.
Mikkelinpäivän evankeliumi Matt. 18: 1-10 puhuu kääntymisestä ja lapsen kaltaiseksi tulemisesta.
Jeesus käyttää ilmauksia, jotka viittaavat kasteeseen. Kasteessa olemme tulleet Jumalan lapseksi. Me olemme siirtyneet Jumalan valtakuntaan.
Rinnakkainen puhe kasteen asemasta on Joh. 3:3,5. Kasteessa meidät on otettu Jumalan valtakuntaan. Me olemme syntyneet Jumalan lapseksi.
Rauli
Olen myös kuullut, että sen voi kääntää molemmilla tavoilla.(Lu17:21). On jäänyt mieleen 33/38, kun en juurikaan lue tuota 1992 käännöstä.
Rauli
Tämä onkin kiintoisa kohta; Neither shall they say, Loe here, or loe there: for behold, the kingdome of God is within you.
– King James Version (1611) – View 1611 Bible Scan
nor will they say, ’Look, here {it is!}’ or, ’There {it is!}’ For behold, the kingdom of God is in your midst.”
– New American Standard Version (1995)
neither shall they say, Lo, here! or, There! for lo, the kingdom of God is within you.
– American Standard Version (1901)
And men will not say, See, it is here! or, There! for the kingdom of God is among you.
– Basic English Bible
nor shall they say, Lo here, or, Lo there; for behold, the kingdom of God is in the midst of you.
– Darby Bible
Neither will they say, Lo here! or lo there! for behold, the kingdom of God is within you.
– Webster’s Bible
Nor will they say, `See here!’ or `See there!’ –for the Kingdom of God is within you.”
– Weymouth Bible
neither will they say, ’Look, here!’ or, ’Look, there!’ for behold, the Kingdom of God is within you.”
– World English Bible
nether thei schulen seie, Lo! here, or lo there; for lo! the rewme of God is with ynne you.
– Wycliffe Bible
nor shall they say, Lo, here; or lo, there; for lo, the reign of God is within you.’
– Youngs Literal Bible
Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kuinka tämä voi tapahtua?”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
Täällä moni kysyy Nikodeemuksen tavoin: ”Kuinka se voi tapahtua?”
Niin mikä? Siis kuinka voi ihminen syntyä uudelleen menemättä jälleen äitinsä kohtuun?
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, niin ei hän voi mennä sinne myöskään väkisin, niinkuin ei lapsikaan voi mennä takaisin äitinsä kohtuun. Tätä ei Nikodeemus ymmärtänyt, vaikka oli Israelin opettaja.
Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Tätä ei myöskään moni ymmärrä. Ei Jumala anna Henkeä mitalla.
Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa ovat Jumalan lapsia.
Ismo,
”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Tätä ei myöskään moni ymmärrä. Ei Jumala anna Henkeä mitalla.
Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa ovat Jumalan lapsia.”
Lennätät Raamatun sanoja ja lauseita ja toivot, että ne laskeutuvat oikealle oksalle. Kerro kuinka ne on sulautunut sinuun. Tämä pyyntö siksi, että liimaat omaa retoriikka yhteen lauseilla Raamatusta ja saat omatkin ilmaisusi näyttämään Raamatun tekstiltä. Ei sellainen vetele, koska 5.Moos. 12:32 ja Ilm. 22:18,19 kieltää lisäämästä, poistamasta eli sotkemasta omiaan Kirjoituksiin.
Ismon julistus on selkeästi raamatullista.
Jatkoa Ismon kommenttiin pieni historiallinen selonteko mitä vanhassa kirkossa on opetettu aiheesta
Vedesta ja Hengestä syntyminen
1. Jeesus ja Nikodemos
Yö alkaa Pyhällä maalla klo 18, kun aurinko laskee. Jeesus ja Nikodemos kohtasivat toisensa kun yö juuri oli alkanut. Oli liturgisen hetkihartauden aika. Osallistuivat yhteiseen vesperiin.
Heidän käsittelemänään tekstinä oli Raamatun alun kertomus Jumalan Hengen liikkumisesta vetten päällä.
Tuohon yhteyteen liittyvät Jeesuksen sanat uudesti ylhäältä syntymiseen.
Pyhä Henki liikkui veden päällä ja luominen tapahtui.
Nyt Pyhä Henki liikkuu kasteveden päällä ja uudesti ylhäältä luominen eli uudestisyntyminen ylhäältä eli syntymä Jumalasta tapahtuu.
Joh. 3: 3,5-6
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
3:4 Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
3:5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
2. Kaste uudestisyntymisen armoväline
Ensiksi Jeesus sanoo että uudesti ylhäältä syntyminen on välttämätöntä Jumalan valtakuntaaan sisälle pääsyyn.
Sitten hän täsmentää tätä kertomalla että se tapahtuu kasteen kautta, missä Jumalan Henki liikkuu veden päällä ja tekee ihmisestä uuden luomuksen, Jumalan lapseksi uudestisyntyneen.
Vanha kirkko on yksimielisesti ymmärtänyt että tässä puhutaan pyhästä kristillisestä kasteesta, kun puhutaan vedestä ja Hengestä syntymisestä.
Otetaanpa tästä esimerkkinä kirkkoisä Origenes.
Origenes kastettiin pikkuvauvana vuonna 185 j.Kr..
Hän oli aikansa oppinein mies ja tunsi koko kirkon perinteen oikein hyvin.
Hän kirjoittaa:
”Ei kukaan ole puhdas synti-saastutuksesta, vaikkapa hän olisi vain yhden päivän vanha; ja koska synnynnäinen saastaisuus pestään pois kasteen kautta, tulevat pienet lapsetkin kastettaviksi. Sillä jollei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi tulla sisällä Jumalan valtakuntaan.” (Homil. XIV)
Hän jatkaa vielä:
”Sillä he (=apostolit), joille jumalallisten salaisuuksien peitetyt asiat oli uskottu, tiesivät, että kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä veden ja Hengen kautta. Kukaan ei ole vapaa synnistä, vaikkapa hän olisi vain yhden päivän vanha.”
Hän todellakin tarkoittaa että kaste tarkoittaa myös pienimpiä lapsiakin. Olihan tuo käytäntö ikivanhana juutalaisena perimänä ollut vallitseva jo apostoleista alkaen.
Hän kirjoittaa:
”Kirkollisen ohjeen mukaan tulee kastaa myöskin pieniä lapsia.”
(Homil. VIII, 3)
Origeneella apostolinen perimä eli successio apostolica ja opin oikeellisuus yhdistyivät.
Hän kirjoittaa:
”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa pieniäkin lapsia.”
(Homil. V, 6)
3. Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen
Kristillisessä kirkossa vallitseva Jeesuksen kaste, eli uudestisynnyttäminen vedestä ja Hengestä toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Matteuksen evankeliumin ja Kahdentoista Apostolin opin mukainen kastekäytäntö on vallinnut kaikkialla kristikunnassa.
Otetaanpa tästä esimerkkinä Pyhä Justinus Marttyyri, (noin 100/113 – noin 162/168)
Hän nimittää kastetta uudestisyntymäksi:
”Sitten me johdatamme heidät paikkaan, jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymis-tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä kaikkien Isän ja hallitsijan, Jumalan, ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä.”
Justinos kertoo miehistä ja naisista, jotka ”jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi” viitaten ilmauksellaan Matteuksen kastekäskyyn jossa opetuslapseuttaminen tapahtuu kasteen toimittamisella.
Matias, mielestäni, voit puhua niinkuin kirkkosi opettaa. Periaatteessa et voi muutakaan.
”.. sillä sen kaltaisten (lasten), on Jumalan Valtakunta”. Siksi he ovat kelvollisia välittämään, ilmaisemaan Jumalan Voiman.
Lapsia ei kaste tee lasten kaltaisiksi, eikä tee aikuisiakaan.
Lapsi on JO lapsen kaltainen, ja siitä tilasta poistunut voi tulla lapsen kaltaiseksi, kun vastaanottaa Jeesuksen sisimpäänsä.
Uudestisyntyminen, uskoontuleminen on Jeesuksen lihan syömistä ja veren juomista, Hänen sulautumista uudestisyntyneeseen, sisäisesti. Sitten nämä uudestisyntyneet viettävät symbolista muistoateriaa, siihen asti kunnes Jeesus palaa noutamaan omansa.
Pitää lukea Raamattua niinkuin se on kirjoitettu, eikä niinkuin Luther sen sanoo olevan kirjoitettu, eli tulkita.
Reijo
Puhumalla Raamatun selkeästä konkretiasta ikään kuin se olisi vertauskuvallisuutta poistut selkeän sanan linjasta.
Uudestisyntymä on Raamatussa vain ja ainoastaan kasteessa tapahtuva tapahtuma. Kasteessa Jeesus antaa meille uuden elämän.
Jeesuksen lihan syöminen ja veren juominen on Herran pyhän ehtoollisen vietto.
Raamattu puhuu sakramenteista pelastuksen välineinä.
Luther seuraa sakramenteissa apostoleilta asti yhtenäistä teologista linjaa. Tästä yhtenäisestä linjasta poikkesi ensimmäisenä Zwingli 1520 -luvulla ja hänen jälkeensä samaan kummajaiseen on liittynyt muutama muusta kristikunnasta erilleen juossut ryhmä.
Vertauskuvallisen linjan todellisuustaju uskonasioissa on kuin sellaisen ”pariskunnan”, jotka väittävät olevansa naimisissa vaikka koskaan eivät ole kohdanneet toisiaan, mutta liittonsa vertauskuvana heillä on toistensa valokuvat pöydillään. Jos sakramentti on vain vertauskuva, vaikka Jeesus on taivaassa eikä sakramentissa läsnä niin silloin hän on poissa, hän ei ole läsnä. Sen sijaan kun kirkon yhteinen opetus on ollut että kristus on todella läsnä sakramenteissa niin Jumala on todella läsnä kansansa kanssa. Vertauksen ajatusta käyttäen: avioliitto on todellinen koska keskinäinen läheisyys on todellisuutta.
Valitettavasti Tauno en lue psalmissa mitään tuollaisia asioita. En ole muuten vielä koskaan kuullut tuolla psalmilla ja yhdellä jakeella tuettavan lapsikastetta. Tämä oli aivan uutta taas. Näyttää siltä, että oppineiden ja tavallisen ihmisen ero on todella suuri. Minä varmasti edustajan tässäkin ketjussa tavallista ihmistä. Sille ei tulisi ikinä mieleen , että on yksi psalmin jae joka tukee vauvana kastamista. Tämä on jo sinänsä aika kiintoisa asia, jos ajatusmaailmat eroaa näin paljon, mitä silloin enään on tehtävissä. Oppineet elää omassa maailmassa ja tavalliset ihmiset omassa. Vaikka nyt voimme lukea äidinkielellä raamattua on ero näin huikea. Tästä voi ymmärtää miksi ennen ei ollut mitään eriäviä mielipiteitä, koska miten voisi olla, kun ei tiedä mitä siellä lukee.
Ongelma ei olisi niin suuri jos ei maailmassamme vilisisi harhaopettajien tahallisia raamatullisen sanoman vääristäjiä. Niissä yleensä pannaan kysymyksenasettelut hämäävästi lintalleen ja sitten näihin väärin asetettuihin kysymyksiin annetaan joitakin yhteyksistään irroitettuja lauseita ikään kuin vastaukseksi. Näin saadaan sekasortoa ja hämmennystä tavallisten ihmisten keskuudessa.
Sen sijaan perinteisissä kirkoissa on jo parin vuosituhannen ajan jatkuvasti ja johdonmukaisesti tutkittu Raamattua ja koko apostolista perinnettä. Raamatun teksti asettuu vanhaan historialliseen yhteyteensä ja tulee ymmärretyksi yhteistä kirkkoa rakentavasti ja silloin usko elää rauhassa ja keskinäisessä sopusoinnussa ilman häiritseviä soraääniä.
Latinan kielen sana sacramentum tarkoittaa salaisuutta. Sakramentti siis on Jumalan salaisuuden ilmitulo keskudessamme, kun salattu Jumala aineellisten ja konkreettisten välineitten välityksellä tuo ilmi itsensä ja vapaasti lahjana saatavan armonsa.
Sakramenttien toimittaja on siis Jumalan salaisuuksien huoneenhaltija, kuten Paavali sanoo:
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 4:1
Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. 2. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että …
Varmasti tämän olenkin jo sanonut. ”Raamattu puhuu sakramenteista pelastuksen välineinä.” En ole koskaan tälläistä löytänyt raamatusta. Ainoastaan sen että Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen poikansa ettei yksikään häneen uskova hukkuisi. Siinä pelastus ei sakramenteissa, niistä ei mitään puhetta.
Sakramentteja ovat mm kaste, rippi ja ehtoollinen.
Kasteesta 1 Piet. 3:21 sanoo että se pelastaa. Eihän tähän ole mitään lisättävää. Näinhän se on, koska Jumala itse sanassaan näin sanoo.
Ripistä Jeesus sanoo että se minkä me päästämme maan päällä se on päästetty myös taivaassa. Näinhän se on, koska Jeesus itse niin sanoo.
Ehtoollisesta Jeesus sanoo, että joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä sillä on iankaikkinen elämä. Näinhän se on koska Jeesus sen itse sanoo Joh. 6:ssa.
Tässä vain lyhyesti se mitä tarkoittaa että sakramentit pelastavat. Ne pelastavat koska Jumala itse on luvannut niin. Hänen sanansa on vakaa. Se ei horju. Hän pitää lupauksensa. Siksi saamme rohkeasti panna luottamuksemme niihin.
Tässä on vain pieni osa niistä raamatunkohdista missä tavalla tai toisella näistä kerrotaan, mutta otin tähän mahdollisimman lyhyesti kirkkomme kannalta keskeisimmät sakramentit joita eri historiallisissa kirkoissa on eri määrä, mutta joiden määrää ei meidän kirkossamme ole haluttu määritellä.
Tässä vielä Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta ote
Tunnustuksen puolustus
XIII uskonkohta. Sakramenttien luku ja käyttö
Kolmannessatoista uskonkohdassa vastustajamme hyväksyvät sen, mitä me lausumme sakramenteista: ne eivät ole ainoastaan ihmisten kesken käytössä olevia tunnustautumisen merkkejä, niin kuin jotkut kuvittelevat, vaan pääasiassa merkkejä ja todisteita Jumalan meihin kohdistuvasta tahdosta, merkkejä, joita käyttäen Jumala taivuttaa sydämiä uskomaan.
Kuitenkin he tässä kohden vaativat meitä myöntämään, että sakramentteja on seitsemän.
Meidän käsityksemme mukaan on huolehdittava siitä, ettei Raamatussa määrättyjä toimituksia tai menoja laiminlyödä, olipa niitä kuinka paljon tahansa.
Toisaalta ei mielestämme merkitse suuria, vaikka opetustarkoituksessa yksi laskee niin ja toinen näin, jos sen ohessa oikein säilytetään Raamatussa meille annetut pyhät toimitukset. Eivät vanhat kirkon opettajatkaan ole kaikki päätyneet samaan lukumäärään.
Tähän asti sitaattia. joka kertoo että kirkkomme ei ole rajannut sakramenttien lukumäärää vaan panee painon niiden raamatulliseen käyttöön.
”Ei Jumalan sanan hyvyyden jakaminen ole ihmisen teko. Jumala antaa sen omaan tapaansa.” Olen samaa mieltä, mutta aiemmin kommentti jossa viitattiin kuinka pieni lapsi ilmeisesti vauva pystyy jakamaan Jumalan hyvyyttä.
Kysymys ei ole siitä mitä vauva voi, vaan siitä mitä Jumala voi.
Niin onko tämä nyt niin. että pidetään näitä sakramentteja eli toimituksia itsessään pelastavina eikä sitä mitä ne saa aikaiseksi? Siinä on nimittäin huomattava ero. Ollaan ihan samassa tilanteessa kuin NIkodeemus. Hän tunsi asian ulkoisesti, mutta ei sisäisesti. Juutalaisuudessa uudestisyntyminen ei ollut tuiki tuntematon ( liittyy jo luomiseen) asia ja joka aamu he rukoilevat, että Jumala eläisi heissä.
Anne
Kiitos oikein hyvästä kysymyksestä. Tulemme näiden kysymysten oleelliseen keskukseen.
Sakramentit saavat aikaiseksi sen mitä ne lupaavat. Elikä kun sakramentti lupaa pelastuksen niin siinä silloin meidät yhdistetään Pelastajaan, esim. konkreettiseen kastepukuun viittaamalla kasteen sisältöön ja lahjaan eli Jeesuksen tulemiseen elämäämme, näihin molempiin liittyy Paavalin sana siitä että meidät kasteessa on ”puettu Kristukseen”. Ulkoinen puku ja kasteen valtaisa lahja yhdentyvät kastetoimituksessa. Ulkoista ja sisäistä ei pidä ajaa toisiaan vastaan, vaan ne molemmat kuuluvat yhteen.
Gal. 3: 26-28
26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Voin kertoa Tauno sinulle, että ajatukseni ei ole mitenkään muuttunut lapsuuden päivistä. Näin olen raamatusta asiat ymmärtänyt, eikä minuun ole kukaan opettaja vaikuttanut tai opettanut. Keskustelut noin kolmen vuoden sisällä kanssasi, vaan ovat vahvistaneet sen , että en usko laillasi. Olet kyllä perehdyttänyt hyvin kirkon uskoon/oppiin ja kiusallisesti olen huomannut, että kaikin kohdin en usko sillä tavoin. Olen myös huomannut sen, että en ole koskaan uskonut. Toistosta huolimatta en löydä perusteita kaikille asioille Sanasta. Oletko muuten Tauno huomioinut sellaisen seikan nykyaikana, että sitä pidetään jopa hengellisenä väkivaltana, kun väittää, että minun uskonyhteisöni oppi on ainoa oikea. Sitähän sinä tuot esille.
Tuon esille vain sen mitä kirkko on alusta asti opettanut.