Kaste ja parannus

Kamerunissa liikuimme  maan eteläisissä maakunnissa.   Tein papin töitä. Kasteita oli valtava määrä.  Tuohon aikaan syntyvyys oli  maailman korkeimpia. Noin 60 % maan väestöstä oli alaikäisiä.

Evankelioinnin takia liikuin paljon.  Alue oli laaja ja  työtä oli paljon. Opetus oli osa työtäni.  Matkoilla  hoidimme kasteita, konfirmaatioita, ehtoollisen viettoja, sairaiden puolesta rukoilemisia,  kirkkoneuvostojen virkaan asettamisia, yhteyden pitoa paikallisiin viranomaisiin jne, miten  kulloinkin  tarvittiin.

Ihmisiä liittyi seurakuntiimme. Uusia seurakuntia syntyi monin paikoin. Kolmenkymmenen vuoden sisällä eteläisessä Kamerunissa kirkkomme kasvoi ensin yhdestä seurakunnasta rovastikunnaksi. Sitten rovastikunnasta tuli  hiippakunta. Tuossa vaiheessa saavuin maahan. Aluksi kävimme ympäri hiippakuntaa. Tutustuimme kaikkiin seurakuntiin. Seurasi uusi kausi. Työmme painopisteeksi tuli uusien seurakuntien tukeminen.  Seuraavana oli työntekijöitten kouluttaminen. Sekä seurakuntasaarnaajia että pappeja koulutettiin. Myös jatkokoulutusta annoimme. Opiskelun tukeminen tuli painopisteeksi.

Työn edistyminen toi tyydytystä ja riemua.  Noita muistellessani voin elää todeksi 3. sunnuntain pääsiäisestä nimen latinaksi Jubilate, suomeksi riemuitkaatte.

Sunnuntain psalmin sanoin tuota  ahertamisen ja työntäyteisen ajan oloja voi kuvata näin:

Jotka kyynelin kylvävät,
  ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.

Muista uskonnoista kristinuskoon siirtyminen kulminoituu kasteeseen. Kaste on kristinuskon yhteyteen otto.  Sunnuntain epistolassa 1. Piet. 1:3–9 puhutaan kasteen antamasta uudesta elämästä Kristuksen ylösnousemuksen yhteydessä. Kaiken perustana on Vapahtajamme voitto kuolemasta. Ylösnousemus, pääsiäisen riemusanoma, on täydellinen voitto kuoleman vallasta. Se tuo esiin elämän ja toivon.  Toivo on meille ojennettu kasteessa. Siinä meidät on liitetty Vapahtajamme ylösnousemuksen todellisuuteen.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

Kasteen antama osallisuus ylösnousemuksesta ei ole vain yhden hetken tai toimituksen ajan kestävä juttu, vaan se vaikuttaa koko elämään. Koko elämämme on ylösnousemuksen voimasta elämistä.  Jeesuksen ylösnousemus nostaa katseemme eteenpäin.  Ylösnousemus  kohtaa myös meidät. Meidätkin herätetään kuolleista ja saamme siirtyä iankaikkiseen elämään, kun Jeesuksen antama uusi elämä tulee esiin kaikessa voimassaan.

Vielä emme ole päässeet perille. Vielä elämämme tässä maailmassa.  Vielä eidän on jatkettava matkaamme tässä maailmassa, aina siihen aikaan, jolloin Jumala kutsuu meidät ajasta ikuisuuteen. Tämän maailman murheiden ja vaivojen keskeltä uuteen todellisuuteen, uuteen elämään, taivaan ikiriemuun.

Rlämän aikana meidän on  kerta toisensa jälkeen tarkistettava elämämme kulkua.  On tehtävä parannusta siellä, missä tarvitaan. On myönnettävä tapahtuneet erheet ja kompuroinnit.  On työstettävä kaikki vaikeudet ja kamppailtava eteenpäin.

Pyhän kansan kohdalla tämä tuli vastaan hyvinkin rajuna, kun Jerusalem vallattiin ja temppeli hävitettiin vuonna 587 eKr.  Tuon ajan tuskaa ja ahdistusta kuvataan myös apokryfitekstissämme.  Avoimesti ja rehellisesti tunnustetaan tapahtunut moka:

Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta.

Siinä tunnustetaan,  mistä moinen virhe on peräisin. Se ei tullut  yllätyksenä.  Taustalla oli  luopumus Jumalan sanasta. Kansa ei ollut kuunnellut Jumalan ääntä.  Punaisen meren ihmekään ei ollut riitävä.  Vaikka  kansa oli kokenut ainutlaatuisen suuren Jumalan armoteon. Kansa oli pelastunut ihmeen kautta. Silti Jumala oli unohtunut mielestä.

Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.

Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä.

Kun tunnustamme syyllisyytemme Jumalan edessä, niin saamme myös vastaanottaa hänen armonsa. Ripissä on kaksi osaa: synnintunnustus ja synninpäästö.  Rippi voi  olla yksityinen tai yhteinen.

Yksityisessä tunnustamme syyllisyytemme ja saamme vastaanottaa synninpäästön rippi-isän edessä.  Papeilla on tällaista toimitusta varten vaitiolovelvollisuus.

Yhteistä synnintunnustusta ja synninpäästöä käytämme jumalanpalveluksessa. Siinä luemme yhteen ääneen käsikirjan mukaisen synnintunnustuksen. Sanat  löytyvät myös virsikirjoistamme. Sen jälkeen pappi julistaa synninpäästön sanan. Koko seurakunta yhtenä Jumalan kansana saa vastaanottaa todellisen synninpäästön.  Kyseessä  ei ole vain hyvän olon toivotus, vaan Jumalan nimissä annettu todellinen synninpäästö.

Yksi vaihtoehto käsikirjan synninpäästöistä on sunnuntain Vanhan testamentin tekstistä Jes. 54:7–10, sen lopusta.

Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Jumala todellakin on meidän armahtajamme. Jeesuksen täytetyn sovintotyön ansiosta meidänkin syntimme on anteeksi annettu.  Synninpäästö koskee koko Jumalan kansaa. Kaikkia yhteiseen jumalanpalvelukseen osallistujia.

SUNNUNTAI 30.4.2023

3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate)

Jumalan kansan koti-ikävä

Päivän apokryfiteksti on Barukin kirjassa 

Bar. 1:15–22; 2:6–13

Sanokaa silloin näin:

”Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta meidän kasvojamme varjostaa häpeä tänäkin päivänä. Kaikki me kannamme tätä häpeää: koko Juudan heimo ja Jerusalemin väki, kaikki kansamme kuninkaat ja ruhtinaat, papit, profeetat ja esi-isämme. Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta. Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.

Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä. Siksi yllämme on kirous ja elämme onnettomissa oloissa. Sinä päivänä, jona Herra toi isämme Egyptistä antaakseen heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, hän käski palvelijansa Mooseksen uhata heitä tällä kirouksella. Emme kuitenkaan ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, kun hän on lähettänyt profeettoja varoittamaan meitä. Kaikki me olemme seuranneet pahaa sydäntämme, palvelleet vieraita jumalia ja tehneet sitä, mikä on Herran silmissä väärää.

Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta me ja meidän isämme kannamme häpeää tänäkin päivänä. Kaikki ne onnettomuudet, joilla Herra meitä uhkasi, ovat tulleet meidän osaksemme. Me emme ole rukoilleet, että Herra johdattaisi meidät kaikki pois pahan sydämemme aikeista. Siksi Herra piti onnettomuuksia valmiina ja antoi niiden kohdata meitä, ja minkä osan hän meille määräsi, sen hän määräsi oikeudenmukaisesti. Mehän emme kuunnelleet häntä emmekä eläneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.

Herra, Israelin Jumala! Väkevällä kädelläsi, ihmeillä ja tunnusmerkeillä, suurilla teoillasi ja kohotetun kätesi voimalla sinä toit kansasi Egyptistä ja loit nimellesi maineen, joka on kestänyt tähän päivään asti. Herra, meidän Jumalamme! Me olemme tehneet syntiä, olemme eläneet jumalattomasti, olemme rikkoneet kaikkia sinun oikeamielisiä säännöksiäsi. Käännä suuttumuksesi meistä pois. Meitä on vain harvoja jäljellä niissä maissa, joiden kansojen keskelle sinä meidät hajotit.”

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Vappuna 1.5.2023 jos Jumala suo, saarnaan Forssassa.

    Saarnamieheksi tulee myös opiskeluajoista asti tuntemani hyvä ystävä Terho Hämeenkorpi.

    Meitä kumpaakin yhdistää valtava halu lukea. Lukeminen on kummankin mielipuuhaa.

    Meillä kummallakin on hyvin suuri kokoelma erilaisia ja eri kielisiä Raamattuja. Minulla itselläni on Raamattuja tai sen osia yli 150 eri kielellä. Hänellä vielä useammalla kielellä. Kumpikin on myös järjestänyt Raamattu -näyttelyitä eri puolille.

    Forssan rukoushuone. Keskuskatu 9, 30100 Forssa klo 14.00

  2. Nuorena pappina opettelin hyvin perusteellisesti Augsburgin tunnustuksen puheen ripistä.

    Tässä Augsburgin tunnustuksen rippiä käsittelevät kohdat

    XI Rippi

    Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: ”Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?”

    https://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Rippi

    Tästä toisesta vain muutama ote rajoittuen niihin osiin, joissa kerrotaan oikeasta ripin käytöstä kappaleessa:

    Poistettuja väärinkäytöksiä koskevat kohdat

    XXV Rippi

    —- Ihmisiä opetetaan antamaan synninpäästölle mitä suurin arvo, koska se on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä. Avainten valtaa pidetään suuressa kunnissa ja kansalle teroitetaan, että se tuo lohdutuksen pelästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskomaan päästösanaan kuin omaan taivaasta kuuluvaan ääneensä ja että näin uskoen todella saadaan ja otetaan vastaan syntien anteeksiantamus. —-

    Ripistä meikäläiset opettavat, ettei syntien luetteleminen ole välttämätöntä ja ettei omiatuntoja saa rasittaa kaikkien syntien luettelemisella, sillä kaikkien syntien kertominen on mahdotonta, kuten psalmi todistaa: ”Erhetykset kuka ymmärtää?” (Ps. 19:13) ja Jeremia sanoo: ”Petollinen ja tutkimaton on ihmisen sydän.” (Jer. 17:19) Jos ainoastaan ne synnit, jotka luetellaan, saataisiin anteeksi, omattunnot eivät saisi koskaan rauhaa, koska ne eivät voi nähdä eivätkä muistaa useimpia syntejään.

    Myös vanhan kirkon isät todistavat, ettei tällainen syntien luetteleminen ole välttämätöntä. Kirkon lakikirjassa siteerataan Khrysostomosta, joka sanoo: Minä en käske sinua tuomaan ilmi syntejä julkisesti enkä syyttämään itseäsi toisen edessä, vaan haluan, että tottelet profeetan sanaa: Paljasta tiesi Jumalalle. (Ps. 37:5) Tunnusta siis rukouksessa syntisi Jumalalle, joka on totinen tuomari. Älä tunnusta syntejä kielelläsi, vaan siten, että muistat niitä omassatunnossasi. —–

    https://tunnustuskirjat.fi/augstunn2.html#rippi

  3. Matias, kiitos tästä. Minulle oli aikoinaan käänteentekevää, kun istuin STI:n silloisessa lukusalissa Pohjoisella Rautatienkadulla ja luin kiireellä tenttiin Augsburgin tunnustusta. Juuri opetus parannuksesta ja ripistä ”kolahtivat” sanomattoman vapauttavalla voimalla. Kun tunnustuskirjojen uusi suomennos ilmestyi, luin sitä kuin ihmeellistä hartauskirjaa. Monet asiat selvisivät.

  4. Tunnustuskirjoissamme on myös Martti Lutherin Vähä Katekismus

    Siinä puhutaan ripistä heti kasteen jälkeen ja ennen Herran pyhän ehtoollisen selitystä

    Miten tietämättömiä on neuvottava ripittäytymään

    Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus:

    Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.”

    Selitys on hyvin yksityiskohtainen. Panen tähän sen kaksi ensimmäistä kohtaa näkyviin.

    ”Millaisista synneistä sitten on ripittäydyttävä?

    Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa.

    Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme. —”

    https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html

    Kirkkomme katekismuksessa 2000 on kokonainen kappale 41 ripistä:

    https://katekismus.fi/raamatturippi/41.html

    Panen tähän näkyviin yhden kohdan, missä kerrotaan ripin valtaisasta vaikutuksesta Jumalan työnä.

    ”—- Ripissä kuulemamme anteeksiantamuksen ja lohdutuksen vakuutus kuuluu juuri meille. Synninpäästön sanat ovat varmat, sillä ne ovat Jumalan lupauksen mukaan hänen omia sanojaan. Jumala pyyhkii Kristuksen tähden kaikki syntimme pois. Hänen ehdoton armahduksensa tekee meidät vapaiksi ja antaa meille hyvän omantunnon. —-”

  5. Rikos on hyvä aina tunnustaa, sen jälkeen voi kärsiä siitä määrätyn laillisen rangaistuksen ja se, mikä on sovitettu maan päällä on sovitettu myös taivaassa. Papille sitä ei tarvitse tunnustaa, vaan oikeusviranomaisille. Papin anteeksannolla ei ole tässä mitään merkitystä.

    Aika kuitenkin suosii sitä, että rikoksia ei tunnusteta, rikolliset sanovat olevansa syyttömiä.

    • Tarja

      Maallisen oikeuden päätökset ovat eri asia kuin vastuussa oleminen Jumalan edessä.

      Maallisen oikeuden jutut ratkeavat todistusten ja lainsäädännön mukaisesti. Kukin maa yrittää omista lähtökohdistaan käsin järjestää tuomiot mahdollisimman oikeudenmukaisiksi, mutta ihmisten toiminnassa on aina puutteellisuuksia.

      Jumala tuntee meidät jopa paremmin kuin me itse tunnemme itsemme. Hän tietää kaiken, myös salaisimmat ajatuksemme, jopa niiden takana olevat sisäiset mielen voimavaikutukset ja pyrkimykset.

      Jumalan tuomio on oikeudenmukainen, koska mikään ei ole häneltä salattu. Siksi täydellinen oikeus saa täyttymyksensä viimeillä tuomiolla, kun saatana saa tuomionsa kaikesta aiheuttamastaan pahasta ja samalla myös sen seuraajat saavat tuomionsa.

      Jumalan Poika on jumaluuttaan menettämättä ottanut olemukseensa ihmisyyden. Näin Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa hän on tuonut täydellisen sovituksen koko ihmiskunnalle. Tästä seuraa, että koko maailman kaikkia ihmisiä kutsutaan sanan ja sakramenttien välityksellä Jeesuksen pelastustyön osallisuuteen. Kaste on meidän ottamisemme Jumalan lapseksi.

      Rippi on Jumalan sanan julistuksen erityismuoto ja myös kolmas sakramenttimme kasteen ja ehtoollisen lisäksi.

      Ripin synnintunnustus on meidän hätähuutomme Jumalan eteen. Synninpäästön sana on JUMALAN ojentama anteeksianto. Rippi-isän tehtävä on toimia Jumalan korvina synnintunnustusta kuuntelemalla ja Jumalan suuna synninpäästön sanassa. Se mitä pappi sanoo synninpäästön sanassa maan päällä, on ikuisesti anteeksi annettu myös Jumalan edessä taivaassa. Tässä rippi on täysin sakramentti, se ei ole vain sanoja vaan myös teko. Anteeksiannon reaalinen tapahtuma kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Hän itse on toimituksen isäntä ja siksi anteeksiannon sana on HÄNEN sanansa vaikkakin hän käyttää tässä papin ääntä ja persoonaa välikappaleenaan.

      Augsburgin tunnustuksen puolustus sanoo ripin todellisesta luonteesta todellisena sakramenttina seuraavaa

      Todellisia sakramentteja ovat siis kaste ja Herran ehtoollinen sekä synninpäästö, se kun on parannuksen sakramentti. Nämä toimitukset perustuvat näet Jumalan käskyyn, ja niihin liittyy armon lupaus, joka on uudelle liitolle ominainen. Pitäähän meidän meitä kastettaessa, nauttiessamme Herran ruumista ja saadessamme synninpäästön olla sydämessämme varmat siitä, että Jumala todella Kristuksen tähden antaa meille anteeksi.

      https://tunnustuskirjat.fi/puolustus/XIII.html

    • Antero,

      Ei siis aukene! Eikä ihmekään, koska parannuksen saarna muodoissa, ”tehkää parannus” ja ”kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, ei ole ihmisen teko, vaan suostuminen parannukseen, (metanoia), eli mielenmuutos, kääntyminen. – Kääntyminen on uskoontulo, suostuminen Isän vetoon. Jumala, Isä, palkitsee ne, jotka Hänen luokseen tulevat. Tuo palkkio on uskoontulo, uudestisyntyminen Ylhäältä. Sen jälkeen uskoontullut ei vaella omassa voimassa, vaan uskossa lahjoitetussa Voimassa.

      Se, ettei asia ole sinulle auennut, johtuu siitä, että ihmisten tulkinta eli sakramentalinen armo-oppi johdataa armoon, jota kutsutaan lapsikasteen armoksi(kin). Sakramentalinen armo on kastevedessä mukana olevaa Jeesuksen sovintoverta??!! Siis näinkin oppineimmat se tulkitsevat ja kehoittavat siihen uskomaan.

    • Reijo: ”Se, ettei asia ole sinulle auennut, johtuu siitä, että ihmisten tulkinta eli sakramentalinen armo-oppi johdataa armoon, jota kutsutaan lapsikasteen armoksi(kin).”

      Ei taida tällä liturgialla olla asian kanssa mitään tekemistä. 🙂

      Kuten totesit, ja kuten Raamattukin toteaa, kukaan ei voi uskoa jos Jumala ei vedä puoleensa. Näyttää siltä, että Jumala on päättänyt olla vetämättä puoleensa hyvän nipun ihmisistä. Sitähän se Raamatun kohta tarkoittaa käytännössäkin – Jumala ei suinkaan vedä kaikkia puoleensa ja se on Jumalan oma päätös. Mielenkiintoinen linjaus Jumalalta.

    • Antero S. Parannus on perinteinen ja kristillinen suomenkielen sana, joka johtaa helposti harhaan. Parannuksen tekee ensiksikin se, joka kääntyy vaikkapa ateistista kristityksi. Parannusta tekee myös se kristitty, joka katuu pahoja tekojaan, ajatuksiaan, sanojaan ja laiminlyöntejään: tunnustaa ne ja uskoo ne anteeksi. Tällainen parannuksen teko ei ole meidän omaa puuhastelumme vaan jotakin, jonka Jumala vaikuttaa meissä. Tietysti myös korvataan mahdollisuuksien mukaan, jos on aiheutettu vahinkoa jollekulle.

    • Antero S. Ymmärrän toki kommenttisi. Parannus ja parannuksen tekeminen EI kuitenkaan tarkoita paremmaksi tulemista tai tekemistä. Kysymys on enemmänkin kääntymisestä.

    • Antero

      Kiitos kommentistasi

      Kiitos myös hyvästä kysymyksestäsi

      Suomen kielen sana ”parannus” tosiaankin voi herättää mielikuvia jonkinlaisista yleisistä olosuhteiden tai elämäntapojen parantelusta, joita yhteiskunnassamme tehdään kaiken aikaa, vaikkakin toisinaan ristiriitaisin odotuksin.

      Näin myös kysymyksesi elämän ulkonaisten ihmissuhteiden ja muiden yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta tuo esille hyvin aiheelllisen kysymyksen. Mitä voisi tehdä vielä paremmin.

      Kun puhun tekstissäni kasteesta ja parannuksesta, niin silloin tarkastelun kohteena onkin elämämme tarkastelu koko maailmankaikkeuden luoneen ja alati ylläpitävän Jumalan suhteen. Hänen edessään me kaikki elämme ja olemme. Olemme hänen tekoaan. Hän on läsnä kaikkialla, myös siellä, missä hänen olemassaoloaan ei edes myönnetä. Niinpä jonkun ateistin lausahdus, ettei Jumalaa muka olisi olemassa, on elämän todellisuuden huomioiden Jumalan kämmenellä oleskellessa Jumalan pyhien ja ikuisesti rakastavien kasvojen edessä lausuttu ilmaus: ”Sinua ei ole olemassa.”

      Jotta elämä oli harmoniassa meidän Jumalamme kanssa, ihmisen on päästävä hänen yhteyteensä. Jumalan kansan yhteyteen eli Jumalan lapseksi pääsemme pyhän kasteen sakramentin välityksellä. Jeesus on käskenyt opetuslapseuttaa kaikki kansat kastamalla. Matt. 28:18-20. Kasteessa Jumala ottaa meidät yhteyteensä, niin että voimme kutsua häntä Taivaan Isäksi. Me saamme persoonallisen yhteyden häneen ja sen takia saamme luottavasti turvautua häneen kuin lapsi isäänsä tai äitiinsä.

      Tämä koko olemassaoloamme koskeva perusyhteys on kaiken muun elämässämme olevan syvin ja oleellisin perusta. Koko elämä on hänen turvissaan. Silloin kaikki mitä elämässämme kohtaamme saa täyden mielekkyyden, elämä avautuu tulevaisuutta täynnä olevaksi ja rohkeasti eteen päin suuntautuvaksi. Tulevaisuutemme on Jumalan käsissä.

      Tässä on se parannus, minkä ojentaa kaste ja jonka turvissa sitten saamme päivittäin koko elämämme ajan tehdä tarvittavia elämämme suunnan korjauksia tai uudelleen arviointeja sen mukaan kuin niitä tarvitaan. Näitä voimme kutsua päivittäiseksi parannukseksi, johon kasteessa avautunut uusi elämä meitä rohkaisee ja varustaa.

    • Reijo

      Kiitos puheenvuorostasi

      Kiitos että suosittelet Jumala-yhteyden syntymistä.

      Mielelläni kuitenkin asetan sanani toisin kuin mitä sinun ajattaelutapasi näyttää edellyttävän.

      Kristilliseen uskoon tullaan sisälle eli siis päästään uskoon eli siis uudestisynnytään nimenomaan pyhän kasteen sakramentin välityksellä. Pyhä kaste yhdistää meidät Jumalan kansaan, joka Kristuksen takaisin tullessa saa käydä taivaan iloon.

      Panin Raamatun hakukoneeseen hakusanan ”uudestisyntym”, joka sallii kaikki jatkot ”uudestisyntyminen”, ”uudestistymä” kaikissa taivutusmuodoissaan.

      Tulokseksi koko Raamatusta tuli vain kaksi kohtaa. Joista Tiit. 3.5 puhuu uudestisyntymisen pesusta eli siis pyhän kasteen sakramentista ja Matt. 19:28 puhuu koko maailmankaikkeuden uudistumisesta Kristuksen takaisin tullessa.

      https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=uudestisyntym&kaannos=fi-38&kirjat=kr

      Kun tämä Raamatun todellisuus huomioidaan kasteen merkityksestä, niin tulee ymmärrettäväksi mitä kirkkoisä Augustinus sanoi verratessaan luonnollista syntymää ja kasteen antamaa uudestisyntymää. Nostan sen ajatuksen vapaasti tällaiseen blogikommentin tyyliin soveltaen.

      Ajallinen syntymä antaa meille ajallisen ja katoavan elämän,

      mutta kasteen antama uudestisyntymä antaa meille ikuisen elämän joka jatkuu iäti aina ikuisuuteen saakka milloinkaan loppumatta.

      Yllä lähtökohtatekstissäni oleva epistolatekstin sitaatti viittaa kasteessa tapahtuneeseen uuden elämän yhteyteen syntymään käyttäen alkukielessä eri sanaa kuin nuo edellä hakukoneen näyttämät raamatunkohdat, joissa kreikan kielen varsinainen uudestisyntymä -sana esiintyy.

      Kasteesta sitten seuraa Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta eläminen ja siihen liittyvä jokapäiväinen parannus, josta Luther sanoo Vähässä katekismuksessa

      MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:

      Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.

      MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:

      Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”

      (Lutherin Vähä katekismus)

      https://katekismus.fi/sakramentit/36.html

    • Antero

      Toiseen kommenttiisi liittyen

      1) Kaikki pyhät toimitukset ovat liturgiaa. Raamatun teksteissä otteita ikivanhoista liturgisista teksteistä esiintyy paljon enemmän kuin tavallinen ihminen edes aavistaakaan. Varsinkin Ilmestyskirjassa liturgian osien tarjonta on suorastaan yltäkylläinen. Ilmestyskirkan liturgiassa taivas yhdistyy maan kanssa, Jumala elää kansansa keskellä, alhaalla maan päällä oleva Jumalan kansa elää todeksi yhteistä jumalanpalvelusta enkelien ja muiden taivaallisten henkien keskellä, Jumalan kasvojen edessä.

      Jopa Isä meidän -rukous liikkuu vanhassa juutalaisessa liturgiassa aivan alusta loppuun. Jopa juutalaisen resitoidun eli lauletun rukousperinteen valtauomassa aivan virran keskellä kulkien. Olen pitänyt kokonaisen vuoden aikana luentosarjaa, jossa toin esille Isä meidän rukouksen kytköksiä juutalaiseen liturgiaan ja siihen sisältyvään rukousperinteeseen.

      2) Pohdiskelet Reijon kommentin herättämänä Jumalan valintaa.

      Kristikunnassa reformoitu kirkko lähti omille linjoilleen Jumalan valinnan käsittelyssä.

      Niinpä he päätyivät kaksipuoliseen valintaan, toiset ovat määrätyt taivaaseen ja toiset kadotukseen. (Tästä sitten amerikkalaiseen arkikieleen ilmaus ”born looser” jne)

      Toinen näkökulma heidän valintaopistaan oli se ongelma että valintaa tarkasteltiin sakramenteista irrallaan. Näin Jumalan olemukseen liittyi mielikuva päätöksestä joka annettiin irrallaan ihmisen maailmasta.

      Reformoidun kirkon oppia ovat sitten seuranneet siitä myöhemmin kasvaneet lukemattomat ryhmät. Samaisen valintaopin vastakohdaksi sitten puolestaan syntyi ikään kuin reaktiona puhe vapaasta tahdosta, johon liittyi kuvitelma että vapaa valinta ratkaisee kaiken aivan taivasta myöten.

      Luterilainen oppi seuraa perinteisen kirkon näkökulmaa, että Jumalan armoteko Kristuksessa koskee koko maailmaa. Maailmassa ei ole ollut ainuttakaan ihmistä, ei nyt ole eikä tule olemaankaan ainuttakaan,jonka puolesta Kristus ei ole kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut.

      Tämän Jumalan armon osallisuuteen päästään armovälineitten kautta eli siis Jumalan sanan saarnan ja pyhien sakramenttien välityksellä.

      Näiden armovälineiden välityksellä Pyhä Henki sitten synnyttää uskon missä ja milloin Hän itse hyväksi näkee.

      Näin siis Jumalan työ tulee meidän luoksemme yhteisen kirkon julistaman evankeliumin ja jakamien armovälineitten kautta. Kirkko on Jumalan väline koko maailman voittamiseksi Kristuksen seuraajien joukkoon.

      Jumala siis saa täyden kunnian armovalinnastaan, mutta tämä tapahtuu ja realisoituu maailmassamme pyhän kristikunnan välityksellä.

  6. Matias

    Me olemme maassa, ja meillä on maallinen valtakunta, ja siellä toimii maallinen laki. Maallinen se on myös Mooseksen laki. Kyllä kansa sitä edelleenkin noudattaa,
    vaikka luonnollista onkin, että sitä vastaan myös sanotaan.

    Taivaallinen, jumalallinen laki on sitten sitä, että taivaankappaleet tottelevat heille määrättyjä reittejä, eivätkä poikkea siitä. Siellä ei voi olla armoja, koska koko järjestelmä romahtaa, jos esim, aurinko lähtee omille teilleen ja huutelee vain perään, että hänet on vapauteen vapautettu jonkun Kristuksen ja kirkon toimesta,
    kokeilkaa tulla toimeen kuulla ja kynttilöillä.

    Sakramentti
    Shakra on muslimeille Kalliomoskeija, ja Hinduille seisemän energiakeskusta ihmisruumiissa. Kristityille shakra on tapa tehdä jotakin rituaaisesti, eli toistuvasti.

    Lopetatte vain antisemitistisen hapatuksen, silloin jokin liikahtaa parempaan suuntaan. Se lienee kuitenkin turha toivo.

    • Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi

      1) Puhut maallisesta laista. Ensimmäinen vaimoni oli hallintojuristi, joka aikoinaan oli tehnyt tutkielmansa oikeushistoriasta Roomalaisen 12 taulun laista. Tutkimuksessaan hän yhdessä kohdin viittasi minun tutkimukseeni Liitonkirjan lainsäädännöstä eli siis yhdestä Tooraan eli Lakiin eli Viiteen Mooseksenkirjaan sisältyvistä lukuisista laeista.

      Mooseksen kirjojen lait ovat olleet oikeuskäytäntöä omassa ympäristössään. Niistä ei kuitenkaan voi sanoa yksistään maalliseksi laiksi, koska niissä mitä erilaisimmat säädökset perusteltiin nimenomaan Jumalan antaman opetuksen ilmauksiksi. Teologia ja juridiikka eivät olleet irrallaan toisistaan, vaan yhden ja saman Jumalan valtakunnan yhteydesä noudatettavan elämäntavan normisto.

      Ikivanha juutalaisen, kreikkalaisen ja roomalaisen lainsäädännön perinne kulki Euroopassa eteenpäin. Koska kansa luotti enemmän piispojen oikeudellisiin ratkaisuihin, kuin roomalaisen yhteiskunnan tuomarien ratkaisuihin. Syntyi koko Eurooppaa yhdistävä kanoninen laki. Tämä lainsäädäntö on sitten vaikuttanut kunkin kansan omien oikeusperinteiden kulkuun jo parin vuosituhannen aikana. Toisiin enemmän toisiin vähemmän.

      Oikeushistoriallisen yleiskatsauksen keskellä ymmärrän sinun puheesi ”maallisesta oikeudesta” tarkoittavan meidän Suomen tasavaltamme voimassa olevaa lainsäädäntöä. Suomen kansan keskuudessa lain kunnioittaminen ja oikeuslaitoksen luotettavuus on maailman ehdotonta huippua. Monessa vertailussa olemme olleet maailman paras.

    • Tarja

      2) Taivaankappaleitten kulusta käytämme nimitystä ”luonnonlaki”. Tämä luonnon säännönmukaisuudesta käytetty laki-nimike esiintyy mm psalmissa 19.

      Luonnonlait kuitenkin ovat itse asiassa matemaattisia laskelmien tuloksina syntyneitten säännönmukaisten ratojen kuvauksia. Esimerkiksi planeettojen esiintyminen kaukoputkilla antoi epämääräiseltä näyttävän kokoelman havaintopisteitä määritetyin hetkin. Kun sitten etevä matemaatikko otti tehtäväkseen luoda sellainen matemaattinen rata, josta käsin kaikkien havaittujen poikkeamien neliöiden summa oli mahdollisimman pieni. Näin saatiin matemaattinen malli planeetan radaksi lasketuksi.

      Kun tarkastellaan tätä edelleen eteenpäin, olipa sitten kysymys minkä tahansa tutkimuskohteen luonnonlakien olemuksesta, niin voimme todeta, miten säännönmukaisesti Jumala hoitaa maailmankaikkeuttamme. Pystymme laskemaan tavattoman etäälläkin olevien luontokappaleitten olemuksesta hämmästyttäviä tuloksia.

      Kun tarkastelemme luontomme lainmukaisuutta Jumalan luomistyön ja ylläpidon näkökulmasta, niin meidän ei tarvitse tehdä luontokappaleista itsellemme jumalia. Vältämme siis epäjumalien orjuuttamiksi tulemisen. Saamme iloiten ja luontaista uteliaisuuttamme koko ajan luovasti käyttäen iloita kaikesta siitä, mitä luonto meille antaa. Sehän on Jumalan meille uskomaa ja riemuksemme ojennettua, Jumala itse lahjoittajana, omia lapsiaan ilahduttaakseen.

    • Tarja

      3) Antisemitismi ei ota huomioon sitä, että Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, meidän pelastuksen antaessaan, sovitustyön tehdessään, ihmiseksi tullessaan, ihmisyyden olemukseensa ottaessaan, syntyi ihmiseksi juutalaisen kansan keskellä.

      Antisemitismi on siis olemukseltaan Vapahtajamme inhimillisen luonnon todellisuuden halventamista.

      Toisaalta se, että Jeesus sovintotyöllään poisti myös kansojen välisen periaateellisen kuilun juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä, merkitsee sitä, että kaikki maailman kansat kuuluvat yhteen. Me kaikki, olemmepa sitten mitä kansallisuutta tahansa, kuulumme samaan ihmiskuntaan.

      Rakastakaamme siis toinen toistamme, älköönkä viha saako meitä valtaansa.

    • Tarja

      Ihmettelin mitä sinä yritit sanoa lauseeessasi:

      ”Sakramentti Shakra on muslimeille Kalliomoskeija, ja Hinduille seisemän energiakeskusta ihmisruumiissa. Kristityille shakra on tapa tehdä jotakin rituaaisesti, eli toistuvasti.”

      1) En osannut yhdistää sinun sanaasi Kalliomoskeijaan, koska

      – se ei ole muslimeille sakramantti vaan moskeija

      – sen arabiankielinen nimi sisältää myös artikkelin ja kaiken lisäksi siinä oleva ässä -kirjain on eri ässä kuin suomen kielessä قبة الصخرة‎, , toisinaan translitteroituna Qubbat As-Sakhrah, vaikka siinä oleva ässä on ṣaːd -kirjain (Huomaa piste ässän alla!) ص , jonka klassinen ääntämys on /sˤ/ –

      2) Intialaisen käsityksen mukaiset opit eivät liity mitenkään Raamatun sanomaan.

      Chakrat tai tsakrat -nimikkeet tulevat sanskritin sanasta cakraṃ, चक्रं, jonka konkreettinen merkitys on ’pyörä’. Erilaisissa intialaisissa opeissa sen sisältö ja määritelmä eroaa toinen toisestaan, myös intiallaissa uskonnoissa se määritellään eri tavoin.

      Länsimaille oppi siitä on tullut lähinnä teosofian ja siitä edelleen kehittyneitten antroposofian sekä modernin version New Agen kautta. Nämä käsitykset ovat kuitenkin vieraslajikkeita länsimaisen kulttuurin parissa.

      3) Rituaalisuus on yleisinhimillinen tapakulttuuriin kuuluva ilmiö. Ihmisillä on tapa toistaa samoja toimia vuodesta toiseen, mikäli niihin sisältyy jotain mielialaan tai elämisen muistoihin liittyviä muistoja. Erilaisten tapausten muistelu kuuluu tämäntapaisten ilmiöiden piiriin.

      En mitenkään ymmärrä miten tämä ilmiö liittyy kummalliseen käsitteitä sekottavaan ilmaukseesi ”Sakramentti Shakra”.

      4) Liturgian kulttuurihistoriallinen tausta on ikimuistoisista ajoista ihmisten keskellä tapahtunut ilmiö. Se sisältyy muodossa tai toisessa kaikissa uskonnoissa. Kaikissa kulttuureissa sen vietto liityy myös jollakin tavalla pyhän kokemukseen.

      Kristillinen liturgia on kasvanut suorana jatkumona juutalaisesta liturgiaasta. Kun aikoinaan nyt jo edesmenneen juutalaisen ystäväni kanssa kävin synagogassa, niin oli mahdollista huomata miten sekä meidän että heidän nykyinen liturgiansa olivat kaksi eri nykymuotoa samoista juurista nousseessa liturgisessa perinteessä.

      Jo Jaakobin unessa näkemät portaat maan ja taivaan välillä ja niillä kulkevat enkelit kuvasivat sitä että Jumalan taivas ja ihmisen maanpäällinen elämä yhdistyvät pyhässä liturgiassa. Tuosta Beetelin paikasta nimittäin muodostui Israelin tärkein jumalanpalveluksen keskus. Jaakobin kiven paikalle rakennettiin Beetelin temppeli.

      Tämä Vanhan testamentin todellisuus jatkuu meidän kristittyjen liturgiassa. Herra Jeesus on reaalisesti läsnä messussa. Hän antaa ruumiinsa ehtoollisen leivässä ja verensä ehtoollisen viinissä. Näin meille pyhän aterian välityksellä ännetaan osallisuus Vapahtajamme ristin kuoleman tuottamaan koko maailman sovitukseen.

      Liturgian valtaisa anti ja riemullisen suuremmoinen onni toistuu täydellisenä autuutena taivaassa. Ilmestyskirjan kuvauksissa on lukuisia viittauksia alkukirkon rikkaaseen liturgiseen perinteeseen. Se pulppuaa liturgian raikkaasta lähteestä kirkasta taivaallisen hyvyyden vettä.

  7. Matias.

    ” Näin Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa hän on tuonut täydellisen sovituksen koko ihmiskunnalle. ”

    Minun lukemani mukaan hän itse toi synnin maailmaan, eli sovitti synnin maailmaan.

    ”Jos minä en olisi tullut, heillä ei olisi ollut syntiä, mutta nyt, heillä ei ole mitään millä itseänsä puolustaisivat ” Jeesus

    Jeesus jätti oman kuolemansa synniksi kansalleen, vaikka se oli hänen tehtävänsä isän antama tehtävä, juoda se katkera kalkki loppuun saakka, eikä rituaalin toimittaminenkaan tapahtunut kansan toimesta, vaan vieraiden, joiden synnyt sen saivat aikaan.

    Ei hyvä tarina ollenkaan.

    • Tarja

      4) Synti tuli maailmaan jo ensimmäisestä ihmisestä alkaen. Yksikään ihminen ei ole synnistä vapaa.

      Vapahtajamme ei suinkaan tuonut syntiä maailmaan vaan kantoi koko maailman syntien rangaistuksen puolestamme.

      Koko maailmalle siis on julistettava syntien anteeksiantamuksen sanomaa: Jeesus on Vapahtajamme.

      Käytät viittaamaasi raamatunkohtaa sen sanoman vastaisesti. Tuo kohtahan ei kerro milloin synti tuli maailmaan, vaan oman syntisyytensä tiedosamisesta.

      Kun katsotaan kenen syystä Jeeesus kuoli, niin voimme todeta että hän kuoli sen takia, että kaikki ihmiset erotuksetta ajasta ja paikasta riippumatta ovat olleet, nyt ovat ja tulevat olemaan, syntisiä.

    • Tarja

      5) Jeesuksen puhe sairaiden paranstamisesta kertoo ettei ketään saa tuomita. Koska me kaikki olemme luonnostamme syntisiä syntymästämme asti, niin myös kaikki me tarvitsemme anteeksiantoa.

      Ei pidä siis mennä tuomitsemaan toisia ihmisiä kelvottomiksi ihmisiksi vain siksi, että he ovat langenneet selvemmin ja näkyvämmin tekemään itsensä syynalaisiksi kuin toiset, joiden pahuus jää piilommalle.

      Tämä lause siis on rinnakkainen Jeesuksen sanalle: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.”

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25