Demokratiasta sanotaan: Valta on kansalla! En ole kyllä huomannut juurikaan sitä. Olen koetellut itseäni. Välillä olen äänestänyt ja välillä jättänyt väliin. Olen äänestänyt useampaa puoluetta, eikä sekään ole tuntunut missään. Ei ole ollut autuaallisempi tai raadollisempi olo vaalien jälkeen. Viimeistään hallitusneuvottelujen yhteydessä huomaan pikkuruisen vaikuttamisyritykseni hukkuneen pintakuohuun. Nimittäin annettuamme äänemme laskemme ajatuksemme hortoilemaan politiikan tuuliin ja lopulta emme tiedä oliko vaikutus hyvä vai huono.
Monipuoluejärjestelmän pitäisi antaa kohtuullista hyvää jokaiselle. Mistä sitten tulevat ne konfliktit, joita tasaisin välein tulee. Näytelläänkö meille teatteria miten raskasta on vastuun kantaminen. Joskus ihmettelen sitä, että jotain asiaa voidaan vääntää vaikkapa viikon verran ja ratkaisu syntyy lopulta pikkutunneilla. Onkohan kaikki enää hereillä siihen aikaan? No tämä on maallista kaikki. Vai tuleeko kina siitä, että joku yrittää ottaa isommalla kauhalla?
Hengellinen kenttä näyttää erilaiselta. No onhan kirkolla kirkolliskokous, jossa toimivat kansanvallan periaatteet. Sitten on paljon muita toimijoita joiden toimintaperiaate on ulkopuoliselle vieras. Kirkko on kuitenkin suunnan näyttäjä, mutta miten se suunta määritellään? Jos on iäisyysulottuvuus mukana, niin luulisi ainoan ohjekirjan olevan varsin painavassa roolissa. Onko se, en tietä, kun en ole ollut paikalla. Tuntuu vain jotenkin turvattomalta, kun aloitteita tulee asiasta kuin asiasta eikä perusteina aina ole Raamatun sana, vaan tasa-arvo ym humaanit asiat. Eikö valtion hallinto riitä käsittelemään ihmisoikeuksiin kuuluvia asioita?
Jos kirkossa kerrottaisi, että tämä toiminta on osa arkipäivän viihtymistä, niin kaikki olisi OK! Jos kuitenkin siinä sivussa elätellään iankaikkisen elämän toivoa ja sitäkin lupaillaan, niin olisi syytä tarkistaa kauppatavaran sisältö vastaako se yhtään mainoksen lupaamia asioita. Mieleeni tulee erään postimyyntifirman toiminta 50-luvulla. Kataloogi tuli meidänkin mökkiin ja siellä kaupattiin monitoimityökalua. Se oli vasara, jolla voi hakata nauloja ja kiskoa niitä ylös. Voi leikata lasia, siinä oli ruuvimeisseliä ja pienen reiän poraamiseen verme. Kun sain pikkupoikana sen kinuttua itselleni, niin posti toi kyllä yllätyksen. Se oli noin kaksikymmentä senttiä pitkä eikä naulojen hakkaamisesta eikä niiden poisvetämisestä tullut puhettakaan. Väärän tavaran hankkiminen maksaa hintansa, mutta hyödyttääkö?
Varmasti ajankohtainen blogi kunnallisvaalien lähestyessä ja esitit varsin puolueetonta tarkastelua kansanvallasta myös hengellisissä yhteyksissä. Yhtä näkökulmaa jäin kaipaamaan, nimittäin sitä, josta Raamattu kertoo.
Kristukselle tarjottiin sekä “kaikkien maailman valtakuntain loistoa” että yhden alueen kuninkuutta.(Lu4:6,7:Joh6:15) Hän kieltäytyi tarjouksista. Miksi?
Raamattu kertoo, että seurakuntiin valittiin vastuutehtäviin seuraavasti: “Ja kun he(Paavali ja Barnabas) olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa…”(Apt14:22,23) Ja Titukselle tuli tällainen määräys ja seikkaperäiset toimintaohjeet : “Asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat”(Tit1:5)
Voitaisiinko nykyisessä kristillisessä seurakunnassa menetellä alkukristittyjen tavoin? Miksi ei?
Aina kun lähtee nurisemaan jostain, olisi kohtuullista, jos olisi heittää ehdotus paremmasta toimintamallista. 😉
Demokratia sattuu olemaan maailman hienoin keksintö, vaikka yksilötasolla tuntuisikin ettei vaikutusmahdollisuuksia juuri ole. Pitää myös aina muistaa, mistä demokratia ponnistaa: diktatuureista ja sääty-yhteiskunnista. Nekö olisivat sitten parempi ratkaisu, ja niissäkö sitä rahvas pääsisi vaikuttamaan?
Ihmettelin Lauri Lahtisen Blogissaan esittämää demokratiakritiikkiä ja tuli mieleen myös kysymys, että mikä olisi parempi hallintomalli esim. Suomenmaahan?
Rauli Toivonen toi esille Raamatulisen mallin, jossa ns. vanhimmat toimisivat vastuutehtävissään ”alkukristittyjen tavoin”. Tietoni mukaan monissa uskonnollisissa yhteisöissä menetellään ”alkukristittyjen tavoin” ja valtaa käyttäää jonkinlainen ”vanhemmisto”.
Esim. Mormoonit, Jehovantodistajat, vanhoillislestadiolaiset Helluntailaiset j.n.e. Henkilökohtaisesti ne tällaisia ”vanhemmisto”- hallintomalleja kannata, sillä kokemusta on. Neljänkymmenen vuoden takainen kokemus ei rohkaise tällaista hallintovaltaa kannatamaan.
Antero Syrjänen esitti tähän keskusteluun järkevän ja kypsän mielipiteen. Demokratia on tällä hetkellä ”maailman hienoin” hallintomalli. Kannattaa seurata mitä maailmassa tapahtuu.
Onko Venäjä hyvä maa Jehovantodistajille? Entä Kiina? Miltä näyttää tilanne Myanmarissa Lauri Lahtinen?
Demokratia ja muut hallintomuodot tuottavat kovin erilaisia vallanpitäjiä tähän maailmaan, toiset ovat kristillisyydelle suopeampia kuin toiset. Raamattu kuitenkin sanoo nykytilasta: ”Kaikkien on alistuttava vallanpitäjien ja viranomaisten määräyksiin.”(Ro13:1)
Raamattu ei aseta siis maallisia hallintoja paremmuusjärjestykseen, mutta tarjoaa parhaana vaihtoehtona sitä tulevaa Jumalan valtakuntaa, Jeesuksen johtamaa järjestystä täällä maapallolla.
Rauli Toivonen.
Asia voi olla kuten kirjoitat, mutta Jeesuksen johtamasta tulevasta järjestyksestä meidän on turha keskustella. Se valtakunta on joillekin uskonasia, toisille jonkinlaista Raamattuun perustuvaa houretta ja muille jotain näiden kahden suhtautumistava väliltä.
Tuokin totta. Liitin tuon Jumalan valtakunnan nykyisten hallintomallien vastakohdaksi vain siksi, että täydellinen luottamus taivaalliseen hallitukseen auttaa olemaan mahdollisimman puolueeton näihin nykyisiin nähden.
On varsin vapauttava tunne siinä, ettei tarvitse kokea blogistin kuvailemaa sellaista pettymystä , että ”annettuamme äänemme laskemme ajatuksemme hortoilemaan politiikan tuuliin ja lopulta emme tiedä oliko vaikutus hyvä vai huono.” Voi suunnata energiansa ja muut resurssinsa johon parempaan.
Niin, Rauli, mutta sillä aikaa kun sitä jo parituhatta vuotta myöhässä olevaa taivaallista hallitusta odotellaan, todellisuuttakin tulisi hoitaa jollain tavalla. Eikä vähiten siksi, että kaikilla meillä olisi ihmisoikeudet.
Ihmisoikeudet, jotka te Jehovan todistajat eväätte kaikilta entisiltä jäseniltänne.
Oikeastaan halusin kritisoida kirkollista päätöksentekoa, jossa enemmistöt ja vähemmistöt tekevät ratkaisuja asioissa, joissa pitäisi mielestäni ottaa huomioon Raamattua paremmin.
Toinen asia on siis se, että minun äänilläni ei ole merkitystä siksi, että hallituspohjaa useasti muodostetaan sellaisista puolueista, jotka eivät vastaa ihannettani.
Olisiko Jeesus ollut jotain muuta kuin sosiaalidemokraatti tai joku muu vasemmalle kallellaan oleva, ja jos olisi, millä perusteella?
Eipä varmasti olisi ollut vasemmalle kallellaan.
Äänestäminen on vain yksi vaikuttamistapa. Paljon tehokkaampia tapojakin on olemassa.
Miksiköhän usein väitetään, että äänestäminen olisi ainoa? Demokratia on tietysti hyvä systeemi silloin, kun sitä ei käytetä väärin, eikä tehdä siitä itsetarkoitusta. Näimme miten kävi Syyriassa, kun sinne yritettiin sitä viedä. Egyptissäkin kävi huonosti demokratialle. Siellä vaalien jälkeen käsittääkseni oppositio haluttiin nujertaa kokonaan.
Jotain muutakin tarvitaan, kuin pelkkä demokratia, jotta sen avulla voidaan asioita hyvin hoitaa. Tarvitaan myös ajatus tasa-arvosta kaikkien kanssa. Demokratia ei saisi olla koskaan jotain joka on jo saavutettu. Mielestäni sen tulisi jatkuvasti olla jotain johon yhdessä pyritään.
Demokratia on paras mahdollinen järjestelmä. Se sisältää monipuoluejärjestelmän. Siinä tietyt, vaaleissa eniten saaneet puolueet plus ”apupuolueet” muodostavat hallituksen. Se onkin sitten demokratian heikko kohta. Kukaan hallituspuolueista ei saa ohjelmaansa sellaisenaan läpi, vaan on tehtävä kompromisseja toisten puolueiden kanssa, joten tulos saattaa olla huono. Siksi ihmiset pettyvät, kun ”oma” puolue petti heidät itselle tärkeässä asiassa. Ennen äänestämistä tämä kannattaa ottaa huomioon. Toinen heikko kohta on oppositio. Siellä voi revitellä, tuomita kaikki hallituksen esitykset, mutta parempiakaan ei tarvitse esittää. Kun sitten oppositio pääsee joskus hallitukseen, osat vaihtuvat. Hallituksessa tämä entinen oppositiopuolue joutuukin syömään entiset lupauksensa ja tekemään kompromisseja, joita oppositiossa ollessaan ei olisi tehnyt. Siksi opposition arvostelut voi jättää omaan arvoonsa. Katsomosta on helppo huudella, kun kentällä pelataan.
Mitä tulee kirkkoon ja sen opetuksiin, se ei ole kovin demokraattista. Miehet haikailevat edelleen tilasta, jossa he voivat määrittää naisten aseman (itsensä alapuolelle). Tasa-arvo nahdään ainoastaan miehen ja naisen välisenä, vaikka se on paljon laajempi. Esimerkiksi leivän tasaamisena kaikkien kesken.
Lauri ja Leo. Demokratialle ei oikein ole vaihtoehtoja kirkon ja seurakuntien hallinnossa, mutta demokratioitakin on keskenään hyvin erilaisia. Myös ”vanhimmistoja” ja kirkkoneuvostoja tai kirkolliskokouksia on keskenään erilaisia. Se, mikä ratkaisee, on tehtävä- ja vastuunjako sekä läpinäkyvyys. Konservatiivisessa protestanttisessa kristillisyydessä on usein korostettu kristittyjen yksimielisyyttä. Sen ylläpitämiseksi on sitten paheksuttu puolueita harmonian ja rauhan rikkojina. Koska kysymys on tietenkin monta kertaa yksimielisyyden illuusiosta, päätöksenteko junaillaan käytännössä jonkin klikin tai muun verkoston kautta. Ulospäin päätökset ja valinnat sitten selitetään ”uskovien yhteiseksi ymmärrykseksi” tai päätökseksi. Yleensä niissäkin sitten joku taipuu enemmistön tai vahvimman vaikuttajan mukaan.
Pekka Veli Pesoselle vain se, että monessa arabi- ja afrikkalaisessa maassa demokratia on ollut alusta alkaen vain lännestä kopioitu kulissi. Varsinaista valtaa käyttävät erilaiset klaanit tai sotilaat ihan muiden pelisääntöjen kuin demokratian pohjalta. Tosin koronakriisi on avannut minunkin silmäni sille, että rauhanaikojen äänestys- ja keskustelukulttuuri perusoikeuksista pauhaamisineen voi olla iso este jämäkälle kriisinhallinnalle.
Marko Sjöblom: ”Demokratialle ei oikein ole vaihtoehtoja kirkon ja seurakuntien hallinnossa, mutta demokratioitakin on keskenään hyvin erilaisia.”
Olen samaa mieltä, vaikka olenkin arvostellut ev.lut. kirkon hallintoa. Se on mielestäni edustuksellista näennäisdemokratiaa, jossa seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuus esim. kirkolliskokousten päätöksiin on olematon. Jos seurakuntalaisten ”ääni” olisi saanut suoremmin vaikuttaa kirkossamme, niin tuskin pappien virkauudistus ja samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen olisi ollut niin ongelmallista kuin se kirkossamme on ollut.
Oletan, että olen kanssasi jyrkästi erimieltä em. asioista, mutta haluan tuoda mielipiteeni esille koska osoitit minullekin kommenttisi.
Leo, minusta demokratialla on kirkossa oikea ja väärä käyttö. Hallinnossa se on usein korvaamaton, uskon ja opin (sekä kristillisen elämäntavan) kysymyksissä tavallisesti ongelmallinen. (Jo vanha kirkko katsoi uskovan seurakunnan olevan vastapäätä piispoja ja papistoa). Tältä osin demokratia rinnastuu mielestäni tieteeseen, sen tuloksethan eivät ole ratkaistavissa äänestämällä. Joka tapauksessahan demokratia edellyttää äänen käyttäjältä harkintaa ja ymmärrystä. Minusta ei esimerkiksi ollut perusteltua poistaa konfirmaatiota ja siten rippikoulua kirkollisen äänioikeuden ehtona. Hallinnollinen mielivalta, kulissien takainen juonittelu ja kunnallispolitiikkaan vertautuva kirkollis- ja seurakuntapolitiikka ovat ne kirkon isot ongelmat. Sekä kirkon jäsenkunnan tietämättömyys oman uskonsa sisällöstä & päättäjien asiantuntemattomuus monista käytännönkin asioista.
siis… usko(noppi) rinnastuu tieteeseen.
Jos vain kirkossa kävijät voisivat äänestää, niin en usko että koko kirkkoa hiertävää kysymystä olisi edes otettu esille. Kirkkoa hiertää pääasiassa ne jotka ei messuissa käy. Veikkaisin että enemmistö kirkossa käyvästä väestä vastustaisi asiaa. Ottaen huomioon että ruuhkasuomessa messuissa käy melko vähän väkeä.