Kamerunissa liikuimme maan eteläisissä maakunnissa. Tein papin töitä. Kasteita oli valtava määrä. Tuohon aikaan syntyvyys oli maailman korkeimpia. Noin 60 % maan väestöstä oli alaikäisiä.
Evankelioinnin takia liikuin paljon. Alue oli laaja ja työtä oli paljon. Opetus oli osa työtäni. Matkoilla hoidimme kasteita, konfirmaatioita, ehtoollisen viettoja, sairaiden puolesta rukoilemisia, kirkkoneuvostojen virkaan asettamisia, yhteyden pitoa paikallisiin viranomaisiin jne, miten kulloinkin tarvittiin.
Ihmisiä liittyi seurakuntiimme. Uusia seurakuntia syntyi monin paikoin. Kolmenkymmenen vuoden sisällä eteläisessä Kamerunissa kirkkomme kasvoi ensin yhdestä seurakunnasta rovastikunnaksi. Sitten rovastikunnasta tuli hiippakunta. Tuossa vaiheessa saavuin maahan. Aluksi kävimme ympäri hiippakuntaa. Tutustuimme kaikkiin seurakuntiin. Seurasi uusi kausi. Työmme painopisteeksi tuli uusien seurakuntien tukeminen. Seuraavana oli työntekijöitten kouluttaminen. Sekä seurakuntasaarnaajia että pappeja koulutettiin. Myös jatkokoulutusta annoimme. Opiskelun tukeminen tuli painopisteeksi.
Työn edistyminen toi tyydytystä ja riemua. Noita muistellessani voin elää todeksi 3. sunnuntain pääsiäisestä nimen latinaksi Jubilate, suomeksi riemuitkaatte.
Sunnuntain psalmin sanoin tuota ahertamisen ja työntäyteisen ajan oloja voi kuvata näin:
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Muista uskonnoista kristinuskoon siirtyminen kulminoituu kasteeseen. Kaste on kristinuskon yhteyteen otto. Sunnuntain epistolassa 1. Piet. 1:3–9 puhutaan kasteen antamasta uudesta elämästä Kristuksen ylösnousemuksen yhteydessä. Kaiken perustana on Vapahtajamme voitto kuolemasta. Ylösnousemus, pääsiäisen riemusanoma, on täydellinen voitto kuoleman vallasta. Se tuo esiin elämän ja toivon. Toivo on meille ojennettu kasteessa. Siinä meidät on liitetty Vapahtajamme ylösnousemuksen todellisuuteen.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Kasteen antama osallisuus ylösnousemuksesta ei ole vain yhden hetken tai toimituksen ajan kestävä juttu, vaan se vaikuttaa koko elämään. Koko elämämme on ylösnousemuksen voimasta elämistä. Jeesuksen ylösnousemus nostaa katseemme eteenpäin. Ylösnousemus kohtaa myös meidät. Meidätkin herätetään kuolleista ja saamme siirtyä iankaikkiseen elämään, kun Jeesuksen antama uusi elämä tulee esiin kaikessa voimassaan.
Vielä emme ole päässeet perille. Vielä elämämme tässä maailmassa. Vielä eidän on jatkettava matkaamme tässä maailmassa, aina siihen aikaan, jolloin Jumala kutsuu meidät ajasta ikuisuuteen. Tämän maailman murheiden ja vaivojen keskeltä uuteen todellisuuteen, uuteen elämään, taivaan ikiriemuun.
Rlämän aikana meidän on kerta toisensa jälkeen tarkistettava elämämme kulkua. On tehtävä parannusta siellä, missä tarvitaan. On myönnettävä tapahtuneet erheet ja kompuroinnit. On työstettävä kaikki vaikeudet ja kamppailtava eteenpäin.
Pyhän kansan kohdalla tämä tuli vastaan hyvinkin rajuna, kun Jerusalem vallattiin ja temppeli hävitettiin vuonna 587 eKr. Tuon ajan tuskaa ja ahdistusta kuvataan myös apokryfitekstissämme. Avoimesti ja rehellisesti tunnustetaan tapahtunut moka:
Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta.
Siinä tunnustetaan, mistä moinen virhe on peräisin. Se ei tullut yllätyksenä. Taustalla oli luopumus Jumalan sanasta. Kansa ei ollut kuunnellut Jumalan ääntä. Punaisen meren ihmekään ei ollut riitävä. Vaikka kansa oli kokenut ainutlaatuisen suuren Jumalan armoteon. Kansa oli pelastunut ihmeen kautta. Silti Jumala oli unohtunut mielestä.
Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä.
Kun tunnustamme syyllisyytemme Jumalan edessä, niin saamme myös vastaanottaa hänen armonsa. Ripissä on kaksi osaa: synnintunnustus ja synninpäästö. Rippi voi olla yksityinen tai yhteinen.
Yksityisessä tunnustamme syyllisyytemme ja saamme vastaanottaa synninpäästön rippi-isän edessä. Papeilla on tällaista toimitusta varten vaitiolovelvollisuus.
Yhteistä synnintunnustusta ja synninpäästöä käytämme jumalanpalveluksessa. Siinä luemme yhteen ääneen käsikirjan mukaisen synnintunnustuksen. Sanat löytyvät myös virsikirjoistamme. Sen jälkeen pappi julistaa synninpäästön sanan. Koko seurakunta yhtenä Jumalan kansana saa vastaanottaa todellisen synninpäästön. Kyseessä ei ole vain hyvän olon toivotus, vaan Jumalan nimissä annettu todellinen synninpäästö.
Yksi vaihtoehto käsikirjan synninpäästöistä on sunnuntain Vanhan testamentin tekstistä Jes. 54:7–10, sen lopusta.
Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jumala todellakin on meidän armahtajamme. Jeesuksen täytetyn sovintotyön ansiosta meidänkin syntimme on anteeksi annettu. Synninpäästö koskee koko Jumalan kansaa. Kaikkia yhteiseen jumalanpalvelukseen osallistujia.
SUNNUNTAI 30.4.2023
3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate)
Jumalan kansan koti-ikävä
Päivän apokryfiteksti on Barukin kirjassa
Bar. 1:15–22; 2:6–13
Sanokaa silloin näin:
”Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta meidän kasvojamme varjostaa häpeä tänäkin päivänä. Kaikki me kannamme tätä häpeää: koko Juudan heimo ja Jerusalemin väki, kaikki kansamme kuninkaat ja ruhtinaat, papit, profeetat ja esi-isämme. Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta. Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä. Siksi yllämme on kirous ja elämme onnettomissa oloissa. Sinä päivänä, jona Herra toi isämme Egyptistä antaakseen heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, hän käski palvelijansa Mooseksen uhata heitä tällä kirouksella. Emme kuitenkaan ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, kun hän on lähettänyt profeettoja varoittamaan meitä. Kaikki me olemme seuranneet pahaa sydäntämme, palvelleet vieraita jumalia ja tehneet sitä, mikä on Herran silmissä väärää.
Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta me ja meidän isämme kannamme häpeää tänäkin päivänä. Kaikki ne onnettomuudet, joilla Herra meitä uhkasi, ovat tulleet meidän osaksemme. Me emme ole rukoilleet, että Herra johdattaisi meidät kaikki pois pahan sydämemme aikeista. Siksi Herra piti onnettomuuksia valmiina ja antoi niiden kohdata meitä, ja minkä osan hän meille määräsi, sen hän määräsi oikeudenmukaisesti. Mehän emme kuunnelleet häntä emmekä eläneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
Herra, Israelin Jumala! Väkevällä kädelläsi, ihmeillä ja tunnusmerkeillä, suurilla teoillasi ja kohotetun kätesi voimalla sinä toit kansasi Egyptistä ja loit nimellesi maineen, joka on kestänyt tähän päivään asti. Herra, meidän Jumalamme! Me olemme tehneet syntiä, olemme eläneet jumalattomasti, olemme rikkoneet kaikkia sinun oikeamielisiä säännöksiäsi. Käännä suuttumuksesi meistä pois. Meitä on vain harvoja jäljellä niissä maissa, joiden kansojen keskelle sinä meidät hajotit.”
”Todellinen, oikea parannus ei olekaan muuta kuin katumusta ja vaivaa sekä peljästyksiä synnin vuoksi, mutta samalla uskomista siihen, että synnit on anteeksiannettu ja armo kristuksen tähden saatu. Tämä lohduttaa ja tyydyttää sydämen. Tätä seuraa parannus eli synnin hylkääminen, niinkuin Markus sanoo: ” Tehkää siis parannuksen hyviä hedelmiä” (Kohta parannuksesta Augsburgin tunnustuksessa) Ylioppilaskirjoituksissa oli v. 1957 kysymys: ”Parannus”? Vastasin näillä sanoilla ja sain täydet pisteet. – Luther aloittaa myös teesinsä viittaamalla, että ”jokapäiväinen parannus on paluuta kasteen armoliittoon ”. ”Kasteen armoliiton jälkeen syntiä tehnyt saa joka aika palata eikä seurakunta saa evätä katuvalta synninpäästöä” (muistinvaraisesti)
Valma
Kiitos sinulle erittäin hyvästä kommentistasi.
Todellakin sanot kaiken oleellisen parannuksesta nasevasti ja keskitetysti.
Antero Syrjänen 24.04.2023 16:48
Reijo: ”Se, ettei asia ole sinulle auennut, johtuu siitä, että ihmisten tulkinta eli sakramentalinen armo-oppi johdataa armoon, jota kutsutaan lapsikasteen armoksi(kin).” Ei taida tällä liturgialla olla asian kanssa mitään tekemistä. 🙂
**
Omakohtaiseen päivittäiseen kokemiseen perustuen, olen halunut vain omasta kokemuksestani, eli uskoon tulosta ja uskon tulosta minuun sisäisesti. Se on Jumalan työ, sitä kaipaavalle, etsivälle ihmiselle. Kohdistukseni on, että parannusta ei voi itse ”tehdä”, vaan se tapahtuu ihmiselle, joka salli sen tapahtua itselleen. Eli se on Jumalan työ, ihmiselle jos ja kun hän sen tahtoo. Se ei ole ihmisen työ, jota ”kasteen armo”-sakramentti, ikäänkuin taika, edustaa. Näin kirkon kirjoihin saadaan jäsen, jolle pitäisi ”viimeinen veräjä nousta”.
Voin käsittää, ettei Raamatun pelastusoppi sinulle aukea eikä kirkon lapsikasteoppikaan, eli sakramentti. Ethän ole kurotellut kumpaakaan kohti, ja jos lapsena vanhempasi ”kurotuivat” kasteen sakramenttia kohti, niin tulos on kaitollu +-0.
Ihmisen oppi on hokemien varassa, jopa. En usko, ettei viestini sinulle hokemaa enempää avautunut. Muutenhan et ansiokkaasti olisi ottanut kantaa Raamatun keskeisimpään asiaan, Jumalan kutsuun, jota minä ja Raamattu, tässä, muistutamme.
Sen kuitenkin uskon tai yritän uskoa, ettet usko että Jumala vetää puoleensa, pelastukseen. Ja vaikka olisitkin kokenut halua tulla pelastetuksi tulevalta vihalta, niin olet niin johdonmukaisesti valinnut ”todellisen, käsinkosketeltavan” linjan ja haastanut Jumalan näyttäytymään ehtojesi mukaisesti.
Sitten vähän ”liturgiaa” Paavalin sanoilla: Apt. 17. luvusta, Jumala ei asu käsin tehdyissä tiloissa, eikä voida käsillä palvella. Hänessä, Jumalassa, me elämme, liikumme ja olemme. Tämä kaikki on sitä todellisuutta, mihin meitä on kehoitettu kiinnittämään huomio. Ongelma on kykenemättömyys nähdä näkymättömiä, vaikka ne ovat todella todellisia, ikuisia.
Tuo Isän veto on Jumalan halu pelastaa kaikki ihmiset ja Hän vetää jokaista ihmistä parannukseen, eli metanoia-mielenmuutokseen, johon voima tulee Jumalalta ja halu ihmiseltä.
Siis. – koska tämä on vapaaehtoista, niin vain harvat ottavat kutsun vastaan, koska on kyse nöyrtymisestä, antautumisesta. Sakramenttioppi tulkitsee tämän vapaaehtoisuuden ”pelastamalla” lapsikasteen kautta ne, vaikka ovat jo ”sen kaltaisia, joiden Jumalan Valtakunta jo on”.
– Siksi minä suostuin, tahdoin antautua Isän vetoon vasta 10-vuotiaana, koska niin halusin. Jumala teki työn minussa ja senjälkeinen aika on historiaa, ylä- ja alamäkineen.
***
” Kuten totesit, ja kuten Raamattukin toteaa, kukaan ei voi uskoa jos Jumala ei vedä puoleensa. Näyttää siltä, että Jumala on päättänyt olla vetämättä puoleensa hyvän nipun ihmisistä. Sitähän se Raamatun kohta tarkoittaa käytännössäkin – Jumala ei suinkaan vedä kaikkia puoleensa ja se on Jumalan oma päätös. Mielenkiintoinen linjaus Jumalalta.”
Reijo
Kiitos kommentistasi ja oman kantasi selvityksestä.
Eräisiin kohtiin haluan kommentoida
Sanot: ”Se ei ole ihmisen työ, jota ”kasteen armo”-sakramentti, ikäänkuin taika, edustaa. ”
Mielestäni tässä on menty tasan tarkkaan asia ylösalaisin kääntäen. Sakramentithan ovat alusta loppuun JUMALAN teko ja työ. Jumala itse toimii niissä armoaan jakaen. Jeesuksen Kristuksen täytetty armotyö ojennetaan niissä vastaanottajalle ilman mitään ehtoja vastaanottajalle asettaen. Kaikki on alusta loppuun asti vain Jumalan armon osoitusta.
Vulgatassa sana sakramentti esiintyy lukuisia kertoja. Latinan sana ”sacramentum” on samaa kieltä kuin meidän käyttämämme nykylatinatkin, aikoinaan sinun ja minun Lucarnossa puhumamme italia ja minun toinen kotikieleni ranska.
Kasteen tulos ei suinkaan ole nolla, vaan sen lahja on jopa suurempi kuin luonnollisen syntymän. Luonnollinen syntymähän antaa vain ajallisen elämän, joka kerran loppuu, mutta kaste antaa iankaikkisen elämän, joka jatkuu taivaassa iankaikkisesti.
Ilmestyskirjassahan luvussa 7 kerrotaan kuinka valkopukuiset eli siis kasteen saaneet ovat pesseet vaatteensa ja valkaiseet ne Karitsan veressä eli siis he ovat päässeet perille, koska heidän kasteensa on antanut heille Kristuksen täytetyn sovintotyön täyden lahjan, täydellisen syntien anteeksiannon.
Reijo
Jeesuksen puhe lapsen kaltaiseksi tulemisesta on selkeästi liittynyt tuona aikana käytössä olleesseen kääntymyksen kasteeseen, kun pakanat otettiin Jumalan kansan jäseniksi kasteen välityksellä pakanuuden saasta pesten, aina vasta rabbin antaman luvan jälkeen, koko perheet samalla kertaa vaarista vauvaan asti kaikki samassa huushollissa asuvat, niin näin kasteen saaneista sanottiin että he olivat tulleet lapsen kaltaisiksi, ”YHDEN PÄIVÄN IKÄISIKSI”, kuten tuo tuohon aikaan ilmaistiin.
Jeesuksen puhe käyttää samaa ilmausta kuin noista kasteen saaneista sanottiin hänen aikanaan.
https://www.kotimaa.fi/blogit/jumalan-lapseksi-tuleminen/
Kristityjen pitää opetella aikamuodot, ettei tarvitse lukea menneisyydessä tapahtuneita asioita tulevaisuutena.
Psalmeista on napsittu jakeita, mutta vain niitä, joilla voitaisiin todistella Kristusta. Ne kuitenkin paljastavat valhetulkinnan, koska osa on ’minä’ muodossa, aivan kuin Jeesus olisi ne itse kirjoittanut ja osa on vielä siinä muodossa, että Jeesus olisi kirjoittanut sen kuolemansa jälkeen. ( Je juottivat minulle hapanviiniä ) Lisäksi omassa yhteydessään Psalmi kertoo ihan toista tarinaa.
Miten ihmeessä te ette voi tällaisia asioita huomata. Johtuuko se juuri juutalaisvihasta ja ilkeydestä heitä kohtaan. Onhan heitä yritetty käännyttää tähän valheelliseen tulkintaan.
Psalmissa 83 sanotaan osuvasti
” Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.
He sanovat;” Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa niin,
ettei Israelin nimeä enää muisteta. ”
Sillä he neuvottelevat keskenään, yksimielisesti he tekevät liiton sinua vastaan.”
Jos tämä kertoneekin menneestä ajasta, niin mikään ei ole muuttunut tältä osin parempaan suuntaan, joten sairaus jatkuu ja parannusta tarvitaan. Jokaisen pitää aloittaa se itsestään.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
Muutama huomautus
Sanot: ”minä’ muodossa, aivan kuin Jeesus olisi ne itse kirjoittanut ”.
Eihän tuon siteeraamisessa sellaisesta puhuta. Sen sijaan kun liturgisesti jotain Raamatun kohtaa luetaan, niin silloin välimatka menneen ja nykyisen välillä poistuu. Ihminen elää siinä tilanteessa mistä teksti kertoo.
Jeesuksen tapauksessa tämä merkitsee sitä että Jeesuksen laulaessa psalmeja nän itse on siinä mukana. Sanat ovat hänen suustaan tulevia sanoja. Jeesuksen tapauksessa kyse ei ole vain ajan ja paikan välisen etäisyyden häviäminen liturgiassa vaan myös itse olemuksensa suuren mysteerin osalta. Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, lukiessa eli resitoidessa eli laulaessa Jumalan sanaa Jumala itse lukee omaa sanaansa. Näin Jumalan läsnäolon syvyys ulottuu koko olemassaolomme syvinpiä perusteita myöden Jumalan iankaikkisuuteen, kaikkivaltiuteen ja täydelliseen rakkauteen saakka perustuvaan elämää uudistavaan ja vahvistavaan tapahtumaan.
Tarja
Mistä olet saanut tuon pakkomielteenomaisen kuvitelman, että usko Jeesukseen muka olisi juutalaisvihaa. Inhimillisen luontonsa puolestahan Jeesus itse on juutalainen.
Eri puolilla oleva antisemitismihän on lähtökohdiltaan ihmisten syntisyydestä nousevaa pahoinvoinnin heijastamista juutalaisten niskaan. Syy on ihmiskunnan pahuudessa eikä suinkaan uskossa häneen, joka meidät on pelastanut synnin ja kuoleman vallasta.
Matias
Et sinä voi kieltää, etteikö evankeliumi demonisoisi juutalaiset, ja panettelisi heitä pahanpäiväisesti, ja syyttäisi heitä alituiseen Jumalan edessä murhaajiksi ja kyykäärmeen sikijöiksi, niin Johannes Kastajan, kuin Jeesuksenkin suulla.
Ei sitä kukaan ole minulle kertonut, minä osaan lukea ja ymmärrän lukemaani, sieltä minä olen saanut päähäni näkemyksiä ja asiantuntijoiden tekemät dokumentit puhuvat sen puolesta, että olen ollut oikeassa.
Ja se, että Jeesus olisi laulanut Psalmeja on puppua, Jeesushan luuli psalmeja laiksi. ( Eikö teidän laissanne sanota.) se sanotaan kuitenkin psalmissa.
Minulle ei kannata puhua kasteista ja muista sakramenteista pelastavina toimina, en minä itsestäni välitä tippaakaan, mutta maailma voisi hiukan liikahtaa parempaan suuntaa, jos täällä ei yhtä kansaa pidettäisi kaiken pahan esikuvana, vaan ihmiset ottaisivat vastuun omista teoistaan.
Todellinen syy tuohon panetteluun on se, että juutalaisuus koetaan uhkana, ja miksi ? siksi että jo alunperin on tiedetty, että toimitaan heitä vastaan, ja siitä on syntynyt myös pelko, että joskus tämä vääryys paljastuu ja silloin pudotaan alas kuin tähdenlento itäisellä taivaalla.
Tarja
Otan muutaman esimerkin
1) Sanot: ”Et sinä voi kieltää, etteikö evankeliumi demonisoisi juutalaiset, —-”
Tämä on suoranaisen vastakohdan ilmaus siihen nähden, mitä evankeliumien pääsanoma on: Pelastus on juutalaisista!
Johanneksen evankeliumi:
4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
Tarja
Jatkoa
2) Sinä sanot: ”umalan edessä murhaajiksi ja kyykäärmeen sikijöiksi, niin Johannes Kastajan, kuin Jeesuksenkin suulla.”
Johannes Kastaja oli parannussaarnaaja, jonka julistus kohdistui sellaisia vastaan, jotka halveksivat ja sortivat köyhempää kansaa.
Kun näiden joukosta muutamat tulivat hänen kastettavakseen, niin HÄN KASTOI hEIDÄT, siis hän antoi heille synninpäästön, mutta kastepuheessaan hän mitä voimakkaimmin sanoin kehotti heitä parantamaan käytöksensä köyhempää kansaa kohtaan.
Hänen julistuksensa ei siis ollut tuomion sanoja, vaan selkeää julistusta siitä, että on aihetta tehdä parannus.
Matteuksen evankeliumi:
3:7 Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
Jeesuksen tapauksessa on nähtävä missä tilanteessa Jeesus sanansa sanoi.
Eräät häntä vastaan olleet olivat sanoneet Jeesuksen toimivan paholaisen voimin
Tähän Jeesus vastasi kertoen tämäntapaisen lausunnon olevan täysin järjetön. Silloin hän jatkoi vastauksessaan kertoen, kenestä tällainen puhe oli peräisin. Hän paljasti tämän puheen taustalla vaikutti sama paholainen, kuin aikoinaan paratiisin käärmeen suulla.
Matteuksen evankeliumi:
12:24 Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: ”Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla”.
12:25 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: ”Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.
12:26 Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä?
12:27 Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne.
12:28 Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.
12:29 Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.
12:30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
12:31 Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
12:32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.
12:33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
12:34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
12:35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
12:36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
12:37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”
Tilanne siis on sellainen, missä Jeesusta syytettiin paholaisen asialla toimivaksi, mutta siihen Jeesus vastasi kertomalla, kenestä ja mistä nämä syytökset olivat perillä.
Kyseessä siis ei vähimmässäkään määrin ollut kysymys juutalaisen korkeasti oppineen Jeesuksen hyökkäyksestä omaa kansaansa vastaan, vaan ainoastaan yhden aivan konkreettisen tilanteen taustalla vaikuttavien henkivaltojen paljastamisesta.
Tarja
3) Kolmannessa kohdassa soisin sinun käyttävän asiallisempaa kieltä.
Sanot: ”Ja se, että Jeesus olisi laulanut Psalmeja on puppua, Jeesushan luuli psalmeja laiksi. ( Eikö teidän laissanne sanota.) se sanotaan kuitenkin psalmissa.”
Tämä kannanotto ei laisinkaan ymmärrä miten Psalmeja käytettiin juutlaisten jumalanpalveluksissa ja päivittäisissä rukoushetkissä. Niiden käyttö on lähinnä verrattavissa meidän aikamme virsikirjaan ja erilaisiin hengellisiin laulukirjoihin.
Muistisäännöksi sopii ruotsin virsi -sana ”psalm”.
Edelleen on aihetta tietää tuon ajan yleinen kielenkäyttö. Mainitsemassasi yhteydessä lähin nykysuomen ilmaus olisi sanoa, ”Jumalan sanassa sanotaan” tai kuten suomenruotsalaisissa yhteyksissä usein kuulee, ”Skriften säger.”
Siinä ei siis ole kysymys väitteestä psalmin kuulumisesta Mooseksen kirjaan.
Tarja
4) Puhut vähättelevästi sakramenteista. Jumala kuitenkin antaa pelastuksensa meille ihmisille Jumalan sanan julistuksen ja sakramenttien jakamisen välityksellä.
Kaste pelastaa meidät elämään Jumalan lapsen elämää.
Tiituksen kirje:
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Herran pyhä ehtoollinen antaa meille iankaikkisen elämän.
Johanneksen evankeliumi:
6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Ripissä meidän syntimme julistetaan anteeksi. Tämä julistus on reaalinen todellisuus ja se pätee myös Jumalan tulevan tuomioistuimen edessä viimeisellä tuomiolla. Se mikä on päästetty täällä maan päällä, on jo lopullisesti poistettu syytösten listalta.
Matteuksen evankeliumi:
18:18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.
Matias sanoo: ”Sanot: ”minä’ muodossa, aivan kuin Jeesus olisi ne itse kirjoittanut ”.
Kuten nyt vaikka tämä: ” Ystävänikin, johon minä luotin, ja joka minun leipääni söi,
kääntää kantapäänsä minua vastaan ”
”Tämän kirjoituksen piti käydä toteen.”
Se on kuitenkin tapahtunut sille henkilölle, joka siellä puhuu toipilaana. Eli toteutunut, hän puhuu omasta kokemuksestaan. Kuka lieneekään.
Mutta, evankeliumin kirjoittaja on päättänyt, että toteuteaan tämä jae tässä Jeesus tarinassa muka todisteena, että nyt jotakin käy toteen, ja niin Jeesus pannaan ihan omin käsin syöttämään leipää ja nimenomaan Juudakselle, että voidaan tehdä hänestä petturi ja kavaltaja ja kantapäiden kääntäjä.
Ja myöhemmin kirkkoisät tekevät Juudaksesta koko kansan perustyypin ja siitä se lähtee kasvamaan viha ja villitys kansaa vastaan.
Tarja
Herran pyhässä ehtoollisessa Jeesus antaa itsensä. Leipå ON Kristuksen ruumis ja viini ON Kristuksen veri. Tämän mukaisesti ehtoollisen olemuksen todellisuus ei ole riippuvainen ihmisten mielentilasta, onko pappi tai vastaanottaja hengellisesti mukana tapahtumassa vaiko ei. Ehtoollisessa joka tapauksessa Kristus itse ON reaalisesti LÄSNÄ.
Tämän saamme ottaa vastaan Jumalan suurena lupauksena ja armon ojennuksena. Me saamme syntimme anteeksi ja meille tarjotaan iankaikkisen elämän lahja.
Mutta jos joku jumalattomuuttaan torjuu tämän lahjan vaikutuksen itsessään, niin tämä reaalisuus ei siitä vähene, mutta epäuskon asenne saakin mielen torjunnan välityksellä tilanteen vain pahenevaksi. Siis sen torjujalle se koituukin tuomioksi. Näin kävi Juudaksellekin. Paha oli käynyt hänen sisimpäänsä jo aiemmin mutta ehtoollisen aikana tuo kulminoitui ja sai Juudaan poistumaan paikalta suunnitelmaansa toteuttamaan.
On siis huomattava että Jeesuksen sana ei ollut kavaltamisen tekemiseen yllytys, vaan ainoastaan Juudaan saattaminen totuuden eteen.
”Sen sijaan kun liturgisesti jotain Raamatun kohtaa luetaan, niin silloin välimatka menneen ja nykyisen välillä poistuu. Ihminen elää siinä tilanteessa mistä teksti kertoo. ”
Tämä onkin valitettavaan, että välimatka ajassa poistuu, koska silloin voi liturgisesti muinaisten isarelilaisten ja juutalaisten syntejä muistellessa ja niistä syytellessä tulla siihen tulkseen, että he ovat aina samanlaisia, ja niin myös tänä päivänä. Se on siis jopa vaarallista, jos katsotaan oikeudeksi tehdä niin.
Tarja
Kyseessä ei ole mekaaninen siirtymä vaan saman elävän ja toimivan Jumalan läsnäolo yhtä suuressa voimassaan kuin aikainaan Raamatun sanassa kerrotussa tapauksessa.
Toisin kuin annat ymmärtää, niin Raamattu julistaa kansansa pelastusta, ei sen tuomitsemista. Niin kuin Jumala aikoinaan Punaisen meren luona pelasti kansansa orjuuttavilta voimilta, niin hän myös nykyisin näyttää voimansa oman kansansa eli kirkon elämässä. Hän auttaa kansansa tulevaisuutta kohti kulkemaan. Sama Jumala, joka silloin vaikutti, on läsnä meidän messuissamme ja vaikuttaa kansansa vapauttamiseen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta Jumalan lapsen vapauteen ja kohti taivaan luvattua maata kulkemaan.
Tarja
Kolme kommenttia, joissa kaikissa on sama ongelma
Juutalaisten liikkeiden välisissä käytetyistä ilmauksista tehdään niiden käyttöympäristöä vaihtamalla juutalaisten ja ei-juutalaisten välisen riidan ilmaus.
Tällainen keskusteluyhteyden vaihtaminen sotkee tekstin sisällön täysin kokonaan.
Lapsikasteesta on turha kiistellä. Kaikki kristilliset suuret kirkot, lukuunottamatta skismaattisia kirkkoja, ovat kastaneet ensin perhekunnittain (pakanamailla) ja sitten kristittyjen perheitten lapset n. kaksi kuukautta vanhoina. Sairaaloissa tehdään myös hätäkasteita. Kasteella ei ole mitää tekemistä järjen tai ymmärryksen kanssa. Kaste on puhtaasti Jumalan lahja. Hänen suojelusenkelinsä varjelevat lapsen kautta myös koko perhettä.(Katolisia on yhtä paljon kuin muslimeja).
Valma
Kiitos hyvästä kommentistasi
Näkyy selvästi että olet ollut erittäin pätevä opettaja
ja taitosi näkyy edelleenkin selkeissä ja nasevissa puheenvuoroissasi
Opiskelutaikanani sain seurata Ambomaan lähetystä hyvinkin läheltä. Asuin Lähetyskodissa yhteen aikaan. Yhteen kesän asuin Lähetysseuran kurssikeskuksessa. Asuinkaverini oli ambopappi Festus Ashipala.
Suuri ilo täytti mieleni, kun kuulin Namibian itsenäistymisestä.
Nyt olen iloinen siitä, että Nanibian koululaitoksesta on valmistunut väitöskirja. Sen on kirjoittanut Kamerunissa toiminut työkaverini Soili Norro.
Tässä viite Soili Norron väitöskirjaan
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/174482/Annales%20B%20618%20Norro%20DISS.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Väitös järjestetään lauantaina 29.4.2023 klo 12 Arcanum Aava -salissa Arcanuminkuja 1, Turussa.
Minä olin Töölössä lähetystyön vastaava. Keräsimme rahaa bushmannityöhön. Keksin silloin ekat lähetyskirpputorit, missä oli Töölön rikkailta paljon tavaraa. Ilmo Launis toimi meklarina arvokkaammille tavaroille. Sen jälkeen kirpputoreja ilmestyi muihinkin seurakuntiin. Meidän nimikkölähetti oli kätilö Hellin Elomaa. Hän pelasti silloin bushmanniheimon. Nyt siitä ei ole kuulunut mitään. Hellin meni alueelle ilman lupaa, ekana yönä hänen tyynylleen oli tullut musta mamba. Hellin pysyi paikallaan ja ajattteli: ”En tullut tänne käärmeen tappamaksi vaan kertomaan Jeesuksesta.” Pikkupojat tulivat ja ampuivat käärmeen (bushmannien myrkkypistimellä) Hellin oli ihastunut pikku poikaan joka syntyi meille. Hän antoi strutsinmunan, kantopussin vauvalle ja keltaisen potkupuvun ym. Ihana ihminen.
Valma
Kiitos kommentista
Kiitos myös kirpputorin idean keksimisestä
Kiitos siitä että tuitte Hellin Elomaan ryörä bushmannien hyväksi.
Tänään Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2023, jos Herra suo, menen hetken kuluttua Lamminniemi keskukseen pitämään juhlapäivän puheen siellä olevalle väelle. Aikaisemmin Lamminniemi oli yksi maamme 21:stä Sotainvalidien veljeskodista, mutta nyt sen omistus on jo siirtynyt Someron kaupungille. On vain sovittu, että kunniakansalaisemme hoidetaan siellä niin pitkään kuin palveluksia heille tarvitaan. Aikaisemmin ennen koronaa vierailin siellä säännöllisesti, mutta nykyisin vähemmän. Toimin Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piirin veljespappina.
Jumala isänmaatamme siunatkoon!
Terveisiä Lamminniemestä. Sali oli täynnä väkeä.
Minä puhuin ja henkilökunta lausui runon.
Laulua johti somerolainen laulajatar Eija Kourimo. Lauluina oli Maammelaulu, Veteraanin iltahuuto, ”somerolaisten kansallislaulu” Satumaa, kolme ensimmäistä mainitakseni.