Tunnetko tällä hetkellä kipua sisimmässäsi? Ehkä itsesyytöksiä vääristä valinnoista? Entä vaikeus kohdata omaa pahuutta ja pahoja tekoja? Vai olisiko sittenkin kyse siitä, että joku on satuttanut sinua pahasti? Kenties talous-, terveys- tai ihmissuhdeongelmia ja huolia huomisesta?
En tiedä osuiko mikään näistä sinuun? Jos ei osunut, olet siunaantunut ainakin tällä hetkellä huolettomalla elämällä. Nauti siitä rauhassa – se on hyvä. Syö siis leipäsi iloiten, kuten Saarnaajakin Vanhassa testamentissa kehottaa. Ilon päiväkin on Jumalasta. Muista kuitenkin menestyksen ja onnen keskellä Herraa – juuri tuolloin hän on kaikkein eniten vaarassa unohtua.
Ehkä kuitenkin vastasit myöntävästi ainakin johonkin – jollei jopa kaikkiin kohtiin. Siinä tapauksessa haluan tarjota muutaman näkökulmani kärsimykseen pohdittavaksi:
1. Se että joudut kärsimään, ei tarkoita sitä, että Jumala olisi sinut ainakaan lopullisesti hylännyt. Se ei myöskään tarkoita sitä, että kärsimyksesi olisi välttämättä rangaistus jostain tekemästäsi vääryydestä. Eikö niin viaton Job kuin Jeesuskin kärsinyt täysin syyttä sekä vielä äärimmäisen brutaalilla ja kovalla tavalla? Joskus näyttääkin siltä, että Jumala kurittaa omiaan ja läheisimpiään kaikkein kovimmalla kädellä ehkä toteuttaakseen suurempaa suunnitelmaa (mm. Jeesuksen ylösnousemus).
Paljon puhuva on myös Jeesuksen vastaus opetuslapsille, kun nämä kysyvät kuka on syyllinen syntymästään lähtien sokean eläneen miehen tilaan. Tekikö synnin kenties hänen vanhempansa vai hän itse? Jeesus vastasi heille: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” Kipumme ja kärsimyksemme eivät aina siten johdu tekemästämme pahasta – niilläkin voi olla tarkoitus, joka ylittää ymmärryksemme.
Vaikka elämä ei aina noudatakaan suoraan logiikkaa, jossa syntiä tai pahuutta seuraa rangaistus, jossain vaiheessa ihminen ei toisaalta voi loputtomiin paeta pahojen tekojensa seurauksia. Esimerkiksi ihminen, joka vain hyväksikäyttää muita ihmisiä, ei voi pitkän päälle elää normaalia ja hyvää elämää tuossa yhteisössä. Seuraamusten kohtaaminen on väistämätöntä jossain vaiheessa.
Kaikkein isoimpia rangaistuksia kuitenkin se, mitä tapahtuu itse pahantekijän sydämessä ja mielessä. Esimerkiksi ihminen, joka jatkuvasti ja patologisesti valehtelee muille, lopulta väistämättä vääristää omankin todellisuuskäsityksen. Lopulta hän ei itsekään osaa erottaa oikeaa väärästä. Siten hän väistämättä kulkee harhaan sekä kohti omaa tuhoaan.
2. Joskus ulkopuolelta tulevat kärsimykset taas tuntuvat tulevan kuin salama kirkkaalta taivaalta.Hieman deterministisesti orientoituneella kirkkomme oppi-isällä Martti Lutherilla oli mielenkiintoinen ajatus siitä, että ahdistuksetkin eri muodoissaan tulevat väistämättömyyden pakosta. Ehkä tämän voisi muuttaa myös ajatukseen, että tuskin kukaan sinällään pyytää tai kaipaa saamaansa ahdistusta, ikäviä asioita tai masennusta.
Toki esimerkiksi omilla elämäntapavalinnoilla (mm. riittävä uni, ravintorikas ruoka ja liikunta) voi ehkäistä erinomaisestikin masennusta ja lieventää ahdistuksen vaikutusta. Elämässä eteen tulee kuitenkin siitä huolimatta isojakin tragedioita yllättäen. Tällainen voi olla esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema yllättäen liikenneonnettomuudessa. Sellaisesta saatu viesti on todella kuin salama kirkkaalta taivaalta.
On myös toisaalta hyvä huomioida, että esimerkiksi monella kroonisemmalla ahdistuksen muodolla (esim. masennus) on useita eri tekijöitä: perimä, elämän tapahtumat, elintavat, elinympäristö jne. Siksi on hyvin vaikeaa sanoa yksittäistä syytä esimerkiksi syvään ja pitkään jatkuvaan masennukseen. Siten kaikki ahdistukset eivät tule yllättäen tai rysäyksellä. Näyttää kuitenkin siltä, että monet mielenkin sairaudet tulevat usein ikään kuin annettuna samoin kuin vaikkapa hyvin fyysiset sairaudet.
3. Ahdistuksessa voi hyvässä tapauksessa nähdä hopeareunuksen. Ahdistus eri muodoissaan nimittäin pakottaa sisimpämme syvään prosessiin. Ainakin oman kokemukseni mukaan nimenomaan ahdistuksessa ja tuskassa olen kokenut isoimmat muutokset ja nimenomaan myönteiseen suuntaan.
4. Joskus myös hyvät asiat tulevat kuin salamana kirkkaalta taivaalta. Esimerkiksi Jeesuksen kuolemassa opetuslapset menettivät rakkaan opettajansa. Jeesuksen kuolema itsessään ei ollut seesteinen: siihen kuului äärimmäinen fyysinen kipu, suurelta osin lähipiirin (mm. opetuslasten tekemä hylkääminen tai petos) sekä kokemus jopa itse Jumalan hylätyksi tulemisesta. Ei ole vaikea kuvitella millaista pettymystä, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa opetuslapset kokivat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen.
Kaikkein synkimmällä hetkellä tapahtuu kuitenkin jotain ihmeellistä. Tarina kääntyy päälaelleen. Juuri Jeesuksen kuoleman kautta, hän avasi opetuslapsillekin kaikkein suurimman lahjan, mitä ihminen voi ikinä saavuttaa: ylösnousemuksen ja ikuisen elämän Jumalan yhteydessä. Täysi epätoivo vaihtui maailman suurimpaan riemuun ylösnousemuksen pääsiäisenä.
Ehkäpä sinäkin voit suurimman epätoivosi keskellä kokea eräänlaisen pikkupääsiäisen, jossa epätoivo vaihtuu toivoon sekä sanoin kuvaamattomaan riemuun. Älä kadota huonoina päivinä milloinkaan tätä visiota mielestäsi.
Kyllä, kiitos Teille kelpoisesta saarnapuheesta.
Ole hyvä 🙂
Jobin tapaus onkin mielenkiintoinen. Siinä Jumala tapattaa Jobin perheen ihan vain pienen vedonlyönnin takia. Job ja tämän perhe toimivatkin erinomaisena osoituksena Jumalan puhtaasta pahuudesta. Se, miten näinkin brutaalista tarinasta yritetään onkia jotain positiivista, jää arvoitukseksi.
Vaikka blogitekstissä on paljon hyviä pointteja, sen ydinsanoma on mielestäni ainakin osittain vastuuton. Ei Jumalasta ole lähellekään kaikille ihmisille ratkaisuksi silloin, kun elämässä on vaikeaa tai haasteita. Lisäksi Jumalan puoleen käännytään toisinaan silloinkin, kun ihmisen pitäisi tehdä ihan itse asioiden hyväksi jotain.
Toki on myös niin, että jotkut ovat saaneet uskonnollisista mielikuvitusolennoista helpotusta elämäänsä umpikujalta vaikuttavassa tilanteessa, joten kyllähän niillä jokin rooli joidenkin elämään on.
Kiitos blogista.
Antero on tietysti väärässä, hän näkee Jumalan mielenvikaisena tyrannina. Hengellinen ihminen näkee syvällisemmin. Hän pystyy käsittämään koviakin kohtaloita uskon avulla, joka on olemistodellisuus jossa nähdääb asioiden todellinen ydin. Epäusko kompastuu ensimmäisellä kynnyksella kuten juutalaiset Jobin vastapelurit. He vetävät esiin samanlaiset natsi kortit, kuten parhaat jehovan kannattajat.
Jobin kova kohtalo oli sata prosenttisesti Jumalan aiheuttamaa tämän salliessa kohtalon. Yksikään uskova ei ole kyennyt koskaan perustelemaan tapahtumia millään kestävällä tavalla. Asiattomuuksia ja saivartelua on kyllä saatu, kuten Paajaseltakin tavallista.
Antero, sinulla on tapana syyttää ja heittää mustia varjoja, eri variaatioilla, kirjoituksesta toiseen. Jumala sitä, Jumala tätä, Jumalan vika, Jumala on murhaaja, Hän harrastaa vedonlyöntiä, Jumala on puhdas pahuus etc, näitä on kuultu kotimaan sivuilla jatkuvasti, toistuvasti, eikä loppua näy.
Mielestäni kärsit entisenä jehovalaisena jonkinlaisesta traumasta ja heijastat nämä kysymykset provokatiisena kristityille. 🙂
Sami, en tiedä ymmärrätkö itse, mutta aina kun kommentoit tekstejäni vastaamatta niihin mitään, kuten olet tehnyt jo pidemmän aikaan, kertoo se ainoastaan siitä, että sinulla ei ole antaa niihin mitään vastauksia. Vastaukseksi ei riitä, että toteaa Anteron olevan ”tietenkin” väärässä ja loppuun lisää jonkun lapsellisen kommentin ”jehovalaisuudesta”. Tämä kaikki kertoo vain siitä, että eväät on syöty.
Antero, ymmärrätkö, että esität samoja kysymyksiä, syytöksiä toistuvasti, jatkuvasti ja kun näihin on sinulle vastattu useamman ihmisen taholta, se ei sinulle kelpaa.
Kuten sanoin; Mielestäni kärsit entisenä jehovalaisena jonkinlaisesta traumasta ja heijastat nämä kysymykset provokatiisena kristityille.
Sami: ”Antero, ymmärrätkö, että esität samoja kysymyksiä, syytöksiä toistuvasti, jatkuvasti ja kun näihin on sinulle vastattu useamman ihmisen taholta, se ei sinulle kelpaa.”
Vastaukset kelpaisivat oikein hyvin, mikäli ne olisivat rehellisiä. Kiertely, kaartelu ja ilmiselvien ongelmien kieltäminen eivät ole vastauksia.
Mitä tulee samojen kysymysten esittämiseen toistuvasti tai samojen aiheiden käsittelyyn, niin mitä Kotimaan blogit ovat jos ei juuri niitä? Miksi sinua häiritsee, että joku esittää vastakkaisia näkemyksiä niin ikään säännöllisesti? Pitäisikö blogien ja kommenttien olla vain kristinuskon ylistystä ja positiivista analysointia? Mitä hyötyä siitä olisi?
Sami: ”Kuten sanoin; Mielestäni kärsit entisenä jehovalaisena jonkinlaisesta traumasta ja heijastat nämä kysymykset provokatiisena kristityille.”
Tämä on pelkkää asiatonta henkilöön käymistä ja halpaa arvailua, jolla sivuutat itse asian yhä uudelleen.
Jehovantodistajuus eittämättä jättää moniin ihmisiin traumoja, mutta niillä on harvoin mitään tekemistä juuri kristinuskon, Raamatun tai sen esittämän Jumalan kanssa. Traumat johtuvat useimmiten kultin epäinhimillisistä säännöistä, ihmisten kohtelusta ja esimerkiksi lapsuuteen liittyvistä lopun ajan odotteista, pian tulevista vainoista, harmageddonissa kuolemisesta ja sen sellaisesta. Jos entinen Jehovan todistaja löytää itsensä myöhemmin uskontokriitikkona, siihen ei todennäköisesti liity traumoja vaan ajattelun jalostuminen, sen laajentuminen ja maailman sekä elämän analysointi.
Tekisit hyvin, jos lakkaisit lapsellisen kommentointisi menneisyyteeni liittyen ja keskittyisit esille nostettuihin asioihin. Käyttämäsi yksinkertainen ja naiivi tapa vie vain omaa uskottavuuttasi yhä uudelleen. Lisäksi se on blogisteja epäkunnioittavaa esimerkiksi tällaisissa blogeissa, joihin asia ei liity mitenkään.
”Jehovantodistajuus eittämättä jättää moniin ihmisiin traumoja” ( Antero).
Juuri näin. Jehovalaisuus operoi Raamatun tekstien ja monien kristillisten teologisten käsitteiden kanssa.
Charles T. Russell itse kuului presbyteerisen kirkoon ja josta hän erosi liittyen liittyi vapaakirkkoon (kongregationalisteihin). Russelin sanoitti kristilliset käsitteet sisällöllisesti uudestaan, kuten gnostilaisuudessakin tehtiin. Jehovan todistajat on päivitetty versio gnostilaisuudesta. 🙂
En oikein jaksa uskoa Anteron ajattelevan oikeasti , että Jumala on paha. Käsittääkseni hän ei usko jumalan olemassaoloon lainkaan. Piikki on vain meille uskoville, jotka kaikesta huolimatta uskomme, että Jumala on hyvä. Anteron väitteet ovat ihan järkeviä. Ymmärrän Anteron pyrkivän kysymään meiltä …
: ” miten te uskovat voitte uskoa johonkin sellaiseen Jumalaan , joka ilmoittaa itsestään aivan vastakkaisia asioita. Ettekö te käsitä, ettei Jumala voi olla hyvä.”
Tuosta omasta pohdinnasta tuli mieleen se, että ajatus jumalan pahuudesta johtuu siitä, ettei luonnostaan kenelläkään voi olla tuntumaan Helvetin todellisuuteen. Vain se, joka käsittää joutuvansa helvettiin, ilman Jumalan armoa, voi käsittää oikeasti Jumalan hyvyyden.
4. ”Joskus myös hyvät asiat tulevat kuin salamana kirkkaalta taivaalta. Esimerkiksi Jeesuksen kuolemassa opetuslapset menettivät rakkaan opettajansa.”
Merkillisintä tässä on, että Jeesus oli kertonut tulevasta tapahtumasta moneen kertaan etukäteen, ja väittänyt, että niin on kirjoitettu, että hän tulee kärsimään ja kuolemaan ja nousemaan ylös, mutta kukaan muu ei tunnu tuntevan tällaisia kirjoituksia. Eivät fariseukset, kirjanoppneet, papit, opetuslapset. Ei kukaan. Ihmettelevät vain, että onko sinussa riivaaja, kun puhut tuollaisia.
” Jeesuksen kuolema itsessään ei ollut seesteinen: siihen kuului äärimmäinen fyysinen kipu, suurelta osin lähipiirin (mm. opetuslasten tekemä hylkääminen tai petos) sekä kokemus jopa itse Jumalan hylätyksi tulemisesta.”
Se ei kuitenkaan oikeuta holokaustin kaltaisia kostotoimia, kärsimyksen aiheuttamista miljoonille ihmisille, ikuista syyttelyä apostolien teoissa. Me emme edes tiedä onko tapahtuma totta, koska se kuuluu uskomusten piitiin.
Ja koska kysymys oli Isän antamasta tehtävästä, kokemus, että Jumala hylkäsi ei sovi tarinaan, se on Psalmista otettu lause ja täysin sopimaton tässä yhteydessä, ellei Jeesus sitten odottanut jotain muuta, kuten esimerkiksi pelastusta.
” Ei ole vaikea kuvitella millaista pettymystä, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa opetuslapset kokivat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen.”
Miksi ihmeessä, eikö heidän olisi pitänyt iloita, että mahtavaa, nyt kirjoitukset kävivät toteen. Juuri se tässä onkin kummallista, että tarina jonka piti olla ennaltamäärätty, ennalta tiedetty muuttuukin välissä jonksikin muuksi, Jeesus katuu ja pelkää Getsemanessa, ja moittii oikeudessa, että omat eivät taistelleet hänen puolestaan, vaikka hän oli itse kieltänyt miekkojen käytön.
Tarinassa ei ole johdonmukaista jatkumoa, se takkuilee. Meidän pitäisi tuntea jotakin ristin kidutuksissa, sen pitäisi aiheuttaa sääliä ja omien kärsimysten mitätöintiä, kun katsoo ristille. Sen pitäisi virkistää aisteja säälin ja myötätunnon kautta, ja synnyttää kiitollisuutta, että meidän puolesta, mutta se ei tee sitä, se näyttää ikävältä kiemurtelulta Jeesuksen toimissa. Hän kääntää kantapäänsä omiaan vastaan, vapauttamalla Pilatuksen ja heittämällä syytöksen kansan päälle, vaikka se oli Isän tahto.
”1. Se että joudut kärsimään, ei tarkoita sitä, että Jumala olisi sinut ainakaan lopullisesti hylännyt. Se ei myöskään tarkoita sitä, että kärsimyksesi olisi välttämättä rangaistus jostain tekemästäsi vääryydestä. ”
Kärsimys voi johtua myös vääristä elintavoista ja silloin se on pysäytys ja huomautus, että käänny pois huonoilta teiltäsi. Se ei siis ole rangaistus, koska sillä on syy, ja silloin se on seuraus. Evankeliumi lupaa esim. että voit juoda vaikka myrkkyä, se ei sinua vahingoita, tai nostella käärmeitä ja skoripioneja ilman vaikutuksia. Nämä lupaukset johtavat kärsimykseen, jopa kuolemaan, mutta mitäpä ei tekisi mestarin puolesta, ja ohjeilla.
” Rangaistus tekemästäsi vääryydestä ,”
Edellisessä jo kerroin tästä. Mutta eräässä Jeesuksen parannus tarinassa tulee kyllä selväti esille se, että sairaus olisi synnin seuraus, ainakin halvaantuminen.
”Ota vuoteesi ja käy” mies parani, otti vuoteensa ja käveli. Joku tuli huomauttamaan, että nyt on sapatti, eikä silloin saa täällä kävellä sänky selässä, se on pyhä päivä, lepopäivä. Asiallinen huomautus, koska se oli maan tapa, pyhitettiin lepopäivä.
Mies menee kantelemaan Jeesukselle, että näin moittivat häntä, Jeesus ikäänkuin mitätöi miehen valituksen sanomalla: ” Sinä olet tullut terveeksi. Mene, äläkä enää syntiä tee, ettei sinulle kävisi vielä pahemmin. ”
Tästä voi ymmärtää, että halvaantuminen oli synnin seurausta ja jos mies vielä teki syntiä, saattoi käydä jopa pahemmin.
Jussi
Kiitos hyvästä pohdiskelustasi elämän suurten kysymysten äärellä
Keskusteluun Jobin kirjasta tuon vain esille muutaman seikan
– Jobin kirjan teemaa on kärsimysten osalta käsitelty jo muinaissa nuolenpääteksteissä joiiltakin osin, mutta silti Jobin kirja on juutalaisen uskon kannalta omien teologisten ajatusten valossa elämän todellisuutta katsova.
– Jobin kirjan alkuperäinen heprean kieli on valtaisan upeaa lyriikkaa. Siinä sanoja ikäänkuin sanallisen säkenöinnin aikaansaamiseksi heitetään ilmaan ja näin tuotetaan runollisen tehokas kokonaiskuva. Tämän virtuoosimaisen sanailun ongelmapuoli on siinä, että lauseet jäävät ikään kuin keskeneräisiksi. Niitä on toisinaan hyvinkin vaikeaa kääntää.
– Pohdiskelut kärsimyksen ongelmasta jäävät kirjassa avoimiksi. Siinä vain kumotaan muutamia monille ihmisille luonnostaan nousevia olettamuksia, mutta niiden rinnalle ei nosteta omaa ratkaisumallia. Kaiken yllä on vain ihmisen ja koko maailmamme olemassaolon yli ulottuva kaikkivaltiaan Jumalan valtasuuruus. Hänen eteensä nöyrtyminen johtaa elämämme suurimpaan kypsyyteen. Otamme hänen kädestään hiin ilomme kuin surumme, niin hyviksi kuin huonoiksi kokemamme, koko elämämme.
Kiitos hyvästä kommentista.