Itsenäisyyspäivänä juhlimme omaa maatamme, sen vapautta ja itsenäisyyttä. Juhlapäivänä katsomme paljon taaksepäin aina Raatteen tietä, Sibeliusta ja sisällissotaa myöten. Katsomme jonkin verran myös siihen, missä ja mitä olemme tällä hetkellä maana, kansana ja suomalaisina. Vähemmän katsotaan eteenpäin!
Itse ryhdyin miettimään, mikä on kansamme suunta ja miten sitä määritellään ja tuodaan esille. Tai onko sellaista? Tai mikä on Suomi-nimisen maan ja kansan yhteinen idea? Onko sellaista?
Selviytyminen ja itsenäisyyden säilyttäminen on ollut yksi maamme idea, joka edelleen tuodaan itsenäisyyspäivänä esille muiden muassa sotavuosia muistellen. Samoin tuodaan esille jälleenrakentaminen eli se, kuinka sodissa kärsineen maan ihmiset rakensivat maan jälleen. Oma kulttuuri on myös ollut tärkeällä sijalla maamme ideaa määritettäessä, ainakin itsenäisyyden alkuaikoina.
Hyvinvointi ja tasa-arvo ovat olleet myös maamme idean aiheina. Niitä on korostettu ja kerrottu, kuinka hyvinvointi-Suomea edelleen ylläpidetään ja kuinka ”on lottovoitto syntyä Suomeen”. Jotenkin tähän jatkumoon kuuluu kuuluisa ja myös kyseenalaistettu sote-hanke. Senkin idea ja tavoite on hyvinvointi-Suomen edelleen voimassa pitäminen.
Innovaatiot ja teknologisen edelläkävijän rooli ovat olleet maamme ideana hyvinvointi-idean rinnalla ja jälkeen. Tämä idea sai tosin kovan kolahduksen, kun Nokialle kävi kuten kävi. Teknologinen huippuosaaminen oli totta, mutta se oli pysähtynyt tavalla, jota ei huomattu. Tai toiset olivat yksinkertaisesti kirineet rinnalle ja ohi.
Osa maallemme ja kansallemme nostetuista ideoista on myös jakanut kansaa. Sellainen on ainakin moniarvoisen ja monikulttuurisen Suomen idea. Se on nostanut jopa ääri-ilmiöitä. Suuren pakolaismäärän tulo herätti paljon auttamishalua, mutta se herätti myös pohtimaan maamme mahdollisuuksien rajoja. Tällaista pohdintaa esitti julkisesti jopa presidentti.
Mikä olisi nykypäivän ja tulevan vuosikymmenen Suomen idea? Varmaan on niin, että yhtä ja kaikille yhteistä ideaa ei löydy. Perussuuntia ovat jollakin tavalla sisäänpäin kääntyminen eli impivaaralaisuus ja ulospäin avautuminen. Viime mainittu on tosin jo monella tavalla itsestään selvyys. Hyvinvointi-Suomi lienee edelleen agendalla.
Millaisena nuoret näkevät Suomen idean? Mitä he haluavat tehdä ja millaista Suomea ja maailmaa rakentaa? Jotakin entistä on myös nuorten ajatuksissa, kun katsomme vaikka halukkuutta maanpuolustukseen. Mutta paljon on myös uutta. Moniarvoisuus ja kansainvälisyys ovat itsestään selviä juttuja nuorille. Monien perinteisten instituutioiden merkitys nuorille on kysymysmerkki. Osa pitää vaikkapa kirkkoa ja puolueita tärkeinä, osa ei. Monille ekologisuus on yksi tärkeimpiä arvoja. Omistaminen ja aikaisempien sukupolvien tyylinen elämäntapa ei ole monille nuorille enää merkittävä.
Mikä on sinun mielestäsi Suomen idea? Sitä sopisi pohtia maamme juhlavuotena! Mikä on kirkkojen ja kristillisyyden rooli siinä?
Toivo Loikkanen
Kävikö Nokialle niinkuin kävi teknologisen huippuosaamisen pysähtymiseen vai kansainvälisen talouden huippuosaajien hyökkäykseen?
Martti, Voitko hieman selventää tuota kommenttiasi. Siitä taitaa puuttua jotakin? 🙂
Nokialle tehtiin nähdäkseni elopit.
Maailman tulevaisuutta voidaan peilata valtavien muutosten varjossa jo lähitulevaisuudessa. Teknologinen kehitys muuttaa hallitsemattomasti mutta syvästi elintapojamme ja heikentää terveyttämme. Koulutuksen, tiedon ja sivistyksen rapautuminen antaa tilaa populismille ja ääri-ilmiöille, jotka muuttavat viihde-, tiede-, ja turvallisuusympäristöämmekin. Ilmasto on voimakkaasti lämpenemässä sulattaen suuret jäätiköt merenpinnan 80 m nousuineen, mutta siihen tuo 20 – 30 vuoden katkoksen 2030 luvulla alkava minijääkausi auringonpilkkuminimineen. Sadat tai tuhannet miljoonat tulevat kuolemaan maapallolla nälkään 2030 ja 2040 luvuilla kun auringon säteilyteho laskee jopa 40 %. Maailman talous menee tämän takia aivan sekaisin. Elintapojen muutos ja kemialliset haitta-aineet ovat voimakkaasti muuttamassa sukupuoliterveyttä (mm. feminisaatio), seksuaali- identiteettiämme, seksuaalista käytöstämme ja lisääntymiskykyämme. Tilastoissa muuttuneet trendit ovat jo nähtävissä. Ihmisten mielenterveys (ADHD, masentuneisuus, stressaantuneisuus oireyhtymä, varhainen aivotaantuma, muistisairaudet,) on vanhenemisen, elinympäristömme muutoksen, heikon tietoisuustason ja heikon ennaltaehkäisypolitiikan seurauksena myös voimakkaasti heikkenemässä. Maailman valtavaksi paisunut velkapommi, joka yhdistyy Euroopan rakenteelliseen nollakasvuun laukeaa melko varmasti aivan lähivuosina arvaamattomin seurauksin. Mahdolliset maailmanlaajuiset pandemiat tai varmasti joskus toteutuvat supertulivuorten aiheuttamat maailmanlaajuiset tuhkalaskeumat voivat tuoda omat yllätyksensä elinympäristöömme milloin vain. Kaupungistuminen, vanheneminen ym. lisäävät nopeasti yleistä uusavuttomuutta, mikä taas heikentää ihmisten toimintakykyä poikkeustilanteissa. Lähi vuosikymmenten eri ilmiöt tulevat vuorovaikutteisesti vahvistamaan toisiaan riippuen niiden samanaikaisuudesta. Haasteita, hätää ja autettavia riittää. Riittääkö yhä vanhempien ihmisten johtamilla jämähtäneillä ja seremoniakeskeisillä kirkoilla asennetta, joustavuutta ja rakkautta vastata tuleviin haasteisiin.
Veli-Jussi, Kiitos vahvoista näkymistä tulevaisuuden skenaarioiksi. Osa niistä voi toteutua, mutta itselläni ei ole tietoa tai varmuutta esittää noin selkeitä arvioita tai ennusteita. Tärkeää kommentissasi on se, että Suomeen ja meihin suomalaisiin vaikuttavat monet asiat ja muutokset. Voimme vaikuttaa jonkin verran siihen, millainen maamme ja elämämme tulee olemaan tai millaisen haluamme sen olevan. Maailman mullistuksiin emme voi paljoa vaikuttaa. Kirkot ovat mielestäni olleet ainakin jonkin verran hereillä muutoksissa, mutta eivät riittävästi.
Veli- Jussin skenario on aivan paikallaan suuren kuvion ymmärtämiseksi.
Siitä puutuu kuitenkin yksi tekijä : Ihmisten tähänasteinen historia osoittaa että hyvinkin suurten katastrofien jälkeen ihmiskunta on onnistunut sopeutumaan uudestaan sekä kolektiivisesti että individualisesti.
Valtava määrä yksilöjä tulee kärsimään mutta ihmiskunta tulee todennäköisesti selvitymään jollei se sitten epätoivoissaan aloita atomisotaa.
Mutta blogisti kysyy sitä mikä voisi olla Suomen suunta? Pitääkö Suomella olla jokin kansallinen erityissuuntaus globaalisessa maailmassa?
Suomi tulee tietenkin yrittämään säilyttämään kieleen perustuvan erityispiirteensä mutta ilmastokatastrofin aiheuttamat suuret kansainvaellukset seuraukset tulevat muuttamaan Suomea. Kun maassa on 50 ta 150% väkiluvusta tänne muuttaneita niin kansallinen itsekuva tulee olemaan jotakin jota nyky sukupolvien tulee olla vaikeata ymmärtää ,mutta muutokseen on parsta varautua jo nyt.
Markku, En ajattele, että Suomella voisi olla entisellä tavalla eli yhtenäiskulttuurin ajan tavalla yhteinen idea tai suunta. Ajattelen kuitenkin niin, että yhteiskuntamme ja yhteinen elämämme tarvitsee jonkin punaisen langan tai joitakin punaisia lankoja, joiden suuntaan yhteiskuntaamme, elämämäämme ja maatamme rakennamme. Muuten olemme enemmän tai vähemmän tuuliajolla ja on vain yksilöiden erilaisten arvojen ja ideoiden kokonaisuus.
Olen joskus miettinyt, että jokasella ihmisellä on omat lähimmäiset (ne ihmiset, jotka kuuluvat omaan elämän piiriin) Jos jokainen huolehtii lähimmäisten tarpeesta ja palvelee toistaan ilman katkeruutta ja kaunaa (rakkaudettomuus ), niin täyttyy Suomen tulevaisuus hyvyydestä ja huolenpidosta.
Utopiaa? Miksi? Koska ihmiset eivät rakasta lähimmäistä kuten itseään. Oman edun tavoittelu, ei ole koskaan lähimmäisen rakastamista. Kohtuuton voiton tavoittelu ja omien etujen suojelu muiden kustannuksella, johtaa kaikkeen vääryyteen.
Suomalaisilla on peiliin katsomisen aika, eikä ole vielä kaivettu edes peilejä kaapin kätköistä…
Ismo, kiitos tärkeästä pointista. Yhteisen elämän rakentaminen alkaa lähipiiristä ja siinä vastuiden hoitamisessa. Siten rakentuu yhteinen maamme ja maailmamme.
Mietin kirjoitukseni kohdalla sen tehtyäni sitä, mitkä tahot määrittävät maamme suuntaa ja ideaa. Yksi sellainen taho ovat puolueemme. Valtiovalta kokonaisuudessan pyrkii luomaan maastamme sellaisen, että täällä jokaisen olisi hyvä elää. Yksi maamme idea on ollut demokratia. Siinä oikeastaan suurin tulevaisuuden kysymys on ihmisten osallisuus ja sen varmistaminen. Nythän kehitys on johtanut siihen suuntaan, että ihmiset kokevat poliittisen osallistumisen ja vaikuttamisen itselleen vieraaksi. Kova kysymys on, miten osallisuus pidetään yllä. Miten luodaan yhteiskunta, jossa ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa ja jossa he kokevat olevansa osallisia. Samaa pätee tietysti kirkkoonkin. Osallisuus???
Ei ole, eikä koskaan ole ollut yhteistä kallista projektia tai punaistalankaa, jonka mukaan kansakuntaa olisi kehitelty. On ollut muutamia mielipide hegemonioita mutta ei yhteistä kansallista teemaa tai arvostuksia Ei edes Venäjän vallan aikana ollut sellaista yhtä teemaa , vaan monen väriset langat kutoivat kansakunnan. Mistä siis jokin yhtenäinen linja voisi nykyajassa löytyä?
Talvisodan 110 päivää ei ole mikään ihanne rauhanajan monikultuurin kehittymiselle.
Mitä nyt vaaditaan on moninaisuuden ja monien vaikutusten joukosta seuloa ne mikä rikastuttaa maata, eli juuri niinkuin Toivo ”pelkää” elämme yksityisten ja ryhmittymien arvojen kompromissin kanssa. Arvojen ja ideoiden , jotka ikuisesti kamppailevat toistensa kanssa dynaamisessa kentässä.
Markku Hirn kirjoittaa aivan kuin olisi joku luonnonvoima että tänne voi tulla vaikka miten paljon ihmisiä ilman että voimme mitenkään vaikuttaa siihen.
Niin muuten: se talvisota kesti 105 eikä 110 päivää. Ilman sitä ja jatkosotaa tänne olisi hyvinkin voinut tulla väkeä niin paljon että suurin osa olisi ollut aivan muualla syntyneitä.
Markku, Ymmärrän näkemyksesi, mutta minusta se on hieman kyyninen ja olen siksi ainakin osittain eri mieltä. On selvää, että kaikille yhtenäisiä arvoja ei voida eikä tarvitse luoda. Tarvitsemme kuitenkin maana ja suomalaisina joitakin yhteisiä visioita tai suunaviivoja, joiden pohjalta maatamme ja maailmaamme rakennamme. Kirkko voi hyvin olla ja onkin arvovaikuttaja, joka nostaa esille ja synnyttää monille yhteisiä arvoja. Tuossa yllä olevassa vaatimattomassa kirjoituksessa nostan mielestäni esille yhteisiä ”ideoita”, joiden pohjalta maatamme on rakennettu ja rakennetaan.
Mutta onko olemassa SUOMALAISIA arvoja , sellaisia mitkä ei olisi yhteisiä länsimaalaisessa ajattelussa?
Yhdistyneiden Kansakuntien Ihmisarvojen julistus, joka on arvopohja joita valtaosa maailman kansoista on sitoutunut noudattamaan niihin liittyvistä ongelmista huolimatta.
Jos suomalaiset ottaisivat tosissaan nuo arvot mihin ovat sitoutuneet ,niin Suomi olisi hiena ja avoin yhteiskunta joka on jäsentynyt kansakuntien joukkoon ,sitoutuen auttamaan niitä jotka eivät omin avuin selviä.
Kun puhutaan kansallisista arvoista niin taustalla oleva ajatus on suojella maata vieraalta vaikutukselta. Käytännössä se merkitsee rajojen sulkemista ja pakolaisten pitämistä jonkinlaisena vieraana viiruksena joka myrkyttää kansakunnan.
Markku, Nostat esille tärkeän arvon. Itse en tietoisesti kirjoittanut suomalaisista arvoista nationalistisessa mielessä. On aivan totta, että yhteiskuntamme arvomaailma on pitkälle länsimaisen maailman arvomaailma, jonka taustalla yhtenä vaikuttajana on kristinusko. Toinen taustavaikuttaja on humanismi. Molemmat ovat tuoneet hyviä arvoja elämäämme. Suomalaisia jotkut arvot ja ”ideat” voivat olla siinä mielessä, että niitä halutaan erityisesti toteuttaa Suomessa tai jotka ovat vaikuttaneet vahvasti Suomessa. Tulee mieleen vaikkapa tasa-arvo, korruption vähäisyys, koulutusmahdollisuudet. Joskus esitettiin, että suomalaiset ovat maailman kovimpia työntekijöitä. En väheksy työteliäisyyttä maassamme, mutta Alankomaissa asuneena näin, kuinka siellä tekivät 6 pv viikossa työtä liike-elämässä. Japanissa asia on mennyt aivan äärimmilleen.
Ensinnäkin se on Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, ei Ihmisaivojen julistus.
Toiseksi valtaosa maailman kansoista ei ole sitoutunut sitä noudattamaan. Kun se hyväksyttiin 1948, valtaosa maailman maista ei edes ollut YK:n jäseniä.
Kolmanneksi et mitä ilmeisimmin tiedä että Suomi ei ole sulkenut rajojaan pakolaisilta vaan kaikki ovat saaneet turvapaikan. Selvästikään et tiedä tai halua tietää miiä ero on pakolaisella ja turvapaikanhakijalla.
Juhani. Jokainen vuoden 1948 jälkeen YK n liittynyt valtio on allekirjoittanut Ihmisoikeusjulistuksen ja siis sitoutuneet siihen.
Eivätkö turvapaikan hakijat ole pakolaisia? Onko olemassa laittomia ihmisiä? Entä ne kaikki joiden turvapaikkahakemukset on hylätty? Sellainen tehdään lain kirjaimen mukaisella päätöksellä ottamatta huomioon ihmisten todellista tarvetta.
En usko että ovat allekirjoittaneet, elket esitä jitain selvitystä.
Kaikki turvapaikanhakijat eivät ole pakolaisia, vain ne jotka saavat turvapaikan. Niiden joiden hakenus on hylätty, pitää poistua maasta. Päätöksissä ainakinpyritään ottamaan huomioon ihmisten tilanne. Ei tämä nin vaikeaa ole.
Markku Hirn :”Eivätkö turvapaikan hakijat ole pakolaisia? ”
Eivätkä he ole ”loikkareita”, joita Suomen valtio vastoin YK:n pakolaissopimusta menneiden vuosikymmenten aikana palautti sinne, mistä he olivat yrittäneet paetakin?
Merkel sanoi hiljattain, ettei vastaavaa invaasiota saa enää tapahtua.
On typerää ajatella, etteivät monet Eurooppaan tulevista ihmisistä olisi tavallisia siirtolaisia, jotka käyttävät pakaolais statusta paremman elämän toivossa hyväkseen. On myös yhtä selvää, että monet ihmiset ovat lähteneet sotaa pakoon ja ovat turvaa vailla. Miksi on niin vaikeaa tehdä näiden välille eroa, joka kuitenkin on selkeästi olemassa? Monet lähtijät ovat hyvin tietoisia mihin maahan he haluavat, pakolaisille taas on aivan sama, kunhan pääsevät turvaan.
Jos Suomella on varaa pitää n. 500 000 ihmistä työttömyys statuksella, niin muutama kymmenentuhatta ei tunnu siinä missään. Velkaa otetaan kuitenkin joka vuosi n.6 miljrdia euroa julkisiin menoihin, jotka ovat n.7 miljardia /vuosi. Josta n. puolet menee työttömien elämiseen. Kestävyysvaje on ollut miinuksella jo pitkään, eikä muutosta ole näkyvillä.
Tänään Yle TV1 Ykkösaamun haastattelussa PM Juha Sipilä esitti suureksi visiokseen ”hyvinvointivaltion pelastamisen ja Suomen kuntoon laittamisen”. Siinä visiota kerrakseen! Vähän sitä samaa, josta tuossa kirjoitin.