Haluan täten julkisesti saattaa tiedoksi ihmettelyni esimerkiksi Peter Östmanin (KD) kommenteista. Hän totesi Eduskunnassa puhuessaan
Vaikka tämä esitetty lakimuutos ei suoranaisesti puutu Suomen evankelisluterilaisen kirkon avioliittokäsitykseen eikä oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista, äänestystulos on herättänyt pelkoa ja keskustelua kirkollisissa piireissä. Viime viikkojen aikana on nähty, että jokainen julkinen kannanotto puolesta ja vastaan aiheuttaa kirkosta eroamisen aaltoja. Arvoisa puhemies, tähän kirkolla ei ole varaa.
On varmasti paikallaan kirkolliskokouksessa pohtia mikä aiheuttaa kirkosta eroamisia ja surra niitä. Mutta nyt oli kyseessä Eduskunta. Onko tämä todellakin Eduskuntaan kuuluva asia?
Ymmärrän, että esimerkiksi SAK:n jäsen kansanedustajana voi perustella kantaansa sillä, mitä se tekee palkansaajille. Mutta entä jos vastustaisi jonkin lain muutosta sillä, että muutos aiheuttaisi sisäistä kitkaa SAK:n sisälle?
Samalla tavoin voi kysyä, miksi esiinnyt jonkinlaisena kansantribuunina Eduskunnan suhteen vahtimassa, ettei yksikään kansanedustaja vain sano jotain epäsekulaaria.
Jos suomalaisista yhä edelleen joku 70% kuuluu kirkkoon, niin luulisi poliitikoita kiinnostavan sen 70% äänet.
Jos tuollainen valtaosa suomalaisista kuuluu kirkkoon, kirkkoon liittyvät seikat kuuluvat myös eduskunnan keskusteluihin. Vallankin jos siellä keskustellaan 0,2% porukan naimaluvistakin.
Kun keskustelee kirkon jäsenmäärästä, pitäisi jaksaa pitää mielessään, kuinka pieni osa jäsenistä on itse liittynyt jäseneksi. Vain 3-4% on liittynyt itse, loput on liitetty.
Östmanin puhe oli surkea. Luin tunti sitten kaikki käytetyt puheenvuorot. Myös James Hirvisaari (muu11) ja Mika Niikko (ps) kuvittelivat olevansa muualla kuin eduskunnassa. Puhuivat kirkosta, vaikka sille ei pätkääkään kuulu, kenen kanssa minä maistraatissa avioliiton solmin. Niikon ja Hirvisaaren puheet olivat muutenkin harhaisia.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_127_2014_ke_p_15.shtml
Ei usko Jumalaan ole vain joku saareke, joka olisi elämästä syrjässä. Me jokainen olemme Jumalan, Luojamme, edesssä vastuussa elämästämme ja sen hedelmistä. Sielunvihollisen ansa on, että se valehtelee ihmisen omaksi herrakseen. Mutta ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi?” (Rm.6:16). Sielunvihollinen vie omansa yhä syvemmä syntiin ja ilman ihmisen parannuksentekoa, kadotukseen. Jeesus vie omansa voittajina Taivaan Kotiin. Tämä on jokaisen ihmisen tärkein valinta, kumpaa hän palvelee.
Ymmärsitkö mitä kirjoitin? Östman kyllä perusteli kantaa myös uskonnollisesti ja se on eri asia. Mutta kuvaamassani lainauksessa (kuten myös Kasken mainitsemilla edustajilla) perusteluna oli suoraan se, mitä laki tekee kirkko-organisaatiolle.
kyllä sitäkin tulee pohtia, mitä laki tekee kirkko-organisaatiolle, koska se vaikuttaa 70% Suomen kansasta.
Ari, kyllä asia kuitenkin on niin, että hyvin harvalle kirkko on mitenkään tärkeässä roolissa elämässä.
Tutustu edes kerran Kirkon tutkimuskeskuksen toimittamaan nelivuotiskertomukseen Haastettu kirkko niin et kirjoittaisi noin asiantuntemattomasti.
Niin niinpä niin.. Voisin samoin kysyä Jorelta miten Jori voi käyttää puhenvuoroja kyseisessä asiassa Kotimaa24 sivulla kun ei kuulu kirkkoon?
No ei tarvitse kenenkään vastata kun tiedän Kotimaa24 sivuston agendan.
Toisaalta nuo Joren jorinat ja ihmettelyt ovat yhtä tyhjän kanssa.
Mitä tulee kanasaedustajien ym. kannaottoihin ne ovat aivan oikeutettuja ja oikeassa ajassa, paikassa ja tavalla esitettyjä.
Eero
Jorin yksikön genetiivi on ”Jorin”, ei ”Joren”.
Eero: ”Mitä tulee kanasaedustajien ym. kannaottoihin ne ovat aivan oikeutettuja ja oikeassa ajassa, paikassa ja tavalla esitettyjä.”
Niinhän kaikkien kansanedustajien kannanotot aina ovat.
Niin ja yksikön ablatiivi on ”Jorilta”, ei ”Jorelta”.
Kimmo, kun käytetään heittomerkkejä, ne merkitään seuraavasti: ”Joren.” Ei ”Joren”.
Eero, huomattava osa myöskään ns. konservatiivisista ”kommentaattoreista” täällä ei kuulu evl. kirkkoon.
Peter Östman sen sijaan kuuluu, ja edustaa epäpyhää allianssia: on (light)lestadiolainen ja Kristillisdemokraatti. Östmanin vetoaminen kirkon ongelmiin (eroamisaaltoihin), oli harvinaisen hölmöä, jopa kristillisdemokraatille.
Kari-Matti
En ole käyttänyt heittomerkkejä (’) vaan lainausmerkkejä (”).
Suomalaisen tyylin mukaan lainausmerkit ovat samanlaiset lainausta aloitettaessa ja lopetettaessa. Yllä on brittityyli käytössä.
Asiaan. Eero, rautalankaa viimeisestä kappaleesta. Vaihtoehto 1) ”Tämä lakimuutos kurjistaa meidän palkansaajien asiaa.” Vaihtoehto 2) ”Tämä lakimuutos saa meidät SAK:ssa tappelemaan keskenämme.” Kumpi on pätevä argumentti eduskunnassa? Molemmat?
Ok, Kimmo!!!
Siitä eduskuntakeskustelusta yksi huomio. Toisella laidalla Silvia Modig, Oras Tynkkynen ja Jani Toivola halasit kilpaa kaikkia — ja taistelivat äänestäjistä, jotka valitsevat vasemmistoliiton ja vihreiden väliltä. Sympaattisin voittaa. Sillä toisella laidalla kristillisdemokraatit, persut (miinus Arja Juvonen) ja kepun vanhoillisempi reuna kisoivat siitä, kuka on agressiivisin, mauttomin, raamatullisin ja kuka maalaa kahden homon adoptoiman lapsen hirveästä kohtalosta säälittävimmän kuvan — ja taistelivat samoista äänestäjistä.
Heikki Leppä
Hyvä huomio ja merkillepano.
Onhan se hyvä konsti halata ja hymyillä ja näin voittaa sympatiat puolelleen. Toinen on esiintyä marttyyrina. Järkyttyä, pöyristyä ja vielä tyrmistyä. Nämä ovat ahkerassa käytössä sp-neutraalin avioliiton kannattajien keskuudessa. Perinteisen avioliiton kannalla oleva ihmisjoukko on enemmmistö, noin 70 prosenttia, vaikka media tekee kaikkensa antaakseensa päinvastaisen kuvan. Kerro mitä aggressiivista esim Mika Niikon puheessa oli? Jos sanoo asiat suoraan pelkäämättä leimautumista joksikin suvaitsemattomaksi pienen vähemmistöryhmän taholta niin se ei ole aggressiota vaan totuus. Onko raamattu mielestäsi satukirja johon ei saisi vedota? Presidentti Kyösti Kallio kehotti rukoilemaan Jumalaa sodan päivinä. Nykyisin monen omasta mielestään älykkään itseänsä täynnä olevan ihmisen mielestä varmaan hihhuli! Enemmän mautonta on jatkuva jankutus homojen syrjimisestä koska on tietoinen valhe että se on geeneissä ja Jumalan luomaa niinkuin vasenkätisyys tai hiusten väri. Missä ne lapsen oikeudet näkyy hlbt ryhmien puheissa ja kirjoituksissa. Jos kansan vähemmistö pyrkii valtaan totuuden vastaisella propagandallaan niin on syytäkin puolustautua. On muuten hyvä että joku uskaltaa sanoa suoraan asioista ääneen ilman että pelkää kovaäänistä pilkallista, kaikkea hyvää, turvallista ja luonnollista vastustavaa vähemmistöä joka pyrkii diktatuuriin eikä tasa-arvoon.
Kimmo ja Kari säälin teidän naiviuttanne NYT kun ette pysty enää kumoamaan allekirjoittaneen kommentteja alatte esiintyä pätevinä kielioppimaistereina. Kimmollakaan ei näihin bileihin ole oikeastaan mandaattia.
Koska nimeni virhe-etäisyys ainakin nimiin Jari, Jyri, Joni ja Jore on tasan 1, olisi tietysti kiva jos se taivutettaisiin oikein.
Minulla oli myös ihan oikea kysymys tuolla aiemmassa kommentissa.
Mielestäni toisen ihmisen etunimen tahallinen väärinkirjoittaminen osoittaa jonkinlaista ylimielisyyttä toista ihmistä kohtaan vaikka kirjoittajana olisi pappi.
Jusu, papille usko on tärkeämpää kuin oikeinkirjoitus. Tosin Helsingin hiippakuntaan pääasiassa palkattavat nuoret naispapit ovat ymmärtäneet, että bilettäminen ja monessa mielessä ”hyvän tekeminen” on kaikkein tärkeintä.
Eero: ” säälin teidän naiviuttanne”
Tarkoititko ”naiiviuttanne” (sanassa on kaksoisvokaali, siis kaksi i-kirjainta peräkkäin).
Eero: ”Kimmollakaan ei näihin bileihin ole oikeastaan mandaattia.”
Sinäkö niitä jaat???
Eero: ”NYT kun ette pysty enää kumoamaan allekirjoittaneen kommentteja alatte esiintyä pätevinä kielioppimaistereina.”
Mitäs kumoamista tuossa kommentissasi olisi ollut, jossa esitit, että: ”Mitä tulee kanasaedustajien ym. kannaottoihin ne ovat aivan oikeutettuja ja oikeassa ajassa, paikassa ja tavalla esitettyjä.”
Minähän olin kanssasi ihan samaa mieltä. Demokratiassa enemmistö määrää mitä tehdään ja minkälaisia lakeja säädetään.
Hannu Kasken linkittämissä edustajien teksteissä kiinnittää huomiota Mika Niikon puheenvuoro. Niikko katsoo, että ns. sukupuolineutraali avioliitto murskaa koko yhteiskuntarakenteemme.
Ilmeisesti se, että homot voisivat halutessaan mennä naimisiin tuhoaa kodin, perheen, kirkon, isänmaan ja lopulta koko länsimaisen sivilisaation. En lainkaan epäile, etteikö oikeistokristillisissä lahkoissa kirkon sisällä ja ulkopuolella ole jo ehditty linkittää kulttuurimarxilaisten homojen salakavalia suunnitelmia ja Putinin ”maailmanvalloitusta” yhteen..
Mikä tulee kirkon ongelmiin, niin edellä mainitun hysterian tarkoitushakuinen lietsonta ei liene niistä kaikkein vähäpätöisimpiä.
”Ilmeisesti se, että homot voisivat halutessaan mennä naimisiin tuhoaa kodin, perheen, kirkon, isänmaan ja lopulta koko länsimaisen sivilisaation.”
Jos tässä olisikin kyse vain siitä, että kaksi miestä tai kaksi miestä voisi halutessaan ”mennä naimisiin”…
Oleellisempaa on se, miten tämä vaikuttaa vanhemmuuden ja perheen käsitteisiin.
Jos avioliittokäsitys muuttuu, tarkoittaako tämä sitä, että kaikilla pareilla, jotka ovat ns. naimisissa, täytyy olla oikeus ”perustaa perhe” ja hankkia lapsia, tavalla tai toisella?
Vähintään olisi päätettävä pidämmekö hyvänä vai huonona edistyksenä, sitä että ”perheen” ja ”perheen perustamisen” käsite muuttuu siten, että homo- ja lesboparit hankkivat lisääntymisteknologian avulla lapsia. Tavalla tai toisella. Ja mihin tässä vedetään raja vai vedetäänkö mihinkään.
Onko ihan ok, jos miespari hankkii lapsen tuttava-lesboparin avulla, ja onko ok jos Jani Toivolan esimerkkiä seuraavat muutkin. Että vanhemmalla täytyy olla oikeus olla osa lapsen elämää niin paljon kuin itse haluaa.
Puhutaan sateenkaariperheissä elävistä lapsista ja heidän asemastaan, ja se on aiheellista. Mutta näkisin että on vähän merkitystä silläkin, että miten lapsi on päätynyt elämään sateenkaariperheessä. Jos on tapahtunut avioero, kyseessä on uusperhe.
Tällöin on puhuttava lapsen oikeudesta toiseen biologiseen vanhempaansa. Jos ei enää pidetä merkityksellisenä, että lapsella on tähän oikeus, se pitää vähintään sanoa ääneen, ja nostaa keskustelunaiheeksi.
Tässä ei pidä antaa mennä kaikkein tärkeimpien asioiden ohi, ”Troijan puuhevosen” mukana. Ja huomata jälkeenpäin, että ”näinkö sitten kävi, no antaa olla sitten…”
Näistä täytyy puhua. Varmaan kumpikin puoli on jo huomannut, että tässä ei ole kyse vain ”kahdesta toisiaan rakastavasta ihmisestä.” On jo tullut ilmi, että homo- ja lesbparit haluavat niitä ”omia” lapsia. Mihin asetamme rajat tässä?
Jos taas katsotaan, että avioliitto ja perheen perustaminen eivät mitenkään suoranaisesti tai edes periaatteessa liity toisiinsa, sitten on kysyttävä sitä mitä merkitystä avioliitolla instituutiona on.
Jos lisääntyminen siirtyy ensisijaisesti teknologian varaan, merkitseekö avioliitto enää vain ”rakkauden virallistamista”?
Itse olen sitä mieltä, että ei tarvita instituutiota, jonka tehtävänä on vain saada rakastuneet parit kokemaan itsensä tärkeiksi ja arvokkaiksi, jotta he saavat rakkaussuhteelleen huomiota, ihailua, arvostusta ja sen johdosta tietynlaisen aseman yhteiskunnassa, etuja ja oikeuksia.
Oli avioliitosta ja lakimuutoksesta mitä mieltä hyvänsä, tätä pitäisi mielestäni katsoa vain ja ainoastaan lasten kannalta.
Aikuisilla on rakkausasioissaan jo liikaakin oikeuksia, eikä rakkaussuhteita tarvitse mitenkään erityisesti tai ”virallisesti” ihailla ja arvostaa. Maailma on jo riittävän aikuiskeskeinen ja narsistinen. (Tällä en viittaa homoihin, heteroihin tai keneenkään erityisesti, vaan narsismia ruokkivaan yhteiskuntaan ja arvomaailmaan)
minä: ”Jos lisääntyminen siirtyy ensisijaisesti teknologian varaan, merkitseekö avioliitto enää vain “rakkauden virallistamista”?”
Ei ollut tarkoitus sanoa ”ensisijaisesti”, vaan että lisääntyminen, ilman että käytetään molempien vanhempien sukusoluja, tulisi täysin ”tasa-arvoiseksi” (niin kovin käyttökelpoinen sana) luonnollisen lisääntymisen kanssa.
Ja painottuuko se yhä enemmän aikuisten oikeuksille. Muissa maissa on tullut jo ilmi esimerkkejä tilanteista, joissa keinotekoisesti yksinäiselle naiselle tai naisparille hankittu lapsi on mielletty ”tilaustuotteeksi” ja haluttu palauttaa, jos se ei olekaan toivotunlainen.
Aletaanko yhä enemmän painottaa ”oikeuksia” ja vastuusta ja velvollisuuksista puhutaan entistä vähemmän?
Weckroth se näyttää luulevan, että homoparien lasten hankinta liittyy jotenkin avioliittolakiin. Kyllä niitä lapsia on voinut hankkia ihan yhtä lailla rekisteröidyssä parisuhteessa, ei se ala avioliittolain säätämisestä. Jopa perheen ulkoinen adoptio on onnistunut, koska yksinäinen homo voi nytkin adoptoida ja sen jälkeen rekisteröity puoliso voi adoptoida toisen puolison lapsen.
Jos ajatellaan, että Eero Heinäluoma olisi tavallinen kansanedustaja, ja eduskunta käsittelisi lakia työehtosopimusten yleissitovuuden purkamisesta, voisi Heinäluoma mielestäni aivan perustellusti argumentoida, että se 1) heikentää palkansaajien asemaa 2) saa palkansaajajärjestöt ehkä kiistelemään keskenään (ja heikentää niiden yhteistä vaikutusvaltaa).
Heinäluoma on sen verran fiksu ja pätevä poliitikko (toisin kuin rauhansanalainen Östman), että tuskin käyttäisi jälkimmäistä argumenttia, vaikka se sinänsä olisi rehellinen ja paikkansapitävä.
Luullakseni Jorikin voisi hyväksyä jälkimmäisen argumentin, kun kyseessä olisi palkansaajajärjestöt. Kun kyseessä on kirkko, vaparit valvovat symbolisesti yötäpäivää pikkuruisessa, mutta median suhteen vaikutusvaltaisessa päämajassaan, ettei eduskunnassa vaan sattumalta kukaan kansanedustaja, edes vahingossa ajattele käyttää sellaista kaikkia uskonvapausnormeja potentiaalisesti rikkovaa ilmaisua kuin ”kirkko” missään sellaisessa yhteydessä, jossa se ei suoranaisesti ole välttämätöntä.
Nikottelisin myös tuon esimerkin kakkoskohdasta.
Pahoittelen sitä, että yötäpäivää valvonta on toistaiseksi vain symbolista. Toistaiseksi suomalaisia va-aktiiveja ei ole riittävän monella aikavyöhykkeellä. :=)
Vakavammin, kiitos! Mukava nähdä miten joku ymmärtää mitä tarkoitan.
Kimmo Sanaa naivi ei suositella käytettäväksi vaan naiivi. Ei siis sulje pois etteikö voisi käyttää silti sanaa naivi. Ps. Lähde sivistyssanakirja
Kimmo&kumppanit mitä tulee sanontaan ”Jorin Jorinoita” niin tarkoitus oli lähinnä saattaa sanonta runontapaiseen riimimuotoon. En siis ajatellut varsinaista kielioppia vaan kansanomaista ilmaisua.