Vihreät kannattaa nyt ohjelmallisesti kannabiksen laillistamista.
Tulokulman ulostulo on sikäli kiinnostava, että siitä avautuu varmaankin kirkolliskokoukselle parin vuosikymmenen keskustelunaihe, jossa todetaan, että ei se ole keltään pois, jos kannabis vapautetaan, mutta parikin toimikuntaa ja mietintöä edellytetään, jotta avoin keskustelu ja sen edellyttämä turvallinen tila on taattavissa.
Herättäjäjuhlilla voidaan tuutata juhlapuheessa, että uskontokin on kansan oopiumia ja olitpa sitten pilvessä tai et, sinäkin saat olla.
Kannatan lääkekannabiksen käyttöä esimerkiksi vaikeissa syöpähoidoissa. Näin en ole ehdottomasti asiaa vastaan.
Mutta 70-luvulla huumevalistukseni saaneena en kannata huumausaineiden laillistamista.
En lainkaan usko niihin argumentteihin, joiden mukaan kannabiksen laillistaminen mahdollistaa ongelman haltuunoton, tuo työpaikkoja ja vähentää kärsimystä, ottaa rikollisuuden yhteiskunnan haltuun ja tuottaa miljardien verotulot. Huumausaineilla ei ole mitään myönteistä annettavaa.
Maailmanlaajuisen rikollisen liiketoiminnan, joka on mittasuhteiltaan lähellä aseteollisuutta, konfiskoiminen ja ottaminen yhteiskunnan haltuun on ajatus, joka osoittaa mielestäni viatonta unelmointia.
Esimerkiksi tupakkavero on tietoisesti verotulojen vähentämiseen tähtäävä verotusmuoto, poikkeuksena monista muista. Sen tietoisena tarkoituksena on, että verotuloa ei tulevaisuudessa synny.
Vitsilläni olen tietysti kannattanut kannabiksen laillistamista. Koska suomalainen vanhustenhoito on jo ajettu alas ja hyvinvointialueiden tullessa lopetetaan varmaankin kokonaan, – tosin siten, että osaajat kertovat, miten huipuksi se on muodostettu – olen vanhuutta päin kulkevana henkilönä miettinyt, että voisihan sitä särkyihinsä kasvattaa hamppua takapihalla.
Aikanaan voi sitten hyvin taitavasti erilaisia kivääreitä käsittelevä vaimoni viedä minut tuonne Huoripojanmäelle, joka sijaitsee aivan lähietäisyydellä näiltä onnemme kukkuloilta.
Siellä on tosin viime aikoina pesinyt karhu. Näin olemmekin sopineet, että aikanaan riittää, että rouva sitoo minut puuhun ja voitelee hunajalla.
Vihreiden hanke on tämmöinen: “Puoluekokous kannattaa, että kannabiksen kieltolaki kumotaan ja kannabiksen käyttö, hallussapito, valmistus ja myynti sallitaan. Samalla kannabikselle toimeenpannaan kattava nykyisiin sallittuihin päihteisiin rinnastuva sääntely, mukaan lukien myynnin ja valmistuksen sääntely ja verollepano. Puoluekokous kannattaa myös, että kannabiksen käytöstä aiheutuneet rekisterimerkinnät poistetaan.”
Piippua polttelevana nikotinistina minua kiinnostaa tavattomasti, ovatko kannabiksen laillistamista kannattavat sitä mieltä, että kannabikseen todellakin asetetaan muihin päihteisiin rinnastuva sääntely.
Sallineeko vapautuneisto vastaavan vihapuheen hamppua kohden kuin nikotiiniin?
Ensinnäkin lehdet pitää täyttää kannabiksen polttajien torumisella, jokaisella mahdollisesti vielä jossakin sijaitsevalla lääkäriasemalla pitää jokaisella mahdollisessa tilanteessa muistuttaa, että ei saa polttaa kannabista?
Parvekannabiksen poltosta täräytetään sakot. Junissa ei saa polttaa kannabista, ei uimarannoilla eikä leikkipuistoissa? Työpaikoille pitää laittaa kyltit: Tämä on kannabisvapaa työpaikka.
Verotus tulee suunnitella siten, että kannabiksen poltto loppuu?
Televisiossa pitää mainostaa ja joka puolella myydä kannabiksesta vieroittavia purukumeja ja pillereitä?
Trendikkään elämäntavan mallina tulee joka tuutista mainostaa kannabiksettomuutta?
Jossain omassa kolossaan saa tuprutella, mutta ei tietenkään koditon? Jos maailmanpelastajien uuden elämän soluasunnossa on yksikin, joka ei voi hyväksyä kannabista, tulee kannabis julistaa kielletyksi kymmenen kilometrin säteellä?
Ja koska kannabissätkän karsenogeenit ovat moninkertaiset verrattuna tupakkaan, tämä kaikki moninkertaisena?
