Millainen on hyvä myyjä?
Kuinka usein myyjä on yrittänyt tuputtaa sinulle jotain tuotetta? Onko joku jopa vertauskuvallisesti yrittänyt tunkea sinulle jotain tuotetta kurkusta alas? Ehkä vastasit johonkin näistä kysymyksistä myöntävästi. Kuinka monesti myyjä onnistui vakuuttaman sinut tällä taktiikalla? Veikkaan, että ei kovin monesti.
Tuputtamisen taustalla saattaa olla epävarmuus tai epäusko. Juuri siksi tuotetta pitää tuputtaa. Jos taas myyjä luottaisi ja uskoisi tuotteeseensa, luottaisi hän siihen, että hyvä tuota hoitaa myynnin osaltaan.
Toinen tuputtamista aiheuttava asia on toki myös myyjän ammattitaito. Hyvä myyjä tietää, että liiallinen tuputtaminen usein karkottaa asiakkaat. Asiakkaalle voi herätä mieleen kysymys, onko tuotteessa tai myyjässä jotain hämärää, kun sitä kaupataan niin innokkaasti.
Toisaalta myyjä tarvitsee työssään myös innokkuutta ja aktiivisuutta. Se onkin usein vasta kokemuksen myötä tuleva taito, jossa myyjä voi olla innoissaan asiasta, mutta samalla välttää tuputtamisen. Ennen kaikkea hyvät ihmissuhdetaidot auttavat tässä löytämään kultaisen keskitien liiallisen innokkuuden tai tuputtamisen ja toisaalta liiallisen passiivisuuden välillä.
Onko pastorin työ myyntityötä?
Entä onko pastorin työ myyjän työtä? Kyllä ja ei. Siinä mielessä pastorin työ ei ole myyntityötä, että pastori harvemmin meidän systeemissämme saa provikkaa pelastetuista ihmisistä. Erilaiset suorituslisät eivät sen kanssa välttämättä korreloi. Harva myöskään lähtee pastoriksi maallisen omaisuuden takia – myyjää taas usein todennäköisesti motivoi raha useammin. Pastorilla on usein mammonaa isompi Herra ja tavoite, vaikka toki me pastoritkin tarvitsemme rahaa elääksemme.
Toisaalta pastorin työ on siinä mielessä myyjän työtä, että hyvän myyjän tavoin pastorilla pitää olla usko ja luottamus omaan tuotteeseen sekä hyvät ihmissuhdetaidot. Pastori, joka ei usko ”tuotteeseensa” tai ”myy” vääristä motiiveista, on alttiina tuputtamaan vastenmielisellä tavalla kristillisyyttä. Hyvä pastori taas luottaa siihen, että Jumala itse avaa kuulijoiden korvat siten, että pastorin ei myöskään tarvitse heittää helmiä sioille.
Toisaalta pastorin pitää kyllä ihan itsekin nähdä paljon vaivaa puheidensa ja työnsä eteen opiskellen ja oppien jatkuvasti. Vaatii esimerkiksi paljon retorista osaamista pitää ihmisten mielenkiinto yllä saarnojen ja puheiden aikana. Mielenkiintoa lisää usein se, että hyvän myyjän tavoin pastorilla on aito halu parantaa ihmisten elämää. Itsekin aina puhuessani mietin sitä, mikä on se asia, jonka tahdon kuulijoille lahjoittaa.
Ovatko pyhät asiat tuotteita?
Entä onko kristinusko, Jeesus tai Jumala jonkinlainen ”tuote”? Vastaisin kyllä ja ei tähänkin kysymykseen. Pyhät asiat eivät ole nimittäin varsinaisesti tuotteita. Niitä ei voi valmistaa tai korjata. Ne eivät myöskään mene rikki. Ne ovat itsessään myös paljon täydellisempiä kuin mikään havaitsemamme asia tai me erehtyväiset ihmiset. Ne ovat jopa täydellisyyden ja hyvyyden lähteitä.
Toisaalta kristinusko, Jeesus ja Jumala ovat siinä mielessä hyvän tuotteen kaltaisia, että hyvän tuotteen tavoin ne hoitavat jo itsessään myyntityön. Itse asiassa esimerkiksi Jumala itse on se, joka pohjimmiltaan synnyttää meissä olevan kaiken hyvän. Hän lahjoittaa puhtaasta rakkaudestaan meille uskon, toivon ja rakkauden meidän monin tavoin vajavaisten ”myyjien” kautta.
Uskallankin väittää, että mikään tuote ei myy samalla tavoin kuin pyhät asiat ja itse Jumala. Niissä on ylimaallista voimaa, joka ylittää kaiken maallisen. Siksi ei olekaan ihme, että kristinusko on maailman suurin uskonto ja Raamattu luetuin sekä käännetyin kirja. Onko olemassa näitä parempia ja pitkäikäisempiä ”tuotteita”?
Pyhiä asioita ei siten tarvitse tai kannata tuputtaa. Oikeastaan tuputtaminen on taivasten valtakunnan tiellä tai ehkäisee sen leviämisen. Älkää siis arvoisat kristityt tuputtako, painostako tai manipuloiko ketään ”uskoon”! Sitä kautta syntynyt ”usko” tuskin on aitoa uskoa. Oikeastaan tällainen väkivaltainen tuputtaminen usein kertoo epäuskosta omaan sanomaan tai väärästä motivaatiosta (esim. pelosta tai oman hyödyn tavoittelusta).
Tuputtamisen sijaan Jumala lähestyy ainakin meitä suomalaisia kokemukseni mukaan hiljaisuudessa, rauhassa ja joskus myös luonnon keskellä.
”Herran ääni sanoi: »Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.» Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.”
Profeetta Elia Horebin vuorella vajaat 3 000 vuotta sitten (1. Kuninkaiden kirja)
Kirjoittaja harjoittaa kappalaisen ammatin lisäksi sivutoimena ja yrittäjänä (ihan seurakunnan puollon ja tuomiokapitulin luvan kanssa) myyntityötä mm. fitnessvalmentajana.
Mitäpä tuo tuputtaminen sitten on?
Eri ihmiset tuntuvat kokevan ”tuputtamiseksi” kovin eri asioita ja eria tavalla toimivia tapoja.
Mutta toki on niin, että jossain menee sellainen raja, joka ei enää ole korrektia.
”Ei sotaväellä eikä voimalla…” neuvoo jo Vanha Testamenttikin viisaasti.
Toisaalta Uusi Teatamentti antaa ymmärtää, että ”Evankeliumia on saarnattaman kaikille kansoille”. Eikä ihan vain ja ainosastaan ”vaemmalla kädellä” puolihuolimattomasti.
Ja onhan niinkin, että erilaista ”tuputusta” (ellei peräti ”ujutusta”) esiintyy myös aikamme mielipide- ja ideologisesssa vaikuttamisessa yleisemminkin. Joten ei ”tuputtamisen synti” ole vain ja ainoastaan kristittyjen ongelma.
Rehellinen tuputus lienee kuitenkin pienempi paha ja vaikutukseltaan helpommin vältettävä kuin ”salainen ujutus”?
Jukka: kerrot, että ” Ja onhan niinkin, että erilaista ”tuputusta” (ellei peräti ”ujutusta”) esiintyy myös aikamme mielipide- ja ideologisesssa vaikuttamisessa yleisemminkin. ” Antaisitko joitakin konkreettisia esimerkkejä väittämäsi tueksi, mielellään lähdeviittein varustettuna, kiitos.
Ja kertoisitko myös, mihin tarkalleen ottaen viittaat tällä ”aikamme mielipide- ja ideologisessa vaikuttamisessa”? Tarkoitatko Venäjän masinoimaa äärioikeistolaisten liikkeiden tukemista Euroopassa?
Tutputus viittaa niin oikeisto, ”äärioikeiston”, vasemmiston, ”äärivasemmiston” sekä muidenkin intressiryhmien toimiin joissain tapauksissa. tuputusta tuee niin idästä kuin lännestä. Konservatiiveilta kuin liberaalieilta.
Toki ”tuputusta” tehdään ihan ns. hyvien asioidenkin suhteen, jotka sitten joissakin jopa saavat ”ei-vois-enää-vähemmän kiinnostaa” -asenteita aikaan. Tuputtaminen voi siinäkin kääntyä itseään vastaan.
Jukka: Jäin kaipaamaan niitä konkreettisia esimerkkejä.
Mielipiteesi jää nyt vähän ilmaan leijumaan, jos sitä ei pysty yhdistämään mihinkään todelliseen tapahtumaan. Mutta toki mielipiteitä saa aina esittää.
Seija,
en halua alkaa ”juupas – eipäs, moi kun noikin, noi nyt ainakin…” -tyyppisesti käsittelemään.
Jokainen pohdiskelkoon, sillä jopa uutiusissa tuntuu olevan tuputtamista – ainakin ”tyylillisesti”.
Jukka Mikkola
”Toisaalta Uusi Teatamentti antaa ymmärtää, että ”Evankeliumia on saarnattaman kaikille kansoille”. Eikä ihan vain ja ainosastaan ”vaemmalla kädellä” puolihuolimattomasti. ”
Niin, paholainen lupasi Jeesukselle koko maailman. Ja sitten tulee loppu, mutta ehtiikö Poika luovuttaa vallan sille, joka vallan on hänelle antanut, että Jumala olisi kaikki kaikissa, Kuten Paavali sanoo. Ja loppua ei tulisikaan.
Tarja,
Kristillisen Raamattuun perustuvan näkemuksen mukaan Jumala (Isä, Poika, PyhäHenki) on voimakkaampi kuin Perkele. Luther tais sanoa Jumalan Perkele. Eli hallintavalta maailmaan lopullisesti on Jumalalla. Perkele ärisee täällä vain ajan ja senkin Jumalan sallimana; Jumala halllitsee ikuisest, Perkele ei.
Kaikki ei ole sitä, miltä se äkkikatselemalla saattaisi päällisin puolin näyttää täällä ”ajassamme”-.
Kirkkomme todistuksesta perisynnistä on Ihmissuvulle katsottu synnin ja kadotuksen tie ellei Ihmisen persoona ymmärrä katsoa kirkon statuksesta aukeavia sublimaation mahdollisuuksia kirkon substansseissa edelliseen lieventää kohtaloaan.
Luther katsoi Oikean Uskon olevan hyvä pelastusasiaansa katsoen mutta totesi samalla Oikean Uskon voivan antaa vain Jumala Itse.
Mitä tästä saa tuumata.
Ihmisen pelastusasiassa kirkko on ottanut tai saanut vallan Vanhojen Uskonoppineiden todistuksesta katsoa yhdessä aina valtaapitävien kanssa todistusta Ihmisten sieluista kykenemättöminä mihinkään hyvään minkä seurauksia ovat osaaottamattomuus, erilaiset kyvyttömyydet, välinpitämättömyys, ja ensimmäisenä pitää Ihmistä Itseään arvottomana katsomaan vastuuta omasta Elämästään lähimmäisiäänkin varten aina kodin ulkopuolelle saakka.
Jos tämmöstä myytäisiin tänäpäivänä ei varmasti tulisi kauppaan suostuvia.
Missä on kirkkomme opetus ja Hengellinen tiennäyttö.
Jumalaa ei voi kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä syyttää tai moittia, mutta hyvin varhaisesta syntynyttä kirkkolaitosta kyllä ja tämä katsoen Jumalan lahjoja Ihmissuvulle.
Kirkolla on maailman paras tuote. Työntekijöitä on paljon, mutta . . .
Hyvä linkki hyvän myyjän ominaisuuksiin. Pohdin olisiko kirkon työntekijöitä, — miksi homma ei onnistu.
https://duunitori.fi/tyoelama/koeaika-vesivek-hyva-myyja
.
Juha Heinola
” Kirkolla on maailman paras tuote ”
Tuote on maailman suurin vedätys. Sen saa vasta kuoleman jäkeen, mutta joutuu maksamaan koko elämänsä.
Helppo myydä tuotetta, ja mainostaa sen ihanuutta, kun kukaan ei koskaan tule kertomaan, tai valittamaan tuotteesta, palauttamaan sitä ja pyytämään rahojaan takaisin syystä, että tuote ei vastannut siitä maksettua hintaa.
Vai onko joku tullut kertomaan, että siellä toisiaan on sitä, mitä kirkko lupasi ? Ei ole, koska sen rajan takaa ei tulla takaisin.
Jukka Mikkola
”Perkele ärisee ”
Tuo on antisemitismia, koska evankeliumi sanoo juutalaisista: ” Te olette isästä perkeleestä . ”
Jätä ne kirosanat pois, voit vaikuttaa enemmän aikuiselta mieheltä, kun puhut aikuisen tavoin.
Tarja, ei Perkele ole tässä kirosana, se on paholaisen nimitys.
”Perkele” sanan väärinkäyttö kiroilussa on oma kysymyksensä.
IJoitain ihmisiä on haukuttu mm. rotaksi, mutta emme pidä rottaa kirosanana eläntieteessä.
Samoin ihmistyhmiä on haukuttu ”verenimijöiksi”. Voimme kuitenkin hyttysiä nimittää verernimijöiksi – ja iilimatoja jopa on hyödynnetty verenimijöinä.
”Vapaus on myös sana, jota (agressiiviset vallankumoukselliset ym.) ovat käyttäneet pahaan tarkoitukseen, siis väärin. Emme kuitenkaan poista sanan ”vapaus” sallittavuutta. Ainakaan toivottavasti.
Tarja, kiitos kommentista. On hyvä huomata, että Jeesuksen julistuksessa taivasten valtakunta on jo nyt läsnä meissä tai meidän keskellämme. Toisin sanoen kristillisyydessä taivas ja helvettikään eivät ole vain kuoleman jälkeisiä asioita, vaan jo nyt osin läsnä. Jos ihminen uskoo ja toivoo tässä elämässä, hän myös todennäköisesti osaa rakastaa. Rakkaus taas on keskeinen käsite kristillisessä taivaskäsityksessä. Eli taivas on jo nyt osin läsnä – ei vain tuonpuoleisessa. Siksikin kirkolla on maailman paras tuote.
Kiitos Jussi Koivisto tästä hyvästä ja mielenkiintoisesta blogistasi.
Ole hyvä ja lämmin kiitos kannustavasta palautteesta.
Jukka Mikkola
Tietenkin Perkele tarkoittaa paholaista, mutta miten se lieventää sanan käyttämistä rasismi tarkoitusessa? ” Te olette Isästä perkeleestä ” Että juutalaisten isä olisi paholainen Perkele. Oletko sokea, vai uskonsokea ?
Te olette tottuneet siihen, että evankeliumissa voi lukea näin ja se on muka jumalan sanaa. Se on rasismia, sen erityistä lohkoa, eli antisemitismia, toisen uskonnon demonisointia itsensä eduksi. Rekenteisiin pesiytynytta rasismia, jota ei enää edes huomata.
Rasismi kaikissa muodoissaan on kielletty, se pitää kitkeä pois. Sanoo saksalainen tänä päivänä. Uskonto on yksi muoto yhteisunnassa.
Jos minä sanon teille, että ” Te olette itse isästä perkeleestä murhaajia alusta asti, ja totuudessa te ette pysy, koska teissä ei totuutta ole. ”
”Valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia, sisältä täynnä saastaa ja laittomuutta ”
”Kyykäärmeen sikijöitä, omavanhurskaita ja ulkokultaisia valheen puhujia ja levittäjiä. ” Taikauskoisia jeesus veren imijöitä.
Evankeliumin sanoin, naisnäkökulmasta näin.
Se ei todennäköisesti kuulosta kivalta, joten älä tee toiselle sitä mitä et halua itsellesi tehtävän. Nettikelvotonta tekstiä tänä päivänä.
———————-
Kristillisesti perkele on siis voimasana ja paholaista kuvaava sana. Ja sitä käytetään paholaista kuvaavana sanana.
Suomeen sana Perkele on kuitenkin tullut slaavien Taivaan Jumalaa tarkoittavasta sanasta Perun, Perkunos. Joten kristillinen sanan käyttö on taivaan Jumalan paholaistamista, tästä näkökulmasta. Ja juutalaiset muuttuvat taivaan Jumalan lapsiksi.
Näin se etenee tietämättömyyden sumuissa, kun paha kääntyykin hyväksi vainotun kohdalla ja muutamat tippuvat kokonaan pois.
Tarja,
”isästä perkeleestä”
Uskon, että Jeesus Kristus sanoi tämän sen tähden,
että johtavat juutalaiset uskonnon
varjolla kielsivät todellisen Jumalan toiminnan eli
asettuivat vastustamaan elävän Jumalan työtä.
Ei Jeesus tuota sanonut rasistisessa merkityksessä.
Eri asia sitten on, jos jotkut ovat käyttäneet tuota
oikeuttaakseen juutalaisten vainoamisen, mikä on täysin tuomittavaa.
TArja,
Jumalan tahdon vastaisuus on itse asiass juuri ”Perkeleestä” eli paholaisesta. Sillä ei ole mitään tekemistä aikamme kiroilun takia. Aanojen eri kielien alkuperä on taas oma juttunsa, joka ei aina suoraan kerro termin ”motiivista”.
Se, milla tavalla nykyaikana on viisasta ouhua tai viestiä on oma lukunsa. ”Kyykäärmeen sikiöistä” puhuminen tuskin vie viestiä perille nylyisin. Joissain maissa Raamattua lienee ”siivotun” tai ”siivottavan” -Kiinassa kaiketi paikallisen mommunistisen puolueen mielen mukaiseksi.
Profeettojen puuttuminen nykyajassa on oma kysymyksensä, eikä si liity varsinaisesti p.o. sanan käyttöön Raamatussa.
Aivan yhtä vaarallien sana(”natsismina”) kai olisi ”sika”, mutta sikatilallisista tai -farmasrista ei vielä ole tehty uutta nimiesitystä vanhan nimikkeen kriminalisoimiseksi. Ja sika-nauta -jauheliha lienee edelleen sillä nimellä kaupassa myytävänä.
Itse asiassa myös käyytämäsi ”veren imijä” -termi taas liittyy sekin mm. kommunistisen vallankumoukjsen ”pahoihin” ilmiöihin.
Naisnäkökulma (mitä ”naisella” sitten kukin nyt tarkoittaakaan) on outo liittää tähän. Miten naiset olisivat tuona aikana asioita ilmaisseet, lienee oma spekulaationsa.
Jussi Koivisto
En osaa sanoa sinun kommentistasi mitään, koska se oli erääanlaista filosofiaa joka ei tarkoita muuta kuin, että Rakkaus vallitsee ja se on se valtakunta maan päällä.
Rakkaus on kuitenkin minulle huvin oikullinen sana, joka ottaa enemmän kuin antaa. Siihen ei voi myöskään luottaa, koska sillä ei ole tarvetta olla jalomielinen , pysyvä, ja luotettava. Sillä on itseisarvo, sitä ei saisi edes kritisoida.
Se voi luvata paljon, mutta ailahtelevana se voi lentää pois ja aiheuttaa vain surua ja murhetta. Sen ylimpänä asteena on henkensa antaminen toisten puolesta, vaikka se kuulostaa vain sotilainen lohdutukselta ja ylevöittämiseltä sotakentille lähdössä.
Yksilötasolla nostan jalomielisyyden rakkauden yläpuolelle, se poistaa rakkaudesta itsekyyden ja uhriutumista vaativan elementin, ja saa pysymään järkevissä puitteissa myös ihmisenä olemisen valvollisuuksissa.
Mikko Suni
”isästä perkeleestä ”
”Ei Jeesus tuota sanonut rasistisessa merkityksessä. Eri asia sitten on, jos jotkut ovat käyttäneet tuota oikeuttaakseen juutalaisten vainoamisen, mikä on täysin tuomittavaa.”
Ensiksikin, sanaa Perkele ei ole alkukielissä, se on siis liitetty sinne myöhemmin.
Toiseksi, Jeesus oli kerrotun mukaan juutalainen, eli hän nimitteli niin sanotusti omiaa, ja sitä harvemmin sanotaan rasismiksi.
Me emme kuulu tämän sisäinen polemiikin osapuoliksi, me olemme ulkopuolisia, ja siksi se on pahempi meille, kuin sille Jeeukselle, joka tosin rikkoi puheillaan Mooseksen käskyä, ” Älä liiku panettelijana kansasi keskuudessa, vaan rakasta lhimmäistäsi niinkuin itseäsi ”
Tarja,
”Me emme kuulu tämän sisäinen polemiikin osapuoliksi, me olemme ulkopuolisia, ja siksi se on pahempi meille, kuin sille Jeeukselle, joka tosin rikkoi puheillaan Mooseksen käskyä, ” Älä liiku panettelijana kansasi keskuudessa, vaan rakasta lhimmäistäsi niinkuin itseäsi ””
Tuossa sanomassasi on hyvä pointti se,
että tietyllä tavalla on totta, että olemme ”ulkopuolisia”
– toki Kristuksessa oksastettu jaloon viinipuuhun.
Huomion arvoista on kuitenkin se, että näin
Jeesus vastasi itseasiassa panetteleville juutalaisille
uskonnollisille johtomiehille jotka olivat turhentamassa ja
mustamaalaamassa Israelin Jumalan työn oman kansansa parissa.
Varhaiskirkko osasi Ignatiuksen todistelulla katsoa perkelettä.
Mikkelin Piispa Seppo Häkkinen yhdessä Piispainkokouksen aloituspuheessa halusi katsoa Piispan virkaa ja sille alisteista ymmärrystä.
Kotimaassa julkaistun mukaan Hän lopuksi viittasi Kirkon ulkopuolella oloon mikä on omistettu Perkeleelle ja Hänen Enkeleillensä. Tämä on siis vanha todistelu jo Ignatiuksen ajoilta, muistaakseni.
Tässä tietysti katolisuudesta viitaten tarkoitetaan mitä todistetaan, ja näin voi kysyä Olemmeko Mekin Perkeen ja Hänen Enkeleittensä omia.
Oikeaa kirkkoa olisi näin vain Yksi missä Paavi toimii Kristuksen sijaisena maan päällä.
Tulee mieleen sanat: ”tarjolla pitäessänne elämän sanaa”. Ehkäpä kirkon ongelmana on enemmän se, ettei elävää sanaa ole tarjolla. Sellaistahan ei tarvitse tuputtaa. Elävä sana vetää puoleensa , kuin hunaja mehiläisiä. Jospa tänään saisi lukea jotakin elävää sanaa, joka vaikuttaa dynaamisena voimana ja laittaa liikkeelle. Elävä sana luo uutta elämää. Kertokaa, missä ja kenellä on tarjolla elävää sanaa. Sitä sydän aina kaipaa. Iso kysymys on olenko itse elävä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Jeesus lupasi, että joka juo sitä vettä, jota hän antaa, niin siitä tulee lähde hänen sydämeensä. Onko se lähde päässyt kuivahtamaan. Pelkkää pohjamutaako sieltä nousee ?