Kirkolliskokouksessa marraskuussa 2016 julkaisimme 25 edustajan voimin kannanoton, jossa sitoudumme toimimaan sen hyväksi, että kirkko sopeutuu uuteen avioliittolakiin ja alkaa toimia sen mukaisesti eli vihkien ja siunaten kaikki parit, heitä mitenkään erottelematta.
Kyseessä oli sanamuodoiltaan lempeä ja asiallinen kannanotto, joka kuitenkin herätti joissakin kanssaedustajissa voimakkaita tunteina. Meitä syytettiin puhujanpöntöstä muun muassa ”kapinalipun heiluttajiksi” sekä henkilöiksi, jotka ”vetävät maton kirkolliskokouksen alta” ja ”pyyhkivät piispojen selonteolla pöytää”. Kuulimme puheita ”irtiotosta” ja ”kirkon yhteisten päätösten mitätöinnistä”.
Mitä ihmettä? Miten kirkolliskokousedustaja, kirkon ylimmän päättävän elimen jäsen, edes periaatteessa voisi kapinoida jotakuta vastaan? Kapinahan kohdistuu aina johonkuhun, jolle kapinoija on alisteinen. Kenelle ylimmän päätöksentekoelimen jäsen olisi alisteinen? Miten voi vetää mattoa itsensä alta? Miksi normaalia keskustelua puhutellaan pöydänpyyhkimiseksi? Mikä on se yhteinen päätös, jota tätä keskustelumme turhentaisi, kun kyseessä on nimenomaisesti tilanne, jossa sitä yhteistä päätöstä ei ole?
Asiassa on kyse tästä: kirkon ja valtion käsitys avioliittoon vihittävien sukupuolista on ensi maaliskuun alkuun asti yhtenevä – vihittäviksi tarvitaan nainen ja mies. Maaliskuun alusta avioliittolaki, jota myös kirkko on tähän asti sellaisenaan noudattanut, muuttuu.
Kirkko putoaa tavallaan tyhjän päälle sikäli, että sen itse säätämissä laeissa (kirkkolaki ja kirkkojärjestys) ei puhuta mitään vihittävien sukupuolista. (Alemmanasteinen säädös eli kirkkokäsikirja puhuu, mutta koska alemmanasteista säädöstä on aina tulkittava ylemmänasteisen mukaan, ei toisin päin, käsikirja on tässä tilanteessa heikoin mahdollinen juridinen peruste asettaa seurakuntalaisia eriarvoiseen asemaan. Siihen tarvittaisiin erillinen lakitasoinen säädös, joka kirkolta nyt siis puuttuu.)
Nyt monet papit ovat epävarmoja siitä, tulisiko heidän noudattaa lakia, kuten tähänkin asti, vai totella piispoja, joiden mukaan avioliittolakia ei tässä tilanteessa enää pidäkään sellaisenaan noudattaa.
Vastakkain ovat nyt valtion laki ja piispojen sekä kirkkohallituksen lainsäädännöstä tekemä tulkinta, jota voidaan hyvin perustein epäillä virheelliseksi. Voidaanko tästä virheelliseksi epäillystä tulkinnasta käydä normaalia, asiallista ja kriittistä keskustelua? Meidän mielestämme voidaan. Kyseessä ei ole kapina, irtiotto, uhoaminen eikä muu sopimaton möykkääminen, vaan aivan normaali vastuullisten päätöksentekijöiden käymä keskustelu merkityksellisestä asiasta.
Meillä Helsingin hiippakunnassa ei ole ”kapinapappeja”, ”marttyyripappeja” tai ”sankaripappeja”. (Meillä ei myöskään ole erikseen ”heteroseurakuntalaisia” ja ”homoseurakuntalaisia”.) Meillä on ainoastaan seurakuntalaisia sekä pappeja, jotka virkavastuisina toimijoina tulkitsevat avointa tilannetta kukin tavallaan. Vältämme kaikkea dramatiikkaa. Hallinnollisen keskustelun ja näkemyserojen ei pidä antaa häiritä seurakuntalaisten hääjuhlia tai muuta elämää millään tavalla.
Kirkolliskokouksessa jouduimme selventämään, mikä ero on ”pöydänpyyhkimisellä” ja ”keskustelulla”. Keskustelu on sitä, että kaikki osalliset tuovat esiin näkemyksensä altistaen ne samalla asialliselle arvioinnille ja kritiikille. Keskustelun kautta haemme parhaat ratkaisut. Keskustelu on intensiivinen oppimisprosessi kaikille osapuolille.
Meillä Helsingin hiippakunnassa on tapana keskustella avoimesti ja kaikkien osallisten asiantuntemusta hyödyntäen. Argumentteja arvioidaan niiden sisällön, ei niiden esittäjän hierarkia-aseman perusteella. Tosiasioita arvostamme korkealle.
Korkeimpaan päätöksentekoelimeen kuuluvien luottamushenkilöiden (kirkolliskokousedustajien) tehtävää luonnollisesti edesauttaa se, että myös piispamme Irja Askola toimintatapa perustuu korkeaan osaamiseen, luottamukseen ja avoimeen vuorovaikutukseen (ei esimerkiksi pelotteluun, uhkailuun tai erilaisten rangaistusten sommitteluun milloin kenellekin). Olemme kaikki vapaita antamaan parhaan osaamisemme kirkon hyväksi.
Hyvähenkinen vuorovaikutus ja ajatustenvaihto jatkukoot. Lämpimästi kiitän kaikkia siihen osallistuneita ja edelleen osallistuvia.
Johanna Korhonen
kirkolliskokousedustaja
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja
kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan puheenjohtaja
Monet kiitokset Johanna Korhoselle asiallisesta blogista! Juuri tämänkaltaisia, tosiasiat selkeästi esiinnostavia, kiihkottomia puheenvuoroja tarvitaan, ei aggressiivista öyhötystä.
Ymmärrän, että ne ihmiset, jotka pitävät avioliittoa vain miehen ja naisen välisenä, ovat uudessa tilanteessa ymmällään ja huolissaankin. Mutta eihän heiltä mitään olla ottamassa pois. Eiväthän naimis-asiat ole uskomme ytimessä, eivät ole koskaan olleetkaan.
Seija Rantanen:””Eiväthän naimis-asiat ole uskomme ytimessä, eivät ole koskaan olleetkaan.””
Hetkinen kun lukee Ilmestyskirjaa niin Jeesus Sanoo seuraavasti:
Ilm. 22:15
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Keitä ovat ”huorintekijät”?
Olivatpa keitä tahansa, he eivät ole ’uskomme ytimessä’.
Johanna Korhonen: ”Meillä on ainoastaan seurakuntalaisia sekä pappeja, jotka virkavastuisina toimijoina tulkitsevat avointa tilannetta kukin tavallaan. Vältämme kaikkea dramatiikkaa. Hallinnollisen keskustelun ja näkemyserojen ei pidä antaa häiritä seurakuntalaisten hääjuhlia tai muuta elämää millään tavalla.”
Minua häiritsee keskustelun miltei yksinomainen keskittyminen teoreettiseen pohdintaan.
Koska kirkon virallinen kanta kirkollisen vihkimisen edellytyksiin ei varmasti muutu seuraavien vajaan neljän kuukauden aikana, katse olisi järkevää suunnata vihdoin siihen, että kaikki jo olemassa olevat samasukupuolisia pareja koskettavat vastaantulon mahdollisuudet toteutuisivat kirkossakin täysimääräisesti. Jotta heidän perhejuhlansa onnistuisi niin hyvin kuin se näissä oloissa suinkin voi onnistua.
Johanna Korhonen. Tiedottamisen ammattilaisena voinet valjastaa koko osaamisesi huolehtiaksesi muiden Ryhmä 25:een kuuluvien kanssa siitä, että myös samasukupuoliset parit saavat hyvissä ajoin etukäteen puolueetonta ja paikkansapitävää, askel askeleelta etenevää tietoa oikeuksistaan sieltä, mistä he ovat tottuneet tietoa etsimään.
Jos ja kun käytännöt poikkeavat hiippakunnittain ja seurakunnittain, siihen on tyytyminen, kunnes tarvittavat päätökset kullakin hallinnollisella tasolla on tehty. Jopa niin, että seurakuntayhtymien yksittäisten seurakuntien välille voi jäädä eroavuuksia.
Juuri erojen avoin näkyminen – ja sietäminen lainvoimaisen päätökseen perustuessaan – on olennaista ja kunnioittavaa.
Juu Martti Pentti olet oikeassa eivät voikkaan olla ytimessä kun ovat ulkopuolella. Jos joku väittää ettei seksuaalisuuden harjoittamisella ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä niin tuon kohdankin perusteella on ratkaiseva eli huorintekijät jäävät ulkopuolelle.
Jeesuksen mukaan huorin tekee muun muassa se joka nai miehensä hylkäämän naisen. Entä nämä huorintekijät ( sellaisten naisten kanssa avioituneet jotka heidän edellinen miehensä on hyljännyt)? Kirkossamme on paljon tällaisia huorintekijöitä. Ulkopuolella hekin?
Ari, käsittääkseni huorintekijällä tarkoitetaan avionrikkojaa ja sanaa ”huora” käytetään myös halventavana nimityksenä prostituoidusta.
Homoseksuaalisuudella ei ole sinänsä mitään tekemistä huoruuden kanssa. Toki sillä voi olla, mutta ihan siinä samassa merkityksessä kuin heteroseksuaalienkin keskuudessa.
Tällä 25 joukolla on täysi oikeus toimia kirkkojärjestyksen muuttamiseksi toivomaansa suuntaan niin kauan kun se tapahtuu voimassaolevan lainsäädännön puitteissa ja nykyisiä säädöksiä uhmaamatta. Samoin voi tietysti vastapuoli järjestäytyä vedotakseen oman kantansa saamiseksi selkeästi säädöksissä määritellyksi mallisen lakiuudistuksen muuttamassa tilanteessa.
Sari Roman-Lagerspetz miksi kysyt minulta, eikö Jeesuksen Sanat riitä, Jeesuksen Sanat ovat iankaikkinen elämä.
Jeesus itse on lihaksi tullut Sana. Meidän on toki kuunneltava ja noudatettava Jeesuksen sanoja, mutta emme me niin saa ikuista elämää, vaan uskaltautumalla hänen pelastustekonsa varaan.
Martti Pentti, siis mitä, kuinka luet seuraavan:
Joh. 12:
47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Jeesus ei tarkoita tässä opetustaan laista, vaan uskosta. Kannattaa lukea edellisetkin jakeet: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Nämä sanat tulee kuulla ja niitä noudattaa pelastuakseen.
Justiinsa….miksi ei siis pidetä enempää porua siitä että Jeesus itse sanoi esimerkiksi, että joka nai miehensä hylkäämän naisen, tekee huorin. Miksi maallistuminen on O.K. ja Jeesuksen avioliitto-opetus sivuutetaan vaivihkaisesti, kun on heteroista kyse?
Vai olisiko niin että heteroita koskevat perinteiset luterilaiset avioliittorajoitukset on voitu unohtaa, ja hyväksyä yhteiskunnan säätämä avioliittolaki, koska avioliittoasiat eivät ole uskon ydinkysymyksiä?
Ehkä nämä samat 25 tai jotkut toiset, joita kovasti häiritsee se, että kirkossa vihitään eronneita uudelleen avioliittoon, voivat tehdä esitteen siitä, että jatkossa ei enää vihitä eronneita?
Ei minua häiritse se, että heteroita vihitään uusiin avioliittoihin, tai se, että kirkko hyväksyy maallistumisen yhteiskunnan säätämän avioliittolain silloin kun on heteroista kysymys. Selvää on, heterojen asiat eivät ole nykykirkossamme uskon ydinkysymyksiä ja linja on se, että perinteitä ei tarvitse otta tiukkapipoisesti. Sen sijaan tämä tekopyhyys, jolla homoihin suhtaudutaan, on hyvin häiritsevää.
Sari,
miten mainitsemasi tekopyhyys ilmenee käytännössä?
Se että ollaan hurskaan raamatullisia kun on homoista kyse mutta ei itsen suhteen
Kiitos vastauksesta. Onhan niinkin, että eiväthän kaikki heterot ole eronneet ja uudelleen avioituneet. Ja jos kirkko alkaa vihkiä spn-avioliittoja niin hekin pääsevät nauttimaan samasta edusta jos eroavat.
Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että vaatimusta sille, että kirkko alkaa vihkimään spn-avioliittoja ei voi perustella sillä, että kirkko vihkii eronneita, sillä eronneidenkin avioliitto on miehen ja naisen solmima.
Tätä minäkin olen yrittänyt tällä palstalla toistaa ja kysellä: miksi seksuaalivähemmistöjen kohdalla siivilöidään hyttysiä (oikeastaan pidän tuosta vanhan suomennoksen sanasta ’kuurnitaan’) mutta heteroiden kohdalla niellään kameleita?
En edelleenkään ole saanut vastausta siihen, millä tavalla esim. minä ja vihitty vaimoni, jotka olemme olleet uskollisesti yhdessä kohta 30 vuotta, jotka käymme kirkossa, jotka rukoilemme päivittäin yhdessä, jotka luemme Raamattua yhdessä… emme ole pari, jonka kirkkomme voisi siunata. Mutta sitten sama kirkko siunaa … en viitsi edes sanoa mitä…
Ja palatakseni vielä Johanna Korhoseen: kuunnelkaa rakkaat ystävät, hänen lauluaan levyllä Veni Sancte Spiritus. Siinä teille saarnaa tuleviksi adventinpyhiksi.
”Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että vaatimusta sille, että kirkko alkaa vihkimään spn-avioliittoja ei voi perustella sillä, että kirkko vihkii eronneita, sillä eronneidenkin avioliitto on miehen ja naisen solmima.”
Jännä ajatus. Raamatun mukaa eronneiden vihkiminen on väärin (kaiketi synti?), ja homouskin on väärin. Onko Salme nyt niin, että eronneiden vihkiminen on lievempi vääryys kuin homojen vihkiminen? Jos niin, mistä löytyy ev.lut. kirkon lista, jossa synnit on rankattu paremmuus/pahemmuusjärjestykseen? Vai onko kaksi syntiä päällekkäin vain kaksi kertaa niin suuri synti? Voin olla väärässäkin, mutta minusta syntien luettelu ja laskeminen tuntuisi enempi katolisten touhulta.
Mutta tosissaan. Minä kyllä olen ymmärtänyt, että vihkimisen perusteluna käytettäisiin yksinomaan tasa-arvoa ja imhisoikeuksia. Kirkko esiintyy tietääkseni hanakasti juuri noiden arvojen puolestapuhujana. Nytpä on oivallinen tilaisuus näyttää, että eletään kuten opetetaan.
Risto,
en käsitellyt asiaa synti-akselilla, vaikka kirjoittamasi ” Raamatun mukaa eronneiden vihkiminen on väärin (kaiketi synti?), ja homouskin on väärin. ” pitää paikkansa. Raamatun mukaan asia on noin.
Perustan asian siihen, että myös eronneita ja uudelleen avioituvia vihittäessä käytössä on kirkon virallinen edelleen käytössä oleva avioliittomalli, eli mies ja nainen solmivat avioliiton. Siksi se ei ole verrannollinen samaa sukupuolta keskenään solmivien avioliittomallin kanssa.
Salme Kaikusalo ja monet muutkin asennoituvat mielestäni sillä tavalla, että kunhan avioliiton osapuolina ovat mies ja nainen, Raamatun sanasta, tunnustuskirjoista, luterilaisesta perinteestä, katolisen ja ortodoksikirkon avioliittonäkemyksistä, ekumeenisista suhteista jne. ei tarvitse juurikaan välittää (tai että Raamattua, ja muita tärkeitä tekstejä, muiden kirkkojen kantoja ja ekumeenisia suhteita voidaan tulkita huomattavasti liberaalimmalla kädellä kuin homojen ollessa kyseessä).
Edellä mainittu asennoituminen on kuitenkin hyvin uusi ilmiö (eli se, että miesten ja naisten seksuaali-avioitumis-perhe jne. asioita tarkastellaan ensisijaisesti suhteessa homoihin, ja päädytään suhtautumaan hyvin vapaamielisesti heterojen asioihin). En tiedä miten tämäntyyppinen suhtautumistapa perustellaan teologisesti.
Erikoista on myös se, että monet niistä, jotka edustavat edellämainittua (vapaamielistä asennoitumista heterojen juttuihin), korostavat sitten kuitenkin, että erilaiset Raamatussa lueteltavat synnit ovat samanarvoisia, eivätkä jotkut synnit ole pahempia kuin toisetkaan. Heteroja ja heidän syntejään tarkastellaan yhtä tiukasti kuin homojenkin. Ristiriitaista siis on, että heterojen huorintekemiseen (huorintekemisen määritelmät löytyvät Raamatusta, tunnustuskirjoista jne.) suhtaudutaan kuitenkin huomattavasti vapaamielisemmin ja ns. maallista etiikkaa soveltaen kuin homojen asioihin.
Sari,
nyt sinä teit omat virheelliset johtopäätöksesi minun asennoitumisestani kun väität ”Salme Kaikusalo ja monet muutkin asennoituvat mielestäni sillä tavalla, että kunhan avioliiton osapuolina ovat mies ja nainen, Raamatun sanasta, tunnustuskirjoista, luterilaisesta perinteestä, katolisen ja ortodoksikirkon avioliittonäkemyksistä, ekumeenisista suhteista jne. ei tarvitse juurikaan välittää ”
Minä en ole sanonut mitään tuollaista. Minä olen sanonut, että eronneiden uudelleen vihkiminen ja spn-avioliitto eivät ole verrannollisia eli niitä ei voi rinnastaa siksi, että niiden avioliittomalli on erilainen.
Raamatun mukaan uudelleen avioituminen on mahdollista vain tietyissä tilanteissa ja kahden sama sukupuolta olevan henkilön avioliitto ei Raamatun mukaan ole mahdollinen missään tilanteissa. Ideaali tilanne olisi, että kirkko kunnioittaisi molempia Raamatun ohjeita, eikä vihkisi kummassakaan tapauksessa avioliittoon. Molemmissa tapauksissa ihmiset voivat halutessaan solmia avioliiton maistraatissa, mikä on maallinen instituutti hoitamaan asian.
On kurjaa kun kommentit käsitetään (tahallaanko?) väärin.
Sari Roman-Lagerspetz Jeesus kutsuu yksittäistä ihmistä, ei sitä mihin porukkaan kuulut. Siis kun Jumala kutsuu saa ihminen ”kkulevan korvan” että kuulee Jeesuksen Sanat ja on mahdollista päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mielenkiintoista kun ”ymmärretään” että toiset tekee syntiä (huorin) mutta ei ”nähdä” miten itse elää. Kyllä ”nähdään” rikka toisen silmässä mutta ei malkaa omassa.
Avioliittoasiat ovat kristillisen elämän ydintä. Tässä ytimessä elävät parit eroavat paljon harvemmin kuin muut. Kristillistä avioparikoulutusta saaneiden parien eroprosentti on jossain 2-3% paikkeilla.
Pekka: ”Avioliittoasiat ovat kristillisen elämän ydintä.”
Täytynee taas kerran huomauttaa, että avioliittoinstituutiolla ei ole mitään tekemistä kristillisyyden, minkään muun uskonnollisuuden enempää kuin ateismin tai uskonnottomuudenkaan kanssa.
Suomen avioliittolaki ei tunne sellaisia käsitteitä kuin ”kristillinen avioliitto” tai ”siviiliavioliitto”. Se tuntee vai yhden ainoan sorttisen avioliiton, johon voidaan vihkiä joko kirkollisin/uskonnollisin tai maallisin menoin ja joka tarkoittaa ihan puhtaasti juridista sopimusta – laissa säädettyine oikeuksineen ja velvollisuuksineen – miehen ja naisen, 1.3.2017 lähtien myös miehen ja miehen sekä naisen ja naisen välillä.
Avioliittoinstituution olemassaolon perustelu luomiskertomuksella ontuu, koska parinmuodostus ja lisääntyminen voidaan ihan mainiosti hoitaa ilman avioliittoakin.
Olen itse jossain määrin ollut mukana ja tutustunut herätyskristillisiin piireihin joissa käydään kristillisessä, raamatullisuutta korostavassa avioparikoulutuksessa. Silmiinpistävää näissä porukoissa oli hyvin tiukka ja kielteinen suhtautuminen samaa sukupuolta olevien suhteisiin, mutta varsin humaani ja ymmärtävä suhtautuminen heterojen synteihin seksuaalisuuden alueella. Avioeroa luonnehdittiin usein ”hyvin surulliseksi asiaksi”, ja pyrittiin tukemaan eronnutta. Jyrkkä, tuomitseva asennoituminen puuttui. Asennoituminen heterojen huorintekemiseen oli huomattavasti vapaamielisempää (jos huorintekemisen kriteereiksi otetaan Raamatun määritelmät huorintekemiselle) kuin homoseksuaalisiin suhteisiin.
Sanomattakin on selvää, että nämä porukat koostuivat heteroista, jotka suhtautuivat humaanisti ja lähimmäsenrakkautta osoittaen itseeensä ja selittivät parhain päin omia ja kaltaistensa syntejä. Samasukupuolisissa parisuhteissa eläviä ei näissä porukoissa ollut, ymmärrettävästi.
Sari,
mahtaako 15.11.2016 11:37 kirjoittamasi kommentti pitää paikkansa vai onko se seurausta pettymykseesi siihen, että asiat kirkossa eivät ole menneet niinkuin olet toivonut? On vaikeaa uskoa väitettäsi, että herätyskristilliset piirit suhtautuvat vapaamielisesti heteroiden huorintekemiseen ja selittivät parhain päin omia ja kaltaistensa syntejä.
Tietysti tuo voi olla sinun kokemuksesi, mutta onko se koko totuus?
”Asennoituminen heterojen huorintekemiseen oli huomattavasti vapaamielisempää kuin homoseksuaalisiin suhteisiin.” Olen havainnut tämän vivahteen sinunkin kannanotoissasi, Salme Kaikusalo. Kuningas Salomon haaremista keskusteltaessa taisit kirjoittaa jotain sen tapaista kuin ’ne olivat sentään kaikki naisia”.
Martti Pentti,
Mitähän tuo toteamus mahtaa todistaa. Koetetaan pysyä asiassa.
Ps,
Martti Pentti, tuo mainitsemasi asia ei liittynyt huorintekemiseen vaan moniavioisuuteen. Kuninkaalla, miehellä, oli monta vaimoa. Kyse ei siis silloinkaan ollut spn-avioliitoista.
”Mitähän tuo toteamus mahtaa todistaa?” Mielestäni siitä saa sen käsityksen, että suhtaudut vapaamielisemmin ylettömäänkin moniavioisuuteen kuin uskolliseen parisuhteeseen samaa sukupuolta olevien välillä.
Aha,
noinko käsitit.