Edustaja Räsänen on huolellisesti ilmoittanut kantansa saamaansa kutsuun. Varmasti Räsänen on sanojensa takana myös sanassaan arvostaa ja kunnioittaa samansukupuolisen asian olemassaoloa Ihmisten kirjossa.
Onko sitten kysymys vinoumasta, vaikko Luojan säätämästä mahdollisuudesta toteuttaa Ihmisyyttään.
Edustaja huomaa asian syntinä Raamattuun ja Paavaliin katsoen. Miksi ei näinkin, mutta totesihan Paavalikin parempi olla miehen naiseen ryhtymättä, mutta suurempien syntien välttämiseksi sekin menee.
Onko näin Edustaja rikkonut Paavalin suositusta katsoa vinkkaamista naimisen välttämiseksi sielujen pelastukseksi mieheensäkin päin, ja eikö Raamatun todistuksen mukaan.
Voisiko Raamatun todistukseen katsominen ajassa kieltää koko kirjakokoelman käytön.
Ihmisarvon vastaista on perisyntikäsitys varsinkin kun Vanha Testamentti hienosti asiaa kuvaa. Tämä opetus ei palvele Jumalan suurenmoisia lahjoja omassatunnossa ja kyvyssä valita vielä orastavina lahjoina Ihmisen silloisen kahdeksannen päivän anomalian erijatkuvuudessa mitä Raamattu hienosti kuvaa kertomalla ”Jumala kielsi”.
Paljonko tarvitaan aikaa ettei perisyntikäsitysasiaa huomata Ihmisarvonvastaiseksi, ja etteikö sen jälkeen alkaisi kirkon todellinen hullumvei missä asia todella kirkastuu mitä pitikään opettaa ja mistä todistaa.
Olisiko Raamattua lukiessa hyvä ottaa ajankuva huomioon? Ei kulttuurisidonnaisena vaan niin, että joku sana on sanottu sen ajan asiaan. Kun Paavali sanoo, että olisi hyvä olla niin kuin hän eli ilmeisesti ilman vaimoa, niin syy siihen sanaan pitäisi tai olisi hyvä löytää eikä alettaisi yleispätevänä. Jotenkin olen havaitsevinani, ettei poikamiespappeus tainnutkaan kantaa hyvää hedelmää kaikkialla.
Paavalin ajassa aviokielteisyys johtunee hyvin pitkälle siitä, että uskottiin maailmalopun tulevan ihan tuossa tuokiossa. Kaikkialla oli eripuraa ja liikendintää ja ne jotka olivat perehtyneet kreikkalaiseen filosofiaan, olivat Platonista lukeneet että maailma on tuhoutunut monta kertaa ja tulee vielä tuhoutumaan monta kertaa. Jeesuksen mukaan kaiken piti tapahtua sen sukupolven aikana. Taivas ja maa luodaan uudestaan, mantereen siirtyvät paikoiltaam ja osa uppoaa kuin Atlantis, joka sekin oli Platonin luomus.
Mielenkiintoista sinänsä, että niin Jeesus, Paavali, kuin myös Sokrates ja Platon taisivat kaikki olla vaimottomia miehiä ja heidän dynastiansa ovat sammuneet, koska jälkeläisiä ei ole. He olivat niin sanottuja ”poika-miehiä” , joilla tosin oli ”opetus-lapsia,” mutta ei ollut velvollisuuksia, kuten elatusvelvollisuus ja lasten kasvattaminen syntymästä saakka.
Ei näin ollen ollut tarpeeksi kokemusta kokonaisten kansojen opettajiksi, koska perusasiat olivat tuntematomia, kuten vaikka nainen.
Me naiset olemme sentään puolet ihmiskunnasta.
Jos kyseisillä herroilla olisi ollut vaimo ja lapsikatras, ei heillä olisi ollut aikaa pohtia hullutuksia niin paljon ja kirjoitella kirjeitä ja kehitellä teorioita ja logioita . He olisivat todennäköisesti paremmin tajunneet senkin, että mitä sellainen” ihanuus” kuin pojan uhraaminen oikeasti tarkoittaa. Että poikansa uhraava isä ei ole terve, hän on sadisti ja mielenvikainen yhtä lailla kuin Mooabin kuningas, joka uskoi voittavansa tulevan sodan uhraamalla poikansa Israelin rajalla.
Josta siitäkin kummallaisuudesta seurasi suuri viha Israelia kohtaan. ???
……………………………
Perisynti kumotaan jo Jeremiassa, mutta kristinuskossa se on otettu takaisin, koska merkitys on erilainen. Jeremiassa kerrotaan, että isä ei vastaa pojan teoista eikä poika isän, vaan jokainen vastaa omistaan, ja saa siunauksen omistaan.
Kristillisesti mennään Adamiin ja Eevaan asti, joka siis on tarina, ei totta, mutta uskossa ei tarvitsekkaan olla totta, pitää vain uskoa että asian on niin. Adamin ja Eevan tarinasta on sitten olemassa monta versiota, mutta vain yhtä saa nähdä.
Ja synnissä eläviä todella helpottaa se, kun kirkko kertoo, että kaikki ovat syntisiä, eikä kukaan voi heittää kiveä toista kohti siksi, että pitää toista syntisenä. Nyt ei heitelläkkään kiviä vaan asiat menevät oikeuteen, sitten tutkitaan ja pohditaan.
Mitä sitten Päivi Räsäseen tulee, niin voi olla, että ihminen joka pitää kuolemaa ikuisenä elämänä, ( me tavitset pdämme sitä elämän loppuna,) on tulkittava jotenkin syyntakeettomaksi vähän kaikessa muussakin. Uskonnon aiheuttama tajunnantilan häiriö on vaikuttanut ratkaisevasti hänen kykyynsä säädellä käyttäytymistään ja ymmrtää tekojensa todellista luonnetta, tai oikeudenvastaisuutta. Ehkä hänestä tulee marttyyri, yksi naispuolinen pyhimys , naisten harvalukuiseen joukkoon ja hänet julistetaan autuaaksi.
Loistava analyysi Tarja. Ja on syytä myös kysyä miksi he olivat poikamiehiä. Etteivät vain siksi.
Kohteliaasti, mutta ystävällisesti kehotan uhraamaan yhden ajatuksen: Jos loppu ei olekkaan loppu?
Järkeily, filosofia ei autakaan Jumalan edessä, koska Hänen sanansa ratkaisee.
Taitaa olla kuitenkin olla niin, ettei perisyntiä voida kumota, sillä, että ihminen pystyy tekemään hyvää. Pahat puheet ynm. mielen myrkyt, ihmisen raadollisuus, ynm. eivät poistu meistä hyvää tekemällä. Paavali ei muuten väistänyt vastuuta, vaan tunnisti omavoimaisuutensa synin edessä heikoksi. Ja oheen vähän Lutherin ajatuksia…
”Jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu.” Room.7:20
Jos tätä meissä asuvaa syntiä ei löytyisi, niin ei löytyisi mitään todellista syntiä. Tämä synti ei ole töissä, niinkuin kaikki muut synnit, vaan se löytyy jo edeltakäsin ja herättää kaikkia muita syntiä; se ei kestä ainoastaan muutamia hetkiä tahi jotakuta erityistä aikakautta, vaan pysyy ihmisessä niin kauvan kuin hän elää. Päältäpäin ei auta parantaa ja pyhittää, sillä pahuuden alku, juuri ja lähde löytyy sisällisesti ihmisessä; ensin on itse lähde tukittava, muutoin salpaus ei kestä, vaan vesi virtaa pois, jos sen juoksua kuinkakin paljo koettaisi estellä. Sisältäpäin täytyy lääketseminen tapahtua, sillä jos haava päältäpäin kuinkakin paljo voidellaan, niin se kuitenkin ajaa märkää, paisuu ja tulee yhä pahemmaksi. Niinpä tätä syntiä sydämmessä, joka on alku, juuri ja lähde kaikkiin muihin synteihin, myöskään ei saata milläkään lailla tahi rangaistuksella poistaa, joska vielä tuhansiankin helvettiä löytyisi, vaan Jumalan armo, joka luonnon puhdisttaa ja uudistaa, sen yksin saattaa karkoittaa. M Luther