Kappalaisen karjahdus: Gladiaattoriteologia

Oman elämänsä gladiaattori

”Gladiaattori pitää maineelleen vaarallisena taistella itseään huonompaa vastaan. Hän tietää, että voitto ilman vaaraa on voitto ilman kunniaa. Samoin toimii Kohtalo: se etsii itselleen todella vahvoja vastustajia, itsensä veroisia, muut se ohittaa halveksuen. – – Kokemattomiin sattuvat koettelemukset kovimmin, ies painaa raskaimmin hentoa niskaa. Alokas kalpenee kun vain ajattelee verta, veteraani katselee kehostaan lähtevää verisuihkua urhein mielin, sillä hän on oppinut, että verta seuraa usein voitto.”

Filosofi Seneca: Johdatuksesta; vajaa 2000 vuotta sitten

Sain edesmenneeltä ja suuresti arvostamaltani ystävältä syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten suomennetun Senecan pienen kirjan Elämän lyhyydestä. Edesmennyt ystäväni oli vuosia paininut kuoleman kanssa, joten hän tiesi tarkalleen, mitä antaisi lahjaksi. Kun sain lahjan, en osannut aavistaa, kuinka paljon tulisin kirjasta pitämään. Erityisesti minua on näinä vuosina puhutellut kyseisen kirjan suomennoksen loppuun sijoitettu pieni kirjanen Johdatuksesta. Kyseinen pieni kirjanen rakentuu sen todistelemisen varaan, että hyvät ihmiset joutuvat usein onnettomuuksiin tässä elämässä siksi, että Kohtalo tai Jumala tahtoo koetella nimenomaan vahvimpia ja parhaimpia ihmisiä. Kyseisen prosessin kuvauksessa Seneca vertaa vahvaa ja/tai hyvää ihmistä gladiaattoriin.

Vaikka stoalainen filosofi Seneca ei tiettävästi ollut Kristuksen seuraaja, hänen filosofiset näkemyksensä tulevat tässä yllättävän lähelle mm. Martti Lutheria. Kumpikin näyttää ajattelevan, että tie todelliseen erinomaisuuteen käy vaikeuksien ja kärsimysten kautta. Tässä suhteessa toki Seneca ja Luther kumpikaan ei ole ainutlaatuinen ajattelija, vaan itse asiassa liittyvät eräänlaiseen universaaliin viisauteen. Tämä universaali ilmiö on keskeinen myös Raamatussa ja sen kuvauksissa mm. Jaakobin painista, Jobin kamppailusta, Jeesuksen elämästä tai mm. vaikkapa Hannan kiitosvirrestä: ”Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas Tuonelaan ja nostaa sieltä.” (1. Sam. 2:6) Samaa ajatusmaailmaa edustavat mm. altavastaajanyrkkeilijästä kertovat Rocky-elokuvat, joissa altavastaaja vaikeuksien kautta usein saavuttaa jotain merkittävää. Yksi puhtaimmin tällaista prosessia kuvaa myös suuren suosion saanut elokuva Gladiator (2000), joka kuuluu lempielokuviini.

Mielestäni tällainen laajasti ihmisiä eri aikoina – ja myös minua – syvällä tavalla puhutteleva teologis-filosofinen suuntaus tulisikin nimittää gladiaattoriteologiaksi tai -filosofiaksi. Se kuvaa mielestäni siitä, mistä on kyse. Kun ihminen kohtaa elämässään vaikeuksia, hän voi eläytyä ikään kuin gladiaattorin asemaan. Gladiaattori nimittäin tietää, että kuolema ja erilaiset vaikeudet saattavat odottaa kulman takana. Hän ei voi sulkea silmiään elämän pahuudelta tai edessä odottavalta kuolemalta. Sen sijaan hän voi valita oman asennoitumisensa niihin. Haluaako hän olla alokas, joka pelkää pelkkää ajatusta verisuihkusta. Vai kohtaako hän edessä olevat vaikeudet ja kuoleman rohkeasti ja jopa innoissaan – onhan hänellä tilaisuus nyt näyttää oma voimansa.

Gladiaattoriteologian ongelmat

Tiedän vallan hyvin, että kaikkiin ihmisiin tällainen gladiaattoriretoriikka tai ajatusmalli ei pure. Tiedän tuskallisen hyvin esimerkiksi sen, että omat kärsimykseni eivät ole mitään niiden tuskien rinnalla, mitä moni muu kokee. Tiedän myös sen, että joskus pahuuden voima voi tuntua musertavan ylivoimaiselta, eikä ihminen välttämättä selviä siitä. Tällaisille ihmisille toivoisin itse kaikkein eniten kaikkein parasta ja korjaavaa kokemusta.  Uskon ja toivon, että tällainen ihminen myös sellaisen saa lopulta tuonpuoleisessa, jossa itse Jumala kuivaa hänen kyyneleensä.

Lisäksi gladiaattoriteologia voi muuttua myös toisella tapaa ongelmaksi – itseään toteuttavaksi profetiaksi. Toisin sanoen, kun näkee tulevaisuuden vain uhkien, kärsimyksen ja kuoleman kautta voi se ohjata ajattelemaan, että huono tulevaisuus on vääjäämätöntä. Kuten Luther sanoi: piruja ei kannata maalata seinälle, ne kyllä maalautuvat sinne itsekseen. Huonoon tulevaisuuteen kannattaa varautua, mutta sitä ei kannata liikaakaan pelätä.

Iloinen gladiaattori

Gladiaattoriteologiaan tuleekin sisällyttää erittäin optimistinen näkökulma tulevaisuuteen. Toisin sanoen gladiaattoriteologiassa pitää keskeisenä elementtinä olla myös kristillinen toivo, joka nimenomaan osoittaa voimansa kaikkein vaikeimmissa ja mahdottomimmissa tilanteissa. Tällaisessa Jumalan antamassa toivossa on sellaista voimaa, jota muualta tästä maailmasta tuskin löytyy. Jumalan antamalla toivolla ihminen voi toivoa, vaikka toivoa ei olisikaan. Kristillinen toivo ylösnousemuksesta antaa toivoa ja lohtua jopa itse kuoleman edessä. Vaikeuksien edessä toivo ikään kuin syttyykin kunnolla tuleen Lutherin mukaan. Hän kutsuukin kristillistä toivoa Galatalaiskirjeen selityksessä sotapäälliköksi (lat. dux belli) taistelussa vaikeuksia kohtaan:

”Usko on siis oppia eli vakaumusta. Toivo taas on kehotusta. Se herättää sielun ja panee sen liikkeelle, niin että se on rohkea ja pystypäinen, uskaltaa, sietää kaikenlaista, sinnittelee onnettomuuksien aikana ja odottaa asioiden paranevan. Usko on tohtori ja tuomari, joka taistelee eksytyksiä ja harhaoppeja vastaan, usko arvioi henget ja opit. Toivo taas on sotapäällikkö, joka taistelee semmoisia mielentiloja vastaan kuin ahdistus, ristin raskaus, kärsimättömyys, murhe, masennus, epätoivo ja jumalanpilkka. Ilo ja urheus ovat toivon liittolaisia sen torjuessa noita pahoja mielentiloja.”

Kyse onkin mielestäni ikään kuin tasapainosta. On parempi kuvitella onnistuvansa tulevaisuudessa ja jopa kuvitella ideaalitulevaisuus – sellainen joka innostaa sydänpohjia myöten – ja kulkea päämäärätietoisia askeleita ottaen sitä kohti unohtamatta nykyhetken kauneutta ja hyviä puolia. Samalla kannattaa kuitenkin mm. Senecan näkemysten tavoin pitää gladiaattorin asenne mielessä etenkin pahojen päivien varalle. Emotionaalisesti yksi toimiva asenne elämään onkin olla eräänlainen optimistinen ja iloinen gladiaattori, joka toivoo haluaa parasta muille ja itselleen, mutta on myös varustautunut mentaalisesti pahoihin päiviin ja jopa kuolemaan.

Toki tällaisen iloisen gladiaattorin toimintaa tulisi ohjata myös järjen ja parhaassa tapauksessa itse Jumalan antaman viisauden. Iloinen gladiaattori ei nimittäin ole uhkarohkea tai varta vasten etsi vaikeuksia. Sen sijaan iloinen gladiaattori pyrkii aina myös arvioimaan, mikä ratkaisu elämässä rakentaa rauhaa, rakkautta ja hyvyyttä sekä edistää Jumalan tahtoa kaikkein parhaiten.

Lopuksi vielä lohdutus Senecalta kaikille teille iloisille gladiaattoreille:

”Jumalalla on hyviä ihmisiä kohtaan isän mieli. Hän rakastaa heitä lujalla rakkaudella. Hän sanoo: ’Koetelkaamme heitä töillä tuskilla ja vahingoilla, niin että he tulevat vahvoiksi kuin tammi.’”

Filosofi Seneca: Johdatuksesta; vajaa 2000 vuotta sitten

Ps. tämä blogi vaihtuu nyt Pappisasessorin parahduksesta Kappalaisen karjahdukseksi ennen kaikkea siksi, että vuoden vaihteessa loppui toinen kauteni Espoon hiippakunnan pappisasessorina. Katsotaan myös, tuleeko blogiin enemmän särmää jatkossa.