”Tämän pienen kysymyksen yhteydessä ratkaistaan kansankirkon kohtalo”, sanoi piispa, myöhemmin arkkipiispa Erkki Kaila vuoden 1928 kirkolliskokouksessa. Jos siitä luistettaisiin, ”oltaisiin liukumassa reformeerattujen lahkojen kannalle, ja kansankirkkoaate olisi hylätty”. Kaila puhui pappien velvollisuudesta vihkiä eronneet.
”Jos siis mennään tuolle jyrkälle kannalle, on minusta koko kirkkolain systeemi ja rakenne muutettava toiseksi, on saatava siihen enemmän vapaakirkkojen henkeä ja luonnetta”, sanoi tuomiorovasti, myöhemmin piispa L.P. Tapaninen vuoden 1953 kirkolliskokouksessa. Tapaninen viittasi hankkeeseen kieltää eronneiden vihkiminen.
”Tämä on kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi, kun ei ole haluttu muuttaa kansankirkkomme perusteita”, totesi siviilivaliokunta vuoden 1963 kirkolliskokouksessa. Siviilivaliokunta tarkoitti pyrkimystä rajoittaa eronneiden vihkimistä.
Eronneiden vihkimistä on Suomen kirkossa pidetty välttämättömänä kirkon omaksuman ja raamatullisena pitämän kansankirkkotehtävän vuoksi. Kirkko on halunnut ulottaa vaikutuksensa koko kansaan, ei vain pieneen valittujen joukkoon, kuten vapaakirkot. Se on halunnut rukoilla niidenkin avioliittojen puolesta, joita sen kaikki jäsenet eivät ole hyväksyneet.
Meidän aikanamme samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on välttämättömyys kansankirkossa. Samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän läheisiään ei voi sulkea pois kirkon palvelutehtävän piiristä, eikä kirkon sovi menettää yhteyttään syrjintää yhä jyrkemmin vastustavaan enemmistöön kansasta. Jos kirkko erottelee parit vihkikelpoisiin ja -kelvottomiin, se syöksyy kohti vapaakirkollisuutta ja hylkää kansankirkollisuuden.
Kirkon kutsumus on edelleen säilyä avarana kansankirkkona. Kuten isät sanoivat, kansa voi erota kirkosta, mutta kirkko ei voi erota kansasta. Kirkon on oltava koko kansaa varten, palveltava erottelematta sekä hurskaita että syntisiä. Muun muassa vihkimällä sekä eri että samaa sukupuolta olevat parit.
”Tämän pienen kysymyksen yhteydessä ratkaistaan kansankirkon kohtalo.”
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Vesa
Tässä tapauksessa avioliittolaki säätää nimenomaan sen, että kirkollisen vihkimisen edellytykset määrittelee uskonnollinen yhdyskunta itse ilman, että muu yhteiskunta ottaa siihen kantaa. Tämä on sekä lain henki että kirjain. Huomaa alla sanat, jotka tämän sanovat: ” – – – kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.”
On siis virheellistä väittää, että kirkkojen olisi tarpeen luopua omista ehdoistaan. Sellaiseen ei nykyisestä avioliittolaista löydy perusteita.
4 luku (16.4.1987/411)
Vihkiminen
14 § (29.8.2008/572)
Vihkiminen toimitetaan sukulaisten tai muiden todistajien läsnä ollessa joko kirkollisena vihkimisenä tai siviilivihkimisenä.
Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa taikka rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa.
15 § (16.4.1987/411)
Vihkimisessä kihlakumppanien tulee samanaikaisesti olla läsnä. Kun kumpikin kihlakumppani on vastannut myöntävästi vihkijän hänelle tekemään kysymykseen, tahtooko hän mennä kihlakumppaninsa kanssa avioliittoon, vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi.
16 § (16.4.1987/411)
Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.
Siviilivihkimisen toimittamisesta säädetään asetuksella.
16 a § (29.8.2008/572)
16 a § on kumottu L:lla 29.8.2008/572.
17 § (29.8.2008/572)
Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa:
1) evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi; sekä
2) rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on vihkimisoikeudesta annetun lain (571/2008) mukainen vihkimisoikeus.
Näin se on Vesa.
Valitettavasti kirkkomme on ottanut tavakseen kulkea kaikissa asioissa jotenkin muutaman askelen perässä sen sijaan, että se kulkisi jäsentensä rinnalla tai jopa näyttäisi tietä ja kulkisi edellä. Tuo analogia eronneitten vihkimiseen on hyvinkin relevantti.
Sen sijaan, että kirkkomme asettuisi ihmisten rinnalle, se takertuu joihinkin ihmisten säätämiin pykäliin (vrt. Matiaksen kommentti edellä) tai muutamaan raamatunjakeeseen, jotka on irrotettu kontekstistaan.
Ihme, että niinkin moni suomalainen vielä kuuluu kirkkoon. Nämä lakihenkiset kyllä tekevät kaikkensa ajaakseen ihmiset pois.
”Valitettavasti kirkkomme on ottanut tavakseen kulkea kaikissa asioissa jotenkin muutaman askelen perässä sen sijaan, että se kulkisi jäsentensä rinnalla tai jopa näyttäisi tietä ja kulkisi edellä.”
—-
-Mitä tämä tarkoittaa? Kirkko kulkee muutaman askeleen _minkä_ perässä, tarkkaan ottaen? Valtion päätösten? Entä mitä tarkoittaa ”jäsenten rinnalla kulkeminen” suhteessa avioliittokäsitykseen. Entä tien näyttäminen?
Tuo, että jotkut raamatunjakeet on ”irrotettu kontekstissaan”, on väite, joka pitäisi osoittaa todeksi. Tätä Martti Nissinen pyrki osoittamaan, mutta kuten ko. ketjussa todettua, päätelmä ei ollut aukoton. Ilmaan jäi väite, että Paavali olisi hyväksynyt ”tasaveroiset saman sukupuolen väliset suhteet” jos niitä olisi ollut.
Olisiko? ja jos miehen ja naisen välinen suhdekaan ei ollut tasaveroinen, miksi se hyväksyttiin mutta homosuhteita ei?
Eli on edelleen osoittamatta miksi kirkon pitäisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, eli muuttaa avioliittokäsitystään, ja miksi meidän tulisi olettaa, että Paavali olisi hyväksynyt ”nykyisen kaltaiset homosuhteet”. Tai että sellaisia ei tuohon aikaan ollut.
Ja jos se mitä Paavali kirjoitti ja ajatteli, on tässä kohden liberaaleille niin tärkeää miksi se ei ole kaikessa?
Toivoisin että perustelut vaatimukselle kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta olisivat vähän konkreettisempia kuin tällaiset ”rinnalla kulkemisen” ajatukset.
Kansankirkosta muutoin olen sitä mieltä, että sen aika on ohi. Se ei ole huono asia. Nähdäkseni kansankirkko on jonkin aikaa toiminut ”matalan kynnyksen” paikkana. ”Uskon eteisenä”, johon on ollut helppo astua ilman painostusta, eikä ole heti tarvinnut olla ”etsikkoaikaa elävä”, ”kohtaamista ja ohjausta tarvitseva etsijä” tai muuta vastaava. Mikä vapaista suunnista on monet säikyttänyt pois ensimmäisen käyntikerran jälkeen.
Ei siis ole tärkeintä kuinka moni kuuluu kirkkoon. Kirkon on tarkoitus olla uskovien yhteisö, eikä se kuulu kansalle. Marginaalista aloitettiin ja sinne palaaminen ei ole sinällään mikään uhkakuva.
Sari Weckroth. ”Marginaalista aloitettiin ja sinne palaaminen ei ole sinällään mikään uhkakuva”.
On oikein viisasta ajatella näin. Minäkin näen samoin, että mitä lähemmäs ”loppua” mennään,sen lähemmäs ”alkua” tullaan. Edessä olevat syvenevät kriisiajat ajat seulovat kaiken turhan pois ja vain tärkein jää. Minustakaan tämä ei ole huono asia. Maailmalla kasvavat kirkot ovat uusia kevyen rakenteen karismaattisia seurakuntia. ”Vanhat” kirkot eivä parhaimmillaankaan samalla tavalla kasva. Kyllä tästäkin voi päätellä jotain siitä, mihin kehitys on menossa.
Homojen vihkiminen ei ratkaise kansankirkon kohtaloa. Se on jo ratkennut ja ihan muista syistä.
Tätä kyseistä asiaa vain toitotetaan, niin voimakkaasti että, oikeisiin asioihin ei kyetä puuttumaan.
Pekka: Voitko tarkentaa?
Kansankirkko vai Jumalan kirkko?
Antti: Kysyin Pekalta. Sinun kysymyksesi ei liity millään tavalla Pekan kommenttiin eikä omaan kysymykseenikään.
Ruotsissa on tehty juuri näin. Eräs heidän arkkipiispoistaan sanoi: Svenska kyrkan går vart svenska folket går”. Niinpä niin, tätäklö on kansankirkko. ”Kyllä kansa tietää”, sanoi tunnettu suomalainen kansanjohtaja-poliitikkokin. Nyt Ruotsissa on äänestämällä päätetty, millainen Jumala on. Heillä on politisoitunut kirkko, joka on tyhjennetty hengellisestä sisällöstään ja josta ollaan hyvää vauhtia tekemässä sosiaalista hyväntekeväisyyslaitosta.
Kannattaa tarkkaan seurata mitä Ruotsin kirkossa tapahtuu ja miettiä, onko sellainen kehitys tavoiteltavaa. Minä en ihmettelisi, jos seuraava ruotsalaisten Raamatun käännös olisi uudistettu myös sisältönsä puolesta. Johdonmukaista olisi muuttaa kirjan sanat vastaamaan uusia oppeja.
Anteeksi nyt Antti, mutta minusta sinä esittelet nyt Ruotsin kirkosta totuutena jotakin, joka ei ehkä pidä täsmälleen paikkaansa. Haluaisin tietää, mistä lähteistä väitteesi ovat peräisin.
Nykyään täytyy vanhan mummon olla niin tarkkana, ettei vain rupea uskomaan totuutena kaikkea mikä jonkun putinin tuutista tulee.
Anteeksi nyt Seija, mutta tarkoitatteko mummolla lasten, lastenlasten, perheen, suvun ja seurakunnan isoäitejä? Vai käytättekö tällaista korkeaa arvonimeä vanhoista neiti-ihmisistäkin?
SEija Rantanen. ”Nähdäkseni vastauksesi heijastelee edelleen omaa käsitystäsi Ruotsin kirkosta, mutta mitään todellista faktaa et ole pystynyt väitteittesi tueksi liittämään, joten jokainen lukija voi tehdä tästä omat johtopäätöksensä”.
Mitä faktaa erityisesti kaipaisit?
Werner Janhonen, minua ilahduttaa, että kommentissasi teitittelet kauniisti vanhenevaa naista. Se on kohteliasta käytöstä, jossa näkyy hienosti, että sinä – mitä luultavimmin hyvin kasvatettu nuori mies – hallitset hyvän käytöksen. Tuollaisia nuoria miehiä soisin olevan enemmän.
Yhden asian korjaisin. Seija Rantanen ei ole neiti-ihminen, vai mitä Seija? Olen lukenut kommenteistasi, Seija, että olet avioliitossa.
Siis Werner, Seija on vaimoihminen.
Terhi: Joo, kyllä vain onnellisesti aviossa ?
Seija Rantanen. ”Antti: Faktaa tämän väitteesi tueksi: ”Svenska Kyrkan on täysin harmiton hengellisen voimansa ja auktoriteettinsa menettänyt politisoitunut palvelujen tarjoajalaitos.”
Svenska kyrkan on poliitisten puolueiden temmellyskenttä, ja ne myös ajoivat muutoksen avioliittonäkemyksiin läpi Svenska Kyrkanissa. Myös muissa kysymyksissä puolueet ovat vaikuttamassa kirkon asioihin tavalla joka ei ole terve, eikä varsinkaan hengellinen. Se on toki makuasia, kutsummeko tätä harmittomaksi. Minä kutsun, koska minusta kirkon tulisi olla ”profeetta yhteiskunnalle”. Nyt Ruotsissa tämä mahdollisuus on menetetty koska poliitikot ohjaavat kirkkoa. Kun kirkosta menee suola, se joutuu lopulta ihmisten tallattavaksi, Matt 5:13. Juuri näin on käynyt Svenska Kyrkanille.
Hämäläinen: ”Nyt Ruotsissa on äänestämällä päätetty, millainen Jumala on. ”
Mitäs uutta siinä on? Ainahan kaikesta kirkkoon ja uskontoon liittyvistä asioista on äänestämällä päätetty. Aina Raamatun kaanonista vaikkapa naisten pappeuteen asti. Ja päätetään niin kauan kuin joku kirkko ja uskonto on olemassa. Ennen pitkää homoparien vihkiminenkin päätetään äänestämällä – mitenkäs muuten?
Ihminen sen Raamatunkin tarinat on kirjoittanut.
Seija Rantanen, jos olisit seurannut, miten Ruotsin kirkko muutti avioliittonäkemystään, ymmärtäisit paremmin mitä tarkoitan. Ruotsin kirkon ”liberalisoituminen” on erilainen kuin meidän kirkon. Siellä muutokset tehdään vähän ”tyylikkäämmin” kuin meillä eikä kovin moni ala heittäytymään hankalaksi kuten meillä tapahtuu. Naapurimaamme on ”lagom-landet” Sverige heidän oman luonnehdinnankin mukaan. Nykyisellään Svenska Kyrkan on täysin harmiton hengellisen voimansa ja auktoriteettinsa menettänyt politisoitunut palvelujen tarjoajalaitos. Sitten onneksi on yksittäisiä hyviä seurakuntia jäljellä, kuten Santa Clara Tukholmassa. Luulen kuitenkin, ettö se mikä siinä on parasta, ei enää ole suoraan Tukholman piispan alaisuudessa, vaan toimii jotenkin yhdistyspohjalta.
Antti: Seuraan kyllä kirkollisia uutisia aika tarkkaan monen Euroopan maan viestimistä.
Nähdäkseni vastauksesi heijastelee edelleen omaa käsitystäsi Ruotsin kirkosta, mutta mitään todellista faktaa et ole pystynyt väitteittesi tueksi liittämään, joten jokainen lukija voi tehdä tästä omat johtopäätöksensä.
Seija Rantanen. “Nähdäkseni vastauksesi heijastelee edelleen omaa käsitystäsi Ruotsin kirkosta, mutta mitään todellista faktaa et ole pystynyt väitteittesi tueksi liittämään, joten jokainen lukija voi tehdä tästä omat johtopäätöksensä”. Mitä faktaa erityisesti kaipaisit?
Antti: Faktaa tämän väitteesi tueksi: ”Svenska Kyrkan on täysin harmiton hengellisen voimansa ja auktoriteettinsa menettänyt politisoitunut palvelujen tarjoajalaitos.”
Seija Rantanen. “Antti: Faktaa tämän väitteesi tueksi: ”Svenska Kyrkan on täysin harmiton hengellisen voimansa ja auktoriteettinsa menettänyt politisoitunut palvelujen tarjoajalaitos.” Svenska kyrkan on poliitisten puolueiden temmellyskenttä, ja ne myös ajoivat muutoksen avioliittonäkemyksiin läpi Svenska Kyrkanissa. Myös muissa kysymyksissä puolueet ovat vaikuttamassa kirkon asioihin tavalla joka ei ole terve, eikä varsinkaan hengellinen. Se on toki makuasia, kutsummeko tätä harmittomaksi. Minä kutsun, koska minusta kirkon tulisi olla “profeetta yhteiskunnalle”. Nyt Ruotsissa tämä mahdollisuus on menetetty koska poliitikot ohjaavat kirkkoa. Kun kirkosta menee suola, se joutuu lopulta ihmisten tallattavaksi, Matt 5:13. Juuri näin on käynyt Svenska Kyrkanille.
Nykymuotoinen kansankirkko on olemukseltaan enemmän vapaakirkko kuin valtion kirkko. Suomessa valtiovalta itsessään on uskonnoton ja kaksi kansankirkkoamme on kirkkokuntia muiden joukossa. Kullakin kirkkokunnalla on oma tunnustusperustansa, johon valtio ei ole omalta puoleltaan sitoutunut.
kansankirkkomme poikkeavat muista kirkkokunnista sikäli, että uskonnonvapauslain rinnalla niistä on säädetty lailla erikseen. Kirkkolaki ei taikka sen olemassaolo ei tee kansankirkosta valtionkirkkoa.
Suomessa on uskonnonvapaus, eikä kumpikaan kansankirkoistamme siksi ole koko kansan kirkkoja. Kirkko on instituutiona uskonnonharjoittamista varten, eikä kansa kokonaisuudessaan tunnusta kristillistä uskoa. Tunnustuksensa suhteen kirkko on valtiovallasta riippumaton ja sen vuoksi kansankirkkoamme voidaan kutsua myös tunnustuskirkkona.
Valtaosa suomalaisista on jäsenenä luterilaisen kirkkomme seurakunnassa ja tällä perusteella meidän tulisi olettaa että valta osa suomalaisia on luterilaista kristillistä uskoa tunnustavia kristittyjä.
Riippumatta siitä miten kirkon jäsenet ovat oman elämänsä arjessa asettaneet, meidän tulee olettaa että he toivovat kirkon toimivan arjessa tunnustuksensa mukaisesti siitäkin huolimatta että mahdolliset ristiriidat heidän omien valintojensa suhteen tulisivat näkyviksi. Kirkon jäsenyys merkitsee siis kilvoittelua., eikä kirkkoa muokata kukin oman itsensä näköiseksi.
Kunpa papitkin sanoisivat asian noin suoraan;) Päästäisiin asiassa nopsemmin eteenpäin.
”Valtaosa suomalaisista on jäsenenä luterilaisen kirkkomme seurakunnassa ja tällä perusteella meidän tulisi olettaa että valta osa suomalaisia on luterilaista kristillistä uskoa tunnustavia kristittyjä.”
Miksi ihmeessä tuollaista tulisi olettaa, kun se jo tiedetään harhaluuloksi? Valtaosa on ”kristittyjä” lapsikasteen (=veroautomaatti), kirkon yhteiskunnallisen vaikutusvallan ja indoktrinaation takia. Mutta onneksi ote heikkenee nopeasti, minkä havaitsee helposti esim. erolukuja tutkimalla.
Suomessa kirkonjäsenet maksavat osan kristityiden kymmenyksistä Kirkon jäsenmaksuina, jotka on saatu kerätä verotuksen yhteydessä. Lähimmäisenrakkaus toteutuu tällä tavalla.
’”oltaisiin liukumassa reformeerattujen lahkojen kannalle, ja kansankirkkoaate olisi hylätty”. Kaila puhui pappien velvollisuudesta vihkiä eronneet.’
Ev. lut. yhteisö siis alkoi tuolloin noudattaa Kirkon perinteistä käytäntöä, josta latinalainen kirkko oli luopunut. Tällä ei ole mitään tekemistä tai kytkentää liberaalien omaksuman materialistis-pakanallisten parisuhdekäsityksen kanssa. Ihmettelen miksi nämä liberaalit vaativat kristittyjä omaksumaan omat tapansa ja uskomuksensa eivätkä perusta omaa uskontoa.
Koska ”näitä liberaaleja” on ylivoimainen enemmistö kirkon jäsenistä?
Risto,
mihin otokseen perustat käsityksesi, että ”näitä liberaaleja” on ylivoimainen enemmistö kirkon jäsenistä”? Tarkoitan, että onko tehty tutkimuksia siitä, miten paljon kirkossa on liberaaleja ja konservatiiveja ja jos on niin, miten jako ko. ”leireihin” on faktisesti suoritettu?
Salme, tämä blogi ja keskustelu käsittelevät kirkon suhtautumista samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Korjaa, jos olen väärässä: muistelen, että kirkon jäsenistä ja jopa työntekijöistä selkeä enemmistö kannattaa tasa-arvoista vihkimiskäytäntöä.
Oletin, että JH tarkoitti näitä liberaaleja. Mutta korjaa sekin, jos sinulla on parempaa tietoa.
Risto,
tarkoitimme ehkä eri asioita. Minä ajattelin kirkon kokonaisväkimäärää ja kuinka suuri osa siitä on liberaaleja tai konservatiiveja. Mietin, että onko tehty tilastoa (millä otoksella ja kyselyllä) että tällainen jakotulos olisi ollut mahdollista saada.
Voin muistaa väärinkin, mutta olen mielestäni nähnyt uutisen kyselystä kirkon työntekijöille, ja siinä enemmistö kannatti tasa-arvoista vihkimistä.
Merkittävä enemmistö kansasta oli jo uutta lakia puuhattaessa sen kannalla, ja kannatus lienee edelleen kasvanut. Koska kirkkoon vielä kuuluu n. 70 % suomalaisista, pidän oikeana olettaa, että enemmistö heistäkin kannattaa (tätäkin on muistaakseni myös mitattu).
”Ylivoimainen” saattaa olla liioitteleva ilmaus, mutta olen aika saletti että huomattava enemmistö jäsenistä soisi kaikille pareille vihkimismahdollisuuden kirkossa.
Kirkosta eroamisten myötä vanhasta opista kiinni pitävien suhteellinen osuus kaiketi kasvaa. Toisaalta tämä porukka usein lisää toiminnallaan eroamisintoa, mikä on kirkolle haitallista.
Jos jako liberaalit-konservatiivit määritellään väljemmin kuin vain avioliittoon suhtautumisen perusteella, liberaaleista voinee hyvin puhua ylivoimaisena enemmistönä. Koko jäsenistössä siis, suurin vaikutusvalta on toki konservatiiveilla.
Vesa Hirvosen kirjoituksessa kansankirkon idea on ilmaistu kuten itse sen ymmärrän. Eli kirkkona olemme ”kansaa” eli kaikkia ihmisiä varten. Sehän on kristillisen kirkon missio. Samalla olemme myös Kristuksen kirkon osana tunnustuskirkko. Tässä mielessä kansankirkkona ja tunnustuskirkkona olemisessa ei ole mitään ristiriitaa. Jotkut taas esittävät, että kansankirkkona oleminen merkitsisi kirkon olemuksesta ja ideasta luopumista. Näin ei suinkaan ole.
Näin juuri. Kansankirkko elää kansan keskuudessa. Tunnustuskirkkona kansankirkko reflektoi jatkuvasti toimintaansa suhteessa omaan tunnustusperustaansa.
Mikään yhtieskunnallinen muutos ei jää kaansankirkolta huomiotta, mutta kansankirkko ei myöskään mukaudu kaikkiin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Kirkkokäsityskin eroaa: itse näkisin, että osa kansankirkosta on osa Kristuksen maailmanlaajuista kirkkoa. Perustavaa laatua oleva virhe olisi olettaa kaikkien kastettujen olevan Kristuksen kirkon jäseniä. Luterilaisessa tunnustuksessa sanotaan, että jumalattomat eivät ole pyhä seurakunta. Tietysti näkyvässä kirkkolaitoksessa, ja nimenomaan laitoksessa ns. hurskaat ja jumalattomat ovat enemmän ja vähemmän iloisesti sekaisin eikä erotuomarin tehtävä ole ihmisellä.
Vesa perustelee ja näkee analogiaa eronneiden vihkimisellä ja samaa sukupuolta olevien vihkimisellä ja kieltämättä argumentti on sikäli hyvä, että alkaessaan vihkiä eronneita kirkko niin sanokseni sivuutti Herran itsensä sanat. Kysyä voi, onko kirkkolaitoksella mitään arvovaltaa ylipäänsä lausua enää eettisistä kysymyksistä yhtään mitään, kun pappeina ja kirkkoherroina on kerran tai kaksi tai kolmekin kertaa eronneita ja uudelleen avioon menneitä?
Tuo Tapanisen tapaus on mielenkiintoinen. Mene ja tiedä, väikkyikö jo mahdollisuus etenemisellä kirkkollisella uralla Tapanisen mielessä, kun otti eronneiden vihkimiseen po. kannan. Entinen äärioikeistolainen ja IKL:n kansanedustajahan ei aikaillut sotien jälkeen liittymisessä esimerkiksi Suomi-Neuvostoliitto-seuran jäseneksi..
Kari-Matilla on varteenotettavia näkökantoja.
Kari-Matti Laaksonen. ”Kysyä voi, onko kirkkolaitoksella mitään arvovaltaa ylipäänsä lausua enää eettisistä kysymyksistä yhtään mitään, kun pappeina ja kirkkoherroina on kerran tai kaksi tai kolmekin kertaa eronneita ja uudelleen avioon menneitä?”
Juuri tämä on oikea kysymys. Eikä tässä ole kysymys pelkästään joistakin papeista. Koko avioliiton idea sellaisenaan kun se vielä meilläkin oli 1950-luvulla on jo ”myyty” moneen kertaan. Jos avioliittoa joskus pidettiin pyhänä, ei ole erityisen uskottavaa kirkossa puhua siitä sellaisin termein kaiken jälkeen, mihin kirkko on mukautunut. Nyt tämä ”viimeisin villitys” että kirkossa alettaisiin vihkimään homopareja on minusta vain viimeinen niitti koko avioinstituution turhentamisessa. Itse taistelu on kyllä minusta jo hävitty muutenkin jos vertaan Pohjolan luterilaisia katolisiin ja ortodokseihin, joille avioliitto on sakramentti. Siinä missä meillä on sekamelska, heillä on järjestys.
Bogini : ”kirkon kohtalon kysymykset on jo ratkaistu” vastaa myös Seija esittämään kysymykseen.