Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (Gal. 3:27/FB38)
Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. (Matt. 22:11-12/FB38)
Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.”
Miksi kaste on (tai ei ole) välttämätön pelastukseen?
Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?
Miten kaste ja usko liittyvät yhteen?
Onko sinulla häävaatteet Karitsan häihin?
Marko, kirjoitit: ”Kansankirkolla on sitä paitsi myös uusi kasteteologinen paradigma, joka ei ole sen enempää vanhojen kirkkojen kuin vapaakirkkojenkaan linjalla.”
Voin vain arvailla, mitä tarkoitat. Haluaisitko avata?
Risto, etsi netistä synodaalikirja 2022 Pelastus. Lue sieltä kastetta käsittelevä artikkeli niin asia selviää.
Ok, Marko. Tulin jokin aika sitten sitä silmäilleeksikin. Jätän nyt kommentoimatta.
Ristolle ja Markolle kiitokset hyvästä keskustelusta, joka vielä on kesken.
Se teidän keskustelu ei kommenttiani tarvitse.
Risto Kauppinen01.11.2022 21:47 kirjoituksen johdosta.
Vanha ja patristinen tekstimassa on niin laaja ja sillä voi perustella lähes kaikkea. Riston mainitsemat teksti ovat tuttuja, osa vähemmän tuttuja.
” Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että imeväiskaste olisi alkuperäinen tapa, eikä sitäkään, etteikö sen suhteen olisi jo silloin ollut eriäviä näkemyksiä.” ( Risto Kauppinen)
Olen samaa mieltä, että erilaisia painotuksia oli olemassa kasteen suhteen. Näitä kahta ei kuitenkaan ( lapsikaste) asetettu vastakkain ( Aikuiskaste) koska aiheesta ei ole säilynyt polemiikkia. Lapsi kaste oli siis käytössä, mutta ei itsestään selvä käytäntö.
Muutama esimerkki lapsikasteesta:
”Justinus marttyyri mainitsee Apologiassaan Roomassa olleen n.
v. 150 – 155 ”monia 60 – 70 -vuotiaita miehiä ja naisia, jotka oli tehty Kristuksen opetuslapsiksi hamasta nuoruudesta”. Sanonta viittaa
Jeesuksen kastekäskyyn. Kyseiset kristityt oli kastettu vuosien 80 –
95 välillä, siis apostolisena aikana. ”
” Roomalaisen Hippolytoksen kirkkojärjestys vuodelta 215 käskee
menettelemään seuraavasti, kun perhe kääntyy pakanuudesta kristinuskoon: ”Ensiksi teidän on kastettava pikkuiset. Kaikki, jotka voivat omasta puolestaan puhua (= tunnustaa uskonsa), puhukoot. Mutta niiden puolesta, jotka eivät osaa puhua, tulee heidän vanhempiensa
tai jonkun toisen heidän perheeseensä kuuluvan puhua.” Sitten kastettiin miehet ja viimeksi naiset.”
Päätelmä, että lapsikaste ei kuuluisi alkuperäiseen on mielestäni kyseenalainen. Lisäksi Risto Kauppinen kirjoittaa; ” Vauvoille suoritettavaan kasteeseen ei siis pidä liittää Uuden testamentin kasteen lupauksia ikään kuin vauva pelastuisi siinä.” Nämä muuttavat koko sakramentti teologian sisällön. Heijasteleeko Riston kirjoitus kirkon ja valtion ongelmallista yhteenliittymää josta on seurauksena kristinuskon rappio. Vastaa kirjoitus jossa tendessi ( pyrkimys, (mielipiteitä ohjaileva) tarkoitus, tarkoitushakuisuus) löytyy esim tästä;
https://leokoukku.wordpress.com/kristinuskon-historiaa-ja-kasteen-vaikutus-historialliseen-kehitykseen/
Reijo M.: ”Eli se minkä Paavali roskiin heitti, niin sitä ei sieltä ole syytä kaivella enempää kuin esille, vastaan tulee.”
Voitko kertoa meille mitä Paavali heitti roskiin? Ja mitä on Paavalin esimerkin noudattaminen? Tämä tuli aiemmin jo jossain blogissa Ari Pasasen sanomana. Siitä sai sen käsityksen, että Paavali ikään kuin ”ripusti aivonsa narikkaan”. Näinhän ei todellakaan tapahtunut.
Minun mielestäni Paavalin roskiksesta löytyy ainakin omavanhurskaus, lainvanhurskaus, kiivailu lain puolesta ja se että lakia noudattamalla pelastumme.
Sami, et kertonut mitään uutta. Luonnollisesti olen tutkinut mainitsemasi lähteet. Taidan taas helppouden vuoksi kopioida kirjani tekstejä. Ne ovat onneksi suppeita, joten sopivat tällaiseen käyttöön. Ensin Hippolytuksesta:
”Kirjan alkuperä on ollut tutkijoiden väittelyn kohteena. On epäselvyyttä, onko kirjoittaja vuonna 235 kuollut Hippolytus Roomalainen, niin kuin aiemmin oletettiin, vai toinen samanniminen Egyptistä. Uudemmassa tutkimuksessa kirjan on arvioitu olevan useampien eri aikoina eri paikoissa asuneiden kirjoittajien teksteistä koottua ’elävää kirjallisuutta’. Varmaa on vain, että se oli olemassa 300-luvulla. Kirkkojärjestyksen usein lainattu teksti sanoo:
’Ensin kastakaa pienet; jos he voivat puhua itse, puhukoot. Jos eivät, heidän vanhempansa tai sukulaisensa puhukoot heidän puolestaan. Sitten kastakaa miehet ja lopuksi kaikki naiset.’
On huomattava, että kaikki, mikä edeltää ja seuraa tätä tekstiä, kuvaa ainoiksi kastekelpoisiksi ymmärtävässä iässä olevat ihmiset. Kunkin katekumeenin tuli saada kolmen vuoden opetus. Heidän tuli olla esimerkillisiä elämässä (elää raittiisti, kunnioittaa leskiä, vierailla sairaiden luona ja tehdä muuta hyvää); heidän tuli valmistautua kylpemällä, paastolla ja rukouksella; heidän tuli ottaa vastaan eksorkismi, viettää viimeinen yö valvoen (vigilia) ja kuunnella lukemista ja rukousta. Tätä taustaa vasten kaste vauvoille, jotka eivät edes voi tunnustaa uskoaan itse vastaten, tuntuu yllättävältä. Se on saanut jotkut tutkijat epäilemään, että kyseessä oleva kappale kuuluisi niihin, joita on muokattu ajan kuluessa.
Jos kuitenkin Jeremiaksen tulkinta Hippolytyksen ajoituksesta pitäisi paikkansa, siinäkin tapauksessa voitaisiin ainoastaan sanoa, että imeväiskasteita suoritettiin Roomassa 100-luvun loppupuolella eli useampi sukupolvi apostolisen ajan jälkeen. Sitä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ei voisi tehdä. Kirkkojärjestyksessä väitetään sen välittävän apostolisen tradition, mutta samaa väitettiin kaikissa harhaoppisiksi tuomituissa teoksissakin.”
Ja Polykarpoksesta…
”Hän syntyi eri arvioiden mukaan vuosien 69 ja 81 välillä ja kärsi marttyyrikuoleman eri lähteiden mukaan joko 155/156 (lisäys Polykarpoksen marttyyriokertomuksessa) tai 166/167 (varhaisempi Eusebiuksen kanta). Kun häntä painostettiin herjaamaan Jeesusta, hänen kuuluisa kieltäytymisensä oli: ’Jo 86 vuotta olen palvellut Häntä, eikä Hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata Kuningastani, joka on minut pelastanut?’ Hänen on katsottu viitanneen sanoillaan kasteeseensa, ja on laskettu, että hänet olisi näin ollen kastettu vauvana apostolisena aikana. Kuitenkin tiedot hänen syntymävuodestaan ja iästään ovat epävarmoja. Hän on voinut viitata pikkupoikana saamaansa kasteeseen. Toisaalta hän on todennäköisesti vain halunnut sanoa, että on palvellut Jeesusta niin kauan kuin muistaa tai koko ikänsä. Joka tapauksessa hänen tarkoituksensa ei ollut sanoa mitään imeväiskasteesta.”
Ja vielä siitä, mitä kirjoitit argumenteistani: ”Nämä muuttavat koko sakramentti teologian sisällön.”
Kyllä. Tai oikeastaan palautan sanan sakramentti sen alkuperäiseen sisältöön. Sen toi teologiaan Tertullianus, jolle kaste oli samanhenkinen riitti kuin roomalaisten sotilaiden uskollisuuden vala hallitsijalle. Hän liitti sanan sacramentum kreikan sanaan mysterion. Sillä lähti kehityskulku, jossa lopputulos oli sekoittava. Eräs ystäväni on tehnyt opinnäytteenä tutkielman sanan mysterion ja teologisen sakramentin käsitteen yhteydestä. Hän analysoi kaikki tekstit, joissa mysterion esiintyy UT:ssa ja vertaili niitä sakramentti-sanalle annettuun teologiseen sisältöön. Ja hän päätyi tiivistetysti siihen, että mysterionilla ja teologisella sanalla sakramentti ei ole mitään yhteyttä. Kyseisen teologisen seminaarin johtaja oli myöntänyt, että ystäväni johtopäätökset olivat oikeita ja että ne kumosivat koko sakramenttiteologian.
Ja minä olen sitä mieltä, että se onkin syytä kumota. Sanaa sakramentti ei ole Raamatussa. Mysterion ei vastaa sitä. Se on haitallinen sana. Olen joskus käyttänyt sanaa relationaalinen sakramentalismi ajatuksella, että esim. kasteessa oli kyse ihmisen ja Jumalan välisen suhteen muutoksesta tai korjautumisesta kasteeseen sisältyneen oman syntisyyden ja toisaalta myös Jeesuksen herruuden tunnustamisen kautta. Siihen tyyliin ovat kirjoittaneet jotkut baptistiteologitkin. Mutta sana sakramentti on kyllä UT:n ulkopuolinen, joten se on turha.
Silmäilin Leo Koukun tekstin läpi. Miehen nimi on tuttu ja olen saattanut olla sivulla aiemminkin. Teksti oli hyvää. Vahvasti eri mieltä olin vain loppupuolen otsikosta: ”Lapsikasteoppi on tullut jäädäkseen”. Oma odotukseni on, että sille tulee ajan myötä päätepiste. Suunta ainakin tuntuu selvältä.
Riitta Sistonen tuot seuraavan esille:
””Voitko kertoa meille mitä Paavali heitti roskiin? Ja mitä on Paavalin esimerkin noudattaminen? Tämä tuli aiemmin jo jossain blogissa Ari Pasasen sanomana. Siitä sai sen käsityksen, että Paavali ikään kuin ”ripusti aivonsa narikkaan”. Näinhän ei todellakaan tapahtunut.””(Riitta Sistonen)
Paavali joutui/sai todeta ettei se korkea koulutus jonka hän oli saanut antanut yhteyttä Jumalaan vaan hän ”sokeana ja kuurona” kuvitteli palvelevansa Jumalaa. Tässä tulee uudestisyntymisen ydin, sen jälkeen hän sai opetusta Pyhältä Hengeltä eli hän luopui kaikesta vanhasta oppimastaan pitäen sitä roskana, ei hän kirjoituksia hylännyt vaan nyt vasta ne avautuivat hänelle.
Mielenkiintoinen tuo ”aivot narikkaan” lausahdus, olen sen kyllä kuullut luterilaisen opin ymmärtämisestä eli silloin täytyy laittaa aivot narikkaan kun yrittää sovittaa kirkon jäsenien elämään evankeliumiin eli Jeesuksen sanoihin.
Risto, sakramentti, mysteerio, eukaristia, ovat hyviä sanoja, kuvaamaan kristillistä uskoa. Kristinuskossa on paljon filosofiasta lainattuja sanoja, jotka on kristillistetty. Myös helluntailaiset käyttävät näitä sanoja. Helluntailaisilla on myös omia sanoja. Kristinuskon traditiossa on myös samoja ideoita kuin juutalaisuudessa, platonismissa, stoalaisuudessa ja puhumattakaan aristoteleestä. Vanhoissa kirkoissa löytyy myös pakafilosofien kuvia, heitä pidetään vilpittöminä totuuden etsijöinä.
Ajatus siitä, että Raamatusta pitäisi löytyä kaikki on luterilaisuuden vaikutusta. Jos sitä ei löydy Raamatusta, se ei
kuitenkaan tarkoita, että se olisi väärin.
Sami,
UT:ssa toistuvat sanat: ”Niin kuin kirjoitettu on”.
Ja myös varoitetaan: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.”
Järkeisoppi on kreikaksi filosofia ja perinnäissäännöt, paradosis, käännetään usein traditioksi.
Risto, tässä suhteessa sinulla näyttää olevan ammottava kuilu mitä tulee historiaan. Kirkon opettajat, kilvoittelijat eivät langenneet tuohon ansaan.
Risto kun luet Raamattua, se on traditiota, kirjallista sellaista. Tradition käsite näyttää olevan myös sinulle epäselvä, kun vertaat sitä juutalaiseen tulkintatapaan. En sano tätä mitenkään pilkallisesti, vaan myönteisessä sävyssä.
Sami, ammottava kuilu meidän välillä ilmenee jo vetoamisestasi ”kirkon opettajiin”.
Heillä oli paljon ristiriitaista näkemystä ja jo Jaakob sanoi, että monessa me kaikki hairahdumme. Itselläni luottamus, että Jumala vaikutti Raamatun sisällön muodostumiseen ja että siitä löytyy se, mitä pelastussanoman ymmärtämiseen tarvitaan.
Emme tarvitse siihen Augustinusta, emme edes idän isiä, Lutheria saati sitten Platonia tai Aristotelesta. Heillä on hyvääkin, mutta jos tai kun heitä luen, pidän mielessä Jaakobin varoituksen. Arvioin heitä Raamatulla. En niele kaikkea, enkä varsinkaan valikoidusti sitä, mikä itseä miellyttää.
Traditioon lisääntyy koko ajan kaikenlaista. Kasteeseen liittyen hyvä esimerkki on noin 1000-luvulla kehittynyt Sarum-rituaali, jossa pitkällä rukouksella ja monivaiheisilla toimilla kastevesi ensin pyrittiin vapauttamaan pahoista hengistä ja tulemaan sen jälkeen täytetyksi Pyhällä Hengellä. Riitissä tehtiin ristinmerkkejä risti kädessä veden yllä, heitettiin vettä neljään ilmansuuntaan, puhallettiin veteen kolmasti ristin muotoisesti, tiputettiin veteen kynttilän vahaa ristin muotoisesti ja niin edelleen. Näin alttaripalveluksen ammattilainen pyrki tekemään veden vaikuttavaksi niin, että vauva siinä varmasti pelastui..
Kaste oli alun perin ihmisen vastaus Jumalan kutsuun, mutta se oli jäänyt sivuun. Kasteen vaikuttavuuden katsottiin seuraavan kasteen sakramentin oikealla tavalla suoritettavasta muodosta. Kyllä monenlaisten kehittyneiden traditioiden ja perinnäissääntöjen suhteen kannattaa olla hereillä.
Risto, ordotoksisessa traditiossa veden pyhitys on useana vuonna toimitettava tapahtuma. Ei siinä ole mitään kummallista. Toimitusta emme suoranaisesti löydä tietenkään Raamatusta, kuten emme muitakaan toimituksia.
Ortodoksi kirkossa opin, Raamatun tulkinta ei perustu yksilökeskeiseen tulkintaa. Kirkko tulkitsee Raamattua, ei yksilö. Raamatun kirjojen kokoelmastakin kirkko päätti Pyhän Hengen johdatuksessa, ja näin Kaanon sai muotonsa. Se mitä sinä ja minä luemme. Kirkko myös määrittelee kolminaisuus opin, uskontunnustuksen sisällön, Marialogian, ja Kristologiset opinkohdat ym…. Kirkko myös tarvittaessa korjaa jos siihen on tarvetta. Ekumeniset kanonit ohjaavat kirkon elämää. Kirkolle Raamattu, ei yksin riitä, koska se on vain yksi tradition osa. Näin on ollut niin kauan kuin kirkko on ollut.
Helluntailiikkeessä tästä suullisesta yhtenäisen kirkon traditiosta on hyvin vähän jällellä. Jotakin. Tradition irtileikkaaminen alkoi lutherista ja jatkuu protestanttisissa kirkkoperheissä. Uusi kirkko, seurakunta joka tässä viitekehyksessä syntyy on yleensä pahempi, kunnes tulee vielä pahempi.
Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille! Kommentointi on ollut asiallista. Mielestäni on hyvä tuntea eri kastekäsityksiä. Vaikuttaa siltä että meidän kastekäsityksemme harvemmin muuttuvat kristillisestä uskontokunnasta riippumatta. On hienoa oppia tuntemaan eri kristittyjä. Jumalan siunausta teille jokaiselle!