Näinhän se ensisilmäyksellä näytti monen mielestä menevän. Virsikirja runtattiin aikoinaan kovalla kädellä uuteen uskoon, nyt menee jo Uusi testamentti saman pesuveden mukana. Varo autuas kirjoitti Christer Kihlman jo 60-luvulla. Aasinsilta voi olla huono, mutta tämänkin sanan kerrotaan olevan luupin alla eikä esimerkki ole Raamatusta vaan kaunokirjallisuudesta. Sen me jo tiedämme, että alkukauhistus UT2020- asiassa oli ennenaikainen, mutta se voi parhaassa tapauksessa panna meidät, taas kerran, ajattelemaan vähän tarkemmin elävän kielen merkitystä.
Mielessäni oli jo jotain samansuuntaista, kun tulevaksi suomen kielen opiskelijaksi esittäytyvä Varpu Räikkä vei HS-mielipidepalstalla osan sanoista suustani, siteerataan siis häntä. Räikkää huolettaa se, että nuorten ehkä heikkoa sanaston tuntemusta kunnioitetaan nykyaikaisuuden nimissä. Harvinaisempia sanoja voisi mieluummin oppia kuin että niitä siivottaisiin heidän tieltään pois. Ja kas, juuri näin Pipliaseura ilmoittaa, kääntämistä ohjaa 15-25 vuotiaiden kielentaju, poistetaan siis kynnyksiä ennen kuin kukaan ehtii kompastua. Miksi vaivata päätä, kuluu vielä.
Paavillisempi kuin paavi itse. Sanonta on käyttökelpoinen moneen lähtöön, miksei myös kielen uudistamiseen. Suomi maallistuu hyvää vauhtia, mutta edelleen on kaikessa kielenkäytössä, kirjallisuudessa, koko suomalaisessa sielunmaisemassa vahvaa kristilliseltä pohjalta lähtevää latausta, jossa ei ole kysymys vain yksittäisistä sanoista vaan niiden kaikista johdannaisista ja asiayhteyksistä. Kirkon sisältäkö sen siivoustyön nyt välttämättä pitää alkaa, että pian päästään typistettyyn ja arkiseen ilmaukseen kirkollisessa kielenkäytössä, ei kai sentään? Kuka lukee selkouutisia ellei siihen ole aiheellista syytä? Mihin unohtui se kaikentietävä Wikipedia jos jokin asia ei heti avaudu? Kääntäjät kyllä lupaavat välittää alkukielen merkitykset värikkäällä ja ymmärrettävällä tavalla. Sen kun sitten näkisi.
Kielestä kirjoittaessa ajautuu helposti siihen asetelmaan, että vanhasta pitävät kiinni konservatiivit, uutta etsivät uudistajat. Asia on harvinaisen selvä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Ilmeikästä ja vanhahtavan vaikeaselkoista ilmausta arvostava ihminen ei välttämättä ole vanhoillinen ollenkaan ja erilaisten uudistajien joukosta löytyy kovin totisia tosikkoja. Mieleen nousee valtion virkakielen uudistaminen lähes puolen vuosisadan takaa, eipä siellä Kotuksessa edes kahvikuppia tarjottu kun kättä väännettiin ja oikeassa oltiin. Virsikirjaa uudistettaessa ei juuri tarvinnut kirkkorahvaan tunteita ajatella, kirjat uusiksi ja entisille terve menoa. Ehkä tässä Uuden testamentin tapauksessa jo voitaisiin edetä rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteella, pitkäaikaisesta prosesssistahan tässä kuitenkin on kysymys. Nuori kirkko näyttäköön kielen uudistamisessa mallia, ei se ole keneltäkään muulta pois jos niin halutaan. Mutta niiltä, joille vanhurskaus, autuus, kapalointi ja monet muut ovat elävää todellisuutta, älkää edes yrittäkö ottaa sitä heiltä pois. Senkin ihmeen soisi vielä näkevänsä, että jossakin kohtaa vedetään länget kaulaan kun huomataan ettei se noin mene, päällimmäisenä mielessä seimi josta on kuulemma tullut heiniä.
Kun näistä tietyistä raamatullisista ilmauksista nyt haloo on noussut, sitä pakostakin miettii millä inhimillisen elämän alueella suunnilleen kaikki ymmärtävät kaiken samalla tavalla ja mitä kauhistuttavia seurauksia siitä onkaan jos ymmärrys ei ihan kaikkeen riitä. Sitä miettiessä voi vielä tulla vilu.
Kiitos hyvästä blogista. Kirjoittaminen useasti syntyy asian harjoittamisesta ja lukemisesta.
Yksi asia on kädellä kirjoittaminen jolloin konkretiaa syntyy oman fyysisyyden kohtaamisen kautta.
Mikä merkitys on asialle koulussamme kun yhdenlaisista muodolluista pölkkykirjaimista syntyisi Ihmisen käsiala jossain vaiheessa. Se on toki mahdollista, mutta miten vastauksissa opinahjoissamme variaatioita osataan, saati halutaan, tulkita vastauksena esitettyyn.
Näin käsialalla on merkitystä vaikka sitäkään ei pidetä enää merkityksellisenä ideassa aiemmin, nopeammin ja pidempään.
Käsialan katsomisesta luopuminen opintotavoitteissa on riistoa nuoria Ihmisiä kohtaan yhteiskuntamme arvoarvostelmissa. Suoraan asia katsoo nuoren identiteetin muodostumisessa keskeistä mahdollisuutta oman persoonaan huomaamisessa kuin sen ymmätämisessä erilaisten haasteiden keskellä, ja niiden käsittelemisessä kirjallisin keinoin kirjoittamalla.
Hyvä blogi. Minua myös ihmetyttää, miksi vanhahtavilta tuntuvia sanoja pitäisi jotenkin muuttaa. Ei se aivan kauheaa vaivaa vaadi, jos ottaa niistä selvää.
Tämä meidän ev.lut. kirkkomme nyt kompuroi milloin missäkin asiassa saadakseen jäsenkadon loppumaan ja aina menee hieman pieleen. Ei ole auttanut virsikirjan uudistaminen tai lisävihko tai UT:n viimeisin versio ja mitä kaikkea sitä nyt onkin yritetty. Surullista.
Raamatun tuoreimmatkin tekstit ovat n. 1900 vuoden vanhoja. Siksi niiden käyttämä sanasto ja käsitteistö poikkeaa hyvin paljon postindustrialisen nykykulttuurin käsitteistöstä. Onhan jo sata vuotta sitten vallinneen suomalaisen agraariyhteiskunnan sanastokin läpiurbanisoituneille kaupunkilaisnuorille suurelta osin aivan käsittämätöntä. Jos raamatun sanoma yritetään kokonaan irrottaa historiallisesta taustastaan on suuri vaara siitä, että myös hengellinen sanoma vääristyy. Epähistoriallinen modernisointi saattaa muodostua pikemminkin mukaelmaksi kuin käännökseksi. Ymmärtämisvaikeuksille paras ratkaisu ei olekaan vieraiden sanojen korvaaminen sanoilla, jotka eivät merkitse samaa kuin alkuperäiset. Sen sijaan saattaa olla tarpeellista lisätä alaviitteitä, joissa selitetään lyhyesti nykyihmiselle vieraiden sanojen merkitystä.