Jehovan todistajien oikeuskomiteoiden toimintaa on selvitelty syksyllä valtionjohtoa myöten. Uskontojen uhrien tuki ry:n toimittama selvitys komiteoista on luovutettu sisäministeri Päivi Räsäselle (kd.) ja ministeriön virkamiehet pohtivat pitäisikö asialle tehdä jotakin. Selvityksestä käy ilmi, että Jehovan todistajat ovat luottaneet rikosilmoitusten sijaan paikoin omien elintensä ratkaisukykyyn. Lopputuloksena uhreja on syyllistetty muun muassa heidän kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta.
Yleensä oikeuskomitean istunnoissa käsitellään vähemmän dramaattisia asioita. Internettiin ladattujen nauhoitusten perusteella komiteoissa puidaan muun muassa ajatusrikoksia. Millaisia kirjoja saa lukea, kenen kanssa niistä saa keskustella ja niin edelleen.
Ajatusrikos on sanana peräisin George Orwellin kirjasta 1984. Sen voi tulkita sisältävän yhdenlaisen idean sananvapaudesta. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorilla on sananvapaus, mutta häneltä odotetaan lisäksi lojaalisuutta työnantajaansa kohtaan aivan kuten minkä tahansa työpaikan työntekijältä. Kun pohditaan mitä tämä käytännössä tarkoittaa, päästään tulkintoihin, joiden tiukimmissa versioissa lähestytään ajatusrikosta.
Jos pappi kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia, tarkoittaako lojaalisuus työnantajaa kohtaan sitä, että hän voi kertoa kantansa kunhan muistaa tähdentää, ettei se ole hänen työnantajansa edustama kanta? Vai tarkoittaako se, ettei hän voi kertoa julkisesti olevansa kirkon virallisen kannan kanssa eri linjoilla?
Kun naispappeudesta 80-luvulla päätettiin, jälkimmäinen tulkinta olisi tarkoittanut sitä, että naispappeutta kannattaneet työntekijät olisivat muuttaneet julkisen kantansa asiasta yhdessä yössä. Kaikki edeltävä keskustelu olisi ollut virassa olevilla pastoreille lojaalisuuden vuoksi mahdotonta.
Ajatusrikos vie tämän tulkinnan vielä pidemmälle. Idea on sama kuin Jehovan todistajien oikeuskomitean istunnossa. On kirjoja, joita ei saa lukea ja ajatuksia, joista ei saa keskustella edes yksityisesti. Tällainen lojaalisuus on epäaitoa, koska se tekee joistakin ajatuksista pakollisia mikä on eri asia kuin vapaaehtoisuutta edellyttävä sitoutuminen.
Orwellin 1984 päättyy vaikuttavasti. Ei riitä, että välttää kiellettyjä ajatuksia, on lisäksi rakastettava niitä oikeita ja ajatusten lähdettä, isoveljeä.
Vaikuttaa siltä, että kirkossa on ihmisiä, jotka haluaisivat tuomiokapituleille samanlaisia tehtäviä kuin Jehovan todistajat oikeuskomiteoille.
– Simo Alastalo –
Papin virka on sikäli ainutlaatuinen virka, että siihen vihityt sitoutuvat kirkon uskoon, ei vain virka-aikana ja virkapuvussa, vaan aina ja kaikkialla. Joka ei tähän voi suostua, välttäköön pappeutta. Toinen asia on sitten se, että eettisistä kysymyksistä voi aivan perustellusti olla hyvinkin erilaisia, jopa vastakkaisia mielipiteitä, eikä niiden ääneen lausuminen toki merkitse poikkeamista kirkon tunnustuksesta. Kuitenkin julkisessa opetuksessa , varsinkin esim. rippikoulussa, tulee selkeästi ilmaista kirkon ”virallinen” kanta silloin kun se on olemassa, vaika itse toivoisikin sen muuttuvan.