Kuva Kamerunin vuoristosta 1.10.2006.
Puhe Jumalan enkeleistä on sijoitettu Siinain vuoristoon. Ajankohtaa emme tiedä. Meille se on välittynyt Liiton kirjassa, joka on toisessa Mooseksen kirjassa.
Lukukappaleemme puhuu koko kansan enkelistä. Koko kansaa sinutellaan. Jumalan kansa on yksi, koska Jumala on yksi. Tästä näemme, että kirkko ei ole jäsentensä summa, johonkin yhdistykseen verrattava joukko, vaan Jumalan edessä koko kirkko on Jumalan kansa. Yksityinen ihminen elää tämän kansan yhteydessä yhteisestä uskosta yhteiseen Jumalaan.
Vietämme enkeleiden päivää.
SUNNUNTAI 4.10.2020
Mikkelinpäivä – Enkelien sunnuntai
Jumalan sanansaattajat
Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 23: 20-23
Enkelit ovat Jumalan luomia henkiä. Jumalalle uskolliset enkelit palvelevat Jumalaa ja ovat hänen lähettämiään.
Jumalasta pois kääntyneet enkelit ovat pahoja henkiä. Niiden loppu tulee olemaan iankaikkinen kadotus silloin, kun Jeesus tulee takaisin kirkkaudessaan.
Herran enkelit ovat Jumalan lähettämiä
Herran enkelit eivät toimi omin päin, vaan niillä on aina Jumalan antama tehtävä. He toimivat niin uskollisesti Jumalan lähettiläinä, että se mitä he sanovat, on Jumalan puhetta meille. Koska Jumala ei koskaan ole ristiriidassa itsensä kanssa, niin Jumalan enkelin sanoma on aina aidosti raamatullista.
Jumala on alati läsnä luomassaan maailmassa. Siksi myös hänen taivaallinen väkensä on luonamme läsnä kaiken aikaa. Kun Herra johtaa kansaansa, kirkkoaan, omiaan, niin silloin hänen pyhä enkelinsä käy edellämme. Vaellamme Jumalan valtuuttaman enkelin seurassa.
Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi.
Jumalan lähettämät enkelit eivät ole ulkopuolella elämämme arkisten toimien, vaan ovat seurassamme kaiken aikaa. Saamme luottaa alati jatkuvaan enkelvartioon. Jumalan lähettiläät suojelevat meitä. Suojelusenkelit eivät ole vain lapsia varten, vaan he ovat myös aikaisia varten, kokonaisia ihmisryhmiä varten ja kokonaista kansaa varten. Myös jokaisella seurakunnalla on oma enkelinsä, kuten Ilmestyskirja kertoo.
— suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi.
Elämällämme on suunta ja tarkoitus. Tämän suunnan löytämisessä saamme rukoilla Jumalan johdatusta. Jumala voi johtaa meitä monin ulkonaisin muodoin, milloin minkäkin tilanteen synnyttämien ideoiden ja haasteiden avulla. Kaikessa tässä kuitenkin Jumalan johdatus tulee elämäämme hänen lähettämiensä enkelien tuella. Elämämme sijoittuu siihen paikkaan ja siihen tilanteeseen, mihin Jumala meidät on kutsunut.
Lukukappaleessamme Jumalan johdatus ja enkelien johdatus tavoitteen saavuttamiseksi yhdistyvät. Enkelit ovat Jumalan asialla, hänen sanansa ja tekojensa työssä kokonaan Hänen käytössään.
Enkelit toimivat Jumalan nimissä
Asiamies toimii päämiehensä asialla. Valtuutetun asiamiehen teko ei ole tämän oma teko vaan päämiehen teko. Näin myöskään enkelit eivät toimi omissa nimissään, vaan heidän työnsä on toimia Jumalan kunniaksi ja Hänen Pyhän nimensä kiitokseksi.
Hän toimii minun nimissäni.
Kun Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, niin tuli ajankohtaiseksi kertoa Jumalan ilmoituksen täysi sanoma: Jumala on yksi Jumala, mutta hän on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa, Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Pyhässä kasteessa meidät on liitetty Jumalan ja hänen pyhän kansansa yhteyteen. Me olemme saaneet Jumalan lapseuden ja saamme elää turvallisesti hänen huolenpitonsa varassa. Kastekäskyssä Jeesus lupaa, että hän on omiensa kanssa kaiken aikaa.
Sama sanoma ilmoitettiin jo Mooseksen aikana, kun Jumala kertoo, että hänen enkelinsä on koko kirkon kanssa koko ajan ja tämä kulkee kansaansa johdattaen kaiken aikaa.
Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.
Tässä mikkelinpäivän ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan
2. Moos. 23: 20-23
Herra sanoi:
”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”
Matias
Efesolaiskirje.
”2:12 että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; ”
Israelin kansalaisoikeutta ?
Kristus ei voi antaa meille Israelin kansalaisoikeutta, kuten äänestämistä Israelin vaaleissa, se on itsenäinen valtio, joka antaa kansalaisoikeudet kenelle tahtoo.
Julistautuminen Uudeksi Israeliksi tai Uudeksi liitoksi, on sitten uskomuksiin perustuva asia, mutta ei totta täällä maallisissa.
Tarja
Kyseessä ei ole meidän nykyaikainen Israelin valtio, vaan kyseessä on hengellinen todellisuus Jumalan kansan eli kirkon osallisuudesta Jumalan kansan uskon ja elämän todellisuudessa. Kyseessä on sama Jumala joka jo alussa loi koko maailmankaikkeuden, kaiken sekä näkyvän että näkymättömän maailman.
Sama Jumala on ollut jo Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Hänen yhteyteensä Jeesus on avannut pääsyn omalla elämäntyöllään. Tässä yhteydessä olemme samaa Jumalan kansaa yhdessä kaikkien apostolien ja pyhien kanssa. Tämä uskon perintö on suoraa jatkumoa jo Vanhan testamentin ilmoituksesta ja tähän yhteyteen Jumala on meidät liittänyt pyhän kasteemme välityksellä.
Tämän uskon perusteella voimme sanoa Aabrahamia uskon isäksemme ja kuulumme samaan pyhien saattoon hänen kanssaan.
Matias
“Noiden tuonaikaisten liikkeiden parissa oli hyvinkin erilaista kielenkäyttöä toinen toisestaan. Yksikään näistä ei kuitenaan ollut antisemitistinen, kuten kuvittelet, vaan ne vain olivat ajan tilanteen luomiin olosuhteisiin asettuvaa puhetta ”
En minä mitään kuvittele. Jos seemiläiset kinaavat keskenään, tuskin he seemiläisyyttä vastaan kinaavat tai sotivat, vaan ihan muista syistä. Joten, heitä ei voikkaan sanoa antiseemeiksi. Mutta sen enempää roomalaisia, kreikkalaisia, kuin meitäkään ei pidetä seemiläisinä, joten seemiläisten demonisointi, joka meillä näkyy yhden seemiläisen jeesuksen murhasyytöksinä, ja kohdituu vain juutalaisiin, on antisemitismia. Lisäksi se on väärä syytös, josta kertoo jo oma lausuntonne, ” meidän syntien tähden. ” Eurooppalaisia ei pidetä seemiläisinä, vaan jaafettilaisina, eikä yhden seemiläisen seuraaminen tee meistä seemiläisiä. “Raamatun kansojen taulun” mukaan.
Matias
“Jeesuksen ennustukset temppelin hävityksestä olivat sellaisia, ettei niitä olisi säilytetty jälkipolville, jos ne olisivat olleet tapahtumien jälkeen sepitettyjä tarinoita. Niiden tyyli on sellainen, mikä syntyy, kun se mitä on ennustettu huomataankin käyneen toteen.”
Onhan näitä ennustuksia ja enteitä myös Josefus Flaviuksen kirjassa, mutta se väite, että jumala rankaisi Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta temppelin hävityksellä, on väärä ja pahantahtoinen tulkinta. Se pyrkii vain siisrtämään roomalaisten osuuden tapahtumiin juutalaisten syyksi.
Tämä kommentti meni liian nopeasti piiloon, joten siirrän sen tähän, ettei jää vastaus lukematta.
Tarja
Koska haluat tämän näkyvän myös aukeaman vaihtumisen jälkeen niin panen myös vastauksen näkyviin saman näkökohdan mukaan. Näin kuuluu aikaisempi tekstiniL
Tarja
1) Jo Vanhan testamentin profeetat ennustivat aikoinaan ensimmäisen temppelin hävityksen ja panivat syyksi kansan luopumisen Jumalan tahdosta.
Vastaavia varoituksia on Vanhassa testamenissa useinkin eri asioista ja erilaisin seurauksen uhkauksin. Vain Jumala tietää mikä on se lain-alaisuus mikä kansan luopumuksen ja sitä seuranneiden rangaistusten välillä vallitsee.
Meidän ihmisten asia ei ole langettaa tuomioita tämäntapaisissa kysymyksissä koska vain Jumala tuntee sydämemme. Siksi meidän oikeuslaitoksemme ei puutu tämäntapaisiin juttuihin, vaan aivan yhteiskuntamme konkreettisiiin ja juridisesti selkeästi määriteltyihin tapauksiin.
2) Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta seuranneiden vuosikymmenien puheissa Jeesuksen kuolemaan johtamisen toimijoiksi on meidän tietoomme tulleet sekä sen ajan joidenkin juutalaisten toiminta että roomalaisen miehittäjävallan toiminta heidän aloitteestaan täytäntöön panema ristinkuolema.
Juutalaisena syynä oli syytös Jumalan pilkkaamisesta.
Roomalaisille esitetty syy oli kapinahanke.
Ulkonaisena painostuskeinona oli joidenkin ryhmien kansannousu.
Tapahtumien hengellinen ulottuvuus, Jumalan tekojen ja pelastussuunnielmien toteuttaminen eivät ole maallisen oikeuden toiminnan pätevyysaluetta, vaan tämä puoli on auennut vain, kun ylösnousemuksen todellisuus ja Jeesuksen ilmestyminen oppilailleen sekä Pyhä Hengen todistus Raamatussa jo aikaisemmin annettujen ennustusten toteutumisen näyttämisessä pääsivät vaikuttamaan.
Koska Jeesuksen pelastustyö Golgatan ristillä on koko maailman syntien sovitus, niin silloin voimme sanoa, että Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen tapahtuminen on koko maaiman ihmisten kaikkina aikoina syytä: Me sitä sovintotyötä tarvitsimme, me sitä anteeksiantoa tarvitsimme, me sitä voittoa kuoleman vallasta tarvitsimme ja yhä edelleen tarvitsemme, aina siihen asti kunnes Jeesuksen takaisin tullessa tämä vaillinainen, puutteellinen ja monia ongelmia sisällään pitävä maailmamme vaihtuu uuteen, uudistettuun elämään, missä Jumalan hyvyyden täyteyden takia hyvyys on täydellistä ja onni täyteläistä ja ikuista.
Matias
Sinä sanot, että kysymyksessä ei ole nykyaikainen Israelin valtio.
Kyllä kysymyksessä on nykyaikainenn Israelin valtio, perintöosana. Miksi muuten kristityt olisivat menneet Jerusalemiin kirkkoja rakentamaan ja vääräuskoisia pois ajamaan, jos eivät olisi halunneet anastaa itselleen perinosan ja siunaukset, jotka kansalle oli luvattu.
Perintöosasta on olemassa testamentti, joka väärennettiin uudeksi testamentiksi ulkopuolisten toimesta, syystä, että siinä oleva yksi poika olisi perillinen ja häneen uskovat siinä siivelllä.
Testamenttiväärennös on rikos sekin. Jos se ei ole sitä hengellisesti, niin hengellisyys on rikollista toimintaa, laitonta toimintaa.
Juutalaisten syyttäminen Jeesuksen murhaajiksi on määritelty antisemitismiksi, ne törkeät syytökset, jotka löytyvät Apostolien teoista huokuvat suoranaista vihaa ja sen lietsontaa.
Siksi pidän evankeliumin julistusta ja opetusta lapsille, nuorison turmelemisena jota harrastetaan, tosin ja ikävä kyllä uskonnonvapauslain alla.
Hartain toiveeni on tietysti, että nykyisin puheena oleva oikeusvaltioperiaate pyrkii siihen tulokseen, että se koskisi myös näitä epäoikeudenmukaisuuksia. Ihmiset itse eivät niitä näe, koska he eivät lue, eivätkä mieti mitä on kirjoitettu. Ei edes niin sanottu sivistyneistö, koska he elävät siinä harhassa, että tämä on niin ihana ja helppo uskonto ja hyvät lupaukset ja lohdutuksen sanat. Minulle, minulle ja meille, muista ei niin väliä.
Kyllä ymmärrän sen, ihan maallisesti ja hengellisesti, että te olette sitä mieltä kuin olette, koska teidän on pakko olla, muuten ei palkka juokse, eikä sitä katsota hyvällä jos muuta ajattelee ja varsinkin sanoo. Hengen ylimystö, joita ei maalliset lait koske.
Ihmettelen vain sitä isä jumalaa, joka uhrasi poikansa ja syyn saivat päällensä juutalaiset, vaikka kuten sanoit, syy oli maailman synnit.
” Tämän he kalvalsivat ja murhasivat” , ” ripustivat puuhun ja tappoivat. ” Elämän ruhtinaan te tapoitte” Meidän isiemme jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te riputitte puuhun ja surmasitte ” , ”Jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet ” ” Me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. ”
Tällaista törkyä siellä lukee. Pidän tätä vääränä todistuksena maallisesti, hengellisesti ja laillisesti, sekä myös kansanryhmään kohdistuvana vihapuheena, ja rasistisena uskomuksena.
Rasistisista uskomuksista pitäisi puhua enemmän, kun nyt oikeusvaltioperiaate on tunkemassa esiin.
Tarja
1) Jeesus syntyi ja eli juutalaisena. Kansallisuudeltaan hän oli juutalainen. Alkuaan Jeesuksen seuraajat olivat juutalaisia. Näin koko kristinuskon alku on ollut juutalainen.
Joten puheet antisemitismistä eivät alkuunkaan osu maaliinsa. Kritiikki heidän oman aikansa ihmisiä kohtaan on pantava oikeisiin mittasuhteisiinsa tuossa historialilsessa tilanteessa.
Verrattakoon Trumpin ja Bidenin sanallista toinen toisensa vastaisten näkemysten esiintuomisessa vaalikeskustelussaan. Kumpikin esitti voimakasta arvostelua väittelyn aikana, mutta kumpaakaan ei silti voi pitää USAn vihollisena, antiUSAlaisena.
Näin myöskään Raamatun sisällä olevien niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa esiintyvien kriittisten lausuntojen kärki on nähtävä oman kansan ja oman uskonnon sisällä olevaksi kritiikiksi oman kansan keskuudessa oleviin epäkohtiin puuttumisena.
2) Kun joku liike on syntynyt jonkun väestöryhmän sisäisenä liikkeenä ja saanut sieltä vaikutteensa, mutta sitten laajentunut myös uusia ihmisryhmiä käsittäväksi liikkeeksi, niin silloin ei voida puhua tuosta liikkeestä alkuperäisen ympäristönsä varastamisena, vaan päin vastoin tuon alkuperäisen liikkeen ajatusten eteenpäin menona ja uusia alueita ja toimintapiirejä voittaneena liikkeenä.
Puheet siitä, että kristityt muka olisivat ”varastaneet” juutalaista perintöä, osoittautuu perinteen historian valossa täysin ohi maalin ampumiseksi.
3) Valitettavasti lähtökohdissaan ihmisten väärien ennakkoluulojen, pelkojen ja monien muidenkin epäinhimillisten voimien synty monin paikoin on kehittynyt rasismiksi. Afrikassa työskennelleenä olen erittäin paljon keskusteluissani joutunut kohtaamaan ongelmia, mitkä ovat syntyneet historiassa esiintyneistä valkoisen väestön rasistisista purkauksista mustaa väestöä kohtaan.
Esim. aikoinaan kesän 1966 jaoimme asunnon Suomessa opiskelemassa olleen pastori Festus Ashipalan kanssa. Myöhemmin sain uutisia Afrikasta, että Etelä-Afrikan rasistinen hallinto oli pahoinpidellyt häntä.
Samaten länsimaissa sitten puunilaissotien vallinnut antisemitismi on ollut valitettava ja todella suuri ongelma erilaisten väestöjen kohtaamisen historiassa. Mieletön määrä kärsimystä on tästä seurannut.
4) On nähtävä että tässä antisemitismissä on mitä suurimmassa määrin kysymys erilaisten väestöryhmien kohtaamisen ongelmista. Alkuaan suuresta hädästä vaivoin selviytynyt kansa on sodat voitettuaan itse kehittynyt sortajaksi ja vielä silloinkin kun sitä ei oman turvallisuuden takia edes tarvittaisi on jatkanut vihamielistä suhtautumista keskuudessaan olevien vähemmistöön kuuluvien vieroksumisena ja sortamisena.
5) Olen jo aikaisemminkin tuonut esille, miten monet kristilliset kirkot ovat käyneet oman kirkkonsa ja juutalaisuuden välisiä neuvotteluja. Näissä on johdonmukaisesti tuomittu antisemitismi sen kaikissa muodoissaan.
Olen tässä toistanut useampiakin ajatuksiani, koska myös sinun puheenvuorossa toistuu jo aikaisemminkin esiin tulleita väitteitä.
Matias
Hyvä Matias Roto, olen sinulle hyvin kiitollinen siitä, että olemme voineet, suuresta erimielisyydestä huolimatta, keskutella ilman riitaa, solvausta ja kiihkoa, asioista asioina, ilman henkilökohtaista loukkaantumista, tai loukatuksi tulemista.
Tämä on hyvin harvinaista herkkua minulle, siksi tulen aina muistamaan sinut henkilönä, joka antoi minulle mahdollisuuden ilmaista mielipiteeni suuresta erilaisuudestani huolimatta.
Koitukoon se sinulle siunaukseksi ja hyväksi elämäksi, kaikkina elämäsi päivinä.
Tarja
Kiitos myös itsesllesi. En minäkään ole missään vaiheessa kohdannut minkäänlaista henkilökohtaisuuksiin menevää ongelmaa meidän keskustellessamme merkittävistä kysymyksistä, joita olet nostanut esille yhteisesti pohdittaviksemme.
Ongelmia on valtavasti maailmassamme ja niistä on myös pystyttävä puhumaan rehellisesti ja toinen toistaan kunnioittaen silloinkin kun muutamat näkökannat poikkeavat toisistaan.
Toisinaan keskustelujen aikana nousseista uusista näkökulmista keskustelujen aiheista antaa hyvän kuvan vanha juutalainen tarina, että missä kaksi juutalaista keskustelee jostain aiheesta, niin siinä keskustelussa esiintyy kolme eri mielipidettä.
Matias
”Jumalan tekojen ja pelastussuunnielmien toteuttaminen eivät ole maallisen oikeuden toiminnan pätevyysaluetta, ”
Ongelma tässä on se, että laki uskonnonvapaudesta sallii myös uskonsa ilmaisemisen, joka periaatteessa tarkoittaisi sitä, että myös rasistisia uskontoon liittyviä ilmauksia saisi ilmaista ja huudella, ikäänkuin sillä perusteella, että tämä on jumalan sanaa.
Mikä sitten kenenkin käsitys jumalasta on, jos jumala tuli ihmiseksi, että ihminen voi tulla jumalaksi, tulemme siihen päätelmään, että kaikki on ihmisen, joka kuvittelee olevansa jumala, kirjoittamaa. Ihminen se muutenkin on kirjoittanut, mitä kirjoitettu on.
Vastaan tulevat sitten lait ihmisoikeuksista, ja tietysti myös velvollisuuksista, jotka ovat pätevyysalueen yläpäässä lakina ja oikeutena ihmisille maallisesti ja silloin rasismi ja vihakirjoittelu tulevat kielletyksi ja kuten on sanottu, myös rangaistaviksi teoiksi. Miksi ei sitten niiden kirjoitukset, jotka uskovat, että jumala on ihminen joka kiroilee, solvaa ja syyttää.
Perusteena vihasanoille ja syyttelylle ei saa olla se, että tämä on jumalan sanaa, koska silloin me häpäisemme Jumalan nimen oikeudenmukaisena Ylinpänä tuomarina, jota Oikeuden tuomari edustaa maan päällä. Tuomarin virka on Jumalan virka ja heidän pitää tuomita oikeudenmukaisia tuomioita.
Läinsäätäjät eivät aina ole tehtäviensä tasalla, joka nyt näkyy ristiriitana uskonnonvapauslain, ja rasismin vastaisuuden välillä.
Tarja
1) YK:n ihmisoikeuksien julistus on syntynyt kirkkojen yhteisestä esityksestä, nykyisen Kirkkojen Maailmanneuvoston edeltäjän vireille panemana.
Kirkkojen leimaaminen ihmisoikeuksien vastaiseksi on siis jo lähtökohdat huomioiden ohi menevä väite.
2) Uskonnonvapauslaki on alkuaan tähdännyt siihen että yksityisellä ihmisellä on oikeus harjoittaa sitä uskontoa, mihin hän haluaa kuulua. Eritystapaukseksi sitten otettiin mukaan myös se vaihtoehto, että jos joku ei halua kuulua mihinkään uskontokuntaan, niin hänellä on oikeus pysyä näiden ulkopuolella.
3) Koska Jumalan sanan perustava lähtökohta on rakkaus, niin minkäänlaisten ihmisyyttä loukkaavien toimien perusteluna ei pidä käyttää historiallisista yhteyksistään irti revittyjen raamatunlauseiden tai muidenkaan uskon opin lauseiden sisältämiä yksittäisiä sanontoja.
Jo pitkälti ennen Jeesuksen aikaa juutalaisuudessa keskusteltiin, mikä ajatus voisi olla koko Tooran eli Lain eli siis tuon aikaisen koko Raamatun johtava ajatus. Kaksi käsitettä nousi silloin esille: totuus ja rakkaus. Jo Paavalin opettajan Gamalielin isoisä kuuluisa rabbi Hillel oli nostanut rakkauden johtavaksi periaatteeksi. Tätä opetusta seurasi myös oman aikansa oppinein mies Jeesus Nasaretilainen, kun hän sanoi, että pitää rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään ja että tässä on Lain, Toora, ja Profeettojen, Nevi’im, eli siis tuonaikaisen koko Raamatun yhteenveto. Myöhemmässä julistuksessaan hän vetosi myös Kirjoituksiin, Ketuvim, pyhinä Raamatun kirjoina.
Jeesus laajensi opetuksessaan tämän rakkauden käsittämään myös avoimuutta kansojen ja kansanryhmien välillä. Paavali omalla toiminnallaan jatkoi tätä erilaisista kulttuurilähtökohdista yhteiseen kirkkoon yhdessä tulemisen ohjelmaa, josta aivan erinomaisena todistuksena on Roomalaiskirjeen opetus, missä Jumalan vanhurskaus Kristuksessa on avain kahden Rooman seurakunnassa olleen väestöryhmän ei-juutalaisen ja juutalaisen väestön väliselle toisiaan kunnioittavalle ja hyväksyvälle käyttäytymiselle yhteisen seurakunnan yhteisessä messussa yhtä Herraa palvellen.
Aivan samoin meidän suomalaisten pitäisi päästä irti 1700 -luvun alun isonvihan aikaisesta ”ryssävihasta”, joka syntyi muutamien miehittäjien aiheuttamista ongelmista, jotka Pietari Suuren ohjeiden vastaisesti käyttäytyivät sopimattomasti kansaamme kohtaa.n. Sotiemme aikaan tuo oli ymmärrettävää, koska kansamme taisteli Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan, mutta rauhan tultua se on ikävä jäänne, josta pitäisi päästä eroon. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä, koska maassamme asuu hyvinkin eri lähtökohdista maassamme asuneita tai tänne muuttaneita, jo noin parin vuosisadan aikana tänne asettuneita ja täkäläiseen elämään ja kulttuuriin sulautuneita ihmisiä, jotka ovat oleellinen osa väestöämme. Ennusteiden mukaan jopa noin vuoden 2050 tienoilla yhtä paljon kuin toisen vähemmistökansalaistemme ryhmä suomenruotsalaiset.
ENKELEISTÄ:
Raamattu on mielestäni mahdollinen tulkita myös realismin – ei vain romantiikan lausein. Mitä tämä tarkoittaa?
Muistamme kaikki varmaan lapsuutemme enkelin.
Kotikirkon alttaritaulusta hän katsoo meitä lempeänä naishahmona, jolla on lumi-valkeat vaatteet ja pehmeät Iinnunsiivet. Ympärillään herttainen parvi lenteleviä pikkukerubeja hän ojentaa ihanasti hymyillen siron kätensä ihmislasta kohden. Hä-nen yllään hohtaa taivaallinen valo, ja koko kuva säteilee puhtautta ja jaloutta.
Kuva on kaunis.
Kuitenkaan tällä ihanteellisella koristeella, vaikka se mone1Ie uskovalle on yhä to-tuus enkelten olemuksesta, on kovin kovin vähän yhteistä Raamatun kanssa:
”Katsellessani ympärilIeni, minä äkkiä huo-
masin miehen, uumillaan vyö parasta kultaa.
Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti,
hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama,
hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen
käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi,
ja hänen äänensä oli kuin kansanjoukon
pauhu. (Dan. 1O:5-6)”
Pelko valtaa sitten Danielin ja hänen seurassaan olevat miehet. Danielin kasvot käyvät kalmankalpeiksi ja hän kaatuu kauhusta maahan!
Kauhuissaan on myös profeetta Hesekiel:
”Ja olentojen hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet,
jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti
olentojen väIissä, ja tuli hohti ja tulesta 1ähti salamoita.
Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat
nähdä kuin saLaman leimaus. ( (Hes.l:13-14 )”
Vaikka otammekin huomioon luovaan taiteeseen aina itsestään selvästi kuuluvan vapauden ja tavoitteellisuuden on alttaritaulumme enkeli silti etääntynyt hätkähdyttävän kauas alkuperäisestä aiheestaan. Tulkinta perustuu viehättävään, mutta haaveelliseen ja epätodelliseen mielikuvaan. Enkelistämme on tullut roolihenkilö hengelliseen saippuaoopperaan. Modemi raamattudramatugi ei annakaan enkelien yksinkertaisesti vain kohdata ja tavata ihmisä ja poistua heidän luotaan, kuten alkuteksti rohkenee väittää, vaan verbit ’ilmestyä’, ’näyttäytyä’ ja ’kadota’ vastaavat paremmin ennakkoasennetta ja tarvittavaa teologiaa. Eihän toki enkeli, joka on ’henki’, voi ihmisen tavoin tulla ja mennä, vaan hänen täytyy salaperäisesti ilmestyä ja hävitä .
Enkeli on siis romantisoitu ja romantisoitunut.
Tulkintani lähtee siitä, että ei vain Raamatun kuvitus vaan myös sen kieli ja selitys romantiikan samoin rasittamia!
Alkukielen usein arkiset ilmaisut eivät ole teologisin valmiuksin varustautuneen kääntäjän tai selittäjän korvissa soineet aina siis tuonpuoleisin ja opillisesti oikein säveIin. On tarvittu nuotitusta ja hengellistä dramaturgiaa. Toki enkelikohtaukset kuten muutkin ihmeet ovat jo perimätiedosta lähtien saaneet yliluonnolliset värit, mutta myöhemmin kehittynyt teologia on sävyttänyt niitä lisää ja varustanut niiden selitykset kielellisin kiiltokuvin.
Ymmärrettävää mutta ongelmallista, sillä tuskin nämä oppitradition luoneet ja sitä vartioivat teologit ovat aina kyeneet tai edes halunneet päätyä vain ’oikeisiin’ valintoihin. Uskon totuuden jääneenkin usein jo tradition synnyssä saati jatkuessa toisarvoiseksi valintaperusteeksi.
On haluttu myös, kuten eräs asiasta kanssani keskustellut teologi kirjeessään minulle totesi: ”Suojella oppitradition kautta tulkitsijaa tekstien oikeassa ymmärtämisessä ja auttaa häntä kohtaamaan tekstin sanoma omassa elämässään.”
Mutta tuollainen seurakuntateologinen suojelu ja sensuuri ei aina enää tyydytä ny-kyaikaista lukijaa. Myös myös maallikot ovat heränneet vaatimaan uutta lukutapaa. He ovat alkaneet myös kysellä josko sittenkin olisi niin, että muinaisten tapahtumien sisällot ovatkin ilmaistavissa myös realismin eikä vain romantiikan lausein? Onko mahdollista lähtökohtana uusi uskallus ja ennakkoluulottomuus tunkeutua läpi uskonnollisen metafysiikan Raamatun ikivanhan muistiinmerkinnän ytimeen, sanojen ja niitä edeltäneitten tapahtumien todelliseen sisältöön?
Ovatko Raamatun kertomukset avattavissa myös maallikon oivalluksin ilman hen-gellisen asiantuntemuksen isällistä välitystä?
Mielestäni ovat!
Raamattu ei anna vain oikeutta, vaan suorastaan kehoittaa ymmärtämään kirjoituk-sensa myös tiedon, ei vain uskon, valossa. Miten muuten on ymmärrettävissä tämä profeetta Danelin saama kehoitus:
Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat ja
sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti.
Monet matkustavat edestakaisin ja
tieto kasvaa.
Vailla pelkoa joutua puhdasoppisuuden kiroon voinee tästä Raamatun kohdasta päätellä, että siinä Raamattu itse ilmoittaa sanansa olevan kätkettyä ja salattua. Enkelin Danielille antama kirja voitaisiin käsittää vain sen tiedon valossa, minkä lopun ajan ihminen on avartuneen maailman- ja ihmiskuvansa avulla saanut. Siksi kirja piti taltioida odottamaan lopun aikoja. Se sinetöitiin ja lukittiin. Edelleen uskaltaa Johanneksen ilmestyksen perusteella olettaa, että tämä peitekieli monin kohdin on laadittu useaan kerrokseen; Karitsan kädessä oleva kirjakäärö oli nimen omaan seitsemällä sinetillä suljettu.
Mitä tämä täsmällisesti saattoi tarkoittaa?
Siitä toiste.
Seppo
Kiitos kommentistasi. tuot esille merkittävän näkökulman siihen, miten yleisesti kuvataiteessa kuvattu enkelihahmo ei sisällä koko Jumalan sanan ilmoitusta enkeljoukoista eikä heidän toimintansa monipuolisuudesta.
Raamatun yli 60 kirjassa puhutaan enkeleistä ja kussakin tilanteessa tilanne tuo oman lisänsä käsityksiimme siitä, mikä heidän tehtävänsä on pelastushistoriassa ja meidän elämämme eri tilanteissa.
Aikoinaan enkelien varustaminen siivillä oli piirrosten ja maalausten keino ilmaista että kuvattava oli taivaan enkeli eikä joku maan päällinen ihminen. Taidehistoriassa on jopa pystytty näyttämään tämän taidetyylin taustalla olleita vanhoja antiikin aikaisia muinaisessa taiteessa esiintyneitä malleja. Itse teologiaan tällä taiteen ilmaisukeinolla ei ole vaikutusta, mutta luonnollisesti jokainen kuvaustapa vaikuttaa ihmisten mielikuviin silloinkin, kun tietää noiden ilmausten tarkoitusperän.
Matias
Kiitos vastauksista.
Palaan kuitenkin vielä YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, joka on tapahtunut vuonna 1948.
Toinen maailmansota oli 1939-1945, joten tuo julistus on tapahtunut vasta toisen maailmansodan jälkeen. Ja miksi sitten ?
Eikö siksi, että juutalaisten kansamurha tapahtui tuossa sodassa, josta voi sanoa, että he antoivat suuren uhrin, että tällainenkin julistus on saatu aikaan, on nähty hirviö omassa itsessä ja kauhistuttu sitä.
Sen jälkeen kirkkokin sanoutui irti Lutherin juutalaisvihamielisistä puheista, ei aikaisemmin, mutta ei ole sanoutunut irti evankeliumista, josta kaikki on lähtöisin Jeesuksen murha syytöksillä ja juutalaisten demonisoinnilla paholaisen lapsiksi.
Juutalaiset eivät sano sitä uhriksi, eikä holokaustiksi, vaan katastrofiksi. Mutta sen voi nähdä myös suurena uhrina ihmiskunnan parantamiseksi, joka siitä ilmiselvästi seurasi ihmisoikeusjulistuksineen.
Tarja
Tuo maintsemas kirja oli täysin tomuttuneena unohtuneena pois käytöstä. Vasta Hitlerin esiin nostamana ja kirjan historiallisen kysymyksenasettelun sivuuttaen käyttäminen juutalaisvainoihin teki ajankohtaiseksi ottaa kantaa tuohon kirjaan.
Verrattakoon tähän esimerkiksi muslimi turkkilaisten tekemään kristittyjen armenialaisten kansanmurhaan 1900-luvun alussa. Vuonna 1951 Turkin valtio virallisesti kielsi sen olemasaolon. Nyt juuri menossa olevasa Armenian ja Azerbaizanin aseidenkalistelussa Turkki tukee monin tavoin Azerbaizania. Tässä siis ei ole tehty muutosta linjauksessa vaikka siihen on eri tahoilta vedottu.
Matias
”Jo Paavalin opettajan Gamalielin isoisä kuuluisa rabbi Hillel oli nostanut rakkauden johtavaksi periaatteeksi. ”
Paavali oli Rooman kansalainen ja syntynyt Tarsoksessa, eli nykyisessä Turkissa, joka silloin kuului Roomaan.
Paavalia syytettiin siitä, että hän opettaa juutalaista lakia vastaan, oli niin sanotusti luopio, ja sitä pidettiin pahana. Gamalielia pidettiin ankaramman koulukunnan edustajana, joten Paavali oli sanoutunut irti Gamalielin opista. Ilmiselvästi.
Kun Paavali meni Jerusalemiin hän sai suuret vihat päällensä juuri siksi, että opetti lakia vastaan ja toisaalta häntä luultiin Egyptiläiseksi valheprofeetaksi. Tämä ilmenee Apostolien teiosta, ja tästä Egyptistä tulleesta valheprfofeetasta kertoo Josefus kirjassaan enemmän.
Tämä mies tuli maahan ja keräsi joukkoja ympärileen puheillaan ja lupauksillaan ja ennustuksillaan. Vei heidät myöhemmin kiertoteitsi niin sanotulle Öljymäelle tarkotuksena vallata Jerusalem ja ryhtyä halitsemaan sitä yksinvaltiaana.
Joku ilmeisesti paljasti aikeet ja roomalaiset sotavoimat menivät vastaan kansan tuella, ja kukistivat vallananastajan aikeet. Osa teloitettiin ja osa pakeni koteihinsa.
Ilmeisesti kapinajohtaja itse ei kuollut, koska Paavalia luultiin häneksi. Tapaus kuitenkin muistuttaa myös Jeesuksen tarinoita, Tuleminen Egyptistä, kansanjoukkojen kerääminen, meneminen Öljymäelle, ja kuninkaaksi aikominen.
Ja vielä loppu-uhkaus takaisin paluuseen liittyen: ” Mutta ne, jotka eivät huolineen minua kuninkaakseen, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni. ”
Tarja
Tässä välillä yhden kokouksen etukäteisvalmisteluja ja kotipihan nurmikon leikkuuta.
Paavali oli hellenistijuutalainen. Hänen oma identiteettinsä oli juutalainen, mutta hän hallitsi myös kreikkalaisen kulttuurin ja hän sai jo isänsä perintönä Rooman kansalaisuuden.
Ota huomioon, että Jeesuksen aikana Pyhällä maalla asui noin 1 ½ miljoonaa juutalaista, joista useimpien arkikieli oli aramea ja synagogan liturgian kieli oli heprea sekä saarna arameaksi.
Samaan aikaan yksistään Rooman valtakunnan alueella asui noin 7-9 miljoonaa juutalaista, joiden keskinäinen yhdyskieli oli kreikka ja he käyttivät kreikankielistaä Septuaginta käännöstä synagogissaan. Parttiassa ja Etiopiassakin oli paljon juutalaisia, Joten Paavalia ei mitenkään voi luokitella ei-juutalaiseksi.
Apt. 22:3 Paavali sanoo:
”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.
Ja luvussa 26
26:4 Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa.
26:5 He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.
26:6 Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut
26:7 ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät
Edelleen Paavali itse sanoo
Roomalaiskirje:
11:1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
Filippiläiskirje:
3:5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
Minut 15.5.1967 ensimmäiseen avioliittooni vihkinyt teologian tohtori ja sittemmin Afrikkatutkimuksen professori Matti Peltola teki aikoinaan väitöskirjansa Paavalin lähetystyöstä. Olen käynyt hänen luonaan vielä silloinkin kun me molemmat olimme jääneet leskiksi. Keskustelumme koski monia kysymyksiä, niiden joukossa keskustelimme myös hänen väitöskirjastaan ja Paavalin toiminnasta.
Jotenkin koen, että esittämäsi olettamus Paavalin toiminnasta ei mitenkään vastaa sitä elämänkuvausta minkä olen saanut hänen elämästään.
On aivan päivänselvää, että jos jo Galilean ja Juudean juutalaisten välillä oli eroa monista tapakulttuuriiin kuuluvista kysymyksistä, niin erot olivat mielä suurempia esimerkiksi Tarsossa, Aleksandriassa ja Jerusalemissa tai vaikkapa Roomassa. Näin ollen vastakkainasettelut mistä Apostolien teot puhuvat ovat täysin juutalaisuuden eri tulkintojen välisiä eroja.
Kun ajatellaan edelleen että nykyisen Intian alueella, minne apostoli Tuomas saapui nykyisen Keralan alueelle vuonna 58 AD, siellä asuvien juutalaisten keskuudessa Tuomas sai erinomaista vastakaikua ja näin heidän mukaansatulon mukana saattoi luoda perustan kristilliselle kirkolle, joka vieläkin elää Intian kahden osavaltion uskontona, niin huomataan miten juutalaisuuden erilaisten ryhmien väliset erot riittävät selittämään kaikki ne vastakkainasettelut mistä Apostolien teoissa puhutaan.
Tarja
Puhuessamme kapinasta on erityisen merkittävää huomata juutalaissota 66-74 jKr..
Aikoinaan 1960 -luvulla keskustelimme juutalaissodista tuolloin jo eläkkeellä olleen itäimaisten kielten professori Aapeli Saarisalon kanssa Eksegeettisen seuran kokoontumisen väliajalla. Tuossa yhteydessä hän tuli kertoneeksi, miten suuri juutalaisten uhka
imperiumin pääkaupungille oli tuon sodan alussa. Rooma oli vaarassa joutua näkänhätään, kun juutalaiset katkaisivat meritien Roomasta Egyptiin. Siihen aikaan merenkulku oli sillä tasolla että laivojen piti käyttää Välimeren itärantaa reittinään. Kaiken lisäksi juutalaiset löivät merkittävän roomalaisen sotilasosaston, mikä pakotti suurvallan turvautumaan keinoon, mitä he eivät muutoin olisi halunneet tehdä. Muistan kuinka Aapelin silmät loistivat, kun hän kertoi miten roomalaiset pelkäsivät antaa kyvykkäimmälle päällikölle käyttöönsä parasta joukko-osastoa, koska sellainen aina sisälsi riskin vallankumouksesta ja keisarin vaihtumisesta.
Mutta nytpä juutalaiskapinan kukistamiseksi Vespasianus kutsuttiin kaukaa lännestä ja hänelle annettiin paras mahdollinen sotaväki käyttöönsä. Vespasianus toimi määrätietoisesti ja sai ratkaisevan yliotteen koko sodankäynnistä. Siinä vaiheessa hän saattoi antaa lopputoimet Tiituksen tehtäväksi ja itse poistua Roomaan.
Käsi niin kuin roomalaiset olivat peljänneet. Vespasianus tuli Roomaan ja hänestä tuli keisari. Kukaan ei voinut tämä estää.
Myöhemminkin tapasimme Aapelin kanssa, kerran myös hänen kotonaan Bergvikin kartanossa.
Tuosta juutalais-sodasta kertoo Pauli Huuhtasen kirja Juutalaissota 66-74. Sodan syyt ja siihen osallistuneet ryhmät. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 40. Helsinki 1984.
Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen tätä kirjaa.
Pyhällä Paavalilla ei tähän juutalaissotaan ollut mitään osuutta. Paavalin toiminta ja tuon sodan käyntiaika kuuluivat eri kauteen.
Myös Roomalaiskirjeen luku 13 jopa kertoo, että Paavalin valtio-oppiin kuului esivallan kunnioittaminen.
Kun puhut kapinasta, niin tämän juutalaissodan aikaiset tapahtumat tulevat ensimmäisinä mieleeni. Kaikki muut jutut ennen tätä ovat olleet aivan mitättömiä tämän rinnalla.
Tämän sodan aiheuttama uhka miljoonakaupunki Rooman ruuan saannille oli todella valtava synkkä pilvi pääkaupungin ihmisille. Tämän sodan vaikutus näkyi hyvin voimakkaana myös Rooman hallintoon. Hädän keskellä syntyi levottomuutta: Kolme keisaria toimi aivan lyhyen ajan sisällä, kunnes vasta neljäs toden sanoi: Vespasianus näytti voimansa ja vakiinnutti vallan omalle suvulleen.
Siis Roomasta katsoen
Juliusten-Claudiusten hallitsijasuku väistyi Neron kuoleman 68 AD myötä ja Roomassakin syntyi julma taistelu vallasta, joka päättyi Falviusten hallitsijasuvun valtaan tuloon. Suku hallitsi Rooman valtakuntaa vuosina 69–96. Siihen kuuluivat keisarit Vespasianus, Titus ja Domitianus.
Ensimmäinen viite sivustolle Paavalin aikaisen keisarisuvun kaavioon Caesarista Neroon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juliusten-Claudiusten_hallitsijasuku#/media/Tiedosto:JulioClaudian.svg
Tämä toinen antaa tietoja useammasta hallitsijasuvusta.
https://antiikinhistoriajakulttuuri.com/rooman-keisarit/
Matias
Olen lukenut Flavius Josefuksen kirjan Juutalaissodan historia, ( tiivistetty suomennos ) hän on sentään aikalainen ja mukana ollut. Loikkarina hän tietysti kirjoittaa roomalaisesta näkökulmasta, tunsi Vespasianuksen jo silloin, kun tämä oli vielä sotapäällikkö. Josefus ennusti, että Vespasianuksesta tulee keisari, josta tämä tietysti piti kovasti ja Josefus säästi henkensä.
Josefus oli Galilean joukkojen päällikkö kapinassa, ja eräässä vaiheessa häntä syytettiin maan kavaltamisesta, eli roomalaismielisyydestä ja hänet meinattiin kivittää joukkojen toimesta.
Ehkä hän siksi, vangiksi jouduttuaan päätti siirtyä roomalaisten puolelle henkensä pitimiksi ja ystävystyttyään Tituksen kanssa oli myös mukana sodassa roomalaisten puolella. Kirja pitää osata lukea oikein juuri tällaisista asioista johtuen. Ja vaikka hän kirjoittaakin ikäänkuin roomalaisten puolelta, on siellä positiivista sanomista myös juutalaisista, tietysti moitetta myös.
Kirjassa on myös kauniita miljöökuvauksia Israelin maalta, jonka hän tuntee erittäin hyvin ja laajalti, maaston, kasvillisuuden, vesistöjen ja lämpätilojen suhteen ja erilaisten kasvien ja hedelmäpuiden ja pensaiden menestymisen kullakin seudulla. Hyvin sivistynyt ja laajan tietomäärän omaava henkilö, verrattuna evankeliumin henkilöihin.
Roomalaisten piti vannoa uskollisuutta Roomalle ja juutalaiset halusivat itsenäisyyden vieraan vallan alta, ja omat isien lait voimaan. Johon liittyi sekin, että temppeliin ei saanut tuoda epäjumalien kuvia ja symboleja, kuten Rooman kotka ja keisarien kuvat, sekä Apollot, Zeukset ja Juppiterit.
Sitä on tietysti pidetty pahana asiana, että tällatavalla kapinaan ryhtyivät, paholaiset, mutta silloin ei muisteta, että myös germaaniheimot nousivat kapinaan jo Augustuksen ajalla, vuonna 9, ja tuhosivat kolme legioonaa Teutoburgin metsässä. Sen perinpohjainen selostus ei ole kiinnostanut ketään, mistä mahtaa johtua? Ei tainnut olla kirjoitustaitoisia. Kerrotaan tosin Augustuksen itkeneen legiooniaan kuolemaansa saakka. Nolointa siinä oli häviö, sodassa häviäjiä sai halveksia, pilkata ja kohdella miten tahtoi, noina aikoina.
Ehkä siitä syystä roomamalaismieliset eivät halua asiasta puhua.
Miksi minä lukisin kristittyjen tulkintoja juutalaisten ja roomalaisten välisestä sodasta, kun on olemassa aikalaiskuvaus, joka tiivitettynä on saatavilla myös suomeksi.
Ja muistaakseni minä en puhunut tästä kapinasta, vaan egyptiläisestä valheprofeetasta, joka viekoitteli joukkoja puolelleen, tarkoituksena vallata Jerusalem ja ryhtyä hallitsemaan sitä yksinvaltiaana’, Tämä kapina kukistettiin.
Ja Paavalia luultiin häneksi, ei Paavali siis kovin hyvin tunnettu ollut ja oliko Paavalina ollenkaan, koska oikeasti hän oli Saul.
” Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta miestä ja vei heidät erämaahan ” Apostolien teot. 21:38
Tarja
1) Josefuksen teokset on ruotsinnettu jo yli parisataa vuotta sitten.
Panen tähän vielä viittaamasi Josefuksen historian tietoja, kääntäjä aihetta tutkinut Pauli Huuhtanen, jonka erityisesti tähän aihetta käsittelevää kirjaa jo aikaisemmassa puheenvuorossani suosittelin.
Josephus, Flavius: Juutalaissodan historia. (Peri tū Hiūdaïkū polemū.) Suomentanut Pauli Huuhtanen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28945-0.
Netistä häntä voi lukea englanniksi ja kreikaksi myös osoitteesta
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/collection?collection=Perseus:collection:Greco-Roman
jossa on seuraavat teokset
Flavius Josephus.
Against Apion. William Whiston, A.M.. (English) [J. Ap.] search this work
Antiquitates Judaicae. B. Niese. (Greek) [J. AJ] search this work
Antiquities of the Jews. William Whiston, A.M.. (English) [J. AJ] search this work
Contra Apionem. B. Niese. (Greek) [J. Ap.] search this work
De bello Judaico libri vii. B. Niese. (Greek) [J. BJ] search this work
Josephi vita. B. Niese. (Greek) [J. Vit.] search this work
The Life of Flavius Josephus. William Whiston, A.M.. (English) [J. Vit.] search this work
The Wars of the Jews. William Whiston, A.M.. (English) [J. BJ] search this work
2) Tuo ihmettely siitä, kuka Paavali oli, ei suinkaan ollut juutalaisen suusta tullut kysymys vaan roomalaisen päällikön.
Apt. 21
21:37 Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin, sanoi hän päällikölle: ”Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?” Niin tämä sanoi: ”Osaatko sinä siis kreikkaa?
21:38 Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?”
Hälinä jonka takia tämä tilanne syntyi oli sekin alkanut ihmisten väärinkäsityksestä, luulivat Paavalin tuoneen pakanan eli siis ei-juutalaisen pyhäkköön.
Matias
” Rooma oli vaarassa joutua näkänhätään, kun juutalaiset katkaisivat meritien Roomasta Egyptiin. ”
Tämä oli mielenkiintoista, oliko juutalaisilla niin mahtava laivasto, että pystyivät sulkemaan meritien. En ole tästä lukenut, mutta kysyn kuitenkin, että miksi roomalaiset eivät viljelleet itse, vaan katsoivat oikeudekseen vallata aina uusia alueita, ja ottaa heiltä viljasadot verona ja alistaa kansa orjuuteen.
Hyvä että joku laittoi toppareita, oli kuka tahansa.
Tarja
1) Italiassa väkimäärä oli keisarikaudella vähentynyt merkittävästi. Sen sijaan Rooman väkimäärä kasvoi ja ruokaa tarvittiin yhä enemmän.
Aikaisemman vapaiden talonpoikien viljelyn tilaan oli tullut orjien vastahakoisemmin viljelemät suurtilat, joiden tuotanto ei riittänyt ruokkimaan kasvaneen pääkaupungin tarpeita.
2) Tuonaikaisten laivojen oli seurattava rannikoa näköetäisyydellä. Aavalle ulapalle meno oli uhkarohkeaa. Jos sää muuttui huonommaksi niin laivat saattoivat eksyä minne sattui.
Juutalaisilla ei omalla rannikollaan kotikenttäetu. Sopivista paikoista merelle hyökäten he saattoivat yllättää kuljetuslaivat niin, etteivät nämä voineet tehdä mitään vastarintaa.
Roomalaisten kannalta tilanne oli uusi, koska aikoinaan noin 120 vuotta aikaisemmin Pompeius, 106 – 48 eKr., oli lähes puhdistanut itäisen Välimeren merirosvoista. Tämä on sama Pompeius, joka aikoinaan valtasi Juudean Rooman alaisuuteen. Pompeiuksen aikoinaan valloittama Sisilia oli pitkään toiminut Rooman viljanhuollon hyväksi, mutta sitten myöhemmin Egyptin merkitys viljan toimituksissa oli kasvanut hyvinkin paljon.