Nopeasti etenevä maallistuminen, mediapainotteinen kulttuuri ja epävarmuuden aika haastavat Helsingin hiippakunnan seurakunnat. Vuosia jatkunut negatiivinen jäsenkehitys ja taloudelliset menetykset ovat pakottaneet seurakuntia tiukkenevaan talouteen. Samanaikaisesti moniäänisyys ja näkemysten erilaisuus ovat vahvistuneet. Uusi piispa tulee kohtaamaan kaikki edellä mainitut ja monet muut haasteet.
Piispan keskeisiä tehtäviä ovat ykseyden edistäminen ja seurakuntatyön tukeminen. Ykseyden edistäminen on taitolaji, joka edellyttää piispalta syvää opillista tietämystä, kuuntelevia korvia, eriävien opillisten tulkintojen kärsivällistä kohtaamista ja selkeää oman näkemyksen ilmaisua. Juuri tämän takia Teemu Laajasalo olisi paras valinta Helsingin piispaksi.
Nuorissa ja nuorissa aikuisissa on kirkon tulevaisuus. Teemu Laajasalolla on vahva näkemys kirkon kasvatustoiminnan uudistamisesta ja sen välttämättömyydestä. Nuorten aikuisten sitoutuminen kirkon jäsenyyteen edellyttää seurakuntien toiminnalta yleensä ja hiippakunnan piispalta erityisesti nuorten huomioon ottamista uudistuspyrkimyksissä – unohtamatta kuitenkaan muitakaan ikäryhmiä.
Kirkon tiukkeneva talous haastaa Helsingin uuden piispan pohtimaan kirkon rakenteiden uudistamista ja tukemaan seurakuntia, kun ne sopeuttavat henkilöstöpolitiikkaansa uuteen tilanteeseen. Näiden kipeiden asioiden kohtaamiseen Teemu Laajasalon kokemus Helsingin seurakuntayhtymän johtajana ja tuomiokapitulin asessorina antaa hyviä valmiuksia.
Epävarmuuden aika saa ihmiset odottamaan kirkolta rohkaisua, toivon ja rakkauden sanomaa sekä arvojohtajuutta. Teemu Laajasalon kyky sanoittaa viestinsä tähän aikaan on omiaan lisäämään ihmisten luottamusta kirkon opetusta ja julistusta kohtaan. Hänen sanojensa mukaan kirkon tulee pysyä Sanassa, ajassa ja kasassa.
Timo Sahi
Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen
Paula Lehmuskallio
Sami Ojala
Veikko Pöyhönen
Laura Rissanen
Kaija Salmela
Jaakko Simojoki
Matti Sollamo
Raija Sollamo
Viivi Ali-Löytty
Maaria Apajalahti
Irja Eskola
Seikko Eskola
Veli-Matti Hynninen
Ville Jalovaara
Elina Koivisto
Lauri Kopponen
Maritta Laiho
Johanna Laisaari
Antti Lanamäki
Helena Lauriala
Liisa Mustajärvi
Mikko Myllys
Mikko Mäkelä
Jaakko Ojala
Arja Paavola
Niina Pihlajamaa
Nina Pitkänen
Tuula Pontela
Pekka Salomaa
Tuulikki Vuorinen
Hyvä, Seppo Häkkinen!
Arkkipiispaa siteeraten: ”Raikas, tarpeellinen puheenvuoro”.
Häkkinen puhuu asiaa. Kansalaisaloiteja sen puolesta esitetyt kannanotot ontuvat pahiten juuri yrityksessä mitätöidä lasten biologisten vanhempien merkitys.
Kiitos arvoisalle piispalle.me Seppo Häkkiselle tervetulleesta ja oikeasta piispallisesta kannanotosta. Tällaiset kannanotot luovat todellista uskottavuutta kirkkomme teologiseen linjaan ja tunnustuksellisuuteen. Tuntuu pappina tosi hyvältä, että piispamme puheenvuoro on raikas tuulahdus tähän tasa-arvoiseen avioliittolain aiheuttamaan keskusteluilmapiiriin.
Hienoa tukea. Lisää yhteiskunnallisia vaikuttajia tukemaan tervettä kasvualustaa lapselle.
Jos lasten oikeuksia ajatellaan, pitäisi sodat ja kaikkinainen väkivalta kieltää.
Sitä vähän ihmettelen, että täällä nyt näin kovasti kannustetaan kirkon johtoa ottamaan kantaa maalliseen lainsäädäntöön ja yhteiskunnallisiin asioihin. Olen aikaisemmista keskusteluista saanut sellaisen kuvan, että kirkollisten toimijoiden (ja etenkin pappien ja piispojen) pitäisi keskittyä uskon ydinkysymyksiin, eikä olla aktiivisesti vaikuttamassa yhteiskunnallisiin, eettisiin asioihin. Myös piispa Häkkinen itse on muistaakseni korostanut tätä asiaa.
Vai johtuuko tämä yhtäkkinen myönteisyys yhteiskunnalliseen ja maalliseen vaikuttamiseen siitä, että piispa Häkkinen vastustaa samaa sukupuolta olevien oikeutta mennä naimisiin keskenään? Yhteiskunnallista vaikuttamista pidettiin hyvin epäsopivana silloin kun papit ja piispa ovat ottaneet myönteisen kannan tähän asiaan.
Kun on jo monta julkista kannanottoa yhteen suuntaan, miksi ei toisinajattelijoilla sama oikeus.
”Vai johtuuko tämä yhtäkkinen myönteisyys yhteiskunnalliseen ja maalliseen vaikuttamiseen siitä, että piispa Häkkinen vastustaa samaa sukupuolta olevien oikeutta mennä naimisiin keskenään?” Sar R-L
Ei suinkaan. Kannanotot johtuvat siitä, että koska arkkipiispa ja monet papit lähtivät vaikuttamaan sukupuolineutraalin avioliittolakiehdotuksen puolesta kannattamalla sitä julkisesti, niin on enemmän kuin oikeus ja kohtuus, että myös vastakkaisella kannalla olevat voivat tuoda äänensä kuuluville. Nämä kannanotot ovat seuraus eivät syy.
Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että osa papeista on tehnyt sen peukutusvideon ja se on luonut tarpeen korostaa, ettei se vastaa koko kirkon mielipidettä.
Häkkisen kannanotto on siis reaktio arkkipiispan, Helsingin piispan ja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta peukuttavien pappien julkisiin kannanottoihin??
No ehkä sitten voi ajatella, että arkkipiispan, Helsingin piispan ja peukuttavien pappien kannanotot ovat reaktioita kirkkohallituksen jo aikaa sitten ottamaan kielteiseen kantaan koskien (alunperin) sekä rekisteröityjä parisuhteita että tätä ajankohtaista lakiesitystä.
Sellainen logiikka kuitenkiin on havaittavissa näissä keskusteluissa (monilla täällä kirjoittavilla) että jos joku pappi tai kirkon maallikko edistää homojen yhteiskunnallisia tai kirkollisia oikeuksia niin hänelle annetaan moitteita ja neuvoksi se, että pitäisi keskittyä yhteiskunnallisten eettisten asioiden sijasta ”uskon ydinkysymyksiin”. Sen sijaan jos joku pappi tai kirkollinen maallikko vastustaa homojen aseman parantamiseen tähtääviä hankkeita niin silloin yhteiskunnallinen aktiivisuus onkin hyvä asia.
Kirkon uskon ja opin kannalta Helsingin piispan, arkkipiispan ja mainittujen pappien peukutus on täysin kestämätöntä. Viran tunnuksia kantaen ilmoitettu mielipide on kirkon uskon ja opin kannalta harhaa, joka on tuomittava. Piispat ja papit voivat julkisuudessa ottaa kantaa kirkon uskon ja opin tunnustuksen mukaisesti. Näin on toiminut esimerkiksi kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo samoin kuin nyt piispa Seppo Häkkinen. Tässä ei ole mitään ristiriitaa.
” Sen sijaan jos joku pappi tai kirkollinen maallikko vastustaa homojen aseman parantamiseen tähtääviä hankkeita niin silloin yhteiskunnallinen aktiivisuus onkin hyvä asia.” Sari R-L
Jokainen kirkon piispa, pappi tai maallikko on oikeutettu ilmaisemaan hyväksyvän kantansa kirkon virallisen kannan mukaisesti, Siinä ei ole mitään kummallsita, jos kannattaa sen yhteisön näkemyksiä, mihin kuuluu. Kummallista voi olla se, että on toistuvasti sotajalalla siihen yhteisöön ja sen oppiin nähden, johon kuitenkin edelleen kuuluu.
”vastustaa homojen aseman parantamiseen tähtääviä hankkeita” on retoriikkaa, jolla yritetään antaa vastapuolesta kuva homoja syrjivistä ihmisistä. Homoseksuaalien asemaa voidaan parantaa monin tavoin, mutta avioliittolakia ei kuitenkaan tarvitse muuttaa, että tuo parantaminen onnistuisi.
”Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin”. Olen iloinen piispa Häkkisen selkeästä ja rohkeasta kannanotosta Jumalan luomistyön puolesta!
Voi siis ottaa ”ihan vapaasti” julkisesti kantaa, kunhan vastustaa tasa-arvoista avioliittolakiesitystä??
noin 15 vuotta sitten ”sai ottaa ihan vapaasti kantaa” kunhan vastusti rekisteröityjä parisuhteita, kuten virallinen kirkko.
Ja vuonna 1981 sai myös ottaa ihan vapaasti kantaa kunhan vastusti homoseksuaalisuuden poistamista sairausluokituksesta, kuten virallinen kirkko lausunnossaan sanoi.
Mihin joutuisimmekaan jos meillä ei olisi tätä moniäänisyyttä ja vapautta??
Hyvä, että meilä on moniäänisyys, kunhan kirkon liberaalitkin antaisivat kanssaan eri tavoin ajatteleville kotipaikkaoikeuden heidän omaan kirkkoonsa sen sijaan, että pyrkivät syrjimään heitä esim. joidenkin järjestöjen lähetysmäärärahoja boikotoimalla tai jopa kehottamalla perustamaan uusi kirkko. Yleensä he, jotka hakautuvat voimassa olevan instanssin kanssa perustavat uuden ja eroavat entisestä.
Piispat voivat aivan hyvin ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ja eettisiin kysymyksiin, koska se kuuluu piispan virkaan. Tämä sopii niin Askolaan ja Mäkiseen kuin Häkkiseen ja Jolkkoseenkin. Jos kannanotot ovat hyvin perusteltuja, ne voivat olla yhtä hyvin uudistushenkisiä kuin perinteisiäkin. Mitkään uudistukset eivät yleensä ole tapahtuneet ilman uusia uria aukovia mielipiteitä. Häkkinen ei siis ole toiminut väärin, kuten ei Askolakaan, vaan he ovat hoitaneet virkaansa.
Piispan asema on hieman erilainen kuin tavallisten pappien. Piispan tehtävä on käyttää kirkon ääntä, pappien taas kuunnella sitä. Piispoilla on persoonallisia eroja. Yksi syventää sitoutumistamme kirkon uskoon, toinen avaa silmiämme epäkohdille ja lähimmäisten hädälle. Molemmissa on tekemistä.
Olen useasti ihmetellyt, kuinka me olemme edes päätyneet äänestämään näin itsestään selvästä asiasta. Yhteiskunta on tosiaan moniääninen, mutta miksi kirkon tulee jatkuvasti puuttua yhteiskunnan ääniin? Eikö kirkolla ole oma ääni? Jeesushan sanoo, että Hänen omansa kuulevat Häntä, mutta kaikki eivät kuule.
Nykysin on havaittavissa, että lähes kaikkien vähemmistöjen on saatava asiansa esiin ja siihen käytetään kaikki mahdolliset keinot ja vedotaan syrjintään, demokratiaan ja tasa-arvoon. Lopulta tässä tasa-arvoisessa avioliittolaissakin äänestetään niin kauan, kunnes saadaan asiaa ajavan tahon taholta toivottu tulos.
Kirkon ei tarvitse, eikä mielestäni aina kannata lähteä tähän yhteiskunnalliseen mielipide aaltoiluun mukaan. Raamatun Sana on riittävän vakaa, jotta tässäkin asiassa voidaan seisoa selkä suorana. Ei ole ihmisarvoa loukkaavaa sanoa, että avioliitto on miehen ja naisen välinen suhde. Homoseksuaalit ovat täyden ihmisarvon omaavia, mutta seksuaalisen toimintansa puolesta pieni normista poikkeava vähemmistö. Miksi tätä ei voi selkeästi tunnustaa?
Tasa-arvoon vetoaminen saa joskus koomisia piireteitä. Ei maailma ole tasa-arvoinen, vaikka me kuinka sitä haluamme, me emme voi muuttaa sitä tosiasiaa, että erilaisuutta tulee aina olemaan. Tasa-arvo kysymys on muutenkin käsitetty mielestäni väärin, kun se sotketaan ihmisarvon ehdottomaan suvereniteettiin.
Hyvä että joku Kirkon Piispoista uskaltaa asettua Raamatun selvän ilmoituksen taakse. Epäselvää ääntä on kuultu kirkon taholta viime vuosina turhan usein.
Ihmiskunta on seksuaalisen identiteettinsä kanssa usein ongelmissa, mutta ei vaikeudet ole sillä vähentyneet, että lyödään ongelmat maton alle ja sanotaan, että kaikki on ok ei ole mitään ongelmaa.
Haureutta ilmenee avioliiton sisällä yhtä lailla, kuin sen ulkopuolella ja joskus syyllisyys on raskaampaa kuin ihminen jaksaa kantaa, mutta se on elämää. Haureus on ihmisen sydämessä ja sen kieltäminen on seurausta synnistä, joka ihmiskunnan keskuudessa vallitsee. Ei sitä saa pois, vaikka kuinka leikkisin, että ei sitä ole. Ei heterot ole yhtään sen vähempää haureellisia, kuin homoseksuaalit.
Kirkko on synnin tunnustava yhteisö, ei synnin kieltävä ja sitä peittelevä yhteisö. Mitä yhteistä on kirkolla ja maailmalla? Jos maailma kieltää synnin, niin kirkko on sen kuitenkin tunnustava. Paavali sanoo:
”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” 2.Kor.6: 14-15
Kirkon ei pitäisi lähteä sekoilemaan maailman päättäjien arvomaaliman kanssa. Maailmassa on maailman halu ja tahto ja se tekee päätöksensä niiden mukaan.
Kirkolla on arvot, jotka nousevat Raamatun ilmoituksesta, joka on selkeä.
Ismo Malinen, kirjoitit todella tärkeää asiaa.
Ismo Malinen,
kiitos selväjärkisestä kommentista.
Yhdyn muutoin Ismo Malisen kirjoitukseen, mutta silmääni pisti asia joka on noussut esiin viimeaikoina usein. Toivottavasti en ymmärrä väärin Malisen ajatusta. On ollut uskovien taholla ajatus ettei kristitylle kuulu yhteiskunnan asioiden hoito eli politiikka ja nyt on noussut siihen myös kirkko. Kirkoilla ei saisi olla mielipidettä yhteiskunnallisiin asioihin eikä vaikuttaa niihin. Onko niin että yhteiskunta ja kirkot leijuva jossakin eristyksissä toisistaan vailla kontaktia, että nimenomaan kirkot ovat desifioitu sellaisiksi ettei niillä ole, eikä saa olla mitään ajatusta ja ymmärrystä yhteiskunnan asioihin. Kuitenkin kirkossa toimivat ei ole desifioituja, vaan ajattelevia ihmisiä ja joilla on myös ajatuksia hyvästä yhteiskunnasta sekä toimivat siinä aktiivisesti. Eikä yhteiskunta ole mikään arvotyhjiö joka toimisi jotenkin ropotin tavoin hoidellen yhteisiä asioita. Tasa-arvoisen avioliiton kannattajat voivat kyllä käyttää kirkkoa ja sen sanomaa, mutta myös viestimiä ihan surutta. Ottaen huomioon vielä että ei ole kyse jostakin nimikkeestä vaan kokonaisuudesta johon kuuluu se normaali perhe. Suunniteltu yhteiskunnallinen muutos on sellainen murros toteutuessaan jota ei kukaan vielä näe muutoin kuin aavistella. Nyt on jo tapahtunut yhteiskunnassa muita asioita jotka laajetessaan tulevat vaikuttamaan näkyvästi koko yhteiskunta kerroksissa.
Edellinen kommenttini oli tarkoitettu Sarille.
Ismo Malinen sen sanoi. Kiitos piispalle!