Kappalaisen karjahdus: Painostaminen tuhoaa!

Kristillinen ja kirkkopoliittinen painostus

Oletko joskus kokenut kirkollisessa skenessä tai jollain muulla elämänalueella, että joku vaatii sinua ottamaan kantaa? Toisin sanoen sinulla ei ole ollut rauhassa mahdollisuutta jättää joko omaa mielipidettä sanomatta tai edes kunnolla aikaa muodostaa sitä. Jos on, et valitettavasti ole yksin. Uskallan väittää, että moni meistä on kokenut monenlaistakin painostusta elämän aikana.

Esimerkiksi vapaata ratkaisuvaltaa uskonasioissa korostavassa kristillisyydessä on joskus vaadittu tekemään uskonratkaisu. Toki näissä tapauksissa hyvä kysymys on se, mitä uskonratkaisulla tarkoitetaan. Jos se merkitsee esimerkiksi kehotusta ottaa vakavasti kristillisyys ja elämä ylipäätään, voi siinä olla hyviä puolia. Jos taas ajatellaan, että toinen ihminen voi painostaa toisen ihmisen uskomaan tai muuttamaan omaa vakaumustaan, ollaan jo vaarallisimmilla vesillä ja mahdollisesti lähellä hengellistä väkivaltaa. Silloin ei myöskään jää paljon tilaa luottamukselle Jumalaa kohtaan ja Hänen uskoa synnyttävää sanaansa (tai sakramentteja) kohtaan.

Jos nimittäin ihminen aidosti uskoo, että Pyhä Henki puhaltaa siellä, missä tahtoo (vaikuttaen sanan ja sakramenttien kautta), ei ihmisen tarvitse huolehtia tai stressata liikaa ns. hengellisestä kasvusta. Jumala näyttää oman kokemukseni mukaan synnyttävän uskoa jopa sellaisissa paikoissa ja ihmisissä, joista en olisi sitä uskonut. Kirkon ja kristillisten yhteisöjen tehtävänä on lähinnä kylvää hyvää sanaa maailmaan Jumalaa kunnioittavien ja lähimmäistä rakastavien sanojen ja tekojen kautta.

Viime vuosikymmeninä etenkin oman luterilaisen kirkkoni sisällä on ilmennyt enemmän kuitenkin muunlaista painostusta kuin uskonratkaisua korottavaa. Monia ihmisiä on vaadittu ottamaan kantaa joko homoseksuaalien vihkimisen tai vihkimättä jättämisen puolesta. Näistäkin painostusyrityksistä suuntaan tai toiseen itsellänikin on valitettavasti kokemusta – etenkin, kun oma näkökulmani on ollut pohdiskeleva ja molempia kantoja ymmärtävä. Samoin kuin muissa vakaumusta koskevissa kysymyksissä, ihmisille tulisi antaa tilaa muodostaa oma kantansa ilman painostusta tai painostavaa ilmapiiriä. Ainakaan minuun ei painostus ole toiminut – ennemmin se on antanut painostajista ikävän kuvan, vaikka heissä varmasti on myös paljon hyvää ihmisinä.

Esimerkiksi se, että ihminen ei ole samaa sukupuolta olevien vihkimisen kannalla, ei välttämättä tee hänestä homojen vihaajaa – useimmiten kokemusteni mukaan taustalla on ennemminkin paljon aitoa huolta siitä, johtaako tällainen toiminta jotenkin Raamatun sanoman vastaiseen toimintaan. Ja toisaalta samaa sukupuolta olevien vihkimistä kannattavaa ei ole reilua pitää suoraan esimerkiksi epäkristillisenä. Monen kannattajan taustalla on aito huoli siitä, toteutuuko kirkossa lähimmäisen rakkaus.

Painostaminen on huono ”myyntipuhe”

Painostavien vaatimusten edessä – koskivatpa ne mitä tahansa – onkin syytä muistaa, että kyse on loppujen lopuksi äärimmäisen huonosta myyntipuheesta. Ihmistä yritetään painostaa tai manipuloida ”ostamaan” jotain, mikä painostuksen myötä vaikuttaa vastenmieliseltä. Jos nimittäin ihminen kannattaisi samaa asiaa kuin tällainen huono ”myyjä”, ei painostuspuheita tarvittaisi. Jos taas ”myyjä” haluaa ”ostaa” tällaisen ihmisen puolelleen, haluaa hän tehdä sen joko tietoisesti tai tiedostamalla jollain tapaa painostavasti.

Kun sinulta esimerkiksi tällaisessa tilanteessa vaaditaan ottamaan kantaa joko puolesta tai vastaan, on ”myyjän” oletus, että tietysti olet hänen kannallaan. Kokeilepa esimerkiksi seuraavalla kerralla sitä, että otatkin vahvasti kantaa, mutta päinvastoin kuin ”myyjä” on olettanut. Tällöin toki kannattaa varmistaa se, että olet fyysiseltä väkivallalta turvassa – henkiseltä nimittäin tuskin tulet olemaan.

Seuraava askel nimittäin hyvin todennäköisesti tulee olemaan se, että sinut leimataan pahikseksi. Sinusta tulee jokin ”toinen” ja pahimmillaan epäinhimillinen olento. Omaa pahuutta käsittelevää väitöskirjaani varten tutustuin hieman myös kansanmurhiin ja niiden toimintamekanismeihin. Jos esimerkiksi mietitään viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneita kansanmurhia, on niissä yhdistäviä tekijöitä. Jotta ihminen voi tehdä näin julman teon toiselle ja erilaisuutta edustavalla ihmiselle, tulee tämä ensin epäinhimillistää.

Esimerkiksi toisessa maailmansodassa julmuudestaan tunnetut japanilaiset tekivät epäeettisiä ja äärimmäisen julmia ihmiskokeita kiinalaisille, joita he nimittivät ”pölkyiksi”. Samoin esimerkiksi Ruandassa jopa radiohjelmia myöten tutseja alettiin kutsua mm. ”torakoiksi”. Samoin esimerkiksi Natsi-Saksassa juutalaiset kuvattiin mahdollisimman epämiellyttävällä tavalla. Stalinin vainoissa taas kommunistinen puolue haluttiin puhdistaa vieraista ja epäluotettavista aineksista. Missään kansanmurhassa tietääkseni ei ole korostettu ihmisten omaa tai ainutlaatuista yksilöllisyyttä ja arvokkuutta. Niissä harvoin on myöskään tilaa avoimelle, rakentavalle ja muita kunnioittavalle keskustelulle. Se ”toinen” ryhmä on lähinnä harmaata ja epätoivottavaa massaa – ei enää edes ihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun ajattelutapa on tällainen, ei ole ihme, että jossain vaiheessa veri lentää.

Painostaja ei arvosta yksilöllisiä eroja tai erilaisia mielipiteitä

Painostajia, manipuloijia ja kansanmurhaan syyllistyviä yhdistääkin yhteinen teema: he ovat sellaisen ideologian vallassa, jossa katoaa ihmisen ainutlaatuisen yksilöllisyyden arvostus. Sen sijaan ihmiset jaetaan mustavalkoisesti ja primitiivisen heimoajattelun mukaisesti: meihin ja niihin toisiin. Hyvän ja pahan raja ei enää kuljekaan ihmisen omassa sydämessä, vaan eri ryhmittymien välillä.

Toisin ja suoraan sanoen painostajat ja manipuloijat eivät välitä sinusta aidosti pätkääkään. He vain haluavat hyötyä sinusta tavalla tai toisella. Heidän tavoitteensa on oman ideologian ja seuraajamäärän kasvattaminen – ei sen ajatteleminen, mikä on sinulle parasta. Ehkä vielä hyvinvointiakin vähemmin heitä kiinnostaa sinun ainutlaatuiset näkökulmasi – mustavalkoisessa ryhmäideologiassa kun ei ole tilaa etenkään näin vaarallisille ja ryhmän omasta ideologiasta poikkeaville ajatuksille.

Ihmislajin evoluutio selvittää osin ajoittain tuhoisaa ryhmäpainetta

Mitä sitten ajan tällä kaikella takaa? Kristillisyydessä ja sen eri vivahteissa on vaarana ajautua samanlaiseen mustavalkoiseen ideologiseen sumuun. Silloin jako hyvän ja pahan välillä kulkee meidän ja toisen ryhmän välillä. Tällainen ajattelu on suosittua, koska se antaa turvaa. Joissain kristillisyyden suunnissa lähetystyötä tehdään myös painostavalla tavalla omista motiiveista käsin: halutaan esimerkiksi varmistaa oma taivaspaikka. Itsekin myönnän ajautuneeni joskus nuorena tämän suuntaisiin ajatusmalleihin, vaikka en olekaan koskaan kokenut erityistä viehtymystä erilaisia kristillisiä lahkoja tai uskonratkaisua korostavaa kristillisyyttä kohtaan.

Taustalla tällaisessa ideologisessa ja yksilöllisyyttä mitätöivässä painostuksessa on myös ymmärrettävä evolutiivinen syy. Toinen ryhmä on voinut esimerkiksi ihmiskunnan muinaishistoriassa olla uhkaava tai tuoda tartuttavan taudin. Mustavalkoinen ajattelu on meissä toisin sanoen syystä läsnä. Se jollain tasolla auttaa meitä suojautumaan mahdollisilta pahoin aikein meitä kohtaan hyökkääviltä heimoilta. Näinhän käy tällä hetkellä Ukrainassa. Puolustussodassa näyttää jossain määrin olevan lähes välttämätöntä vetää selkeä linja pahisten ja hyvisten välille. Muuten tappava voimankäyttö ja maan sekä ennen kaikkea sen ihmisten puolustamien olisi käytännössä mahdotonta.

Jos tämä ajattelu jää kuitenkin tälle tasolle ilman oikeasti uhkaavia tilanteita, on se äärimmäisen karkean resoluution toimintamalli – hieman samanlainen kuin heimoissa elävillä eläimillä. Sen sijaan ”viisaalla, viisaalla ihmisellä” (Lat. homo sapiens sapiens) eli meillä on kyky myös nähdä tämän ajattelun yläpuolelle sekä nähdä maailmaa tarkemmin. Voimme huomata, että käärme on usein luikerrellut myös omaan yhteisöömme sekä jopa omaan sydämeemme. Silloin voimme myös huomata, että myös toisessa yhteisössä tai oman ”heimon” ulkopuolisissa ihmisissä voi olla puhdasta hyvyyttä.

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”

Luukkaan evankeliumi (6:45)