.
Mikkelinpäivän evankeliumi Matt. 18: 1-10 puhuu kääntymisestä ja lapsen kaltaiseksi tulemisesta.
Jeesus käyttää ilmauksia, jotka viittaavat kasteeseen. Kasteessa olemme tulleet Jumalan lapseksi. Me olemme siirtyneet Jumalan valtakuntaan.
Rinnakkainen puhe kasteen asemasta on Joh. 3:3,5. Kasteessa meidät on otettu Jumalan valtakuntaan. Me olemme syntyneet Jumalan lapseksi.
Yleensä ottaen olen tullut siihen tulokseen, että kristittyjen ei tulisi riidellä kasteesta. Mikäli joku kokee lapsena saadun kasteen hyvänä se on hyvä ja joka kokee että tulee ottaa kaste ( niinkuin Sana sanoo) ja noudattaa sitä, sekin on hyvä. Tehköön jokainen omantunnon mukaan. Ketään ei saisi uhata tai hallita asialla. Nyt on nimittäin tärkeämpää kristittyjen yhdistyä. On paljon ihmisiä kastetuissakin , jotka eivät tunne evankeliumia. Siinä meille työ kertoa siitä, ei jumittaa kasteeseen. Muutenkin koko kansan on yhdistystyttävä ja yhdessä turvattava Jumalaan.
’Ottaa kasteen’ on käännös kreikan sanasta, joka voisi olla yhtä hyvin ’tulee kastetuksi’. Ei siinä kasteen lahjan saanut mitään itsellensä nappaa.
Martti Pentti en ajatellut, että jotain nappaa. Ottaa kasteen, niin silloinhan tulee kastetuksi. Tulla kastetuksi toisten toimesta vai omasta , onkin sitten eri kysymys
Anne
Kysymys ei ole kasteesta riittelystä vaan siitä miten me pääsemme taivasten valtakuntaan sisälle. Kuten jo alkutekstissä totesin niin me käymme Jumalan valtakuntaan kasteen kautta, kuten Jeesus sanoo Joh. 3:5. Joka ei tästä portista sisälle ole käynyt hän ei myöskään ole astunut sisälle Jumalan valtakuntaan, kuten jae Joh. 3:3 sanoo.
Kyllähän me kaikki tiedämme Martti Pentti ettei vauva pysty jakamaan Jumalan hyvyyttä vai miten olet huomannut sen vauvasta? Aika vaikea ainakaan varmentaa sitä, eikä hänen kiitollisuudestakaan. Olen aika äskettäin seurannut tiiviisti vauvaa. Tosiaan Jeesus ei ottanut lasta uskon esikuvaksi.
Anne
Ei Jumalan sanan hyvyyden jakaminen ole ihmisen teko. Jumala antaa sen omaan tapaansa.
Jo edellä olen kirjoittanut psalmista kahdeksan missä imeväiset ylistävät Jumalaa. Koska tämä on Jumalan sanaa niin se siis pitää paikkansa. Siihen on silloin turha panna ihmisen omia virheellisiä rajoituksia että tuon ylistyksen pitäisi olla rajattu johonkin aikuisen käyttäytymiseen kuuluvaan muotoon.
Olen edellä myös jo viitannut Johannes Kastajan todistukseen jopa äitinsä kohdussa ennen syntymäänsä. On siis nähtävä ettei Jumala ole niin käsittämättömän rajallinen että hänen lahjansa kuuluisi ihmiselle vasta tämän myöhemmässä iässä.
On valtavaa uskon käsitteen rajaamista jos se rajataan vain ajatustoiminnoksi tai periaatteellisesti jopa vaarallisesti väärälle pohjalle rakennettu, jos ihmisen käsityskyvyn rajat pannaan uskon äärettömän voiman kahleiksi sielun syvimpään vankilaan ikään kuin ihmisen älyllinen toiminto voisi panna uskolle rajat. Päin vastoin usko on Jumalan teko meidän vapauttamiseksemme. Paavali varoittaa meitä sellaisesta filosofoinnista missä järki pannaan uskon mittapuuksi. Tämänlaiset virheellisen järjenkäytön harhat hän sanoo tekevänsä tyhjiksi. Sen sijaan hän ei kiellä sellaista järjenkäyttöä missä sitä käytetään Jumalan suurten lahjojen oikeaan käyttöön ja niistä kiittämään ja ylistämään.
”Olen aika äskettäin seurannut tiiviisti vauvaa.” Ota vauva syliisi.
Tuolla jossain oli , että parannus olisi kasteen armoon palaamista. Valitettavasti sellaista käsitettä raamatussa ei vain ole. Siellä ei kerrota että kun teette syntiä palatkaa kasteen armoon.
Ajattelen, että kasteessa synnytään uudesti Jumalan lapsiksi (vrt. virsi 215:3). Surullinen tosiasia on, että liian moni Jumalan lapsi karkaa kotoaan ja katkaisee suhteet taivaalliseen Isään. Näinhän voi joskus käydä maallisessakin perheessä. Tuhlaajalapsiaan Jumala kuitenkin odottaa palaavaksi takaisin syli avoinna. Eksyneessä virinnyt halu palata Jumalan yhteyteen on se, mitä kutsutaan uskoontuloksi. Se, joka saa pienestä pitäen kasvaa elävään yhteyteen Kristuksen kanssa, ei tarvitse uskoontuloa. Itse olen sen kyllä tarvinnut ja kiitän Jumalaa siitä, että hän kutsui yhteyteensä.
Yrjö Sahama, ketkä ovat tuhlaajapoikia, ovatko pakanat vai juutalaiset?
Juutalaiset ovat Jumalan omaa kansaa, siis he ovat lupauksen ja liiton mukaan sitä, mutta pois poikenneita kaikki, pakanat taasen eivät syntyjään eivätkä MINKÄÄN liiton kautta vaan ainoastaan evankeliumin ja sen lupauksen kautta eli kun kuulee evankeliumin ja tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin ja ottaa kasteen ja saa Pyhän Hengen lahjan niin samoin kuin juutalaiset niin myös pakanat pääsevät Jumalan valtakuntaan, juutalaiset tuhlaajapoikina, pakanat eivät palaa vaan pääsevät mukaan.
Kasteessa saadaan Pyhän Hengen lahja. Hän voi vaikuttaa siten, etä lapsenuskosta kasvetaan aikuiseen uskoon ilman vieraantumisen tai luopumuksen vaihetta. Mutta tässä langenneessa maailmassa vaikuttaa myös maailman henki, joka voi vaimentaa Pyhän Hengen vaikutuksen niin, että Jumalan lapseksi kastettu vieraantuu Jumalasta. Kuitenkin on niin, että kerran alkanut Pyhän Hengen työ vaikuttaa myös sen, että ihminen kuulee evankeliumin, uskoo sen ja kääntyy Kristuksen puoleen saadakseen armahduksen ja voimaa parannukseen.
Olipa mielenkiintoinen puheenvuoro sinulla Ari Pasanen. Tosiaan kenelle vertaus oli kerrottu.
Tauno
Kummassakaan kohdassa jonka laitoit ei puhuta kasteesta mitään.
Anne
Jos tarkoitat Joh. 3: 3, 5 niin vanha kirkko on yksimielisesti puhunut näiden yhteydessä nimenomaan vain ja ainoastaan kasteesta.
Tämä on jopa siinä määrin tullut meidän raamatunkäännösperinteeseemme asti että sanalla joka merkitsee ”alkuperäistä” ja siitä johdettuna ”ylhäällä olevaa” on annettu merkitys Tiituksen kirjeen kasteen eli uudestisyntymän ja Pyhän Hengen uudistuksen pesusta. Tiituksen kirjeen kolmannen luvun jakeen viisi pohjalta lainatulla ajatuksen lainalla myös Johanneksen evankeliumin kastekohtaa on alettu nimittämään uudestisyntymäksi, vaikka se vanhan kreikkalaisen kielenkäytön mukaan on täysin uusi ja ennestään tuntematon merkitystä anothen -sanalle.
Eikö Jeesus sanonut , että Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä?
Otitpa Anne mielenkiintoisen jakeen esille Raamatusta.
Jeesus sanoi tuon repliikin KR38:n mukaan. Uudempi käännös KR92 ilmaisee saman asian seuraavasti: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Ja molemmat käännökset kuulemma täyttävät kreikankielisen alkutekstin merkityksen.(Lu17:21)
Mutta kun katsoo edellistä jaetta (Lu17:20) voi todeta, että uusi käännös se oikeampi. Jeesus kun kohdisti sanansa fariseuksille Ja heidän sisällään se Jumalan valtakunta vähiten on, eikös vain?
Sitä tässä vähän tulee ihmetelleeksi, etteivät kääntäjät tuollaista huomanneet silloin 1930-luvulla.
Luuk. 17:21 on raamatuntutkimuksessa paljon keskusteltu kohta. Eri tutkijat löytävät perusteluja eri tavoin sille mikä vaihtoehdoista olisi tässä yhteydessä oikeampi tulkinta.
Vaihtoehdot ovat joko teidän keskellänne, johon löytyy rinnakkaistekstejä vanhasta kreikasta, tai teidän sisällänne (eli siis ”sieluissanne”) johon löytyy rinnakkaistekstejä joiltakin kristillisiltä kirjailijoilta.
Ajatus ihmisten mielissä olevasta Jumalan valtakunnasta on mielestäni ongelmalinen useammastakin syystä.
1) Sen lähtökohtana lienee oletus kreikkalaisesta ruumiin ja sielun erottamisesta toisiaan vastaan olevina suureina. Tämä oli Jeesuksen ajan juutalaisuudessa vain joidenkin hellenistijuutalaisten ajattelutavassa mukana ja sielläkin muunneltuna. Sen sijaan Pyhän maan juutalaiset pitäytyivät kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen, missä aineellisuus ja Jumalan luomisessa antama henkäys yhdessä tekivät elävän sielun eli ruumis ja henki kuuluvat yhteen ihmisen sieluun eli elävän ihmisen olemukseen.
2) Jatkossa puhutaan Jumalan valtakunnan tulosta näkyvänä täydessä voimassaan. Koko kappaleen ajatuskulkuun tulisi erikoinen hyppy näkemyksestä toiseen jos tämä Luuk. 17:21 käsitettäisiin jollakin tavoin näkymättömänä suureena vain kuulijain mielissä.
3) Kun kuvauksessa on keskustelu fariseusten ja Jeesuksen välillä. Mikäli tämä mielissä oleva näkemys olisi oikea, niin Jeesus sanoisi silloin kuulijoilleen fariseuksille että Jumalan valtakunta on sisällisesti näiden fariseusten mielissä.
4) Koko kohdan ongelma syntyy edellä oleva sana näkyvistä merkeistä. Se miten tuo sana ymmärretään vaikuttaa jonkin verran siihen miten on ymmärrettävä puhe Jumalan valtakunnan läsnäolosta. Ne jotka puolustavat sisäisesti kuulijoitten sisällä olevaa Jumalan valtakuntaa vetoavat tähän sanaan ja antavat sille merkityksen että Jumalan valtakunta tulee näkymättömänä, kun taas ne jotka pitäytyvät siihen että Jumalan valtakunta on väkijoukon keskellä lähtevät toisenlaisista tulkinnoista, esim. sellaisesta että tässä tarkoitetaan Jumalan valtakunnan tulemista varoittamatta tai muuta vastaavaa.
Oma tulkintani lähtee siitä että Jeesuksen ja hänen opetuslastensa joukossa Jumalan valtakunta on jo tullut pyhän kansan keskuuteen. Tässä pyhässä joukossa Jumalan läsnäolo oli jo reaalista todellisuutta. Jeesus on Jumala joten hänen läsnäolonsa on Jumalan valtakunnan läsnäolo. Tämä todellisuus oli kuitenkin usealle paikalla olleelle vielä tuntematon todellisuus. Heidän uskon silmänsä eivät vielä olleet avautuneet, joten siinä mielessä Valtakunnan läsnäolo oli salattua. Kuitenkaan tämä salaisuus ei ollut kreikkalaisen filosofian tekemän ihmisen kahtiajaon mukaista vain ihmisen sisäistä olemusta kuvaava todellisuus vaan se ruumiillistui ja sai reaalisen hahmonsa konkreettisen opetuslapsijoukon läsnäolossa. Jeesus on läsnä kirkossaan, oman opetuslapsijoukkonsa keskellä, ruumiillisesti yhteen jumalanpalvelukseen kokoontuvan Jumalan kansan keskellä.
Tauno
Rauli kysyy; ”Miten sinä Matias ymmärrät ”lapsenuskon”? Missä muodossa sinä olet sellaisen Raamatusta löytänyt?
Ja sinä annat kohdan Ps. 8:3 joka kuuluu : ” Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan”
No siis miten tämä kohta kertoo lapsen uskosta? Minun mielestä ei mitenkään vaan Jumalan voimasta, niinkuin tässä sanotaankin. Kirjaimellisesti siinä kerrotaan imeväisten huudosta ei uskosta. Huuto ja usko on kyllä eri asia. Imeväiset ja lapset kyllä huutaa.
Painopiste psalmissa on Jumalassa, ei edes lapsissa. Koko psalmi on nimeltään Luojan suuruus. Tähänkö psalmin jakeeseen perustat lapsen uskon, joka ei edes lapsesta kerro, eikä edes uskosta? Vaikuttaa aika ihmeelliseltä. Mikäli tämä on perusta miten kenellekään edes voisi tulla mieleen, että yhdessä psalmin jakeessa puhutaan tosiaan imeväisten huudoista, ei edes uskosta.
Tämä liittyy varmaan yhtä vähän lapsenuskoon kuin Hesekielin kohta ( jossa kerrotaan Jerusalemin kultaisesta portista) Marian ikuiseen neitsyyteen.
Hyvä analyysi, Anne.
Psalmi 8 ei ole ainoa kohta, mutta se on erittäin selkeä. Siihen kannattaa uskoa sellaisenaan ilman että rupeaa käyttämään omia poisselityksen puolustusmekanismejaan Jumalan sanaa vastaan.
Ei kukaan voi ylistää Jumalaa ilman Pyhää Henkeä. Usko on Pyhän Hengen työ. Ylistys on Jumalan teko eli siis uskon teko.