29 §
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Lainaus !
Muut määräykset eivät sido, mutta antaa keppiä kintuille, jos ei tottele sanelua? Tapaus Hoskonen! Tili pieneni, kun hän toimitti edustajantointaan perustuslain hänelle määräämällä tavalla! Joku tässä nyt ei täsmää!
Tuomioja on monin tavoin sivistynyt ja viisas mies, jolle ei harmi kyllä ole koskaan kuitenkaan valjennut kristinuskon vallankumouksellinen ihmiskuva: ihmiseksi tullut Logos vapauttaa meidät kerralla ja lopullisesti kaikenlaisen taikauskon ja eskapismin kahleista. Totuus ei siis enää olekaan tuolla jossakin vaan tässä ja nyt. Joten ihmiskunnan historia on näiltä osin valmis. Ei siis mikään ihan vähäpätöinen juttu. Sanalla sanoen: ”Se on täytetty.” Erkki, can you dig it? Älä heitä Jeesus-lasta pesuveden mukana!
Jos jotain muutoksia tehdään olisi päinvastoin perusteltua lisätä historian ja uskonnon tuntimäärää, vaikkapa poistamalla yhteiskuntaopin opetus.
Miten Tuomiojan kaltainen intelligentti voi olla niin sokea, että oman uskontokielteisyytensä takia kuvittelee, ettei kulttuurinlukutaitoon tarvita uskontojen tuntemusta? Haloo, Erkki, missä maailmassa elät?
Käsittääkseni Erkki Tuomioja perustaa kokemuksensa omaan koulunkäyntiinsä 1960-luvulla. Minäkin synnyin silloin, joten se antaa minulle riittävän kompetenssin arvioida nykyistä tilannetta sairaaloiden synnytysosastoilla ja antaa ehdotuksia toiminnan saattamiseksi nykyajan haasteita vastaavaksi.
Ja sinäkin, Elias;) Eikä kenelläkään löydy yhtään asiallista argumenttia puolustaa sitä oman uskonnon opetusta…
Niin no, minun mielestäni niitä onkin äärimmäisen vaikea löytää.
Puolustan oman uskonnon opetusta uskontotieteen sijasta samoin syin kuin oman äidinkielen opetusta yleisen kielitieteen sijasta.
Sulla on tänään vähän nenäkäs päivä?
Haet kelvollista argumenttia, ja kun sellaisen esität, tyrmäät sen nenäkkääksi. Etsit siis vain perusteluita uskonnon poistamiseen?
Minusta Tuomiojan ajatus on oikeansuuntainen. Nyt ei keskustella äidinkielen opetuksen muuttamisesta, eikä muuttamista yleisen kielitieteen opinnoiksi kukaan liene esittänytkään.
On aivan eritasoinen asia opiskella omaa äidinkieltä kuin ”omaa uskontoa”.
Sori, jäi vastaamatta tähän:
Etsit siis vain perusteluita uskonnon poistamiseen?
En tietenkään. Kuten toisaalla tässä keskustelussa kirjoitinkin, kannattaa pitää mielessä, ettei tässä uskontoa eikä edes siitä (niistä) opettamista olla poistamassa.
Pidän hyvänä sitä, että lukio-opetusta kehitetään. Yksi kehityskohde voisi hyvin olla uskonto-nimisen aineen poistaminen ja tärkeiden sisältöjen yhdistäminen johonkin/joihinkin muuhun aineeseen.
Itselläni on kolme lukion käynyttä lasta (kolmas nyt viimeistä vuotta). Olen saanut heidän kauttaan tuorettakin näkemystä asiasta. Kukaan näistä hiljattain uskonnonopetusta saaneista ei haikailisi aineen perään, vaikka se loppuisi tai muuttuisi olennaisesti.
Mielipiteeni on se, että niin lukiossa kuin muissakin yhteiskunnan järjestämissä kouluissa ei pitäisi olla uskonnon vaan kaikille yhteisen elämänkatsomustiedon opetusta.
Miten se on eritasoinen? Siis oma äidinkieli vs oma uskonto? Äläkä viitsi pliis vedota siihen vanhaan ”meillä on niin paljon niitä, jotka kuuluvat kirkkoon mutteivät usko”- argumenttiin. Nyt keskustellaan kaikista uskonnoista. Mitenkähän on islaminuskoisten maahanmuuttajien laita? Kielensä unohtavat varmasti helpommin kuin uskonnon.
PS: Jos tässä lukiouudistuksessa jotain hyvää on, niin sentään äidinkieli säilyy pakollisena.
Eritasoinen vaikkapa siksi, että ilman uskontoa pärjää aivan hyvin, mutta ilman kieltä heikommin. Ethän sinäkään sitten turvaudu yhtä väsähtäneeseen ”kulttuurimme on uhattuna ilman uskonnonopetusta” -argumenttiin;)
Uskontojen asiantuntijalaitokset eli kirkot voivat vallan hyvin järjestää lisäopetusta tarpeen mukaan, jos se kouluissa uhkaa jäädä liian vähäiseksi.
Risto, samalla perusteella voitaisiin poistaa myös historian opetus; ilman pärjää kyllä. Eliaksen rinnastus äidinkieleen on mielestäni erittäin validi: omaa itseään ja omaa kultturiaan ei voi ymmärtää tuntematta sen uskontoa – tämä täysin omasta vakaumuksesta riippumatta.
Ajatus uskonnon opettamisesta vaikkapa historian sivujuonteena johtaisi uskonnollisen tiedon näivettymiseen. Uskontojen tunteminen ja opettaminen vaatii erityisasiantuntemusta, jota ei noin vain ilmaannu esimerkiksi historian opettajille.
Itse pidän parhaimpana saamanani palautteena sitä, kun muutaman kerran oppilas on esimerkiksi todennut: minä taidan kyllä kääntyä buddhalaiseksi (juuri sitä opiskeltuaan). Toisen ihmisen uskomusmaailman sisälle pääseminen on jotain, mitä ei koskaan saavutettaisi minkään oppiaineen sivulajina; se on myös parasta mahdollista suvaitsevaisuuskasvatusta.
On sääli, että tuntijaosta puhuminen menee aina nokkapokaksi eri aineiden välillä ja sitten vielä poliittisten irtopisteiden kalasteluksi.
Miten muuten tuntijaosta voi keskustella kuin väittelemällä eri aineiden osuuksista? Kaikki aineet jos saisivat haluamansa tuntimääärän, olisi lukiolaisen työpäivä 25-tuntinen.
Tarkoitin sitä, että aletaan julkisuudessa dissata toisia aineita ja kiillottaa toisten aineiden kilpeä. Näin tekee härskillä tavalla mm. kansanedustaja Pauliina Viitamies, joka mollaa uskontoa ja terveystietoa hyödyttöminä aineina ja ylistää historiaa. Kuinka ollakaan hän on itse historian opettaja.
(selvennyksenä sanottakoon, että allekirjoittaneella on uskonnon ja ET:n lisäksi myös historian ja yhteiskuntaopin kelpoisuus enkä halua vastakkainasettelua näiden välille.)
Mielestäni uskonnon opetus voisi olla osana historian opetusta ja sen sisällä omana aihealueenaan, koska uskontojen vaikutus yhteiskuntien ja maailmanhistoriaan on niin merkittävä. Historian opetuksessa ei voi uskonnon merkitystä sivuuttaa eikä uskontoa voi opettaa ilman sen historiallista perspektiiviä.
Entisenä historian ja yhteiskuntaopin opettajana pidän kyllä täysin välttämättömänä näiden molempien aineiden säilyttämistä pakollisina kursseina myös lukiossa. Nykyinen kurssimäärä lienee kuitenkin riittävä kun verrataan muihin reaaliaineisiin. Sen sijaan uskonnon poistaminen oppiaineiden joukosta ei ole perusteltua yleissivistävyyden näkökulmasta. Riippumatta siitä, mitä uskonasioista ajatellaan on varsinkin kristinuskon opin ja kultin tuntemus yleissivistykselle yhtä tärkeä kuin tutustuminen vaikkapa musiikkiin, kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen. On selvää, ettei eurooppalaista kulttuuria voida lainkaan ymmärtää pelkästään ns. kovien tieteiden tuntemuksella.
Minä olen jo niin iäkäs, että lukioon pääsy minun nuoruudessani perustui äidinkielen ja uskonnon arvosanoihin. Looginen ajattelu ja uskonnonopetus yhdistettiin, samoin ilmaisu ja äidinkieli. – Opettajana oloni aikana meillä reaalikokeet läpäistiin 65% uskonnon ja psykologian osalta humanistisen puolen opiskelijoilla. Historiaan meillä ei vastattu. Opettaja oli hyvä, mutta hän ei opettanut vastaamisen tekniikkaa. – Itse kirjoitin 1957 ylioppilaaksi ja sain uskonnon vastauksista riittävän pistemäärän laudaturiin. Lisäksi piti ottaa vastaus kahdesta muusta aineesta. Psykologiasta sain pisteitä, mutta historiasta vaan yhden pisteen. – Yleissivistystä eikä oman kansan moraalisia arvoja opita muilla kuin uskonnon tunneilla.
Ainakaan tässä keskustelussa ei ole vielä esitetty yhtään kelvollista argumenttia, miksi (oman) uskonnon opetuksen poistaminen olisi haitallista. Eihän se tietenkään sitä tarkoittaisi, että tietoa uskonnoista ei opetettaisi.
Pääaineenani Suomen historia ja vasta myöhemmin teologiaa opiskelleena olen kyllä eläkkeelle jäävänä pappinakin sitä mieltä, että historian tunteja ois oltava vähän enemmän kuin uskonnon. Nykyajan nuorten historian tuntemus on lähes olematonta. Anteeksi vain nuoret. Ei se teidän vikanne ole, vaan koulun.
Ministeri Tuomioja suhtautuu kaikkiin kristillisiin arvoihin samalla tavalla kuin kirjanoppineet ja fariseuset aikoinaan Jeesus Nasaretilaiseen. Saamme olla rukouksin kantamassa kaikkia ministereitä, jotta Pyhän Jumalan tahto saisi tapahtua niissä päätöksissä, joita he tekevät!
Jaakko Jalonen, naulan kantaan (mikäli ilmaus tässä yhteydessä sallitaan). Tuomioja missaa kokonaan kristillisen uskon pointin. Toki yhteiskuntatieteitä, historiaa ja vaikka mitä tieteitä pitää tutkia, kehittää ja opettaa, mutta mitä pidemmälle aika kuluu, sitä ilmeisemmäksi käy, että niiden avulla ihmiskunta ei haasteistaan enää selviä. Loppu tulee. Se on enää historian ainoa opetus. Jeesus ei kuitenkaan neuvonut fariseuksia heittämään pyyhettä kehään, eikä hän sitä suosittele Tuomiojallekaan. Sillä ei lakia ole syytä kumota, oli sitten kyse toorasta tai uusimmista talous- tai yhteiskuntateorioista. Voi niistä apuakin olla, ja usein onkin. Pelastusta ne eivät kuitenkaan tuo. Jeesus sen tuo.