Nuo jutut laittaa mielikuvituksen liikkeelle eikä aina pysty pidättelemään. Otetaan ensiksi tuo lankkipoika-asia. Kun kaikki muu on virkapukua albasta alkaen, niin ne kengät ovat siis ainoat, jotka on ikäänkuin omat ja ainoat näkyvät. Niin voisikohan olla mahdollista suunnitella asuun sopivat kengät/tohvelit/saappaat, jotka olisivat kaikille samanlaiset ja edistäisi tasa-arvoa siltäkin osin.
Kaste on ollut pitemmän aikaa, josta keskustellessa on kaivettu verta omasta ja toisen nenästä. Toimituksena siihen on suhtauduttu kovin eri tavalla. Kaunis hetki juhlapuvuissa ja kastemekossa, kuppi tai kaksi kahvia täytekakun kanssa yhdessä papin ja kummien kanssa. Kummeilla oli aiemmin tärkeä tehtävä huolehtia lapsesta, jos vanhempia kohtaa joku onnettomuus. Sen lisäksi kai vieläkin kummit sitoutuvat hengellisessä kasvussa avustamiseen. Kaikki hyvin tähän asti, mutta, mutta! Mitä Jeesus sanoi: Kastakaa ja opettakaa! Ovatko kaikki sukupolvet hoitaneet leiviskänsä opetuksen suhteen, jos se ei enää puhuttele vanhempia. Kaste siis saattaa siirtyä itse valittavaksi asiaksi. Maassa, jossa on vankka Luterilainen pohja ollut ja kasteella on niin valtava merkitys luterilaisessa opissa.
Miten sitten selviävät ajan paineessa he, jotka korostavat uskovien kastetta? Pietari ja helluntai ynnä Johannes Kastaja ja Jeesus antaa Raamatullisena faktana lujan pohjan ja selkänojan, josta ei ole vaiettu. Markuksen kirjaama tapa, joka uskoo ja kastetaan, antaa lisäbonuksen. Radikaali uskoontulo antaa hyvän mahdollisuuden täyttää traditiota näin. Kun herätys on edennyt kolmanteen sukupolveen, alkaa ongelmat. Ei olekkaan omassa perhepiirissä ehkä niitä radikaaleja uskoontuloja, joten rima täytyy vähän laskea. Eihän kukaan isä tai äiti toivo, että lapsesta tulisi päihteiden käyttäjä, jonka Jeesus sitten radikaalisti pelastaa. Voidaanko ajatella, että jossain kesäleirillä lauletaan: Päättänyt olen seurata Herraa… Ja näin uskonsa tunnustettuaan saa kasteen samalla tavalla kuin hän, joka tulee ulkopuolelta.
Olisiko niin, ettei tältä alueelta löydy sitä peruskalliota, jonka päällä kaikki uskovat voisivat seisoa? Pitäisikö palata siihen: Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, samoin sinun perhekuntasi, eli samalla tavalla uskomalla. Riittäisikö se meille yksimielisyyden pohjaksi?
