Nopeasti etenevä maallistuminen, mediapainotteinen kulttuuri ja epävarmuuden aika haastavat Helsingin hiippakunnan seurakunnat. Vuosia jatkunut negatiivinen jäsenkehitys ja taloudelliset menetykset ovat pakottaneet seurakuntia tiukkenevaan talouteen. Samanaikaisesti moniäänisyys ja näkemysten erilaisuus ovat vahvistuneet. Uusi piispa tulee kohtaamaan kaikki edellä mainitut ja monet muut haasteet.
Piispan keskeisiä tehtäviä ovat ykseyden edistäminen ja seurakuntatyön tukeminen. Ykseyden edistäminen on taitolaji, joka edellyttää piispalta syvää opillista tietämystä, kuuntelevia korvia, eriävien opillisten tulkintojen kärsivällistä kohtaamista ja selkeää oman näkemyksen ilmaisua. Juuri tämän takia Teemu Laajasalo olisi paras valinta Helsingin piispaksi.
Nuorissa ja nuorissa aikuisissa on kirkon tulevaisuus. Teemu Laajasalolla on vahva näkemys kirkon kasvatustoiminnan uudistamisesta ja sen välttämättömyydestä. Nuorten aikuisten sitoutuminen kirkon jäsenyyteen edellyttää seurakuntien toiminnalta yleensä ja hiippakunnan piispalta erityisesti nuorten huomioon ottamista uudistuspyrkimyksissä – unohtamatta kuitenkaan muitakaan ikäryhmiä.
Kirkon tiukkeneva talous haastaa Helsingin uuden piispan pohtimaan kirkon rakenteiden uudistamista ja tukemaan seurakuntia, kun ne sopeuttavat henkilöstöpolitiikkaansa uuteen tilanteeseen. Näiden kipeiden asioiden kohtaamiseen Teemu Laajasalon kokemus Helsingin seurakuntayhtymän johtajana ja tuomiokapitulin asessorina antaa hyviä valmiuksia.
Epävarmuuden aika saa ihmiset odottamaan kirkolta rohkaisua, toivon ja rakkauden sanomaa sekä arvojohtajuutta. Teemu Laajasalon kyky sanoittaa viestinsä tähän aikaan on omiaan lisäämään ihmisten luottamusta kirkon opetusta ja julistusta kohtaan. Hänen sanojensa mukaan kirkon tulee pysyä Sanassa, ajassa ja kasassa.
Timo Sahi
Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen
Paula Lehmuskallio
Sami Ojala
Veikko Pöyhönen
Laura Rissanen
Kaija Salmela
Jaakko Simojoki
Matti Sollamo
Raija Sollamo
Viivi Ali-Löytty
Maaria Apajalahti
Irja Eskola
Seikko Eskola
Veli-Matti Hynninen
Ville Jalovaara
Elina Koivisto
Lauri Kopponen
Maritta Laiho
Johanna Laisaari
Antti Lanamäki
Helena Lauriala
Liisa Mustajärvi
Mikko Myllys
Mikko Mäkelä
Jaakko Ojala
Arja Paavola
Niina Pihlajamaa
Nina Pitkänen
Tuula Pontela
Pekka Salomaa
Tuulikki Vuorinen
Kiitos, piispa Häkkinen!
Hienoa, että edes joku piispoista uskaltaa vaikka uskon useammankin piispan olevan samaa mieltä Häkkisen kanssa.
Kiitos kaikkien niiden puolesta myös, jotka ovat piispa Häkkisen kanssa samaa mieltä. Näille sivuistoille on lähes mahdotonta laittaa perinteisen avioliittokäsityksen puolestapuhujan ja Raamatun arvovaltaa ainoana oikeana totuutena pitävän kirjoituksia. Voimia ja Jumalan siunausta Teille, piispa Häkkiselle, kaikkien paineiden keskellä. Jumala tulee sen kerran palkitsemaan Hänen edessään. Niiden henkilöiden, jotka vastustavat Jumalan Sanaa, on tosi suuri huoli. Mitä he kerran sanovat, kun tulevat huomaamaan, että on ollut nukahtaminen. Seuraavassa laulussa tämä kerrotaan selin sanoin: https://www.youtube.com/watch?v=qFmUZB_OH0g
Aivan. Lisää siis sukupuoletonta ja muutenkin jumalatonta maailmankuvaa lapsille? Eiköhän pallomme kerro jo tarpeeksi tästä murhetarinasta.
Tämän kommentin paikka oli toisaalla.
Voi kirkko parkaa.
Menipä laki eduskunnassa tasa-arvoisena tai sukupuolineutraalina hommana läpi tai ei, niin tasa-arvostahan ei kuitenkaan voida koskaan puhua.
Verrattuna heteroparien liittoon, homojen tai lesbojen liitto on epätasa-arvoinen aina heteroihin verrattuna, koska he yksinkertaisesti eivät keskenään, siis keskenään, voi lisääntyä. Aina on mukana joku muu, jos lapsi halutaan. Yhteisestä biologisesta lapsesta ei koskaan ole kyse. Se on todellista epätasarvoa, joka ei näillä näkymin muutu.
Epätasa-arvoa on myös se, että jotkut heteroparit eivät voi saada lapsia, vaikka kuinka hoitoja saisi, Epätasa-arvoa riittää. Onneksi paljoa voidaan muuttaa, kaikkea ei.
Jos päädytään sukupuolineutraaliin lakiin yhteiskunnassa yleensä, niin mikäs siinä, jos se sukupuolivähemmistöille on tärkeää. Kirkon kanta perustuu tai ainakin tulisi perustua aina Raamattuun oli se kivaa tai ei meille kuolevaisille.
Kiitos Piispa Seppo Häkkinen!
Myös tähän kannattaa lukijoiden syventyä: http://sammelijuntunen.kotisivukone.com/122
Poimin tuosta Sammeli Juntusen kirjoituksesta perustelun nykymalliselle aviolioliitolle.
”Ensimmäisen näkemys on nimeltään conjugal view (tulee latinan sanasta coniugium, avioliitto). Sen mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto (union), jossa he tekevät toistensa kanssa pysyvän ja muut poissulkevan sitoumuksen. Aviopuolisot sinetöivät liittonsa ja uudistavat sitä sukupuoliyhteydellä. Liitto saa biologisen täyttymyksensä lasten saamisessa ja kasvattamisessa. Avioliitto on arvokas sellaisenaan, mutta siihen sisältyvä luontainen suuntautuneisuus kohti lasten saamista ja kasvattamista antaa sille sen erityisen rakenteen, johon kuuluvat yksiavioisuuden ja aviollisen uskollisuuden normit. Periaatteellinen (mutta ei aina käytännössä toteutuva) linkki lasten saamiseen ja hyvinvointiin selittää, miksi avioliitto on instituutiona tärkeä yhteiskunnalle ja miksi valtion tulee tunnustaa avioliiton erityinen arvo ja säädellä sitä erityisellä lainsäädännöllä.”
Hyvä Häkkinen. Löytyyhän sieltä kirkosta joku mieskin, joka uskaltaa olla Raamatun linjoilla. Punavihreät naispapit ovat ajaneet kirkon kaaokseen…
Homobuumi on sokaissut tämä kansan. Arkkipiispa on tässä säälittävä esimerkki.
Jos synnin yhteydessä aletaan puhua ihmisoikeuksista ja tasa-arvopsta, niin pimeä tehdään valoksi ja vagiona peräaukoksi.
Finlaysonkin pitää häpeää kunnianaan julkaisemalla Tom of Finlandin taiteeksi kutsuttuja homppeliakteja kangaskuoisissaan. Menee meidän perheessä Finlaysonin tuotteet boikottiin.
Onko Jujmala todella sanonut? -filosofia on johtanut siihen, mihin se johti paratiisissakin.
Kyllä minäkin päätin asettaa Finlaysonin tuotteet boikottiin. Luhdaltakin löytyy hyviä tuotteita ja monelta muulta.
Pidän Finlaysonin kannanottoa poliittisena.
Mahtava kyllä tuo Sahimaan pimeän ja valon sekä synnin sijoittelu ihmisen ruumiinaukkoihin. On teologiakin muutoksen kourissa, jos tällaisia oerusteluja aletaan käyttää :D…
Koska kristinuskoon kuuluu että Raamattu on ylin auktoriteetti ja tämän ilmoituksen mukaan Jumala kutsuu kaikkia iankaikkiseen elämään, kirkko syyllistyy piittaamattomuuteen, heitteillejättöön ja todelliseen homofibiaan mikäli se lähtee hyväksymään/siunaamaan suhdetta, joka estää homoilta tämän Jumalan kutsun. Siitä on rakkaus kaukana. Elämme 2000 luvulla kuin pimeää keskiaikaa siinä mielessä, että edes suuri osa papistoa ei lue Raamattua päivittäisenä ruokanaan Ei siksi ole ihme, että Raamattua tuntemattomat ovat valmiita kantamaan alttarille vierasta tulta. He tekevät kirkostamme kulttia, joka paljastaa todellisen luonteensa vasta ajan myötä.
Missä viipyy muiden piispojen julkinen tuki Häkkisen kannanotolle?!
Kunnioitettava kannanotto piispa Häkkiseltä.
Tällä ajankohtaisella asialla on puolensa. Piispa otti kantaa nimenomaan lapsen kannalta, joka on varsin ymmärrettävää. Onhan biologinen ja kiistämätön tosiasia ja elämän lähtökohta, että vain mies ja nainen voivat yhdessä saada lapsen.
Se, että tämä aihe on niin ajankohtainen, johtunee osaltaan siitä, että läntisessä maailmassa ei enää haluta kriminalisoida eikä hylkiä ns. normista poikkeavaa seksuaalisuutta vaan on haluttu antaa näille ihmisille ensinnäkin ihmisarvo ja nyt myös tasa-arvo muiden kanssa. Tasa-arvo ei toki toteudu monessa muussakaan asiassa edelleenkään, mutta siihen pitää silti ehdottomasti pyrkiä.
Ihmiseltä ei voi eikä saa ominaisuuksiensa takia evätä rakkautta toista ihmistä kohtaan ja lain edessä kaikkien tulisi myös olla tasa-arvoisia. Tästä on käsittääkseni kysymys tasa-arvoiseen avioliittolakiin pyrkimisessä.
Lapsen kannalta katsottuna ns. luonnollinen asia on, että lapsella on isä ja äiti. Mutta tässä asiassa on paljon poikkeuksia ja epäkohtia jo perinteisessäkin perheessä. Erot, lapsettomuudet, toisen tai molempien vanhempien kuolemat, vanhemman paha alkoholisoituminen tai väkivaltaisuus,
adoptiovanhemmuus… Kaikki nämä jossain määrin kaventavat lapsen luonnollisia oikeuksia.
Miksi kahden samaa sukupuolta olevan hyvän vanhemman lapsella olisi jotenkin vähemmän oikeuksia kuin edellä mainituilla tai vain ihan perinteisen, hyvänkin perheen lapsilla?