Kaksi hyvesuuntausta
Antiikin kreikkalainen filosofia ja etenkin keskiajan teologia olivat kiinnostuneita hyveistä. Hyveet taas voitaisiin määritellä myönteisiksi luonteenpiirteiksi tai ajattelu- ja uskomusmalleiksi. On kuitenkin tärkeää huomata, että hyveiden luonteesta tai synnystä ei juurikaan ole ollut yksimielisyyttä. Esimerkiksi platonistinen filosofia ja luterilainen kristillisyys ovat painottaneet hyveiden luonnetta ihmiselle ulkoapäin annettuina. Sen sijaan aristotelinen filosofia ja keskiajan teologia painottivat sitä, kuinka hyveet kehittyvät ja syntyvät myönteisen toiminnan kautta eli ne ovat enemmän ansaittuja.
Luterilaisessa ja platonistisessa filosofiassa esiintyy mm. ajatus siitä, että hyveet ikään kuin annetaan tai vuodatetaan ihmiselle ilman tämän omia ansioita. Sen sijaan klassinen esimerkki aristotelisesti ansaituista hyveistä on kitaransoittotaito. Toisin sanoen hyveelliseksi tullaan harjoittamalla eri hyveitä samaan tapaan kuin hyväksi kitaristiksi tullaan kitaraa soittamalla. Tavasta tulee siis ikään kuin (toinen) luonto.
Kummallakin näistä suuntauksista on mielestäni paikkansa. Luterilainen ja platonistinen filosofia sopivat hyvin siihen kontekstiin, jossa puhutaan Jumalan armosta ja uskosta Jumalaan. Toisin sanoen ihmisen sydän uudistuu hyväksi uskon, toivon ja rakkauden kautta, kun Jumala ne ikään kuin antaa tärkeiden välineiden eli pyhien sakramenttien ja esimerkiksi Raamatun sanan kuulemisen kautta. Toisin sanoen tässä hyvemallissa pelastus tulee ihmisen ulkopuolelta Jumalan armosta.
Aristotelinen malli taas sopii hyvin ihmisen käyttäytymisen konkreettiseen muuttamiseen. Jo kauan ennen suosittua ja mm. ihmisen käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävää kognitiivisbehavioristista terapiamallia, Aristoteles näyttää ymmärtäneen, miten iso vaikutus käyttäytymisellä on ihmisen sisäiseen maailmaan. Ihminen toisin sanoen oppii tavat ja taidot usein tekemällä. Tällä tavoin myös ihminen sisäisesti muuttuu ikään kuin tekemäkseen asiaksi (mm. fitnessurheilijaksi tullaan treenaamalla fitnessiin kuuluvia asioita).
Etenkin keskiaikaan tai antiikkiin verrattuna hyveet ja niihin liittyvät tarkat analysoinnit ovat kuitenkin jääneet valitettavasti modernina aikana vähemmälle huomiolle. Harvemmin nykyään esimerkiksi kuulee puhetta siitä, että elämässään todella menestyneen ihmisen tuntee ennen kaikkea hänen hyveellisyydestään. Raha, maine tai jokin poikkeuksellinen kyky ovat ainakin oman näppituntumani mukaan arvostetumpia menestyksen mittareita kuin hyveellisyys.
Hyvesignalointi ja talouselämän hyveellisyys
Mielenkiintoista on toisaalta kuitenkin se, että nykyiseen kielenkäyttöön on tullut ns. ameriikan herkkuna hyvesignalointi (engl. virtue signaling). Tällä termillä tarkoitetaan käytännössä sitä, että henkilö yrittää julkisesti esittää itsensä hyveellisessä valossa. Voisiko tämä termi olla korvaava ja vähemmän loukkaava versio vanhasta kunnon tekopyhä-käsitteestä? Hyvesignalointihan esiintyy yleensä negatiivisessa tai pejoratiivisessa muodossa. Erikoista on kuitenkin se, että hyvesignalisoinnin kritisointi ei ole johtanut nähdäkseni tarkempaan pohdintaa siitä, mitä sitten on oikea hyveellisyys verrattuna tähän näennäishyveellisyyteen. Onko hyveet siis heitetty täysin romukoppaan?
Mielestäni ei. Näen nimittäin myös nykyajassa jonkin verran pyrkimystä hyveellisyyteen, vaikka siitä ei usein puhutakaan hyveellisyytenä. Esimerkiksi toleranssi moukkamaiseen käytökseen on jo omankin elämäni aikana vähentynyt. Öykkäröivää käytöstä toisin sanoen paheksutaan onneksi nykyään enemmän. Nähdäkseni tällaisen paheen kritisointi on osaltaan tullut sitä kautta, että yritysmaailmassa on jo jonkin aikaa ymmärretty asiakaspalvelun tärkeä merkitys. Yritykset ovat toisin sanoen havahtuneet siihen, että hyveellisyys ja ihmisten hyvä kohtelu on usein myös taloudellisesti kannattavaa. Siten talouselämän korrekti käytös näyttää luoneen myös hyveellisen käytöksen ihannetta ihmisten arkeen.
Entistä kylmempi Suomi?
Toisaalta nykyajassa on nähdäkseni samalla myös jossain määrin moraalinen kompassi hukassa. Etenkin tällä vuosituhannella Suomi on liukunut yhä enemmän yhtenäiskulttuurista erilaisiin alakulttuureihin ja kulttuurisiin ”kupliin”. Tämä muutos on luonnollisesti koskenut myös luterilaista kansankirkkoamme. Sen merkityksen ohenemisen myötä myös perinteisen kristillisen hyveellisyyden arvostaminen on vähentynyt. Tämä taas on johtanut entistä kylmempään todellisuuteen.
Yhtenäisen kristillisen kulttuurin murenemisesta osa onkin kärsinyt enemmän kuin toiset. Ne, joilla on resursseja ja älyllistä pääomaa sekä luovuutta, voivat elää nykyisessä Suomessa lähes paratiisin omaisessa tilassa. Huonot kortit elämäänsä saaneet tai eri tavoin traumatisoituneet tai kolhitut joutuvat kohtaamaan aiempaa emotionaalisesti kylmemmän yhteiskunnan. Vanha suomalainen viisaus ”kaveria ei jätetä” on hukkunut joko oman navan ympärillä pyörimiseen tai vain oman elämän tragedioista selviämiseen.
Kohti uutta paratiisia ja hvyeellisyyttä?
Pitkähkön pohjustuksen jälkeen koko tämän blogimerkintäni pointti onkin se, voisimmeko korvata nykyajan pimeät puolet menneen maailman hyvillä asioilla. Ei siis ikään kuin mentäisi ajassa taaksepäin, vaan nähtäisiin se kirkkaasti, että jokaisella aikakaudella on omat demoninsa ja enkelinsä.
Voitaisiinko esimerkiksi menneestä maailmasta siten ottaa ihmisen menestyksen merkiksi esimerkiksi sellaisia ominaisuuksia kuin oikeamielisyys, rehellisyys, luotettavuus sekä ennen kaikkea aidosti toisesta ihmisestä välittävä rakkaus. Ja samalla pitää kiinni siitä, että osaamme erottaa epäaidon hyveellisyyden aidosta hyveellisyydestä. Voisiko ihmisen luonteenpiirteiden arvostaminen vielä entistäkin enemmän johtaa siihen, että tästä maasta ja maailmasta tulisi yhä useammalle ihmiselle paratiisi helvetin sijaan?
Sisäministeriltä Päivi Räsäseltä voisi tiedustella, onko Israelin asuttamistoiminta terrorismia, jota ei YK ja Yhdysvallat ole hyväksyneet ?
Kyllä rauhanneuvottelujen edistämisessä on toivomisen varaa kummaltakin osapuolelta !
Eihän tuota tarvi Räsäseltä kysellä, silkkaa laittomuutta ja terrorismiahan se on.
Tai voisi kysyä, että mitä palestiinalais hallinto on tehnyt rauhan eteen? Israel luovutti terroristivankeja, mutta Abbas ei ole edes tunnustanut Israelia itsenäiseksi.
Hyvänen aika, valtioiden tunnustaminen taikka niiden tunnustamattomuus nyt ei ole terrorismia oikein missään mielessä. Ja kun ”sotaan” ryhtyy ja terrorisoi mennen tulleen niin silloin vallitsevat sodan lait. Israelin valtion olisi vihdoin syytä katsoa oikeasti onko heillä mitään rauhalle annettavaa.
”Hyvänen aika, valtioiden tunnustaminen taikka niiden tunnustamattomuus nyt ei ole terrorismia oikein missään mielessä.” (Tuomo Hirvi)
Eikä kukaan ole sellaista väittänytkään. On vain hyvin epäilyksiä herättävää, miksi Abbas ei voi tunnustaa Israelia sellaisena kuin se on: demokraattisena juutalaisena valtiona. Tunnustaminen ei luonnollisestikaan muuttaisi maan arabikansalaisten (20 %, 1,6 milj.) asemaa, koska Israel on jo nyt demokraattinen juutalainen valtio.
Huomaa, että palestiinalaiset vaativat oman valtionsa puhdistamista juutalaisista. Olisi todella kammottavaa, jos Israel esittäisi samaa tehtäväksi omalle arabiväestölleen.
80% Raamatun profetioista on toteutunut ja Israelin paluu luvattuun maahan on yksi mahtavimmista ja kirkkaimmista sellaisista. Koko maailma kohahti vuonna 1948, kun tajusivat mitä on tapahtunut ja että Raamattu onkin totta. Loputkin profetiat tulevat varmasti toteutumaan, kuten tämä: ”minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani” (Joel.4:1-3)
Hamas ei voi ideologisista syistä tunnustaa Israelia eikä sen kanssa tehtyjä sopimuksia. Siksi palestiinalaishallinto jossa Hamas on mukana ei ole Israelille varteenotettava neuvottelukumppani. Mieti mistä voitaisiin edes neuvotella, kun vastapuoli ei edes tunnusta Israelin oikeutta olla olemassa.
Samoista ideologisista syistä Hamas voi lopettaa väkivallan vain määräajaksi (islamilainen ”hudna”). Se ei ole neuvottelulähtökohta. Neuvotteluita ei voida aloittaa siitä, miten Hamasille voitaisiin antaa aikaa (tulitauko) kerätä aseita seuraavaa hyökkäystään varten.
Hamasin taannoinen tarjous pidemmästä tulitauosta, jos Israel vetäytyy vuoden 1949 aselepolinjalle (”vuoden 1967 rajoille”). Siis väliaikainen tulitauko vastineena pysyvästä vetäytymisestä. Käytännössä se merkitsisi Kassam-miehistöjen pääsyä vain muutaman kilometrin päähän Israelin suurimpien kaupunkien – Jerusalemin, Tel Avivin, Jaffan ja Haifan – kahdesta miljoonasta asukkaasta. Koska tulitauko koskisi vain Hamasia, muut järjestöt voisivat jatkaa terroriaan entiseen malliin.
Hamasin tarjoukseen suostuminen tarkoittaisi, että jihadistit pystyisivät terrorisoimaan raketeillaan lähes kaikkia Israelin tärkeimpiä kaupunkeja, teollisuuslaitoksia, satamia ja lentokenttiä. Se pakottaisi puolet israelilaisista pommisuojiin tai pakolaisiksi, sulkisi maan tärkeimmät lentokentät ja satamat sekä teollisuus- ja energialaitokset. Israel olisi hyvin nopeasti polvillaan, mikä tarkoittaisi sitä, että Kassam-tulitus olisi saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä. Ja heti.
Juudea ja Samaria (Länsiranta) ovat juutalaisten perinteistä asuinaluetta, josta Jordania karkotti heidät hyökkäyssotansa etnisissä puhdistuksissa 1948-49. Puhdistuksiin liittyi myös Itä-Jerusalemin juutalaiskortteleiden yli 50 synagogan tuhoaminen ja muutenkin yritys hävittää alueen juutalainen historia.
Juutalaiset pääsivät palaamaan Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin 19 karkotusvuoden jälkeen 1967, kun Israel kuuden päivän sodassa valtasi ne miehittäjävaltio Jordanialta. Israelin vasemmistohallitus alkoi myös parantamaan alueen arabien oloja, jotka Jordanian miehityksen jäljiltä olivat todella surkeat. Olot alkoivat kurjistua uudelleen 1990-luvun alussa, kun Arafatin korruptoinut hallinto Oslon sopimusten nojalla alkoi hoitaa Länsirannan arabien asioita.
Länsiranta on tällä hetkellä kiistanalaista aluetta, jonka tulevaisuudesta päätetään neuvotteluin (mm. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 242 sekä Tiekartta-rauhansuunnitelma). Jordanian suorittama etninen puhdistus ja juutalaisten 19 vuoden karkotus ei anna arabeille yksinoikeutta asua ja rakentaa Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Rasismia on nimenomaan näiden oikeuksien määritteleminen etnisin perustein eli kieltää juutalaisilta mutta sallia arabeille.
Yhdysvaltain ulkoministeriö totesi taannoin hamasin toiminnasta: ”Various elements of Hamas have used both political and violent means, including terrorism, to pursue the goal of establishing an Islamic Palestinian state in place of Israel.”. Hamas on libanonilaisen Hezbollahin tavoin poliittinen järjestö, mutta samalla terroristijärjestö, jonka ideologia tukee väkivaltaa mm. siviilejä kohtaan. On kovin vaikea ottaa neuvottelukumppaniksi järjestön edustajia, joiden toimintatavat alentavat ihmisarvoa ja ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia. Tätä taustaa vasten Israelin siirtokuntapolitiikka on pieni ongelma.
Sami Tammisalo, ihan rehellisesti täysin samoin perustein voidaan tuomita israelilaisia järjestöjä ja poliitikkoja. Laiton asutustoiminta ja jyrkästi ihmisarvoa kunnioittamaton asenne palestiinalaisiin on silkkaa ala-arvoista voiman terrorismia.
Tuomo Hirvi, edellisten parlamettivaalien perusteella Hamas on palestiinalaisten suosituin puolue (44%), ja nyt se on perustamassa Fatahin kanssa yhteishallitusta. Hamasin periaatteilla (vannoo juutalaisten joukkotuhon nimeen perustuskirjansa artiklassa 7 ja artiklassa 13 toteaa kaikkien neuvottelujen Israelin kanssa olevan turhia) on siis oikeasti jotakin merkitystä siinä, saadaanko palestiinalaisten ja Israelin välille rauha.
Israelissa yhdelläkään puolueella ei ole tuollaisia tavoitteitta palestiinalaisten tai muidenkaan arabien suhteen.
Siirtokunnista voidaan sopia. Yleisessä keskustelussa siirtokunnista tehdään huomattavasti suurempi ongelma kuin ne todellisuudessa ovat. Kaikki on kiinni vain siitä mitä sovitaan.. Suurin osa siirtokunnista sijaitsee lähellä vuoden 1949 aselepolinjaa (ns. 1967 rajaa). Nämä siirtokuntablokit voidaan helposti littää osaksi Israelia lopullisista rajoista sovittaessa. Vastineeksi palestiinalaiset saisivat maata muualta.
Länsirannalla asuu 500.000 juutalaista, joista 200.000 Itä-Jerusalemissa. Määrä on karkeasti 10 % Länsirannan ja Gazan kokonaisväestöstä. Vertailun vuoksi on hyvä tietää, että Israelissa asuu maan kansalaisina 1,6 miljoonaa arabia joka on 20% väestöstä.
Sami Tammisalo, missä olet kuullut Israelin valtion suunnalta edes yhden sanan siihen suuntaan, että siirtokunnista sovittaisiin edes jollakin tasolla. Täyttä terrorismia ja rasismia Israel harjoittaa ja mitä enemmän me kristityt sitä puolustamme ja sen hyväksymme olemme syypäitä palestiinalaisten ja israelilaisten sotaisaan vereen. Israel on tuomittava jyrkästi laittomuuksistaan.
”missä olet kuullut Israelin valtion suunnalta edes yhden sanan siihen suuntaan, että siirtokunnista sovittaisiin edes jollakin tasolla.”
Rajoista, ja sen myötä siirtokuunnista, sopiminen on yksi rauhanneuvotteluiden keskeisiä päämääriä. Etkö muka tiennyt? Eikä siirtokunnista tarvitse tehdä sen suurempaa ongelmaa. Kysymys on yhteisistä sopimuksista. Suurin osa sijiatsee lähellä vuoden 1949 aselepolinjaa (ns. 1967 rajaa, vihreää linjaa). Jos, korostan jos, nämä lopullisessa rauhansopimuksessa liitetään osaksi Israelia, saavat palestiinalaiset vastineeksi maata muualta. Tästä aluevaihtojen periaattestahan on jo sovittu.
Tällä hetkellä Länsirannalla asuu noin 500.000 juutalaista, joista 200.000 Itä-Jerusalemissa. Israelissa asuu 1,6 miljoonaa arabia, joten mikä on ongelma? Miksi palestiinalaisten vaativat Länsirannan puhdistamista juutalaisista, vaikka Israel ei ole esittämässä mitään vastaavaa arabikansalaistensa suhteen?
”Mieti mistä voitaisiin edes neuvotella, kun vastapuoli ei edes tunnusta Israelin oikeutta olla olemassa.” (Tammisalo)
”Juudea ja Samaria (Länsiranta) ovat juutalaisten perinteistä asuinaluetta, josta Jordania karkotti heidät hyökkäyssotansa etnisissä puhdistuksissa 1948-49. Puhdistuksiin liittyi myös Itä-Jerusalemin juutalaiskortteleiden yli 50 synagogan tuhoaminen ja muutenkin yritys hävittää alueen juutalainen historia.” (Välimäki)
Niin, Israelia moittivat eivät taida olla kovin vahvoilla. Kullakin on historiansa ja lähihistoriaa on, että Jordania on rauhanomaisissa suhteissa Israeliin. Kun koittaisi rauhantahto Hamasillekin!
Ja eikö ollut niin, että Transjordania annettiin aikanaan niille, jotka eivät halunneet jäädä itsenäistyneen Israelin valtion sisälle? Olikohan se Balfourdin julistuksen yhteydessä?
Eli kaikille on kansainvälisissä sopimuksissa annettu tilaa. Toiset vain eivät ole aikanaan tyytyneet kansainvälisiin sopimuksiin ja siitä jatkuva kina.
Sehän olisi suurin piirtein sama, kun me renaisimme alvariinsa Karjalaa takaisin.
Jummarratteks?
Ari-Matti Välimäki kirjoittaa:
” … edellisten parlamettivaalien perusteella Hamas on palestiinalaisten suosituin puolue (44%), ja nyt se on perustamassa Fatahin kanssa yhteishallitusta. Hamasin periaatteilla (vannoo juutalaisten joukkotuhon nimeen perustuskirjansa artiklassa 7 ja artiklassa 13 toteaa kaikkien neuvottelujen Israelin kanssa olevan turhia) on siis oikeasti jotakin merkitystä siinä, saadaanko palestiinalaisten ja Israelin välille rauha. ”
Linkki Hamasin peruskirjaan ja kaksi lainausta siitä:
http://avalon.law.yale.edu/20th_century/hamas.asp
” Article Seven:
… the Islamic Resistance Movement aspires to the realisation of Allah’s promise, no matter how long that should take. The Prophet, Allah bless him and grant him salvation, has said:
”The Day of Judgement will not come about until Moslems fight the Jews (killing the Jews), when the Jew will hide behind stones and trees. The stones and trees will say O Moslems, O Abdulla, there is a Jew behind me, come and kill him. Only the Gharkad tree, (evidently a certain kind of tree) would not do that because it is one of the trees of the Jews.” (related by al-Bukhari and Moslem). ”
” Article Thirteen:
Initiatives, and so-called peaceful solutions and international conferences, are in contradiction to the principles of the Islamic Resistance Movement.
…
There is no solution for the Palestinian question except through Jihad. Initiatives, proposals and international conferences are all a waste of time and vain endeavors. ”
Eli rauhanneuvottelut Hamasin kanssa ovat ajan haaskausta ja tämän meille kertoo Hamasin peruskirja vuodelta 1988. Ja on tämän nähnyt käytännössäkin, että ajan haaskausta on.
Eipä ollut vaikea aavistaa, miten käy, kun Obaman hallitus ryhtyi rauhaa hieromaan. Tottakai molemmat osapuolet ovat nyt hyvin turhautuneita ja vihaisia toisilleen. Odottelinkin jo kevään ja kesän kahinoiden alkua. Katsotaan mitä tästä vielä seuraa. Täällä pohjolassakin näyttää tunteet kuumenevan puolesta ja vastaan. Mitäpä sitten siellä paikanpäällä. Jokaisella tuntuu olevan se ainoa oikea näkökulma. Kaikilla muilla aivan väärä. Tätköhän tarkoittaa se vihanviini, jota on luvattu kansojen juotavaksi.Kummallista miten tuo pieni maapäläntti saa tunteet kuumenemaan. Varsinkin kun ympärillä on maata vaikka kuinkapaljon. Tilaa olisi, mut sitä ratkaisua ei edes harkita. Juutalaiset ovat parituhatta vuotta haaveilleet palaavansa isiensä maille. Nimenomaan juuri tuolle ns. Länsirannallekin.. Siihen sitten pitäisi perustaa Palestiinalaisvaltio. Tuskinpa demokraattisessa Israleissa sellaiseen ikinä suostutaan. Jos sellainen sopimus syntyisi, niin mihin puoli miljoonaa siirtokuntalaista menisi?Varmaan täytyy ensin käydä, niin kovat tappelukset, että rauhantekoon alkaa löytyä todellista halua molemmilla puolilla.
”Kummallista miten tuo pieni maapäläntti saa tunteet kuumenemaan.” (Pekka Pesonen)
Ei ole kummallista. Miten niin pieni valtio nimeltään Israel on niin suuren huomion kohteena maailman politiikassa ja mediassa? Miten se on voinut selvitä kaikista niistä sodista ja uhkista joita sillä jatkuvasti on ollut historiassa? Miksi vihamielisyys Israelia kohtaan on maailman ja erityisesti islamin taholta niin suuri? Vastaus mielestäni löytyy Raamatun lehdiltä; Israel on Jumalan silmäterä ja omaisuuskansa (Sak.2:12, Jer. 10:16). Sitä ei voi tuhota, koska Hän, joka Israelia varjelee ei nuku. Raamattuhan puhuu Israelista enemmän kuin mistään kansasta. Vanha Testamentti on täynnä Israelin kansan tapahtumia. Uusi Testamenttikään ei ole Israelia ohittanut, vaan tämä valittu kansa löytyy koko Raamatusta. Israelilla on valoisa tulevaisuus, joskin suuren ahdistuksen jälkeen.
Seitsemän faktaa Israelista ja Palestiinasta, jota media ei kerro.
1. Palestiina nimistä itsenäistä valtiota ei koskaan ole ollut olemassa ja siitä alettiin puhumaan vasta kun Israel otti Jordanialta Samarian ja Juudean hallintaansa 1967.
2. Nimi Palestiina tulee Syyria-Filistea nimestä, jonka roomalaiset antoivat 100 vuotta Jeesuksen jälkeen alueelle ajettuan sieltä juutalaiset maanpakoon vuona 135 jKr juutalaisten pilkaksi, samalla kun he nimesivät Jerusalemin Aelia Capitolinaksi.
3. Palestiinalaisten etnistä ryhmää, -kulttuuria, -uskontoa tai -historiaa ei ole olemassa, vaan he ovat jordanialaisia arabeja. Jordanian miehittäessä vuosina 1948-1967 Länsirannan aluetta, kukaan ei valittanut siitä miehittäjänä tai puhunut Palestiinan valtiosta, ellei tarkoittanut sillä juutalaisvaltiota.
4. Vuonna 1922 arabeille annettiin Brittien hallinnoimasta Palestiinan Mandaatti -alueesta 77% ja tästä tuli Jordania, kun juutalaisille annettiin vain pienempi 23% alue (550 x 150 km), josta tuli 1948 Israel.
5. Palestiinalaisten agenda ei ole rinnakkais elo vaan juutalaisvaltion hävittäminen, ja tämä lukeekin mm. Hamasin peruskirjassa.
6. Jerusalem ei ole ollut koskaan historian aika minkään muun valtion pääkaupunki kuin juutalaisvaltion (Juudean tai Israelin).
7. Jerusalem nimeä ei mainita kertaakaan Koraanissa, mutta Raamatussa se mainitaan satoja kertoja. Eikä eläessään Muhammed käynyt Jerusalemissa, vaan näki yöllisen näyn jossa hän kolmella loikalla meni al-buraq ratsullaan Mekasta Jerusalemiin.
Mutta kaiken kaikkiaan on ihmeellistä havaita Raamatun sana todeksi siinä, että kaikki kansat kääntyvät Israelia vastaan (Yhdysvallat mukaan lukien) ja Jerusalemista on tullut sellainen juovuttava malja, että Israel on päivittäin uutisissa.
”Ennustus, Herran sana Israelista… Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” – Sakarja 12:1-3
http://ennustuksia.com/viikunapuun-ihme/
Helinä, tarkoitit varmaan Ari-Matti Välimäen kommenttia, vaikka lainauksesi perässä lukee Tammisalo.
Joo, näinpä on. Vaan Sullakin oli tuossa näkökulma Hamasin ongelmallisuuteen, joka myös varteenotettava rauhanneuvotteluita ajatellen. Nihil est -oikeusperiaatteella on vaikea lähteä edes liikkeelle.
Pitää tietysti olla tuossa omassa tekstissäni, että ”…vaikea varteeotettava…”
Eli jos joku ei edes halua tunnustaa olemassolosi oikeutta, niin on kovin vaikea hyväksyä sellaista neuvottelukumppaniksi.
Onkohan Räsänen nyt ollenkaan selvillä kaikesta kehityksestä Israelissa? Koskapa siellä on nyt noussut esille Hamasia radikaalimpi puolue. Yhden miehen terroristijärjestö on muuten toiselle itsenäisyystaistelija.
Palestiinan arabit saivat itsenäisyyden jo 1948. Sen jälkeen Israel vei heiltä sodassa maat ja talot.
”Onkohan Räsänen nyt ollenkaan selvillä kaikesta kehityksestä Israelissa? Koskapa siellä on nyt noussut esille Hamasia radikaalimpi puolue.” (Helena Holmberg)
Mielenkiintoinen tieto. Hamas vannoo juutalaisten joukkotuhon nimeen (Hamasin peruskirja, artikla 7) sekä toteaa neuvottelujen ja rauhaomaisten ratkaisuiden Israelin kanssa olevan turhia (artikla 13).
Mikä on tämän Israelissa esille nousseen Hamasiakin radikaalimman puolueen nimi ja mikä tekee siitä radikaalimman? Vaatiiko joukkotuhoa ja pitääkö pyhää sotaa ainoana ratkaisuna, kuten Hamas, vai vielä pahempaa? Entä mikä kannatusprosentti (Hamasilla viime vaaleissa 44 %)?
”Palestiinan arabit saivat itsenäisyyden jo 1948. Sen jälkeen Israel vei heiltä sodassa maat ja talot.” (Helena Holmberg)
On totta, että YK:n yleiskokous teki vuonna 1946 ehdotuksen Jordan-joen länsipuolen Palestiinan jakamisesta juutalaisvaltioon ja arabivaltioon (PL 181). Arabit eivät kuitenkaan hyväksyneet jakoehdotusta eikä kyseistä arabivaltiota koskaan perustettu. Mitään itsenäisyyttä Palestiinan arabeille ei siis koskaan tullut.
Alueen juutalaiset sen sijaan tarttuivat tilaisuuteen ja julistivat itsenäisen Israelin toukokuussa 1948. Julistus ei koskenut toisen valtion aluetta, koska alue oli jäänyt valtiottomaksi sitä 400 vuotta hallinneen turkkilaisten ottomaanien imperiumin tuhouduttua ensimmäisessä maailmansodassa ja sen jälkeen sitä oli hallinnoinut Britannia Kansainliiton mandaatilla.
Israelin itsenäisyysjulistus tapahtui samalla hetkellä, kun brittien mandaattiaika päättyi. Myös alueen arabit olisivat voineet julistautua itsenäisiksi mutta mitään sellaisia pyrkimyksi ei ollut havaittavissa.
Muutaman tunnin kuluttua Israelin itsenäisyysjulistuksesta hyökkäsivät Jordanian, Syyrian, Libanonin, Egyptin ja Irakin armeijat sen kimppuun. Armeijat olivat osittain sekä brittien aseistamia että johtamia (mm. kenraali Glubb johti jordanialaista Arabilegioonaa).
Sodan lopputuloksena Länsiranta ja Itä-Jerusalem päätyivät Jordanian miehittämiksi, Gaza Egyptin miehittämäksi. Arabimiehitys kesti lähes 20 vuotta, eikä sinä aikana kukaan yrittänyt perustaa itsenäistä Palestiinaa eikä edes antanut palestiinalaisille itsehallintoa. Palestiinalaisten pakolaisleirit Länsirannalla ja Gazassa syntyivät ja kasvoivat pääasiassa arabimiehityksen aikana.
Palestiinan itsehallinto perustettiin vasta Israelin hallintokaudella Oslon sopimusten myötä 1990-luvun alussa). Silloin leirejä olisi käytännössä voitu ryhtyä purkamaan ja niiden asukkaita kotouttamaan, mutta Arafatin hallinto ei sitä sallinut.
”Yhden miehen terroristijärjestö on muuten toiselle itsenäisyystaistelija.” (Helena Holmbeg)
Tuttu sanonta, jonka sisältöä harva tulee tarkemmin pohtineeksi. Esimerkiksi millä tavalla palestiinalaisten harjoittama terrori on edistänyt heidän itsenäisyyshankkeitaan, vai onko siitä aiheutunut niille jopa haittaa?
Kun Israel vuonna 2005 poisti Gazasta armeijansa ja siirtokuntansa, palestiinalaisilla oli ainutlaatuinen tilaisuus luopua terrorista ja panostaa oman valtion perusrakenteiden luomiseen. Tämä olisi todistanut, että he haluavat oikeasti oman valtion ja pystyvät elämään rauhassa naapuriensa kanssa.
Kuitenkin he päättivät todistaa jotakin aivan muuta: rakettiterrori Gazasta kiihtyi moninkertaiseksi Israelin vetäydyttyä, ja jatkuu edelleen (toista sataa rakettiä tänäkin vuonna, vuodesta 2005 yli 10.000). Tämä ja Israelin tuhoa vaativat peruskirjat vievät itsenäisen Palestiinan syntyä vain kauemmaksi. Terrorilla ei ajeta palestiinalaisten etuja vaan Israelin tuhoa.