Kirjoitin hiljattain blogijutun juuri julkisuuteen tulleesta kirkkohallituksen esityksestä uudeksi diakoniviraksi. Annoin asialle kiitosta ja esitin toiveen esityksen ripeästä etenemisestä.
Annan edelleen asialle kiitosta, mutta esityksen etenemisessä tuli mutka matkaan. Kirjoitin mainitussa kirjoituksessa, että edellisellä ”kierroksella” kanttorit eivät halunneet diakonaatin piiriin. Käytyäni asiassa keskustelua asian valmistelussa mukana olleen ihmisen kanssa joudun toteamaan, että tuo on vain osatotuus tai itse asiassa asia on melkein päinvastoin.
Saamani kuvauksen mukaan diakonaattia valmisteltaessa kanttoreiden ammattiliitto (SKUL) ei ottanut kielteistä kantaa kanttoreiden sisällyttämisestä diakonaatin piiriin. Sen sijaan kanttoreiden keskuudessa oli voimakas asian vastustajien ryhmä, joka nosti kanttoreiden kielteisen kannan vahvasti julkisuuteen. Tästä jäi itselleni ja monelle muulle se kuva, että kanttorit koko ammattikuntana eivät olleet halukkaita tulemaan diakonaatin piiriin.
En tiedä, miten edellä kuvattu asia on vaikuttanut uuden viran esitykseen. Ilmeisesti se on vaikuttanut. Nyt kuitenkin kanttoreiden ammattiliiton puheenjohtaja, myös työtoverini yhteisessä liitossamme AKIssa, ilmaisi Kotimaan haastattelussa ihmetyksensä ja närkästyksensä kanttoreiden puolesta siitä, että kanttorit jätettiin uuden diakoniviran ulkopuolelle.
Tilanne on harmillinen ja kiusallinen. Toisaalta soisi esityksen etenevän ja toisaalta kanttoreiden mukaan ottaminen uuden viran piiriin pitää selvittää. On selvää, että kanttoreiden työ on hengellistä työtä ja täyttää laajemman diakoniviran idean kriteerit. Se on seurakunnan jumalanpalveluselämän toteuttamista ja myös seurakunnan kasvattamista ja opettamista. Se on myös evankeliumin julistamista ja osallistumista sakramenttien hoitamiseen musiikin kautta. Nämä viime mainitut ovat tietysti pappisviran tehtäviä, mutta niissä palvelu taas voi olla hyvin diakoniviran tehtävää.
Nyt siis visainen pähkinä purtavaksi kirkkoneuvos Pekalle ja muille asiaa hoitaville: Miten homma hoidetaan kauniisti kotiin ilman, että asia pitää valmistella a-sta alkaen uudelleen? Vai onko asiassa sellaisia sisällöllisiä seikkoja, että kanttorit eivät kuuluisi diakoniviran piiriin? En itse osaa sanoa sellaisia. Tietysti myös lastenohjaajien jääminen diakoniviran ulkopuolelle on asiaan liittyvällä logiikalla hieman ongelmallista. Tulisiko vihkimysvirkaan liikaa väkeä, jos hekin kuuluisivat viran piiriin? Johonkin raja on joillakin kriteereillä vedettävä!
Toivo Loikkanen
Hyvää pohdintaa, Toivo! Ajattelen, että mitään ammattiryhmää tai ketään ei totaalisesti pidä sulkea pois dikonaatista. Ja eihän ketään vihitä tähän vastoin oma halua. Ja eikä ketään pidä vihkiä, jos piispa havaitsee henkilön tehtävään sopimattomaksi. Eikä tämä saa olla ammattiyhdistysasia, sillä tavalla että joku porukka on automaattisesti oikeutettu tähän. Jotenkin tässä ymmärryksessä ajattelen asiaa.