen hätätilaan. Kukaan ei mene Kristuksen luo, jos ei ensin näe itseään syntiseksi.
Jos laki on ensiksikin pysyvä kuin 10-käskyn kivitaulu, mitä se sitten on toiseksi? Toiseksi se on luonteeltaan ilmoitettua tietoa. Lähetystyössä me viemme Jumalan viestiä tälle maailmalla. Tämä ilmoitus koostuu kahdesta asiasta. Laista ja evankeliumista. Tämä näkyy myös Jeesuksen antamassa lähetyskäskyssä (Matt.28:19-20): ”kastamalla.. ja opettamalla heitä pitämään kaikki…” – Jumala ei ilmoittanut meille vain armoansa, vaan myös pyhän tahtonsa, lakinsa. Laki ilmoitetaan meille kahdella tavalla. Jokaiselle (vakaumuksesta riippumatta) se annetaan luonnollisena ilmoituksena, moraalitajuna, jota kutsumme omaksitunnoksi. – Mistä sitten johtuu, että ihmiset päätyvät joskus hyvinkin erilaisiin johtopäätöksiin, kun toimivat ”kuten sydän sanoo”…? – Tämä johtuu syntisyydestämme!!! Omatuntomme tarvitsee näet varman, pysyvän ja ulkopuolellamme olevan kiintopisteen, jotta se voi toimia oikein. Siksi omatunto täytyy kalibroida Raamatussa aivan erityisellä tavalla ilmoitetun moraalisen ilmoituksen kautta. Vain tällä tavalla näemme itsemme totuudenmukaisesti. Tämä kuulostaa helpolta ja fiksulta, mutta juuri tämä on syntisen ihmisen silmissä maailman hirvein asia. Tämä kalibrointi näet paljastaa, että olemme läpeensä itsekkäitä. Eikä sydämessämme asu mitään sellaista hyvää, mitä syntimme ei olisi jollakin tavalla turmellut ja vääristänyt (Room.7:18).
Tällainen kalibrointi on kuitenkin välttämätöntä. Se on vähän samanlainen, mutta vielä tärkeämpi kuin lääkärin diagnoosi vakavasti sairaalle ihmiselle. Meidän täytyy paikallistaa ongelmamme, jotta osaamme etsiä oikeanlaista apua. – Pelkkä oikea diagnoosi ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös lääkettä…
Kamalan jälkeen se ihana…
Raamattu-tunnustuksellisen julistustyön aarre on Kristuksen armon Evankeliumi. Evankeliumi on ainoa lääke, joka nostaa meidät kuolemasta elämään, kadotuksen alta Taivaan perilliseksi.
Yksin ilosanoma Jeesuksen anteeksiantamuksesta antaa meille uuden elämän. Yksin hyvä sanoma Jeesuksesta synnyttää sydämessämme uskon.
- Tunnustuksellisen julistustyön keskeinen aarre on Jeesuksessa Kristuksessa. Tunnustuksessa kiinni pysymisellä tarkoitetaan Jeesuksen armoon turvautumista: Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. (Hepr. 4:14-16)
Tällaiseen tunnustuksellisuuteen voi liittyä ihan jokainen. Ei tarvitse tuntea itseään vahvaksi ja onnistuneeksi. Riittää, kun Jeesus osaa olla sinulle juuri sitä, mitä Raamattu ilmoittaa Hänen olevan!
Huomasitko muuten, mistä oli peräisin sanamuoto: ”kuolemasta elämään, kadotuksen alta Taivaan perilliseksi”?
Tämä on suoraan luterilaisten seurakuntiemme käyttämästä synnintunnustuksesta. Laajemmin lausumme näin:
”Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi. En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii. En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi. Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi.”
Tämä on hieno synnintunnustus. Siinä on samaan aikaan läsnä laki ja evankeliumi. Kasteemme kautta meidät on haudattu Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room.6:5). Tämä tarkoittaa sitä, että meidät on kätketty Kristuksen armon suojaan. Erityisen hienoa tässä kaikessa on se, että kaikesta syntisyydestämme huolimatta Kristuksen armon evankeliumi kannattelee kaikkea. Kristuksen armoon turvautuminen on läsnä jo silloin, kun käymme vasta tunnustamaan syntejämme. Tämä on tunnustuksellisen julistustyön lohdullinen sanoma.
Kristityn elämä ei ole jatkuvaa Jumalan lepyttelemistä ja velan maksua. Velkamme on jo maksettu. Emme myöskään vie maailmalle omaa osaamistamme ja erinomaisuuttamme. Meidän ei (onneksi!) tarvitse julistaa itseämme. Meillä on hyvä uutinen. Me saamme julistaa kuoleman voittajaa ja syntiemme sovittajaa, ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesus Kristusta.
Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:10)
”Raamatun mukaan Jeesus Kristus oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14). Siksi Jumalan sanan aito julistus on aina lain ja evankeliumin saarnaa.” Armon ja totuuden rinnastaminen lakiin ja evankeliumiin on mielestäni ongelmallista. Minä ymmärrän tuon Johanneksen kuvauksen Jeesuksesta samaan tapaan kuin José Ignacio Gonzáles Faus kirjassaan Taivasten valtakunnan logiikka: ”ehdottoman realismin ja tyhjentymättömän toivon vaikea dialektiikka.”
”Omatuntomme tarvitsee näet varman, pysyvän ja ulkopuolellamme olevan kiintopisteen, jotta se voi toimia oikein. Siksi omatunto täytyy kalibroida Raamatussa aivan erityisellä tavalla ilmoitetun moraalisen ilmoituksen kautta. Vain tällä tavalla näemme itsemme totuudenmukaisesti.”
Tämä juuri on yksi niistä asioista, mikä puuttuu jokseenkin usein nykypäivän julistuksesta. Muistan kuinka lapsena meille opetettiin, että joissakin kulttureissa voi olla luvallista vaikkapa varastaa ja näin omatunto ei hälytä varastaessa. Kristinuskon yksi kymmenenstä käskystä kuuluu ”Älä varasta”. Kun omatunto on sidottu Raamatun sanaan niin omatunto hälyttää jos yritän varastaa.
Salme, myös kristillinen omatunto on ollut ja tullee olemaan aikaan ja paikkaan sidottua. 1700 vuoden aikan kritislinen omatunto ei tehnyt esim. harhaoppisten tappamisesta mitään hälytyksiä.
Useimmat moraalisäännöt ovat ihmiskunnan yhteisestä kokemusperäisyydestä nousseina universaaleja ja ovat vallinneet pienin vivahderoin kaikkialla jo ennen kristimnuskoa.
Tuskinpa tuo 1700-luvun tappaminen johtui kristillisestä omastatunnosta vaan ihmisen omasta toiminnasta.
Salme, puhuin 1700 vuoden aikana tapahtuneesta kristittyjen hyväksymästä ja toimeenpanemasta tappamisesta, jota ei heidän omatuntonsa noussut vastustamaan. Joko et ymmärtänyt lukemaasi tai sotkit tahallasi.
Seppo,
ymmärsin oikein hyvin. Jos he tappoivat tappamisen ilosta niin heidän omatuntonsa ei ollut kalibroitu Raamatun taajuudelle.
Siis kristityt olivat Raamatun taajuden ulkopuolella yli 1700 vuotta…. Miten Jumala semmoisen salli?
Enkä puhunut ’tappamisen ilosta’ vaan siitä ettei heidän omatuntonsa antanut asiasta ’hälytystä’ , jonka sinä sanoit uskovan omantunnon väärien asioitten suhteen tekevän!
Monia ihmisiä kutsutaan kristityiksi, vaikka he eivät ole sydämeltään ja hengeltään kristittyjä. Jeesus sanoi Nikodeemukselle, että ihmisen täytyy uudestisyntyä Pyhän Hengen kautta.
No, en nyt jaksa alkaa koko Raamattua opettamaan.
Tuskinpa Salme Sinun täytyy minulle Raamattua opettaa, omistan niitä useita erikileisiä ja olen tenttinyt kristillisen teologian ja juuri siksi sen epäloogisuudet niin teoriassa kuin käytännössä helposti huomaankin.
Mutta huomaatko itse, kun kyseenalaistit yleistykseni, että itse yleistit ensin, ja minä reagoin siihen vastayleistyksin. Omatunto kun ei siis läheskään kaikkia itseään ihan aitouskovaisina pitäviä hälytä.
”Omatunto kun ei siis läheskään kaikkia itseään ihan aitouskovaisina pitäviä hälytä.” Seppo
Aivan oikein. Kristitynkään, aitouskovankaan omatunto ei hälytä jos sitä ei ole kalibroitu Raamatussa aivan erityisellä tavalla ilmoitetun moraalisen ilmoituksen kautta.
Mikä on Raamatun erityinen moraalinen ilmoitus? Kuuluuko tämä siihen ilmoitukseen: ”Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.”
”Aivan oikein. Kristitynkään, aitouskovankaan omatunto ei hälytä jos sitä ei ole kalibroitu Raamatussa aivan erityisellä tavalla ilmoitetun moraalisen ilmoituksen kautta.”
No esim. Martti Luther ei sitten ollut näin kalibroitu eikä sellainen aitouskova,joka olisi ollut Isossa Ohjauksessa,joka olisi ohjannut hänen omaatuntoaan.
Ilmestys-uskonnot kuten juutalasiskristillinenkin seisovat sen tuen varassa, minkä niille antaa ensimäisen koetun ilmestyksen oikea tulkinta. Jos tämä tulkinta on ollutkin väärä, on kyseessä ns. Gargo-kultiin verrattava tulkintaprosessi, jonka jo alin kivi on hiekkakiveä.
Martti Pentti kysyy:
Mikä on Raamatun erityinen moraalinen ilmoitus? Kuuluuko tämä siihen ilmoitukseen: “Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.”
Vastaan:
Hyvä kysymys. – Jumala ilmoittaa Raamatussa tahtonsa, Viisautensa ja armonsa. Raamatun itsensä mukaan Jumalan laki kuuluu tämän ilmoituksen piiriin (5.Moos.29:29). Moraaliamme kannattelevan lain ilmoittaminen erityisellä tavalla käskyissä ja moraalissa kehotuksissa on tärkeä osa Jumalan ilmoitusta.
Lain lisäksi Jumala ilmoittaa myös armonsa. Tätä tarkoittaa sanoma syntien sovituksesta Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman kautta ja hänen riemullinen ylösnousemuksensa.
Martti Pentti pohtii tekstikohtaa Room.7:5-6 (käännöksen 1992 mukaan). Hän kysyy onko tämä kohta osa Jumalan erityistä ilmoitusta, joka liittyy moraaliin?
Tämän näin siteeratun käännöksen pohjalta voi syntyä sellainen väärä mielle, että ongelmamme olisi Jumalan laki. Tämä käännös on vähän köyhä kuvaamaan ko. kreikan verbin (katargeoo) merkitystä. – Minun ymmärtääkseni kyseessä on pikemminkin ajatus siinä, että laki on käynyt voimattomaksi/tehottomaksi.
Miksi se on käynyt voimattomaksi? Siksi, että armo on tullut kaikkien niiden osaksi, jotka etsivät turvaa Jeesuksen haavoista.
Tämä tarkoittaa sitä, ettei lain kautta voi enää syyttää ketään, joka on kasteen kautta kätketty Jeesuksen Kristuksen suojiin ja haluavat tähän armoon uskossa turvautua.
Jos apostoli Paavalin tekstiä lukee pitemmälle tämä ajatus selkeytyy vielä lisää. Heti seuraavassa jakeessa näet torjutaan ajatus iitä, että laki olisi ongelman ydin. – Päinvastoin se on edelleen käytössä oleva instrumentti, jolla Jumalan paljastaa sydämemme tilan.
Näin ollen voimme todeta, että tässä Pentin esittelemässä kohdassa todella kuvataan Jumalan erityisen moraalisen ilmoituksen luonnetta ja tehtävää…
Manu Ryösö:”Tämä tarkoittaa sitä, ettei lain kautta voi enää syyttää ketään, joka on kasteen kautta kätketty Jeesuksen Kristuksen suojiin ja haluavat tähän armoon uskossa turvautua. ”
Siis kuinka Jeesus selkeästi Sanoo seuraavan:
Matt. 7:21-23
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
23 Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.
Siis laittomuuden tekijät eli ne jotka julistavat ettei lakia enää ole ja sitä ei tarvitse noudattaa KUN armo peittää kaiken synnin?
Kun ihminen todella uudestisyntyy JUMALAN hengestä niin Jumala laitta LAKINSA ihmisen sydämeen eli TULEE SYDÄMEN HALU elää Jumalan lain mukaan JUMALAN VOIMASSA. Tätä on evankeliumin VOIMA. Jokaisen on nöyrryttävä tunnustamaan OMA voimattomuutensa ja tarvitsevansa parantajaa ja voiman antajaa.
Ari,
Olet aivan oikeassa siinä, ettei armo tarkoita lupaa laittomuudelle. Laittomuuden harjoittaminen (tai suosiminen) on Kristuksen kalliin uhriveren halveksimista. Tällaisessa tilassa eläminen johtaa paatumukseen ja Pyhän Hengen pilkkaan.
Pyhä Henki todella vaikuttaa uskovan kristityn sydämessä tahtomista ja tekemistä, joka on Jumalan mielen mukaista.
Tässä ajassa elämme kuitenkin vielä turmeluksen ruumissa ja sisällämme käydään jatkuvaa taistelua. Tätä kamppailua apostoli Paavali kuvaa hyvin Roomalaiskirjeen tekstijaksossa 7:14-25. – Sisäisen kamppailumme keskellä olemme välillä lähes musertavien itsesyytösten äärellä. Saatana, veljiemme syyttäjä, yrittää lannistaa meidät ja kuiskia korviimme: ”Et ole oikea kristitty, koska sinua kiusaavat tuollaiset ja tullaiset syntiset halut…”
Tällöin saamme turvata Jeesuksen Kristuksen armolupauksiin, joissa hän rohkaisee meitä lohduttaen:
6.mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
(Kirkkoraamattu 1933/38: Room. 7:6)
Tämä tarkoittaa sitä, mitä yritin selittää myös Martti Pentille. Saatanalla ei ole enää valtaa syyttää ja ajaa meitä lohduttomaan epätoivoon käyttäen Jumalan pyhää lakia vääryytensä vallassa. Kristuksen armoon turvautuvien kohdalla Saatanan syytökset on tehty voimattomiksi, koska jokainen Jeesukseen Kristukseen kastettu ja Häneen uskova on kätketty Hänen kuolemaansa ja nostettu Hänen ylösnousemuselämänsä yhteyteen (Room.6). Kasetun ja uskovan kristityn kohdalla synti on jo siis saanut palkkansa (joka on kuolema), mutta tämä kaikki on tapahtunut Kristuksessa (hänen valmistamassa ristintyössään).
Kristuksen lain ja armon halveksijoiden kohdalla Saatanan nuolet osuvat kuitenkin edelleen maaliinsa ja nämä ihmiset joutuvat hänen armottomiin hampaisiinsa.
Meillä on vain yksi turvapaikka ja Hän on Jeesus Kristus!
Raamatussa on ymmärtääkseni kaksi erilaista moraalista ilmoitusta. Vanhassa testamentissa kuvataan moraali kieltoina. Väärien tekojen tekeminen on Jumalan tahdon vastaista ja johtaa rangaistukseen tai ainakin edellyttää syvällistä katumusta. Uudessa testamentissa ilmoitetaan korkeat ihanteet, joihin kristityn on pyrittävä. Vuorisaarna asettaa ne vajavaiselle ihmiselle tavoittamattomiin. Lain orjuudesta päässeinä seurakunnan jäsenet voivat kuitenkin virheiden pelkäämisen sijaan pyrkiä tekemään mahdollisuuksiensa mukaan rakkauden tekoja ja tavoittelemaan täydellisyyttä.
Martti Pentti,
Minun nähdäkseni sinä olet nyt hieman hakoteillä.
VT & UT ilmaisevat molemmat moraalin sekä aktiivisina käskyinä (tee tämä) että passiivisina (älä tee / pidättäydy tästä) käskyinä.
Voimme tarkastella tätä asiaa yhtä lailla abstraktilla eli yleisellä tasolla,
tai konkreettisella tasolla. Molemmilla tasoilla VT ja UT ”paiskaavat toisilleen kättä”.
Esim. abstraktista yleistasosta:
(Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 22:37-40)
37.Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.’ 38.Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39.Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ 40.Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” – Tämä on Jeesukselta suora viittaus ja liittyminen Mooseksen lakiin (5Moos.6:5).
Tässä on yhtäläinen ajatus tekemisestä (tee = rakasta).
Jeesus ei kuitenkaan kehota jättäytymään vain yleiselle tasolle, vaan jatkaa vähän myöhemmin:
(Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 23:2-3)
2.sanoen: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. 3.Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
Apostoli Paavali on samoilla (Huom. esim. Jeesus Mark.10:19) linjoilla, kun hän kirjoittaa:
(Kirkkoraamattu 1933/38: 1. Kor. 6:9-11)
9.Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, 10.eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 11.Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
On aivan ilmeistä, ettei tässä kyse ole vain korkeista ihanteista, vaan selkeistä käskyistä pidättäytyä aivan konkreettisista synneistä.
Moraaliseen ilmoitustotuuteen nähden ei siten ole erityisiä perusteita repia Vanhaa ja Uutta testamenttia toisistaan irti. Jeesus ei siis varsinaisesti luo uutta moraalia, vaikka hän kirkastaakin jo olemassa olevan ja jo VT:ssa ilmaistun moraalin ulottuvuuksia.
Ensimmäinen Johanneksen kirje summaa UT:n moraaliteologian hienosti:
(Kirkkoraamattu 1933/38: 1. Joh. 2:5-7)
5.Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. 6.Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. 7.Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet…
”On aivan ilmeistä, ettei tässä kyse ole vain korkeista ihanteista, vaan selkeistä käskyistä pidättäytyä aivan konkreettisista synneistä.” Tämä on mielestän Vanhan testamentin etiikkaa, jossa synti on aktiivista pahantekoa ja synnittömyys passiivista pidättäytymistä. Jeesuksen opetuksen tuoma uusi näkökulma – toki vaikkapa profeetta Aamokselta löytyvä – on aktiivisen hyvän tekemisen ihanne ja passiivisen tekemättä jättämisen tuomitseminen syntinä. ”Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'”
Martti Pentti,
esittämäsi ajatus ei kestä alkuunkaan Raamatun oman sanan ja heprealaisen ajattelurakenteen kanssa.
Ensinnäkin jo VT:n läpäisee ajatus pelätä ja rakastaa Jumalaa (esim. 1Moos.22:12). Jumalan ja Israelin kansan liitossa on kyse hyvin dynaamisesta suhteesta, jossa kyllä ymmäretään aktiivisen hyvän tekemisen siunaus (Esim. Snl.19:17).
Kuvaamasi ajattelumalli on pikemminkin pakanallista kreikkalaisuutta kuin juutalaista. Heprean kielen maailmassa ei ole edes mahdollista ajatella tilaa, jossa ihminen vain on (eksistoi) neuraalina. Heprean kielessä ei näet ole mahdollista käyttää (ihmisen kohdalla) olla-verbiä preesensissä. Ihminen ei koskaan vain ”ole” suhteessa Jumalaan, vaan aina toimii johonkin suuntaan (joko Jumalaa vastaan tai hänen puolellaan). – VT:n maailmankuva on paljon dynaamisempi kuin meidän oma länsimainen ajattelumme.
Raamattu koostuu hepreaksi kirjoitetusta Vanhasta ja kreikaksi kirjoitetusta Uudesta testamentista. Edellä kirjoitetun pohjalta voi olettaa jo kielten erilaisen rakenteen vaikuttavan niiden sisältöihin.
Miksi kreikkalaisuus olisi sen ’jumalattomampaa’ vaikka onkin juutalaisittain pakanallista?
Kreikan kieli ei kai ole muuten jumalattomampaa kuin heprea, mutta pakanallinen kreikkalainen filosofia sen sijaan on… Ja tämä filosofia tunkeutuu usein myös kieleen, ajatteluun ja terminologiaan.
Me edustamme kreikkalaisen vaikutuksen takia huomaamattamme kreikkalaista tapaa mieltää eksistentiaalinen olemassaolomme. Kieli on rajallista ja tässä kysymyksessä kreikkalaisen ajattelun ja terminologian rajallisuus saa meissä helposti aikaan vääriä oletuksia VT:n uskonymmärryksen suhteen. – Jos emme tunne tätä problematiikkaa sijoitamme VT:n tekstiin sellaisia olettamuksia, jotka ovat käytännössä mahdottomia ajatuksia hepreaa puhuvalle kirjoittajalle.
Kristittyinä kuulumme kuitenkin uuteen liittoon. Se on ilmoitettu meille kreikan kielellä ja meille suomalaisille suomalaisena käännöksenä. Miksi meidän pitäisi ’kierrättää’ tuo ilmoitus Vanhan testamentin heprean logiikan kautta? Puhuuko Jumala vain hepreaa?