Karismaattisin, syvällisin vai edustavin passelein piispaksi?

Siitä on nyt puoli vuotta, kun blogissani muistutin Laajasalon Teemua kolmesta suuresta vaarasta hänen matkallaan piispankamariin. Oli oikeastaan vähän kurjaa, että Teemun, Hallamaan Jaanan ja Hintikan Kaisamarin lisäksi kukaan muu ei lähtenytkään mukaan leikkiin. Kahden kuukauden ilmoittautumisaika kului turhaan odotellessa.

No, sitten kun toukokuussa piispakokelaat alkoivat yhtä jalkaa juosta vaikka millaisissa kissanristiäisissä (lue: vaalipaneeleissa), niin sitä ravaamista riitti ihan kyllästymiseen asti. Enkä usko, että Ruttopuiston rovasti olisi ollut ainoa väsähtänyt. Kauhea haloo ja mediarummutus nousi  asiasta, jonka kuitenkin ratkaisee noin 900 pappia ja yhtä monta luottamusmaallikkoa. Turhauttavinta ratkaisijoittenkin näkökulmasta on, että kisa näyttäisi päättyvän ratkaisemattomaan. Eihän noitten yhteisen todistuksen väliin saa laitetuksi minkäänlaista kiilaa.

Jos nämä kolme olisivat jonkinlaisia tuotteita, joita pitäisi mainostaa, niin se tapahtuisi selvittämällä, miten yksi tuote eroaa edukseen muista tarjolla olevista. Sopivasti voisi kukin itseään kehua, leikkiä kissaa, joka oman hännän nostaa, koska kun kerran toisia ei saa mollata.

Jonkinlaisesta äänestäjien periksi antamisesta kertoo yleisesti kuultu hokema, että nuo kaikki kolme hoitaisivat piispan homman ihan kunnialla, joten on ihan sama, kuka heistä valitaan.  Koska kaikkia ei voi valita, niin se ratkaisu on vain jotenkin tehtävä. Suorastaan raukkamaisena pitäisin sitä, että liian vaikean tehtävän edessä joku jättäisi äänioikeutensa käyttämättä. Kell’ ääni on, se ääntä käyttäköön!

Itse pidän Hallamaata joukon syvällisimpänä ajattelijana, Hintikkaa troikan edustavimpana ja Laajasaloa karismaattisimpana, muitakin innoittavana tapauksena. Kaisamaria en ikävä kyllä tunne lainkaan, Jaanan hyvä maine on kulkenut hänen edellään, mutta Teemua, entistä työtoveriani, tunnen sen verran hyvin, että uskallan suositella häntä Helsingin seuraavaksi piispaksi.

Pelkän mutun (musta tuntuu) varassa en ole, vaan Teemun kelpoisuudesta on olemassa useita kiistattomia näyttöjä: Ensin hän oli suosittu nuorisopappi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa, sittemmin hyvin aikaansaava toiminnanjohtaja ns. Agricola-liikkeessä. Myöhemmin Kallion seurakuntalaiset valitsivat Teemun kirkkoherrakseen, Helsingin kirkkoherrat huusivat hänet seurakuntayhtymän johtoon ja hiippakunnan papisto äänesti hänet tuomiokapituliin pappisasessoriksi. Ei kai tällainen voi ihan turha jätkä olla, mitä?

Laajasalo klaaraa hyvin myös median kanssa. Oma näkemykseni on, että Eero Huovinen vaikutti omana aikanaan omalla olemuksellaan ja viisaudellaan siihen, että Helsingin piispan mediakuva vahvistui rutkasti Turun kustannuksella. Tuomiokapituli on samassa talossa kuin Tuomiokirkkoseurakunnan virastokin, joten laiskojen toimittajien on helppo kysyä kirkkoon liittyvistä asioista useammaltakin jumaluusoppineelta (tuomiorovasti, johtava kappalainen)  saman katon alla.  Jos Laajasalo kapuaa (eikä siis aja hissillä) Bulevardi 16 B:n vitoskerrokseen, niin haastattelujen määrä lisääntyy taatusti niin, että piispan työhuoneeseen voisi vallan hyvin vetää kiinteät piuhat tiedotusvälineitä varten niin kuin aikanaan oli Vanhassa kirkossa YLE:n ääntä ja kuvaa varten.

Huovista ei saatu siirtymään Helsingistä Turkuun arkkipiispaksi. Eikö sekin jo osaltaan kerro siitä, miten tärkeä tukikohta Suomen Siionissa Annankadun ja Bulevardin kulmatalon ylin kerros on? Suoraan sanottuna en näkisi Laajasaloakaan piispana missään muualla kuin Helsingissä. Teemu sopii stadiin piispaksi niin kuin nenä päähän. Sopii niin tänä vuonna kuin myös vielä kymmenenkin vuoden päästä, jos nyt ei jostakin syystä tärppäisi. Silloin Laajasalo näet olisi ihan miehen… siis tosi piispan iässä eli vasta 52 v.

Täytyy olla kyse jonkinlaisesta taktisesta vedosta, kun arkkipiispa Mäkinen ilmoitti juuri ennen Helsingin vaaleja, että kyllä heillä Turussakin pruukataan pitää piispanvaaleja, eikä mitä tahansa arkipiispanvaaleja vaan ihan arkkipiispan. Ruttopuiston rovastin ensimmäinen ajatus oli, että sittenhän Turkuun taitaa muuttaa joko Kuopion piispa Jari Jolkkonen tai Espoon piispa Tapio Luoma.

Arkkipiispan valitsee ensi keväänä vielä pienempi porukka kuin Helsingin piispan. Viisautta – tai ainakin oikein ja kohtuullista – olisi, jos piispat voisivat tehdä tuon valinnan keskenään ja omista joukoistaan.  Näinhän kävi Kari Mäkisenkin kohdalla, kun kyseinen Turun piispa sai painavamman ristin.  Periaatteen nimi on Primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa.

Joku eläketeologi ehti jo heti parahtaa, että turkulaisille pitäisi nyt antaa työrauha tuon arkkipiispa-asian kanssa. Tämän kirjoittaja on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että turkulaisille mitään rauhaa anneta. Eikös se eläkkeelle jääminen merkitsekin sitä, että nyt voi ihan vapaasti sekaantua toisten ihmisten kaikkiin mahdollisiin asioihin niin paljon kuin sielu sietää…?

* * * * * * * *

Puoli vuotta sitten kirjoitin Teemu Laajasalosta näin:

https://www.kotimaa.fi/blogit/varoituksen-sana-laajasalon-teemulle-kolme-suurta-vaaraa-matkallasi-piispan-kamariin/

YLE piispuuden merkityksestä 5 vuotta sitten:

https://yle.fi/uutiset/3-5065334

YLE piispanvaaliehdokkaista 2,5 kk sitten:

https://yle.fi/uutiset/3-9638387

Foto: RR