Kärsimystä Paholaiselle

Paholainen ”kärsii, jos yksikin ihminen saa Jumalalta murusen leipää ja syö sen rauhassa”. Näin Luther toteaa Isossa katekismuksessa selittäessään Isä meidän -rukouksen pyyntöä jokapäiväisestä leivästä. Paholainen vastustaa Jumalan hyvää työtä ja tahtoo viedä ihmisiltä niin ruoan kuin rauhan.

Ruokaan ja rauhaan tiivistyvät monet tämänkin ajan haasteet. Elämme maailmassa, jossa rauha, ravinto, yhteys, vapaus, varallisuus ja oikeudenmukaisuus jakautuvat epätasaisesti – suorastaan paholaismaisen epätasaisesti.

Kirkko elää paastonaikaa. Jesajan kirja haastaa pohtimaan paaston sisältöjä:

Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.

(Jes. 58:6–7.)

Myös nämä sanat nostavat esille ruoan ja rauhan tasavertaisen jakamisen – yhteyden ihmisten välillä.

Paaston toisessa päässä näkyy pääsiäinen. Pääsiäisenä juhlitaan synnin voittanutta ja kuolleista noussutta Jeesusta Kristusta. Hän katkoo kahleet ja vapauttaa sorretut. Hän murtaa leivän, valmistaa kodin ja tien sinne. Hän vaatettaa meidät ja etsii apua tarvitsevat. Hän tuo rauhan, jossa voimme istua samaan pöytään ja jakaa yhteisen leivän. Hän tekee sen, mihin me ihmiset emme pysty.

Pääsiäisen vapaus on tarkoitettu jaettavaksi. Jeesus Kristus on lähettänyt kirkon jatkamaan missiotaan. Jokainen kristitty on lähetetty edistämään leivän syömistä rauhassa.

Yhdessä syöminen on nouseva ja tarpeellinen trendi yhteiskunnassa. Yhteinen pöytä tarjoaa kokemuksia yhteenkuuluvuudesta maailmassa, jossa yksilöllisyys korostuu. Yhdessä syöminen on elämän perusasioiden äärellä olemista. Siinä on kyse perustarpeiden tyydyttämisestä: nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, nälän ja janon voittamisesta, yhteydestä toisiin ihmisiin ja luomakuntaan, joka tarjoaa ruokien ja juomien ainekset.

Yhdessä syöminen pääsiäisenä on vanha ja elävä kristillinen perinne. Se vie elämän ja evankeliumin ytimeen. Juuri nyt – ja aina – on ajankohtaista kokoontua syömään yli rajojen, tarjota ruokaa ja ottaa sitä vastaan, tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä nähdä ja kuulla toiset, nauttia ruoasta ja rauhasta syödä se sekä edistää ruoan ja rauhan asiaa siellä, missä ihmisillä ei niitä ole.

Pääsiäisenä Jeesus Kristus voitti synnin ja kuoleman vallan. Yhdessä syöminen pääsiäisenä ja muulloinkin muistuttaa tuosta voitosta ja levittää sen vaikutuksia. Paholainen kärsii, mutta muilla on hyvä olla.