Synnyin perunannoston aikaan syksyllä 1964, ja muutamaa viikkoa myöhemmin Jaakko Kurkela niminen pappi kastoi minut vanhempieni viisilapsisen perheen nuorimman. Sain toisen nimeni Jaakon kastepappini mukaan.
Vaikka en osannut mitään vanhemmiltani erikseen pyytää, saatoin itkullani ja hymylläni kuitenkin kertoa heille, että tarvitsin turvallisuutta, rakkautta ja ravintoa. Olen paljosta vanhemmilleni kiitollisuudenvelassa. Erityisen kiitollinen olen elämäni ja iankaikkisuuteni kannalta suurimmasta lahjasta: kasteesta. Vanhempieni pyytämänä ja kirkon valtuuttamana pappi kävi Raamatun kehotuksen mukaisesti ( Matt. 28: 18-20 ) kodissamme kastamassa minut. Minut liitettiin Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen. Olin kummin sylissä, mutta samalla pääsin erityisellä tavalla Taivaan Isän, maailmankaikkeuden turvallisimpaan syliin.
Vanhempani opettivat minulle Jumalan tuntemista, samoin he opettivat minulle äidinkieltään kysymättä minulta suostumusta. Pienellä pakolla minulle yritettiin myös opettaa hyviä tapoja, työntekoa ja jopa kirjaviisautta. Tässä vanhempani noudattivat Raamatun kehotusta, kuten kasteenikin osalta, sillä Raamattu korostaa vanhempien kasvatustehtävää. Äitiäni ja isääni en enää voi kiittää, sillä he ovat jo tallella siellä. Vaikka minut siis kasvatettiin kysymättä minulta suostumusta, olen aikuisena saanut valita, käynyt kaukanakin, mutta riemuiten voinut palata vanhempieni uskoon.
Kaste on Jumalan teko, joka ei häviä tai turmellu. Minun omat tekoni ovat heikkoja ja uskonikin on ajoittain melko vajavainen. Kasteen liittoon saan kuitenkin joka päivä palata. Jumala uudestisynnyttää kasteessa ja tähän Hengen ”luomukseen” voi aina palata parannuksen kautta.
Pohjimmiltaan Jumalan voima, joka näkyi Jeesuksen ylösnousemuksessa, uudistaa meidät parannukseen ja pelastaa (1. Piet. 3:21).
Kirkon varhainen opettaja kirkkoisä Tertullianus muistuttaa, että Jeesus Kristus on iso kala ja kaikki me kristityt olemme pieniä kaloja, joiden täytyy joka päivä uida kastevedessä, että pysymme hengissä. Joka aamu on armo uusi. Saamme elää kasteen armollisessa vaikutuspiirissä koko elämämme.
Kaste on Raamatun mukaan tehtävä vain kerran, mutta rippi ja kirkkomme toinen sakramentti eli ehtoollinen ovat tarjolla ja käytettävissä jatkuvasti. Koko uskonelämämme on Pyhän Hengen hoidossa Sanan ja sakramenttien välityksellä.
Pentti Tepsa
Pentti T.,
Kirjoituksesi vastaa täysin evlut oppia, opetusta ja sitoutumistasi kirkkosi papiksi. Eli en arvostele näillä pohjilla. Otit kaksi kohtaa Raamatusta sakramentaalisen pelastusopin tueksi. Siksi seuraava:
Matt. 28:18-20 kehottaa kastamaan ne, jotka on opetuslapsiksi ensin ¨tehty¨. Näin tuo vesikaste on julistus ja uskoontulleen ensimmäinen todistus ulkopuolisillekin, etenkin heille.
1.Piet. 3:21 puhuu kasteesta vertauskuvana (ei esikuvana, esimerkkinä), kuinka vesi, mikä sellaisenaan hukuttaa koituu pelastuksen arkin, Jeesuksen kautta pelastukseksi.
Viime viikon tiistaina kuuntelin autossa lyhyen hartaushetken sanoman, kanavalta Radio Dei. Siinä puhui evlut pappi, kauan Japanissa lähetyssaarnaajana ollut. Hänen puheessaan ei edes vihjaistu veden varassa, ilman arkkia, pelastumisesta. Eli hänen sanomansa oli puhtaasti Raamatusta ja puhtaasti vastoin sinun ja evlut tulkintaa. Selkeä parannussaarna se oli. Ei jättänyt mitään mahdollisuuksia sinun (sanallisesti hyvän) blogin sanoman varassa taivaaseen asti. Käsittääkseni hänen sanomansa ¨ansaitsisi¨ainakin piispan nuhtelun.
Pentti
Kiitos hyvästä blogistasi ja selkeästä opetuksestasi kasteesta. Esität erittäin pätevästi vanhan kirkon Raamatun mukaisen opin pelastuksemme perustasta kasteesta.
Me ihmiset emme päätä toistemme ns. pelastyksesta. Otan yhden esimerkin. Lääkäri , kirurgi. joka on toiminnallaan on pelastanut useita kymmeniä. satoja, ihmisiä jatkamaan elämäänsä joutuu kadotukseen, helvettiin, kun hämtä ei ole kastettu.
Matias,
Ymmärrän syysi kehua, ei pelkästään Pentin hyvästä sanallisesta kirjoituksesta.
Olisi täysin laillista sanoa ¨vanhan kirkon¨mukaisesta opista, koskien kasteen autuuttavasta vaikutuksesta, mutta raamatullisuudeksi sitä ei voi sanoa, koska Lutherin lausuma ¨eihän Raamattu kielläkkään kastamasta lapsia¨, muunmuassa , on lisäys Kirjoituksiin. Lisäämisestä varotetaan jo Toorasta lähtien.
Kaste ei ole pelastuksen perusta. Se on ihmisen todistus siitä, että hän on siirtynyt pimeydestä valkeuteen. ¨Antakaa¨kastaa itsenne, antakaa sovittaa itsenne. Tämä ilmaiseen Jumalan ihmiseen asettamaa vapaata tahtoa.
Muunmuassa tuo ¨Kristukseen kastaminen¨on vedetön tapahtuma ja on yhtäkuin antaa sovittaa, antaa pelastaa itsensä. Mitään ikuista ei synny katoavasta ei edes sen kautta.
Ihmisen työ tässä Raamatun ohjeistuksessa on olematon, verrattuna mm siihen touhuun mikä liittyy kahden evlut sakramentin toimittamiseen. Kuitenkin tuo olematon, oma työ on alistumista Jumalalle, hänen pelastettavakseen.
Reino ja Reijo
En halua ruveta pitkiin väittelyihin toisten ihmisten ketjuissa, koska se on kuin jonkun luona käydessään alkaisi kinaamaan samaan aikaan kylässä käyvän toisen vierailijan kanssa.
Voin kuitenkin todeta, että perinteisen kirkon opetus kasteesta on
o i k e a
Raamatun mukainen opetus kasteesta.
Sen kuitenkin voin todeta, että kaste on välttämätöntä pelastukseen, kuten Jeesus sanoo Nikodemukselle Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa. Vedestä ja Hengestä syntyminen ilmaisee kasteen todellisuuden.
Voin myös todeta, että kaste pelastaa, kuten 1. Pietarin kirjeessä sanotaan luvussa kolme
Kaste kuuluu myös vastasyntyneelle lapselle, kuten Pietari sanoo helluntaisaarnassaan. Siinä oleva lapsi -sana, teknon, on peräisin synnyttää sanasta tikto.
Jo aivan Raamatun alkulehdillä puhutaan syntymässä olevasta lapsesta yhdessä synnyttää verbin kanssa:
synnyttää lapsia, τέξῃ τέκνα, 1. Moos. 3:16.
On siis täysin Raamatun vastaista kieltää vastasyntyneen saaman kasteen luonne todellisena pelastavana kasteena.
On aivan historian vääristelyä väittää että vasta 1520 -luvulla keksittyllä lapsen kasteen kieltävällä opilla olisi mitään tekemistä Raamatun kanssa. Tämä kokonaan perusteitaan myöten uusi oppi menee puolentoista vuosituhatta harhaan koko ihmiskunnan aatehistorian kehityksen näkemyksessään, kun se väittää muka olevansa raamatullinen.
Matias,
Olemme ikäihmisiä, sinä ja minä, jos meissä pysytään. Silti on hyvä huomata, ei pelkästään itsessään, vaan nyt sinussa, että ikä ei ole este huomata mitä pitää korjata. Ei siis pitkiä väittelyitä muiden blokeissa, niinkuin sinua jo taannoin opetinkin. Tähän kuitenkin vastineen sinulle laitan, mikä on ties monesko kerta. Jätetään nämä tähän luettavaksi tai Pentin poistettavaksi. Toivoisin kyllä Pentin kommenttia, olenhan pysynyt täysin blogisi teemassa.
Sitten tähän kirkolliseen aktiin minkä joudut toteamaan oikeaksi. Kaste ei pelasta eikä ole edes osa pelastusta. Pelastumme, uudestisynnymme eli tulemme uskoon (vedetön ¨kaste¨Jeesukseen), vain uskomalla Evankeliumi, ottamalla vastaan pelastus, mikä on Pyhän Hengen, Jumalan työ. Ihminen voi vain suostua sen tapahtua, antautua yhteistyöhön, tottelevaisuuteen, eli ilolla vapaaehtoisesti vastaanottaa julistettu Sana, vt. Biblia 1776, Apt. 2:
41 Jotka siis mielellänsä (kr-asmnos, eng- gladly, it- lietamente) hänen sanansa ottivat vastaan (kr-apodechomai, eng-received, it-ricevettero).
Tuo mielellänsä, vapaaehtoisesti vastaanottaminen puuttuu kaikista RKK:n hyväksymistä laitoksista ja nyt KK38, KK92, UT2020. Riittää kun osaa lukea Biblia 1776, alkuperäistä tekstiä kreikaksi ja noin viittäkymmentä eri käännöstä englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, mitkä eivät ole yhteistyössä Westcott/Hort ajanmukaistetun ¨alkuperäistekstin¨kanssa. Sakramentalistinen pelastusoppiin tämä vapaaehtoinen, ilolla pelastussanoman vastaanotto ei sovi, niinkuin ei sovi epi-pronomininkaan oikein kääntäminen, kun Pyhä Henki kasteen lailla lankesi v 30 Jeesuksen seuraajien päälle/epi, jotka jo olivat uudestisyntyneet Hengestä, vt. Joh. 3:3-7.
Tuohon teknon-sanaan puuttuminen on ollut jo vuosikausia sinun suuri moka. Ehkä kielitieteellisesti ymmärrät mistä se kertoo Apt. 2:39, kun Pietari julistaa Jumalan lupausta helluntaina kertoen, kuinka pelastussanoma kuuluu nyt kuulijoille ja kaikille ihmisille sekä heidän lapsilleen, jälkeläisilleen, kr. Teknon.
On syytä vielä kerran toistaa tuo lapsikastekielto, minkä sanot tulleen esiin vasta 1500-luvulla. Historia eikä Raamattu ei sellaiseen anna aihetta, eikä kirkkoisät ensimmäisillä vuosisadoilla. Suuria harhoja esiintyi jo Alkuseurakunnan aikana, joista Jeesus Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa käy läpi.
Reijo
1) Vasta-alkajavirheiden täynnään oleva kreikan tulkintasi ei todista mitään.
2) puheesi vedettömästä kasteesta on paitsi kielen myös historian vastaista.
Alkuaan kääntymys juutalaisuuteen tapahtui koko perheen kasteena vauvasta vaariin. Tämä kaste antoi kääntymyksen, pesi pois pakanuuden, antoi Pyhän Hengen lahjan ja aloitti elämän kokonaan uudelleen alusta eli siis uudestisynnytti. Tästä on sitten kristillinen kaste noussut suorana jatkumona. Uutta oli vain Jeesuksen opettama kaava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Niinpä käytät sekä uudestisyntymä että Pyhän Hengen kaste -käsitteitä täysin alkuperäisen Raamatun ajan opin ja käytännön vastaisesti.
”Jumala uudestisynnyttää kasteessa ja tähän Hengen ”luomukseen” voi aina palata parannuksen kautta. ”
Minä olen lukenut, että Jumala kutoo kokoon jo äitinsä kohdussa, joten eikö se liene aina kelvollinen joka sieltä tulee, ja huomautan vielä, kivulla synnytetään.
Sovinistit voivat kutoa omia verkkojaan, mutta me naiset synnytämme lapsia ja se on aina Jumalan ihme, kun uusi elävä ja hengittävä ihminen syntyy. Miesten ei tarvitse tunkea itseään synnyttämään, toiseen kertaan, miesten tehtävä ja velvollisuus on hoitaa turvallisuus äidille ja lapselle.
Voisi vielä sanoa, että nainen siirtyy toiseen ulottuvuuteen synnyttäessään lapsen, koska tässä toisesta ihmisestä tulee tärkeämpi kuin itse, se on puhdasta ja pyyteetöntä rakkautta, se on kuin hiljainen laulu, jota kukaan ei kuule.
Kaste siirtää ihmisen Kristillisen kirkon jäseneksi, johon velvoitetaan myöskin kasvattamaan.
Koska kristillinen oppi, on oppia hyvästä ja pahasta, ja se kielletty puu, josta ei saanut syödä, oli nimenomaan hyvän ja pahan tiedon puu, joten eikö kasteessa siirretäkin lapsi juuri kielletyn hedelmäpuun makuun, eli Evan tekoihin ja eipä sitä suotta sanotakkaan Evankeliksi.
Tarja,
Olet hyvin linjassa itseymmärrys-opin ja opetuksen kanssa, mutta hengellistä tutkiskelua se ei edusta, mikä on ainoa tapa uskovan tutkiskella asioita, mitä tahansa, mutta varsinkin hengellisiä kysymyksiä.
Mikähän siinä on ettei se kelpaa, että kasteesta lähtien lapsi on kasvanut sisälle uskoon ja omistaa Kristuksen sovitustyön jo kasteessa. Toinen taas on viraantunut jo lapsena uskosta ja tulee uskoon jossain myöhemmässä vaiheessa. Miksiköhän nämä kaksi kristittyä ei osaa kulkea yhteistä matkaa sulassa sovussa?
Pekka Veli,
Selitin ja olen sen sinullekin selittänyt useamman kerran. Sinun käsityksesi on sakramentaalinen vanhurskautus, niinkuin se on idän ja lännen katolisten ja evlut kirkon opissa. Kun siihen vetoat, niin haluan taas toistaa, että niihin perusteisiin en puutu, niinkuin en mihinkään, mitä Raamattu ei opeta, ellei sen sanota oleva samanarvoista kuin Alkuperäinen profeettojen ja apostolien perustalla toimiva Seurakunta. Uskon, että tiedät, että kirkko on tämä maailma, niinkuin Augustinus ja Luther opettavat, eli on kysymys sekalaisesta seurakunnasta.
Yhdessä teemme matkaa tässä ajassa kaikkien kanssa, vt. ¨ pelto on tämä maailma¨. Tästä matkakumppanuudestamme emme eroa, tahdoimme tai ei, olimme luterilaisia, helluntalaisia, hindulaisia, islamilaisia jne.
Tässä sinun esittämissäsi pelastuneitten ryhmissä ensimmäisenä on kastetut, sisälle uskoon kasvaneet lapset. Tiedät käsittääkseni, että uskoon ei kasveta, vaikka uskovan usko kasvaa. Usko on Jumalan lahja uudestisyntymässä.
Itse olen tullut uskoon 10 vuotiaana. Olen siitä usein maininnut, kun sitä on kysytty. Se on hyvin yleinen ikä uskoa tunnustavan kodin lapsen ikä, kun hän haluaa siirtyä lapsenuskosta omakohtaisesti, asian ymmärtäen, seuraamaan Jeesusta. Tätä olen paljon suorastaan tutkinut kaikkialla maailmalla ollessamme. Aito usko hyvinkin raihnaisessa astiassa on minua aina suorastaan viihdyttänyt, niin kauan kuin muistan. Siksi olen kokenut jo 6-vuotiaana, kuinka ikäänkuin kuulin taivaallisten kutsukellojen äänen. Tämä on ollut lähes kaikkien uskoontulleitten, ei pelkästään helluntalaisten kotien lasten kokemus.
Kodissani eikä muissakaan lapsuudenseurakuntani perheissä koskaan mollattu, halveksittu luterilaisia uskovia, ei edes muotojumalisia. Sellainen käsitys on usein muodostettu syystä, käsittääkseni, että uskossa olemisen lepo on ärsyttänyt niitä, jotka kuulevat opetusta, että lapsikasteen armoon on palattava tai voi palata joka päivä. Eli on kysymyksessä uskon varmuudesta, ei täydellisyydestä. Kumpikin joitakin ärsyttää –
Olen jatkuvasti tehnyt huomioita, en pelkästään täällä Suomen sakramentalismissa, että synti-sana ja sen häpeäminen poistuu, tai kaiken puutteellisen erehdyksen sanotaan edustavan syntiä.
Meitä ei erota Jumalasta meidän puutteemme ja erehdyksemme, vaan synti, mikä on ero, luopuminen Jumalasta, eli sydämen synti. Jaak. 5:13-16 on käännetty jakeissa 15 ja 16 synniksi niin erehdykset (eng- faults, kr- paraptoma) kuin synnin teko, siinä eläminen, harjoittaminen (eng- commeted sins, kr- poieo hamartia).
Ymmärrän, että sinusta on mukavaa kun on mukavaa. Koen tätä koko ajan muotojumalisten, jumalattomienkin kanssa. Eli sovussa eläminen on jo ammoin arvostettu tila, vt. Apt. 2:47 ¨ ollen kaiken kansan suosiossa¨. Ei sopuisa ajallinen vaellus edellytä uskossa olemisen mitään tasoa. Kaikki elämäntehtäväni ole suorittanut ei-uskovaisessa yhteisössä, helluntalaisena. Eli ei myydä totuutta eikä etenkään Totuutta, ettemme syyllistyisi keinotteluun.
Oikein nauratti tuo väitteesi Reijo Männttäri : ” käsityksesi on sakramentaalinen vanhurskautus, niinkuin se on idän ja lännen katolisten ja evlut kirkon opissa.”
Yritä nyt sitten keskustella, kun Reijo vedät tuollaisia johtopäätöksiä omasta päästäsi.
Sakramentit merkisevät minulle paljon ja – uskovien kaste sinulle Reijo M. Joten kun nämä kehälliset asiat erottavat meidät, niin olkoon. Yhteyttä on turha yrittää rakentaa, jollei siihen molemmat pyri.
¨Kehälliset asiat erottavat¨.
Kysymys ei ole kehällisistä asioista, niistä joita lähinnä Suomen teologisissa, valtion laitoksissa opetetaan. Mikään kehällinen, Raamattuun kuulumaton asia ei ole koskaan ollut minulle aihe keskustella. Ehkä sinun pitää tarkastaa ilmaisun sisältö! Eli mitä tuo kehällisyys tarkoittaa.
Kaste ei pelasta, mutta on Raamatun, Jeesuksen opetusta uskoville, eikä uskomattomille tai lapsille, jotka eivät sitä tarvi.
Kantani ei ole kuitenkaan outo tai harha. Eikä missään salassa julistettu. Jos oppini olisi naurettava, niin sadat miljoonat uudestisyntyneitä, nk evankelisia ei sitä olisi julistanut siitä lähtien, kun Helluntaipäivän Kastajaliike perustautui Seurakunnaksi. Sen oppi on sama kuin Apostolien tekojen toinen luku.
Niinkuin tämä n 2000 vuotta vanha tapahtuma on siitä lähtien ollut kaikkialla julkisesti julistettu ja esillä, niin samoin se on tänäänkin. Siinä ei ole mitään vaikeasti käsitettävää kun se uskossa vastaanotetaan ja se vaikuttaa uskoa, mikä kasvaa niin paljon kuin sille tilaa antaa itsekukin. Väittelyä ja teoligointia syntyy asioiden vaikutuksesta, mitkä Raamatusta ei löydy.
Yhteinen usko rakentaa, mutta ilman uskoa, Jeesusta, ei ole mitään.
Minä en ole koskaan tullut uskoon, mutta en ole koskaan epäillytkään, koska minun ei ole tarvinnut. Olen nimittäin sitä mieltä, että maailma aivan pienintäkin olioa myöten on niin hienorakenteinen, niin todellista ja täynnä elämää, että jotain suurempaa Älyä siellä on taustalla.
Jos joku ei sitä maailmaa näe, eikä havaitse vaan hänen täytyy kehitellä näitä epätodellisia hämähäkin verkkoja ja pitää pahan valtakuntana maallista kauneutta, sanon minä sitä Jumalan pilkaksi ja luomistyön halveksimiseksi. Olen samaa mieltä kuin eräs viisas, joka sanoi, että ”Jumala loi todellisuuden ja ihminen epätodellisuuden. ”
Kaikki tällainen kuten; – Istutetaan ihmisiin syyllisyys ja pakotetaan ne katumaan vaikka eivät olisi mitään tehneetkään, tai istutetaan niihin helvetin pelko ja pakotetaan ne uskomaan siihen ja kerrotaan, että vain meillä on pelastuksen tie, kaste ja sakramentit, tämä kaikki on henkistä väkivaltaa ja heikkomielisten manipulointia ja vallankäytön välineitä, jos joku ei sitä käsitä, on hän sokea omassa tietämättömyydessään.
Teidän kuvitteelliset maailmanne eivät ole olemassa muualla kuin mielen tasolla, eikä niihin voi mennä, kuin mielikuvituksissa. Todellisuus on tarua ihmeellisempää, mutta te ette sitä näe, ettekä ymmärrä.
Mänttäri
Itseymmärryksestä sen verran, että jos te ette opi tuntemaan itseänne, niin olettehan te silloin köyhistä köyhimpiä. Teillä ei ole edes itseänne, joten miksi huolehditte sellaisen katoamisesta, jota ei edes ole.
Eikös hän todennut, että olette melkein samoilla linjoilla, kunhan asiaan lisätään se hengellisyys.
Kaikille selviää kerran kasteen tuoma pelastus ja autuus, parempi kuitenkin, että kasteen lahja Kristuksen vanhurskaus olisi tuttu jo tässä ajassa. Siinä katoaa silloin vähättelyt ja teoriat 1500-luvun ”lapsikaste keksinnöistä,” koska kristillinen kirkko on aina kastanut kaikenikäiset. Älköön muut kutsuko itseään Hänen seuraajikseen, ellei kasteta kaikenikäisiä.
Kiitos hyvästä blogista myös minun puoleltani.
Jumala on luonut tämän käsin kosketeltavan maailman. Kun evankeliumia julistetaan, ääniaallot kulkevat ilmassa ja muuttuvat käsitettäväksi korvassa, jossa on mm. kuuloluita. Jumala itse tuli ihmiseksi sovittamaan meidän syntimme kärsimällä karmean kuoleman. Me odotamme ruumiin ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Miksi ihmeessä on niin kauhea ja luotaantyöntävä ajatus, että kaste pelastaa eli välittää pelastuksen?
Marko Sjöblom sanoppa nyt Raamatun kohta jossa selkeästi sanotaan että kaste pelastaa taivaaseen?
Kuinka väärin Jeesus jaJohannes kastaja tekivätkään kun eivät kastaneet lapsia vaan aikuisia jotka tunnustivat syntinsä, siis ompa ihmiset sittemmin viisastuneet kun kastattavat vauvansa, ei näiden tarvitse tehdä parannusta eikä luopua kaikesta lähteäkseen seuraamaan Jeesusta kun vanhemmat ovat jo kasteessa liittäneet heidät Jeesuksen ja Jeesus seuraa heitä minne he menevätkään tai mitä tekevätkään, näinköhän on?
Ari. Vastaan sinulle vain tämän yhden kerran. Johanneksen kasteen ja kristillisen kasteen välillä on eroja eikä edellistä ole ollut käytössä kohta 2000 vuoteen. Parannuksen tekeminen (=syntinsä tunnustaminen ja katuminen & anteeksi uskominen & hedelmänä elämän muutos) kuuluu kristilliseen kasteeseen. Ihan siitä riippumatta, onko saanut kasteen aikuisena vai lapsena. Kaste pelastaa useankin raamatunkohdan mukaan. Kannattaa toki katsoa asiaa eikä vain sanaa ”pelastus”. Kasteen pelastava merkitys käy ilmi mm. Tiituksen kirjeen 3:5-7 (Paavali käyttää siinä 2 x sanaa pelasti), tuosta kohdasta 1 Piet. 3:21 sekä Apt 2:38 ja Gal. 3:26-27.
Minä ymmärrän asian niin, että kaikkia kastettuja on tärkeä opettaa parannuksessa elämiseen. Se on juuri sitä Pyhän Hengen uudistusta, josta tuo Tit.3 kohta myös puhuu. Raamatun tutkijat ovat todenneet, että Jeesuksen siunatessa lapsia hän käytti ilmaisua ”sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä”. Tuo sana ”estää” on ymmärretty niin, että lapsilla ei ole kaste-esteitä kuten aikuisilla joskus. Jotkut ovat olleet mm. sitä mieltä, että kyse on ikivanhan kasteliturgian termistä. Emme me kasta lapsia venkoillaksemme pois Raamatun opetuksista vaan haluamme uskoa ja toimia niin kuin oikeaksi ymmärrämme.
Marko Sjöblom kysyn vaikkeit vastaakkaan eli kuinka vauva luopuu kaikesta (isästä ja äidistäkin) kun lähtee seuraamaan Jeesusta eli tulee Hänen opetuslapsekseen?
Minulle tuo ei avaudu?