Parannuksen saarna – Evankeliumin saarna.
”Tehkää parannus” saarnasivat Johannes Kastaja, Jeesus ja Pietari.
Muunmuassa näissä henkilö-yhteyksissä on parannuksen saarnaamisesta kirjoitettu Raamatussa ja ”takaa” parannus-saarnan ja sen merkityksen raamatullisuuden kaikissa yhteyksissä.
On kysymys uudestisyntymisestä, uskoontulosta, mikä on täysin Jumalan työ. Uskoontulo ei ole kaste, vaan kaste on näkyvä, ulkoinen merkki mitä sisäisesti on tapahtunut. Jeesuksen Veren Voima on Pyhän Hengen kautta puhdistanut parannukseen suostuvan.
Parannusta voi tehdä vain hylkämällä yhteys “alamaailmaan”, minkä edustajia ovat kaikki ajallinen hyvä ja paha, mitkä korvaavat tai parantelevat taivaalliset, näkymättömän, ikuisen todellisuuden.
Kasteesta ei voi luopua, tai siitä langeta. Ei, jos opinmuotomme on vain Raamatusta.
Uskosta voi luopua juuri silloin kun haluaa. Tämä on periaate, tämä on Jumalan ja ihmisen vapaa tahto. Jumalan antama täysi vapaus koskee kaikkea elollista. Kuitenkin Jumala on kattavasti ilmoittanut, kuinka edullista, hyödyllistä kaikilla alueilla, on Jeesuksen seuraaminen joka päivä. Eli Hän ei todellakaan hylkää meitä kiusauksista nauttimaan.
Ettemme lankeaisi, ajautuisi pois Armon alta, on painotus Hebrealaiskirjeessä, 3:
12 Katsokaa, (kr. blepo) veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa (kr. parakaleo) toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
Nuo kaksi kreikan sanaa edustaa Jumalan ohjausta sielunhoitoon, itsestämme ja toinen toisistamme huolenpitoon. Tämä ei ole kehoitus kouluttaa, edes kurssittaa psykologian kautta ketään hoitamaan tai hoidattamaan hengellisesti. On tarkoitus herättää huolta ja hätää toisistamme sen Rakkauden voimalla, mikä meihin on uskon kautta vuodatettu, vt. “Katsokaan, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut (meihin laittanut, vuodattanut) …”. (1.Joh.3:1)
Koko hengellisen sielunhoidon laajuus on tiivistettynä Jaak. 5:13-16, 19, jakeissa.
Rajat maailmaan, vaikka elämme maailmassa, on kehoitettu pitämään selvänä. Se on uskovan sisäinen tila, ei fyysinen-psyykkinen status.
Reijo Mänttäri. Jatkan siitä, mihin Ilpo Nurmenniemen blogikeskustelussa jäätiin. Vetoat ”Raamatun mukaiseen opinmuotoon.” Arvostan tätä, koska me luterilaiset esitämme saman väitteen. Tällöin tarkoitan vanhaa luterilaisuutta, joka ei tietenkään ole monilta osin samaa kuin oman aikamme maallistunut ja liberaaliteologian hapattama systeemi.
Mielestäni on tärkeää kuunnella kristillisen kirkon vanhoja opettajia Raamatun mukaista opinmuotoa määriteltäessä. Tällöin ei muuten tarvitse mennä Augustinukseen asti: perustavimman laatuinen kristillisen kasteteologian esitys löytyy jo kirkkoisä Tertullianukselta. Joka liittyi oman aikansa montanolaiseen liikkeeseen, koska katolinen kirkko oli hänen mielestään käynyt liian lepsuksi parannussaarnan ja kirkkokurin osalta. Nyt sattuu olemaan niin, että Vanha kirkko liittää uudestisyntymisen ja pelastuksesta osalliseksi tulemisen nimenomaan kasteeseen vaikka käytetty terminologia saattoi olla pitkään aika sekavaa. Tärkeimmät raamattutodisteet ovat Joh. 3 3-5 ja Tit 3:3- 7. Jälkimmäisessä Paavali käyttää 2 kertaa peräkkäin sanaa ”pelastaa”. Sitten se, miten me ihmisinä koemme asiat vaihtelee paljon.
”Puhdasoppinen” helluntailainen ei hyväksy ainoatakaan kirkkoisää, koska Raamattu itse selittää itseään, niin kuin myös me luterilaiset uskomme. Toisin sanoen ei ole tärkeää kuunnella ”kristillisen kirkon vanhoja opettajia”. Vai onko, Reijo Mänttäri?
Marko S.,
“Kristillinen kirkko” on muotoutunut jälkipolttoisesti, jatkuvilla jälkitotuuksilla ryyditettynä.
Uuden Liiton Seurakunta, ek-klesia kutsuttiin ulos hebrealaisuudesta ja ek-klesia-Seurakuntaan Herra liitti niitä, jotka olivat tulleet uskoon.
Eli tämä on ollut kaiken alku. Koko rakennelma on kerrottu Apt. 2. luvussa, päättyen siihen, että Jumala itse vahvisti, että työ on Herran. Vain Ylhäältä syntyneet kuuluvat Kristuksen ruumiiseen, mikä toimii paikallisosastoina.
Tähän edelläkirjoittamaani vedoten kirkkoisät ovat vain voineet vahvistaa nämä Apostolien tekojen toisen luvun ohjeet. Eli Viite ja ohje ei ole Augustinus tai Tertulliaanus tai Luther, vaan Apostolien ja Profeettojen perustus, mikä on selvennetty Apostolien tekojen toisessa luvussa ja kaikki senjälkeen Raamattuun kirjattu vain vahvistaa tai voi vahvistaa sen. Mainitut kirkkoisät omana aikanaan olivat velvolliset julistamaan sitä opinmuotoa, mikä tiivistyy Apt. 2. luvussa.
Joh. 3 3-(5)7
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
4 Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Pidän tuota 5. jakeeseen rajausta tarkoitushakuisena, koska, 6. ja 7. jae vahvistavat että ihmisen täytyy syntyä ensin ihmiseksi, eli vedestä, veden kautta. Lihasta syntynyt on liha, mikä ei peri pelastuksen päämäärää Taivasta. Taivas tulee olemaan täynnä ei-inkarnoituneita Jumalan lapsia, Jeesuksen nuorempia veljiä ja sisaria. Siksi iankaikkisuustatuksemme on synnyttävä Ylhäältä, voidakseen olla aina Jeesuksen kanssa.
Jeesus ei edes vihjaa vesikasteeseen, mikä ei olekkaan itse Asian olemus vaan symboli ja asetettiin kun sen aika tuli, ollen asiana tärkein siinä yhteydessä.
Tit. 3:
3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
Uudestisyntymistä tässä yhteydessä ei ilmaista kaste, kastaa/babtizoo sanalla, vaan louo, lou-tron/pestä, eli uudestisyntymisen peso. Kaste suoritetaan elävälle, uskoontulleelle ja ‘loutron’ kuvaa Pyhän Hengen uudestisynnyttävää puhdistus-pesua, suoritetaan kuolleelle, joka tämän syväpuhdistuksen vaikutuksesta herää eloon.
Minut kastettiin lapsena kristillisen opetuksen mukaisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Elin hengellistä elämää lapsen uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Myöhemmin nuoruudessa Pyhän Hengen varoitukset pahan tekemisestä hiljenivät, rukoilu loppui ja kadotin lapsen uskoni. Sain etsikkoajan 22-vuotiaana ja ymmärsin, että minun täytyy saada syntini anteeksi, enkä kykene mitenkään itse auttamaan itseäni. Minulle julistettiin synnit anteeksi ja sain ilon sydämeeni. Tänä päivänä on sama tilanne, oma sydän viettelee, minun pelastukseni ei löydy omasta sydämestäni, vaan toivoni on Jumalan Pojan kalliissa sovintoveressä. Minussa itsessäni on pimeys, Hänessä on valkeus, yksin Hänessä.
Olen törmännyt opettajiin, jotka ovat vaatineet minua menemään kasteelle, vaikka minut on Jumalan sanan mukaan kastettu.
Rauhan yhdistyksen jäsenten mukaan minulta puuttuu se, että heikäläinen ei ole julistanut minulle syntejä anteeksi. He uskovat, että muilla ei ole Pyhää Henkeä. Listaa erilaisista käsityksistä voidaan jatkaa loputtomiin.
Voin iloita yhteisestä uskosta ns. vapaitten suuntien uskovien kanssa, mutta jossain vaiheessa heidän tulee ottaa esille oma käsityksensä kasteesta ja todeta, että heidän oppinsa mukaan minä en ole vielä seurannut Jeesusta kasteelle.
Helluntaiherätyksen kasteopin omaksunut voi myös luopua uskosta. Olen tavannut heitä useita. Jos uskosta luopunut helluntailainen Jumalan armosta kuitenkin myöhemmin haluaa palata, niin ei kai häntä kasteta uudelleen näkyvän merkin vuoksi? Näkyvä merkki on kuitenkin ”ulkoinen todistus sisäisestä muutoksesta”, kuten blogissa kirjoitat?
Lisään vielä, että ulkoinen todistus sisäisestä muutoksesta kuulostaa opin rakenteelta? Mistä tämä on tullut? Helluntai-liikkeen perinteestä?
Lainaus blogin tekstistä, Reijo Mänttäri, ”On kysymys uudestisyntymisestä, uskoontulosta, mikä on täysin Jumalan työ.” Olen samaa mieltä. Minun oma osuuteni uskossani on ollut vastaanhangoitteleminen.
Reijo Mänttäri: ”Uskosta voi luopua juuri silloin kun haluaa” Tätä lausetta ihmettelen suuresti; Kuka haluaa näin kalliista lahjasta ”luopua silloin kuin haluaa.” ??? Uskoa ei voi mielestäni ottaa taikka jättää niinkuin voipakettia marketin hyllyltä.
Kari P.,
Vastaanhangoittelu ei ole ilmaisuna mistään kotoisin, ainakaan Pyhistä Kirjoituksista. ”Älykkäistä” tulkinnoista kylläkin.
Ihminen on vapaa päättämään omasta iäisyysosastaan. Tämä vapaa tahto on kaikella, minkä Jumala on luonut, enkeleilläkin, joista osa käytti oikeuttaan itsetuhoisesti.
Taivaaseen ei mennä vahingossa, tietämättä tai vastentahtoisesti. Helvettiin ei tarvitse haluta, sinne joutuu.
Kari Paukkunen,
Kirjoitat:
”Puhdasoppinen” helluntailainen ei hyväksy ainoatakaan kirkkoisää, koska Raamattu itse selittää itseään, niin kuin myös me luterilaiset uskomme. Toisin sanoen ei ole tärkeää kuunnella ”kristillisen kirkon vanhoja opettajia”. Vai onko, Reijo Mänttäri?
Kysy, älä ’ehdota’ mitä vastaan.
Kirkkoisät ovat aikanaan suorittaneet oman tai omaa leiviskäänsä. Sanoneet, kirjoittaneet oikein ja väärin. Oikein-kirjoittamisella tarkoitan, että vahvistetaan se, mikä Raamatussa on.
Koska esimerkiksi Lutherilla on suuri määrä tekstiä, mikä ei Raamattuun perustu, niin mielestäni on hyvä, ettei lähde tässä oikean ja väärän viidakossa pujottelemaan, kun uskon perustat vaihtelee.
Lausumasi on luokassa epätotuudet, sillä sitä, mikä on oikeaa ei voida vääräksi luokitella, ei helluntailaisetkaan.
Olen siis kirjoittanut väärin. Tarkoitan korjattuna sitä, että näyttää siltä, että kirkkoisien sanomiset voidaan helluntailaistenkin mukaan hyväksyä, jos kirkkoisien sanomiset ovat helluntailaisten Raamattu näkemyksen kanssa samassa linjassa. Jatkan kysymällä, keitä he ovat? Kuka/ ketkä linjaavat helluntailaisten kasteopin? Helluntai- liike on syntynyt 1900-luvulla eikä helluntaina.
Ei kukaan ja kaikki jotka noudattavat Raamattua, seuraavat sitä eivätkä tulkitse.
Raamatun uskontunnustus on tiivistetty Apt. 8:37. Siinä on kaikki mitä uskoontuloon tarvitaan.
Mutta Paavali kuvaa, miten juuri kasteessa tapahtuu kastettavalle kuolema ja ylösnousemus kahdella tavalla: Kastettava osallistuu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä vain muistelemalla, vaan aivan konkreettisesti, ja sitten ne tapahtuvat hänellekin täysin todellisina. Eli tapahtuu osallisuus Kristuksen pelastustehtävään ja samalle ne tapahtuvat, jo ikään kuin ennakkona, myös kastettavalle. Sinällään mielenkiintoinen Paavalin tuoma ajatus – kasteessa osallistutaan pelastustapahtumaan historiallisesti ja henkilökohtaisesti.
Palaa mieleen, miten vaikeaksi 1500-luvulla kasteenuusijaliikkeet tekivät seurakunnan jäsenyyden. Silloin syntyi järjestys, joka näkyy vielä nykyään vapaissa suunnissa: Jotta voi pelastua, on ensin tehtävä syntiä. Sitten on tultava tietoiseksi synninteostaan. Tätä seuraa katumus, josta seuraa armon hakeminen. Tästä seuraa uskonratkaisu. Tämän jälkeen mennään kasteelle.
Miksi ensin on tehtävä syntiä, jotta voi olla Jumalan lapsi? Tuohon ei kai 1500-luvulla osattu vastata.
Vanhat kirkot ovat nakanneet mokoman vaatimuksen kokonaan pois ja kuvaavat pelastusta yksistään Jumalan antamana lahjana jokaiselle, joka on seurakunnan jäsen. Uskolla se otetaan vastaan iästä riippumatta. Kastetta ja uskoa, tai uskoa ja kastetta, ei eroteta toisistaan. Näitä kahta ei ajallisesti oikein kannata kytkeä toisiinsa.
Hyvä kysymys. Miksi lapsi alkaa jossain vaiheessa tehdä syntiä, vaikka helluntailaisten mukaan lapsi on puhdas? Onko perisynti sittenkin olemassa? Ei kai isä ja äiti opeta kaksivuotiasta puremaan vastasyntynyttä? Tällaista kuitenkin langenneessa maailmassa tapahtuu!
En ole perillä vapaakristillisyyden teologiasta tässä kysymyksessä. Siksi nyt haastan ja kysyn, koska haluan vastauksen. Asia kiinnostaa ja haluan ymmärtää paremmin vapaakristillistä opetusta.
Tässä siis haaste: Ennen Jeesusta ihmiset elivät synnin vallassa ja Jumala lähetti Jeesuksen pelastajaksi. Eli ennen Jeesusta ei ollut käytännössä muuta pelastusreittiä kuin juutalainen temppelikultti uhreineen. Synnin valta oli todellista. Jeesuksessa asia muuttui – nyt pikkulapset ovat viattomia ja välittömästi Jumalan lapsia (perustuen Jeesuksen opetukseen siitä, että lapsi ottaa vastaan Jumalan valtakunnan). Jeesuksen pelastusteko muutti tilanteen (mikäli ymmärrän asian oikein). Mutta, klassinen mutta, kasvaessaa ihminen tekee syntiä ja silloin hänestä tulee syntinen ja hän menettää pelastuksen ja hänen pitää tehdä katumusta, tehdä uskonratkaisu jne. Käytännössä tehtyään syntiä ihminen palaa siihen syntiseen tilaansa, joka oli ennen Jeesusta. (Kuvaan asiaa siten, miten asian nyt ymmärrän. Voin siis olla väärässä. Tässä on se asia, johon etsin valaisua.)
Vanhojen kirkkojen opetus tässä on se, että Jeesus pelasti ihmisen, mutta jokaisen pitää ottaa Kristus henkilökohtaisesti pelastajakseen. Jeesus pelastaa jokaisen, koska pelastusteollaan hän teki koko ihmisen yleisesti pelastuskelpoiseksi. Jokainen ihminen syntyy maailmaan langenneeseen tilaan, johon Jeesus on se vastaus ja pelastus. Ihmisen olotila vastasyntyneenä ei ole muuttunut mitenkään, vaan ihmisellä on kyky tehdä syntiä. Totaalisen viattomalla tätä kykyä ei ole, ja silloin on kyse jo luomistilasta. Ja tässä ei yksikään ihminen taatusti elä. Minulle on tullut sellainen kuva, että vapaakristillisessä opetuksessa Jeesus muutti vastasyntyneen tilan takaisin luomistilaan, josta sitten syntiä tehtyään ihmisestä tulee langennut. Elikkä jo luomistilassa ihmisellä oli ikään kuin tietoisuus synnintekemisestä, vaikka Raamatussa selvästi tietoisuus synnintekemisestä tuli vasta paholaisen (käärmeen) houkuttelun tuloksena.
Tämä on jännä kysymys. Joten miten tähän vastataan?
Hassisen kuvaus kasteenuusijoiden käytännön järjestyksestä kuulostaa, sekä kirjoitettuna näyttää opilta. En ehdota Reijo, vaan kysyn, mistä tämä 1500 luvulla syntynyt oppi on kopioitu 1900-luvulla syntyneeseen liikkeeseen, Raamatusta? Onko synti perittyä, vai ovatko isä ja äiti ensin syntiä lapsilleen opettaneet? Mistä synti tulee puhtaalle lapselle? Tarvitaanko sittenkin kaste synnissä syntyneelle!?
Hassisen vilpitön kysely nousee Raamatun ja elämän pohjalta eikä kirkkoisiltä.
Sanonpa suoraan, että otaksun käytännön kehittyneen 1500-luvulla. Tein kieltämättä aika suoran oikaisun tarkistamatta lähdettä. Tarkoitukseni on herättää asia esille… Tunnustan tekoni, tahallisen. Mutta uskoisin, että juuret ovat 1500-luvun anabaptisteissa.
Mitä verkosta lukaisin anabaptismista, niin loogisesti tuollainen järjestys syntyy, jos kastetaan vain uskoon tullut. Näin baptistit itse kuvaavat asiaa verkkosivuillaan.
https://www.baptisti.fi/etusivunjuttu/reformaation-vainottu-kolmas-haara-anabaptismi-nosti-esiin-vapaakristilliset-opit.html
Reijo Mänttäri. Kasteesta käytetään Raamatussa useampia eri nimityksiä. Kuten myös esimerkiksi Jumalan valtakunnasta tai vaikkapa Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Tuo uudestisyntymisen pesu” joka pelastaa viittaa nimenomaan kasteeseen. Toinen on ”syntymä vedestä ja hengestä/ylhäältä”; myös ”Kristuksen ympärileikkaus” Kolossalaiskirjeessä… Tai vain ”pesu”.
Apostolien teot on sikäli haastava Raamatun kirja, että se kuvaa ainutlaatuista ajankohtaa. Ainutkertaisia tapahtumia ja prosessia, jolloin kristillinen kirkko oli vasta erkaantumassa juutalaisuudesta.
Minä näen asian sillä tavoin, että ensin uudestisyntyminen on eri tavoin ja eri syistä pitkän prosessin tuloksena irrotettu kasteesta. Sitten tästä lähtökohdasta on määritelty uudestaan se, mitä kaste on. Ja revitty erilleen sellaista, mikä eri tavoin pitäisi pitää yhdessä. Tällaista jälkeä syntyy silloin, kun ensin ei haluta kuunnella vanhaa kirkkoa, joka kulttuuriltaan oli kuitenkin hyvin lähellä Uutta testamenttia. Sitten yritetään sinänsä vilpittömästi hypätä ”takaisin Raamattuun” ja yleensä vielä ”yksin Raamattuun”.
Kristityt ovat aina eläneet ”maailmassa vaan ei maailmasta”. Ja tuo rajankäynti jatkuu koko kristittynä elämisen ajan, kuten jo Uusi testamentti monin tavoin todistaa. Tuo raja asettuu aivan erityisellä tavalla kasteeseen. On muuten kiinnostavaa, että esim. monet kristityksi aikuisina kääntyvät saavat olla rauhassa niin kauan kuin vain uskovat hiljaa Jeesukseen. Mutta kaste on se rajalinja, jota seuraa valituksi ja/tai syrjityksi tuleminen. Näin ovat useat lähetit kertoneet. Minusta se kertoo osaltaan siitä, kuinka kaste on kuin onkin isompi rajalinja kuin ymmärrämmekään. Myös sisältönsä vuoksi.
Marko,
Menen koko juttusi läpi ja toivoisin, että olisit mennyt minunkin kommenttini sanomaan, tarkoitan kommenttiani 21.07.2020 20:29 . Kun sen tekisit,niin keskustelut niveltyisivät toisiinsa, eikä aleta uutta esitystä ja järjestystä ja järjestelyä, koska jatko edelliseen ei sinulle toimi.
Sen verran tähän edelliseen kommenttisi alkuun:
” Kasteesta käytetään Raamatussa useampia eri nimityksiä. Kuten myös esimerkiksi Jumalan valtakunnasta tai vaikkapa Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Tuo uudestisyntymisen pesu” joka pelastaa viittaa nimenomaan kasteeseen. Toinen on “syntymä vedestä ja hengestä/ylhäältä”; myös “Kristuksen ympärileikkaus” Kolossalaiskirjeessä… Tai vain “pesu”.
Tässä ketjussani on kyse vesikasteesta ja sen asettamasta rajasta. Muut kasteet käsitellään sitten erikseen. Vesikaste on se, minkä varassa sakramentaliset kirkkolaitokset seisoo. Sen vaikuttama uudestisyntyminen, siis vesikasteeseen lisätty voima, on kohdistus.
Ville Hassinen,
”Mutta Paavali kuvaa, miten juuri kasteessa tapahtuu kastettavalle kuolema ja ylösnousemus kahdella tavalla: Kastettava osallistuu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä vain muistelemalla, vaan aivan konkreettisesti, ja sitten ne tapahtuvat hänellekin täysin todellisina. Eli tapahtuu osallisuus Kristuksen pelastustehtävään ja samalle ne tapahtuvat, jo ikään kuin ennakkona, myös kastettavalle. Sinällään mielenkiintoinen Paavalin tuoma ajatus – kasteessa osallistutaan pelastustapahtumaan historiallisesti ja henkilökohtaisesti.”
Asia on Raamatussa ja kyllä sen löydän, mutta olisiko liikaa pyydetty, jos laittaisit sen Raamatunkohdan tai kohdat ja vaikka lyhyt kommentti, miten pelkkä muistelu, ainoa Jeesuksen ohje, ei olisi kyllin.
Jos et saa sitä kasaan, niin yritän auttaa, huomenissa.
Room. 6:3-11
3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. 6 Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. 7 Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. 8 Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. 9 Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. 10 Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. 11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
Kytkentä: Syntinen ihmisolemus, Kristuksen kuolema ja ylösnousemus, syntisen ihmisluonnon kuolema Kristuksessa, uuden ihmisluonnon ylösnousemus.
Kastettava kytketään tähän tapahtumaan. Juttu tapahtuu hänelle, osallisuus Kristuksen pelastustyöhön, eikä vain historiallinen kytkös, vaan myös tapahtumana – se tapahtuu Kristuksessa myös hänelle.
Kysymys Kari Paukkuselle:
Oletko evlut pappi?
En ole.
OK sitten! Epäilykseni olikin pieni.
Ville laitan tämän kommenttisi tähän.
Jos haluat ja katsot että kommentissasi 21.07.2020 21:27 on seikkoja, joihin haluat minulta mielipidettä, niin voin mennä sinnekin, mutta ensin tähän:
<Ville Hassinen 21.07.2020 23:14
Room. 6:3-11
3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
Kristukseen kastamiseen ei tarvita vettä. Se on yhtäkuin tulla uskoon, jolloin Jeesus tulee meihin sisäillisesti. Hän meissä ja me Hänessä.
Jos tämä ei sinulle näin sulaudu, niin emme, mielestäni, aseta jalkojamme Jeesus-tielle, emmekä mene ahtaasta portista sisälle. Menemme esimerkiksi sakramentaaliseen kirkkoon, jossa ovet on levällään ja kynnys matalalla ja sisään voi mennä ikkunoistakin jne..
——————————————
4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5 Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. 6 Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. 7 Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. 8 Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. 9 Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. 10 Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. 11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.<
Paavali kyllä kytkee asian kasteeseen – kaste liittyy olennaisesti pelastukseen ja kasteessa Paavali kuvaa juuri, miten siinä tapahtuu kastettavan ristiinnaulitseminen ja ylösnouseminen, vanhan ihmisen kuoleman ja uuden saaminen Kristuksessa.
Kastetta ja uskoa ei pidä ryhtyä erottamaan toisistaan, sitä mieltä olen. Kaste, usko ja Pyhän Hengen vastaanottaminen ovat samaa prosessia, jota Jumala katsoo ajattomuudesta käsin. Mikä meille näyttäytyy ajallisina tapahtumina, on Jumalan silmissä yksi ja sama yhdessä hetkessä. Tietoisen uskon herääminen/saaminen, kaste ja Pyhän Hengen vastaanottaminen voivat tapahtuma eri järjestyksissä, mutta silti ne kuuluvat yhteen kuin yksi tapahtuma.
Hyvä Reijo M,
”Helluntaiherätyksen katsotaan alkaneen vuonna 1901 Yhdysvalloissa, josta se levisi vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä ympäri maailman. ” ( https://www.helluntaiseurakunnat.fi/helluntaiheratys/historia )
Minua ihmetyttää oliko käsityksesi mukaan kristittyjä ennen tuota hetkeä? Miten ihmeessä voitte nojata Raamattuun, jonka sisällön Kirkko hyväksyi 300-luvulla. Tuo Kirkko on yhä olemassa ja opettaa samoin ja yhtä oikein kuin tuolloin.
”Helluntaiherätys” oppeineen vaikuttaa minulta melko uudelta amerikkalaiselta keksinnöltä ja sen opetuksen yhteys kristilliseen Kirkkoon melko ohuelta.
Vapaakristillisyys näkee alkunsa myös jossain määrin 1500-luvun anabaptismissa, jota sekä silloiset protestantit että katoliset vastustivat väkivaltaisuuteen asti (mistä en tykkää yhtään). Kasteenuusijaliikkeet nousivat sekä ”luterilaisessa Saksassa”, mutta voimakkaammin reformoidussa Sveitsissä. Enemmän vapaakristillisyys on syntynyt juuri kalvinismin lapsena, mutta se on omaksunut monia Lutherin ajatuksia.
Sinällään protestanttisista kirkkokunnista luterilaiset ja anglikaanit ovat enemmän kallellaan vanhakirkolliseen suuntaan kuin kalvinismiin. Roomalaiskatolisuus ja myös ortodoksisuus ovat teologiansa puitteissa lähempänä vaikka luterilaisia, koska luterilaiset ja anglikaanit eivät ole pääasiallisesti ryhtyneet pyyhkimään historiaa ja traditiota niin vahvasti pois mitä kalvinismi on tehnyt.
Esimerkiksi luterilaisuus tunnustaa neljän ensimmäisen kirkolliskokouksen päätökset, mutta kun tunnustuskirjoissa ei ole mitään kieltoja kolmen jälkimmäisenkään päätökselle, niin teoreettisesti luterilaisuus hyväksyy opetuksen ikoneista.