Olemme innoissamme siitä, että teologian tohtori, pastori Kaisamari Hintikka on asettunut ehdolle Helsingin piispanvaalissa. Hän on helsinkiläistaustainen teologi, joka on nuoruudestaan asti työskennellyt piispan keskeisimmän tehtävän, kirkon ykseyden eteen.
Kaisamari Hintikka toimii Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerinä, teologian ja julkisen todistuksen osaston johtajana. Hänen työtehtävänsä asettuu kirkon uskon ja elämän ytimeen. Hänellä on vahva kokemus dialogista, joka koskee kirkon sanomaa ja sen soveltamista. Olemme vakuuttuneita siitä, että Kaisamari Hintikalla on edellytykset toimia rakentavana sisältöjohtajana kirkon sisältöä koskevissa hengellisissä ja teologisissa kysymyksissä.
Kaisamari Hintikan tutkimustyö tarkastelee kirkon ja yhteiskunnan suhdetta eurooppalaisessa kontekstissa. Hänellä on siis hyvät valmiudet käsitellä kirkon ja valtion sekä muuttuvan yhteiskunnan välistä suhdetta.
Koska Kaisamari Hintikka elää kansainvälisten virtausten keskellä ja käsittelee niitä työkseen, hänellä on edellytykset olla myös kohtaamassa niitä eturintamassa. Uskomme, että piispana Kaisamari Hintikka olisi erinomainen kirkon ja yhteiskunnan yhteysjohtaja. Hänellä on annettavaa koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
Kaisamari Hintikan työskentelyssä armopuhe ja arvopuhe linkittyvät toisiinsa. Ne eivät ole toisilleen irrallisia asiakokonaisuuksia. Kirkon sanoma ja toiminta ei supistu vain toisen alueelle. Kaisamari Hintikan teologia on niin uskon kuin rakkaudenkin teologiaa. Siinä yhdistyvät niin inhimilliset oikeudenmukaisuuskäsitykset ylittävän Jumalan vanhurskauden ja armon ehdottomuus kuin myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ehdottomuus.
Luterilaisen maailman yhteisen sanoman muokkaamista koordinoivana henkilönä Kaisamari Hintikka on vakuuttanut eri tavoin ajattelevia ihmisiä ympäri maailmaa. Asianhallinnan ohella tämä johtuu hänen persoonallisista ominaisuuksistaan. Kaisamari Hintikka on älykäs, kuunteleva, sydämellinen ja huumorintajuinen henkilö, jonka seura tekee kaltaisekseen synnyttäen vilpitöntä mieltä ja ykseyttä.
Tarja Kantola
Aaro Rytkönen
Maikki Viljanen–Pihkala
Pekka Iivonen
Marjut Mulari
Minnamari Helaseppä
Anna Laine
Tapio Leinonen
Tapio Leskinen
Elisa Varkemaa
Leena Huovinen
Petri Järveläinen
Ismo Dunderberg
Pirjo-Liisa Penttinen
Hanna-Maija Ketola
Mikko Ketola
Anne Heikkinen
Sampo Muurinen
Anni Punkka
Lea Taivalsaari
Sini Mikkola
Haka Kekäläinen
Meri Ala-Kokko
Reetta Leskinen
Liinamaria Roos
Anne Granström
Ellu Seppänen
Suvimarja Rannankari-Norjanen
Päivi Salmesvuori
Kaisa Hirvonen
Tytti Matsinen
Elina Perttilä
Johanna Elo
Nele Borchardt
Leena Väyrynen-Si
Heidi Zitting
Susanna Merikanto-Timonen
Anu Laitila
Torsti Paijola
Satu Kantola
Freija Özcan
Terhi Paananen
Onnittelut ja Jumalan siunauksen toivotukset Jaakolle
Olen usein ihaillut sitä miten hyvin Suomi pystyi järjestämään karjalaisten aseman sodan jälkeen. Monia vaikeuksia oli enemmän kuin tarpeeksi ja kuitenkin niiden yli on eletty.
Mitenkähän yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voidaan yhdistää Jumalan oikeudenmukaisuuteen? Käsittääkseni ne ovat toistensa vastakohdat.
Niinkö? Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaate (ainakin nykyään) velvoittaa olemaan syrjimättä esimerkiksi vaikkapa vammaisia. Onko Jumalan oikeudenmukaisuus vastakohta vaikkapa tälle periaatteelle?