Tämä puheenvuoro on pidetty kirkolliskokouksen täysistunnossa 4.5.2017 lähetekeskustelussa kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta
Puheenjohtaja,
Rakkaat ystävät,
Kirkon edustajat,
Olen valmistellut ja pidän tämä puheenvuoron yhdessä edustajien Hallamaa, Hiilamo, Markku Jalava, Kosonen, Johanna Korhonen, Korolainen, Kruus, Linnoinen, Varpu Lipponen, Leppiniemi, Ojala, Okkonen, Ruusukallio, Salli, Salo ja Toiviainen kanssa.
Aloitteessa on käytännöllisesti katsoen kysymys siitä, että avioliittolain muutoksen vaikutus tulisi ottaa huomioon ja käynnistää työ avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen mahdollistamiseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä valmistella sitä vastaavat muutokset kirkollisten toimitusten kirjaan.
Aloite on perusteltu . Se vastaa elävää elämää.
Kuten viime syksyn istunnossa totesimme, lainsäädäntö ei aseta tämän vuoden maaliskuun alun jälkeen esteitä samaa sukupuolta olevien kirkolliselle vihkimiselle.
Aivan lainsäädännöstä riippumatta elävää elämää kirkossa myös on, että saamme nyt ja jatkossa iloita kaikista kirkon jäsenistä, jotka elävät parisuhteessa ja haluavat solmia avioliiton voimassa olevan lainsäädännön mukaan tai saada siunauksen solmimalleen avioliitolle.
On hyvä ja perusteltua, että kirkollisten toimitusten kirjaan tehdään nyt ne käytännölliset muutokset, jossa otetaan huomioon tämä muuttunut todellisuus.
Jaakko Weuro
kirkolliskokousedustaja
Helsinki
Jaakko Weuron ja kumppaneiden on tultava pienemmäksi. Ja Raamatun ja Kirkontyön on tultava suuremmaksi.
Tarkoitat kai, että meidän Jaakko Weuron kumppanien on tultava pienemmäksi kuin niiden, jotka Raamattua tulkitessaan saavat itselleen ja omille kumppaneilleen perusteltua Suomen lain edessä tasa-arvoisten avioliittojen eriarvoisen kohtelun kirkossamme. Epäraamatullinen toive, sanoisin.
Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta.
”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Johannes ei puhu kenestä tahansa sulhasesta morsiamineen vaan Jeesuksesta. Lauseen irrottaminen keskusteluun avioliittokäsityksestä tekee kauniille kielikuvalle vääryyttä. Lisäksi kannattaa panna merkille, ettei Johannes puhu muista vaan itsestään: ”Minun on tultava pienemmäksi.” Hän ei olevähentämässä kenenkään toisen arvoa.
Olisihan se hienoa ja sopivaa, jos arrogantisti kirkolliskokouksessa esiintyvälle, maailman henkeä edustavalle nuorelle päättäjälle, jolle pietistinen kansankirkko on vieras. Jeesus tulisi suuremmaksi.
Olisihan sekin hienoa, jos Jeesus tulisi suuremmaksi myös kirkolliskokouksessa arrogantisti esiintyvälle iäkkäälle herätyskristilliselle fundamentalistille. Saamme toki tätä rukoilla, mutta emme toiselta äänekkäästi edellyttää.
Olen vastannut kieltävästi, kun on pyydetty vihkimään samaa sukupuolta olevia.
Olen todennut, että kirkkoni antama ohjeistus estää.
Ymmärrän kihlapareja, jotka kokevat tulevansa syrjityiksi.
He ovat täysi-ikäisiä, konfirmoituja kirkon jäseniä.
He eivät kuitenkaan saa solmia avioliittoa rukouksen hengessä ja uskostaan iloiten.
He kokevat, että ovi suljetaan nenän edestä.
He kokevat olevansa kelvottomiksi arvioituja seurakuntalaisia ja kirkon jäseniä.
Pyydän saada kysellä. Kuinka monta kertaa olet joutunut vastaamaan kieltävästi, kun on pyydetty vihkimään samaa sukupuolta olevia?
Werner, olennaista ei nyt ole kuinka monta kertaa on pyydetty, vaan se että on pyydetty ja Marja-Sisko on vastannut niin kuin kertoo vastanneensa.
Kiitos Merja-Siskolle siitä että kunnioittaa kirkkonsa ja piispansa linjausta.
Jos kirjoitetaan vain passiivissa. ”Olen vastannut kieltävästi, kun on pyydettty…”
Ei voida tietää. Onko pyydetty? Yksi, kaksi, kymmenen vai 125 kertaa?
Kyllä kaikkien niiden vastaus, joilta on pyydetty vihkimään samaa sukupuolta olevia auttaisi ymmärtämään jäävuoren kokoa.
”Kyllä kaikkien niiden vastaus, joilta on pyydetty vihkimään samaa sukupuolta olevia auttaisi ymmärtämään jäävuoren kokoa.” Jäävuoren? Kirkkolaivaamme tuskin uhkaa mikään jäävuoren kokoinen ongelma. Kysymys on aina yksittäisistä pariskunnista ja heidän kirkolleen esittämistä toiveista.
Avioliittoasia on edellisissä kirkollisokouksissa jo käsitelty. Mitään uutta ei asiassa ole esitetty. On pelkkää kiusantekoa tehdä siitä aloitteita yhä uudelleen ja uudelleen. Kun aloitetta ensin loputtomiin jauhetaan joissain valiokunnassa, se palaa äänestettäväksi ja tullaan hylkäämään. Helpoimmalla päästäisiin kun se hylättäisiin suoraan.
Kirkon uudistuksilla on kuitenkin tapana edetä juuri näin. Niitä käsitellään kirkolliskokouksesta toiseen, tehdään aloitteita ja äänestetään kerta toisensa jälkeen. Kuinka kauan naisten oikeutta papin virkaan mahdettiin puida tällä tavalla? Viimein ’kiusanteko’ kannatti ja virka avautui naisillekin. Vaikeista asioista ei päästä helpolla eroon.
Juhani: ”Avioliittoasia on edellisissä kirkollisokouksissa jo käsitelty.”
Jos minkä tahansa asian uudelleen esiinnostaminen uudessa kokouksessa – sääntöjen niin salliessa – on kiusantekoa, niin sitten se on kaiken kehityksen kannalta välttämätöntä kiusantekoa. Eihän mikään tässä maailmassa koskaan muuttuisi, elleii asiaa voitaisi ottaa uudelleen käsiteltäväksi, vaan kerran päätetyt asiat, lait ja menettelytavat olisivat muuttumattomina ikuisesti voimassa. Maailmassa vallitsisi varmaan edelleen Hammurabin laki ja uskonnonvapaus Suomessakin olisi tuntematon käsite.
Kiusantekoa tämä on sen takia että aloitteen tekijät tietävät etukäteen ettei se mene läpi. Taas ”työllistetään” joku valiokunta. Ainoa ero on että nyt aloitetta ei edes yritetä perustella.
Mahdottoman yrittämistä sanotaan kai suomalaiseksi sisuksi. Sen avulla on ennenkin menty läpi harmaan kiven.
Juhani Ketomäki
Juuri tämän kaltaista aloitetta kirkolliskokous ei ole aiemmin käsitellyt. Kalervo Salon kaksi vuotta sitten tekemä edustajaaloite koski kirkon avioliittokäsityksen selvittämistä, ei sen muuttamista.
Nyt käsittelyssä olevan asian suhteen kannattaa ottaa huomioon, että kirkolliskokouksen enemmistö olisi halutessaan voinut äänestää aloitteen raukeamaan jo heti lähetekeskustelun jälkeen. Kirkolliskokouksen lähetekeskustelussa valtaosa puheenvuoroa käyttäneistä vastusti aloitetta. Raukeamaan äänestyksen sijaan kirkolliskokous päätyi puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti lähettämään asian valiokuntakäsittelyyn.
Lähetekeskustelun päättyessä oli jo pidettyjen puheenvuorojen perusteella tiedossa, että perustevaliokunnan jäsenten selkeä enemmistö ei kannata aloitetta. Asiasta lausunnon antavassa yleisvaliokunnassa punnukset ovat kutakuinkin tasan. Sikäli kun kirkolliskokous aikanaan äänestää aloitteen perustevaliokunnan mietinnön perusteella raukeamaan, ei ole todennäköistä että juuri sama asia enää tulee uudelleen käsittelyyn tällä vaalikaudella.
Jukka Kivimäki, olin siis epätarkka.. Kirjoitin itsekin aikaisemmin, että aloite olisi voitu jättää raukeamaan. Tehtiinkö tällaista esitystä ollenkaan vai oliko valiokuntaan lähettämispäätös muodollisesti yksimielinen?
Juhani: ”Kiusantekoa tämä on sen takia että aloitteen tekijät tietävät etukäteen ettei se mene läpi. ”
Siinä tapauksessa, myös ”Aito avioliitto”-porukan tekemä kansalaisaloite spn-avioliiton kumoamiseksi oli kiusantekoa.
”Jolla on korvat se kuulkoon mitä henki seurakunnille puhuu.”———? Elja
”Aloite on perusteltu. Se vastaa elävää elämää.” Näin voidaan perustella mitä tahansa esitystä.
Juhani: “Näin voidaan perustella mitä tahansa esitystä.”
Miksei siis tätäkin?
Toisaalta; huomion arvoista on se, että toteamus: “Aloite on perusteltu. Se vastaa elävää elämää.” ei ole, eikä ole edes tarkoitettu perusteluksi. Siinähän todetaan vain, että aloite on perusteltu ja että perustelu vastaa elävää elämää – mikä sitten tarkkaan ottaen lieneekin.